Maaliskuun mussukat 2011 *Lokakuussa*

mindi kiitos miten kauniisti sanoit :hug: menneisyys teki musta narsisitin vangin ja vaikka erosta on aikaa jo, pulpahtaa asioita mieleen ja haluan taistella "oman minän" takaisin, päivä kerrallaan, mut koska niin paljon tottui miettimään et mitä voisin tehdä toisin että kelpaisin toiselle, kaikki normaali tuntui katoavan elämästä...
Pelastusvene vei mut pelastus-alukselle, alukselle jonka kapteeni olenkin mä itse

Ja mä elän :heart:

 

Ambulanssista:
Kyselin tuota asiaa ja hätäkeskus tekee päätöksen lähetetäänkö paikalle ambulanssi. Jos supistuksia tulee 5 min välein ja lapsi vedet ovat menneet, niin harva taksi ottaa kyytiin. Täällä ambulanssi vie sairaalaan jos nainen on yksin ja ei saa ketään kuskaamaan. Ja supistuksia tulee usein. Pulaan ei ketään jätetä. Mutta jos ambulanssin kuskit toteavat että vielä voi hyvin selvitä paikalle taksilla, niin eivät ota kyytiin.


Silvia Ja Vilis 18+4

 

Moikka!

Itsetunnosta: Vaihtelevaa.. Yleisesti ottaen pidän itsestäni (leijona kun olen :saint: ). Välillä on tietysti aikoja, jolloin oma kuva etoo ja fiilikset ovat maassa. Yleensä nää on hormonitoimintaan liittyviä (menkkojen ekat päivät). Mä muutenkin inhoan sitä jos ihmiset masentuvat esim. läskeistään, koska peiliin saa katsoa ja vain ite voi muuttaa ulkonäköään. En jaksa ollenkaan kuunnella kun kaveripiirissä on "tosi isoja tyttöjä" ja sitten ne rutisee ja rääkyy, kun ovat lihavia eikä kukaan huoli niitä. Aaaarrrgggghhh! Laihduttaisivat ja lakkaisivat vinkumasta, lihavuus ei muutenkaan ole este voida hyvin. Jos omaa terveen itsetunnon joka näkyy, niin ihmiset kiinnittävät siihen positiivisella tavalla huomiota ja se vetää ihmisiä puoleensa.

Ambulanssikyydistä.. Hätäkeskuspäivystäjä luokittelee puhelun perusteella kuljetuksen 4 eri luokkaan (A, B, C, D). Lanssit lähtevät tämän luokituksen perusteella ( A ja B kiireelliset, jotka eivät voi odottaa, ajavat vilkut ja sireenit päällä). Taksit vievät muutenkin sairaita ihmisiä ja juoppoja joten mua raivostuttaa se käytäntö, etteivät ota synnyttäjiä. Toki ymmärrän sellaiset synnyttäjät, jotka vaativat ambulanssikyydin voinnin tms. takia, mutta perus supistukset, niin hoh hoijjaa! Saisivat ottaa kyytiin! Toki tää vaihtelee kuskista ja firmasta, ainakin mun sisko on pääkaupunkiseudulla mennyt taksilla laitokselle ilman ongelmia.

(.)
Aaaaaarrrrhhhggg!!! Mä oon ollut nyt viikon kipeä (räkätauti). Kuumetta ei ole, mutta nenä niin armottoman täynnä räkää, että nenähuuhtelukaan ei oikein tee riittävää työtä, saati niistäminen.. Duaktia kun ei saa ottaa ja hoitajan vastaanotolla eivät suositelleet nenäsumutteitakaan, niin pakko vain on niistää ja huuhdella. Korvat on ihan lukossa ja on tosi inhottava tunne korvissa... :snotty:

Masussa voidaan potkivasti! Ukkelikin tunsi eilen ekan kerran muutaman pienen pienen potkun mahan päältä. Olo on muutenkin flunssaa lukuunottamatta hyvä. Tein itseni kanssa sopimuksen, että herkuttelut minimiin, oikeastaan perjantaisin saan herkutella ja muuten pitää olla fiksusti. Tässä ollaan ennen joulua aika tuhdissa kunnossa, jollen alkaa katsomaan mitä pistän suukkuun.
Tosiaan 4.11 ultra, samana päivänä on aamusta keuhkoselvittelyjä (EKG, Spirometria ja lääkärin aika). Saadaan hengata koko päivä Seks:issä...

Tiistaina menee puoliväli rikki! Ajatella! Tää aika on mennyt niin nopeesti, pian me poksutaan

GCS15 & Masukki rv 19+5

 

Heips!

Mä tulin poksumaan 17+0!! Mä oon oikeesti ihan ällikällä lyöty, että oon päässyt näin pitkälle tämän raskauden kanssa. Ja nyt ainakin liikkeet on tuntuneet ihan selvästi tänäänkin, että masussa on kaikki ok :heart: Niin vaikea ollut tää alku, kun tuntuu että on pelottanut melkeenpä ihan kaikki. Mutta oon kyllä nyt todella onnellinen.

Pähkinöistä vielä, siis astmaa aiheuttavan olen jostain joskus lukenut. Mutta en tosiaan tiedä mikä se määrä olis mitä niit pitäis vetää, jotta olisi haittaa. Pistaasit on vähän niin ja näin, kun niissä voi kuulemma olla hometta. Itsekin olen ihan norm. pähkinöitä välillä syönyt, varmaan jos kohtuudessa pysyy niin mitään haittaa ei ole.

flower again eipä kestä, tottahan se on =)

Meillä touhutaan tänään nyt vähän rempan parissa. Mulla itsellä olis hinku päästä lastenhuonetta sisustamaan, uusi tapetti ja silleen. Siihen ei nyt varmaan tänään keritä, mutta toivottavasti pian saisi alkaa laittamaan. On selvästi alkanut tää pesänrakentamisvietti vaikuttaa Varmaan tarttunut täältä teidän parista...

Mindi83 ja tosiaan 17+0 JEEE!!

 

graavilohi mä oon luullut et siinä on listeria-vaara joka tapauksessa, oli vakuumissa tai ei... hmm en oo sit syöny mut siis esim. prisman palvelutiskiltäkö sitä sit arvais ostaa ja viel syödäkin???

Kannattaa kuitenki varmistaa tiskillä ettei kala ole ollu vakuumissa.. Ainakin mun kokemukseni palvelutiskin graavi ja kylmäsavulohesta on, et ne on vakuumissa kun kauppaan tulevat ja siitä sit availlaan ja myydään asiakkaalle. Tee itse, ei se vaikeeta ole. Kuhan ostat lohen niin, ettei se ole ollu vakuumissa

 

Kiva kun syntyi keskustelua tuosta ambulanssikyydistä jonka otin esiin. Ja joo en ole tiennyt ettei ambulanssi välttämättä vie, joten kiitos tästäkin tiedosta Mun pitää ottaa selvää miten täällä on käytäntö, tai siis poikkeaako jotenkin. Vaikka tuon kiireellisyysluokituksen mukaan se kai menee. Kyllä äitikin varmaan voisi mut viedä ja olla "hälytysvalmiudessa". Hän ja hänen miehensä peruivat ulkomaanmatkansa mun synnytyksen vuoksi kun se on just LA:n aikaan ja tunnen siitä vähän huonoa omatuntoa.. Ei se kumminkaan just sillon synny. Tai no mistä sen tietää. Mutta kumminkin.. Oon tietysti sanonut että ei tarvi, mutta äiti välttämättä haluaa olla täällä silloin kun h-hetki lähestyy.

Olenko mä ainoa joka ei tykkää joulusta? Voi että kun olis rahaa niin mä matkustaisin jouluksi jonnekin missä sitä ei juhlita! Vaikka enpä tiedä onko sellaista paikkaa olemassa Tosin sitten kun on lapsi, voi munkin mieli muuttua kun saa katsella sitä lapsen iloa ja odotusta. Nyt mua vaan ärsyttää koko jouluhössötys ja haluaisin pyyhkiä pois koko juhlan mutta ei siltä voi välttyä. Mua vaan ahdistaa ne pitkät pyhät.

Mua on huolestuttanut kun en ole tuntenut vauvan liikkeitä enää niin hyvin pariin päivään Eilen sain yhtäkkiä jonkun hermokohtauksen ja itkin ja huusin vaan äidille ja mummulle että nyt se on takuulla kuollut ja keskenmeno tulee ja itkusta ei meinannut tulla loppua. Ihan yhtäkkiä vaan.. Tätä kai ne hormonit tekee ja mulla kun ei ole sitä miestä kenelle kiukutella. Mut nyt sitten eilen illalla jotain pientä tuntui, mutta kumman ylhäällä Ei kai se kohtu nyt yhtäkkiä ole voinut noin nousta. Äh en tiedä, kai se vauva on ihan kunnossa ja pitäs lopettaa stressaaminen ja oon näin alussakin vielä, istukka edessä, eka lapsi niin ei kai niitä liikkeitä niin hyvin tunne. Mutta kyllä se vaan pelottaa..

Voiko sukupuolta nähdä jo ultrakuvista? Yks tuttu sanoi että tuo on selvästi poika ja pippeli näkyy joka kuvassa Varhaisimmat joissa se "näkyi" oli viikoilla 11+jotain otettuja. Kyllä niissä kieltämättä näkyy joku uloke siellä alhaalla. Ehkä uskallan kysäistä neuvolassa 25.10. Ja viimeistään rakenneultrassa.

Mulle tää palstailu on tosi tärkeä juttu kun ei irl ole kauheasti tuttuja joiden kanssa voisi puhua raskaudesta. Lähimmistä ystävistä kenelläkään ei ole lapsia vielä. On mukava jakaa kokemuksia Ois tosiaan kiva joskus tavatakin porukkaa. Mutta välimatkat :/ Itse kun asun vielä täällä korvessa niin..

Nyt oon pari yötä nukkunut täällä uudessa asunnossa ja mukavalta tuntuu Onhan täällä vielä paaaljon tekemistä ja olkkarissa varsinkin autiota mutta hiljaa hyvä tulee. Voiskin tästä kohta lähteä taas kirppareita kierteleen

LD + Pikkunen 17+6

 

Ambulanssikyydistä.. Hätäkeskuspäivystäjä luokittelee puhelun perusteella kuljetuksen 4 eri luokkaan (A, B, C, D). Lanssit lähtevät tämän luokituksen perusteella ( A ja B kiireelliset, jotka eivät voi odottaa, ajavat vilkut ja sireenit päällä). Taksit vievät muutenkin sairaita ihmisiä ja juoppoja joten mua raivostuttaa se käytäntö, etteivät ota synnyttäjiä. Toki ymmärrän sellaiset synnyttäjät, jotka vaativat ambulanssikyydin voinnin tms. takia, mutta perus supistukset, niin hoh hoijjaa! Saisivat ottaa kyytiin! Toki tää vaihtelee kuskista ja firmasta, ainakin mun sisko on pääkaupunkiseudulla mennyt taksilla laitokselle ilman ongelmia.

Kyllä kuulema Helsingissä viedään. Tuon tekstin kirjoitin palomiehen kertoman mukaan.
Kehotin häntä olemaan lomalla maaliskuussa, koska on töissä mun alueella. Mutta sanoi että tulee mielellään viemään mut ambulanssilla sairaalaan
Mutta jos perheessä on auto tai muu autokyyti saatavilla, niin katsovat tilanteen ja jos voi niin sanovat että menee omalla kyydillä.

Mutta kyllä täällä viedään ambulanssilla synnyttämään ja varsinkin jos ei ole muita kiireellisiä tullut.

 

Ihana kun jaksatte kirjoitella niin paljon Aina käyn lukemassa, mutta jotenkin kirjoittamisen alkuun pääseminen on työlästä :ashamed:

Voi ihana kun jo on joulusta puhetta. Minä kanssa tykkään kamalasti, mutta ymmärrän kyllä etteivät kaikki ole jouluihmisiä. Miehen kanssa vietetään joulu sukulaisissa, tänä vuonna varmaan aatto hänen vanhemmillaan ja joulupäivä minun vanhemmillani. Mutta pipareita ja torttuja leivon kyllä kotiinkin ja laitan jouluvalot ja kynttilöitä ja kaikkea Harmi vain, että joulupöydässä ei voi nyt kaikilla juustoilla ja graavilohilla herkutella.. Mutta ensi vuonna sitten

Itsetunto on kauhean vaikea asia. Minä olen sisarusparvesta ollut aina se hiljaisin ja vähän eriluonteinen, ja tuntuu että jalkoihin jäänytkin ja sitä kautta epävarma omasta itsestäni. Varsinkin nuorempana mietti koko ajan miten pitäisi olla ja miltä näyttää, että kelpaisi muille. Yritin etupäässä hakea siis hyväksyntää muilta, koska itse en osannut hyväksyä itseäni sellaisena kuin olin. Pikkuhiljaa sitä on oppinut katsomaan peiliin ja olemaan jopa tyytyväinenkin näkemäänsä. Mutta vieläkin minun on välillä vaikeaa puhua tunteistani ja mietteistäni, koska pelkään muiden suhtautumista. Keräänkin helposti ison tunnemöykyn sisälleni, joka sitten liian isoksi kasvettuaan purkautuu itkuna ja pahana olona. Rakkaan miehen kanssa on nyt saanut opetella purkamaan ja jakamaan tunteita ja ajatuksia, ja tuntemaan olonsa hyväksytyksi.

Flower, kyllä siis minullekin on välillä vaikeaa puhua miehen kanssa, varsinkin vaikeista asioista. Mietin tosi kauan miten ottaa asian puheeksi ja ymmärtääkö toinen ja lykkään koko asiaa. Monesti ne asiat kerääntyykin ja tulee kaikki sitten kerralla ryöppynä ja mies on kummissaan että olisit ottanut aiemmin puheeksi.. Mutta se on kauhean vaikeaa avata suunsa, kun ei ole siihen tottunut! Ja kun alitajuisesti pelkää asettaa itsensä ihan "alastomaksi" tunteineen ja ajatuksineen. Mutta kun asian itse tiedostaa, niin sitä voi harjoitella entisistä malleista pois.

Mutta kyllä tämä raskaus asettaa välillä itsetuntoa koetukselle. Välillä sitä tuntee itsensä oikein naiselliseksi ja viehättäväksi masuineen, ja seuraavana hetkenä puntari on pahin vihollinen ja peilistä näkyy vain turvonnut ja kirjavanaamainen iljetys.. Mulla ainakin painonnousu aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, painon kuuluu nousta ja vauva kasvaa kun painokin nousee, mutta jokainen tullut gramma aiheuttaa epämiellyttävän olon.

Meillä onneksi on auto ja asutaan ihan sairaalan lähellä, joten ei ole huolta sairaalaan ehtimisestä. Mutta oma kokemus on, että jos synnytys on kunnolla käynnissä, ja on olemassa epäilys siitä että vauva saattaisi syntyä pikapuoliin niin kyllä ambulanssilla vievät. Ainakin jos kyseessä on uudelleensynnyttäjä ja edelliset synnytykset olleet nopeita. Kyllä synnärille tulee lanssilla synnyttäjiä, varsinkin noita nopeita uudelleensynnyttäjiä jotka tulevatkin sitten ponnistavina saliin. Sitten ovat erikseen tapaukset, joissa ambulanssi on välttämätön esimerkiksi istukanirtoamisepäilyn tms vuoksi. Mutta kyllä taksilla sairaalaan pääsee, jos ajoissa lähtee. Jos on lähestulkoon ponnistusvaiheessa tai tosi pitkä matka niin lanssilla vaan!

Mua synnytys ei pelota. Ei yhtään. Vaikka synnärillä näkee ihan livenä ne kaikki kauhuskenaariotkin, niin silti ajattelen, että menee miten menee, kyllä mää siitä selviän. Parhaani yritän ja koitan kestää, mutta pääasia että vauva sieltä pihalle tulee. Sektioon en millään haluaisi, mutta ymmärrän kyllä jos jostain syystä sinne joutuu.

Vauvelilla alkaa käydä varmaan olo ahtaammaksi, kun tuntuu potkivan ja möyryävän enemmän kuin ennen. Luulin ensin että mahassa kiertää kauheasti, mutta Rymynenhän se siellä oli alkanut aktiiviliikkujaksi

Tupunen ja Rymy 18+6, huomenna poksuu!

 

Heippa tytöt,

Miirunen
Onko sulla istukka etuseinässä joka selittäisi ainakin jos potkuja ei vielä tunnu. Itsellä on ja liikkeet ovat todella pliisuja verrattuina esikoiseen jolloin istukka oli takaseinässä kiinni.

Istukasta
Onko sillä väliä raskaudessa / synnytyksessä yms onko istukka edessä vai takana? Onko istukasta muulloin haittaa kuin silloin jos on liian lähellä esim kohdunsuuta? Nimimerkillä tietämätön

OmaaNapaa
Vointi hyvä, kaksi viikkoa rakenneultraan. Aika on kulunut yllättävän nopsaan! Sukupuoli selvitetään jos vain se ultrassa tuolloin näkyy. Olen käynyt usein tähän mennessäkin ultrassa mutta sukupuolta ei ole saatu selville, kahdessa ultrassa rv 16 ja rv 18 on alapuoli nähty mutta lääkäri sanoi ettei kyllä pysty millään sanomaan, on niin suuret mahdollisuudet olla kumpi tahansa. Hieman siis jäin pohtimaan tyttöä mutta kaippa poikakin voi olla vielä epäselvä. Monet vain sanovat että pojilla noilla rv 18 pitäisi jo jokin pieni lisäke olla alhaalla, mutta kohtapa tuo toivon mukaan selviää Tää on tätä omaa mietintää

A 18+4

 

Päivää:wave:

miehistä oli puhetta Meillä ei mene yhtään hyvin Ei ole mennyt pitkään aikaan ja nyt olenkin aika vakaasti sitä mieltä että ero on paras ratkaisu. Olen ollut sitä mieltä aiemminkin mutta aina ollaan vaan oltu että ´kyllä se tästä´. Paskan marjat!!!! Ollaan siis oltu yhdessä nyt reilu 3v. Myönnän omat virheeni täysin ja ymmärrän sen että kanssani on toisinaan yhtä helvettiä elää kun olen masentunut ja raivoan ´tyhjästä´ja nyt varsinkin kun olen vielä raskaana. Ja olenkin sanonut miehelle jo monesti että olen täysin valmis muuttamaan käytöstäni jos hän tulee minua vastaan. mutta ei Mies on päällisin puolin hyvä mies,ei petä eikä lyö ja muistaa silloin tällöin sanoa myös kauniisti.Mutta välinpitämättömyys ja laiskuus on hänen suurin ongelmansa Just nää kotityöasiat että oikeesti jos mä nyt pyydän laittamaan tiskit niin miksi ihmeessä ei voi tehdä sitä heti vaan viiden tunnin päästä tai usein jättää tekemättä kokonaan koska unohti Meidän ´ongelmat´ei ole järin suuria mutta kun niitä on tässä vuosien aikana tullut aika paljon niin alkaa käymään henkisesti aika raskaaksi Mies ei ole koskaan tehnyt omatoimisesti kotitöitä: / Oikeesti,ei kertaakaan!!! Ja kyse ei todellakaan ole siitä ettenkö olisi avannut suutani ja kertonut mielipahoistani ja oloistani miehelle,olen täysin selvällä suomen kielellä sanonut ja vielä ihan nätistikkin kuinka onnelliseksi se minut saisi jos hän edes kerran viikossa olisi sanomatta laittanut tiskit tai imuroinut Mutta ei.Hassun kuullosta varmaan mutta näinkin pienet asiat merkitsevät mulle todella paljon. Eikä siinä ole kyse niinkään siitä siivoomisesta vaan sittä että mies tekee jotain miellyttääkseen minua ja tietäen että minulle tulee siitä hyvä olo. Ja sama on esim.kahdenkeskisen ajan kanssa. Me ollaan tasan kerran käyty joskus yli3v sitten ravintolassa syömässä ja kerran leffassa. Ehdotin miehelle joku aika sitten että jos meille tulis yhteiseks ´jutuksi´se että käytäs aina kerran kuussa tai parissa aina uudessa ravintolassa syömässä ja kumpikin maksaisi aina vuorollaan niin ei kuulemma käy koska ei ole rahaa eikä lapsenvahtia: / Rahaa olis siihen kyllä kuhan nyt ei joka kerta jotain kaviaaria syötäs ja meillä on laaja tukiverkko melkein naapurissa. Mies vaan ei halua Kavereidensa kanssa ajan vietto kyllä sujuu,mies olis varmaan joka päivä jossain jos vain päästäsin.Ja mies narisee siitä kun en koskaan hyvillä mielin päästä häntä kylille niin olenkin sanonut että siinä vaiheessa kun mies viettää minun kanssa yhtä paljon aikaa niin saa mennä ilomielin. Meillä se vaan menee 6-0 kavereille. Ei mies siis kovin usein ole kavereillaan,ehkä kerran viikossa keskimäärin mutta minun kanssaan ei sitten tee sitäkään vähää
Ja nyt tuntuu siltä etten enää edes ole kiinnostunut kuinka tässä käy,miehen läsnäolo jotenkin ahdistaa minua. Tänään on ollut onnekski muuttamassa äitiään niin olen huomannut että olen paljon paremmalla tuulella Tässä tilanteessa ollaan oltu niin monta kertaa aiemminkin mutta ei kai sitä ikuisesti voi yrittää jos toinen ei vaan suostu kompromisseihin:'( Ja niinkuin sanoin,mua ei juurikaan enää edes kiinnosta.

Se siitä!!!
synnytys ei pelota. Ahdistaa pikemminkin koska sektio on niin todennäköinen. Mä inhoan sitä!!!! Ja olen valmis tekemään mitä vain saadakseni alatiesynnytyksen. Viikon päästä ultrassa nähdään joko mennään pluskärillä,yleensä rakenneultrassa ollaan oltu jo muutaman viikon plussalla. Toivottavasti ei nyt

joulu Voi härrekuud kysykääkin multa tykkäänkö joulusta!!!!! No en vaan rakastan sitä!!!!! Kaikki se tunnelma,tuoksu,ruoka :heart: Varsinkin kun lapset on jo senverran isoja että osaa jo odottaa sitä niin tunnelma on kaksiverroin ihanempi. Just viime viikolla ajattelin ääneen että olisko liian aikasta laittaa pari jouluvaloa ikkunaan Meillä ei joulunaikaan tarvita kattolamppuja ollenkaan kun mun valoshow häikäsee koko kämpän

Nyt mulla kramppaa ranne tästä näpyttelystä Pakko mennä katsomaan mitä lapset puuhaa:wave:

VOimia kaikille:wave:

-Naurukohtaus ja Ylläri 18+6-

 

naurukohtaus tiedän tunteen. Olin liitossa ihmisen kanssa joka ei tehnyt oikeestaan mitään. Istui koneel tai oli töissä. Ja kyllä helpotti sillon kun sai sanotuks et tää oli tässä. Nuorin oli sillon jotain muutaman kk ikäinen. Mut paljon onnellisempi olin kun kyseinen ihminen ei ollut paikalla.
Turha on väkisin yrittää jollei toinen ole yhtään mukana.
Tsemppiä!

CB- 17+5

 

Hei arvon naisväki. Tiedän että odottaminen on ketju, pitkälti äidissä tapahtuvia asioita ja niitä varten suomessa käydään neuvolassa jne. Oletteko kuitenkaan kysyneet miehiltänne, mitä heille kuuluu?

Itsellä tilanne on se, etten kumppanin kanssa asu saman katon alla, ja näkeminen on säännöllisen epäsäännöllistä, olotilan mukaan näemme, välillä useammin, välillä harvemmin. Kun näemme, pyrin auttamaan kotiaskareissa ja olemaan muutenkin mahdollisimman paljon avuksi (normaali luonteeni on myös tälläinen, eli ei pelkästään raskaudesta johtuvaa ole). Välillä palaute on kiittävää, mutta toisinaan teoistani löydetään joku virhe, vaikka väärin imuroitu tms pieniä juttuja jotka tuntuvat olevan suuria, vaikkei ne omasta mielestäni olisi. Tämä on välillä aiheuttanut pidempään jatkuessa sellaisen olotilan, että arvostetaanko kaikkea apuani edes, vai aiheutanko vain turhaa stressiä. Myös kaikenlainen läheisyys, jota arvostan itse, on jäänyt pois, ei kelpaa ns.lämpö ja läheisyys. Tiedossa on se että hormonit aiheuttavat muutoksia naisessa ja hänen mielialassa, mutta muuttavatko ne ihmistä kuinka paljon, ja loppuuko kaikki muutokset synnytykseen?

Olen huomannut itselläni erääntyyppistä masennuksen ensioiretta, unettomuuttaa, riittämättömyyden tunnetta sekä ruokahalun vähenemistä. Mikä olisi oikea paikka puhua näistä?

Teksti on sekavaa, mutta toivottavasti osaatte poimia olennaiset asiat sieltä, sekä antaa miehisiin kysymyksiin naisellisen näkökannan.

Lisäystä: Olen selaillut kyllä erinäisiä isän odotusoppaita joissa jokaisessa sanotaan siitä että tuleva äiti kokee suuria muutoksia itsessään, niin henkisesti kuin fyysisestikin. taidan kuitenkin tehdä helpoiten kummallekin, sekä puhua, aivan kuten Miirunen ehdotti, toivottavasti kummpani ymmärtää, miksi puhun ja ettei tarkoitus ole olla negatiivinen, vaan lähinnä kiinnostunut, kun on niin tietämätön :ashamed:

 

Puhu sen kumppanisi kanssa.

 

littledeathkiva et muutto meni hyvin. Sinuna en murehtis jos ei liikkeitä ole yhtä selvästi kuluneiden kahden päivän aikana tuntunut, mietipä, oot varmaan ollu paljon menossa kun on sitä muuttotouhua ollut, ja kohdussa uskoisin pienellä olevan vielä tilaa niin paljon ettei se joka päivä yhtä selkeästi tunnu, ei mulla ainakaan välillä on alhaalla,välillä navan kohdalla ja välillä liikkeet tuntuu vaan hipaisuina sivulta Pääasia on nyt et sun ei tarvii enää siitä kämpästä stressata,voit alkaa vaan ollaja nauttia :heart:

naurukohtaus niin... vaikea tilanne :headwall: ite tosiaan elin tollasen miehen kanssa 12 vuotta...mutta kaiken tuon lisäksi olin henkisen väkivallan alla...mutta eipä laittanut tikkua ristiin... astioita oli ihan turha edes pyytää et hän ees omaa lautastaan siivoaisi pöydästä.Mutta jos oltiin hänen vanhemmillaan,niin korjasi astiat koneeseen, joskus jopa muidenkin. :attn: Tällöin saatoin kotiin päästyä kysyä, miksi hän tekee äitinsä keittiössä niin huomaavaisesti, mutta ei meillä vaikka pyytäisin?? eikö hän kunnioita mua ollenkaan???? Totesi vaan kylmästi et no siel se on pakko,kun muuten tulis vaan tappelu...
Yhteistä aikaa ei viimeisten kahden vuoden aikana ollut, ja aiemminkin jos myös pyysin, että lapset yöksi mummolaan kerran lähellä asuuvat, niin hän vaan saattoi todeta et kun ei ne oikeen jaksa... Käytiin sitten paljon virkistäytymässä perheen kesken, joka käsitti aina sen että hän joi ja juotti monesti minutkin... :ashamed: ja jos laivalla oltiin,hän joi koko paluu-päivän ja minä olin aina kuski. samaten jos jossain ravintolassa käytiin syömässä,hän otti muutaman tuopin ja minä ajoin kotiin...

Mä niin kyllästyin olemaan EI MITÄÄN.... ehkä oisin jaksanut olla tuossa liitossa jos mua ei olisi pidetty piikana, haukuttu ja solvattu,ja sysätty mielipiteineni muun suvun alapuolelle. Rakkaus kuoli yksipuolisuuteen...

Kenenkään ei mun mielestä tartte olla parisuhteen ainoa pystyssä pitäjä!! Mitä jos yrität VIELÄ kerran puhua miehelle, siten oot varma ettei häntä kiinnosta... Mä ootin liian kauan eroamista, olis pitäny pystyä siihen jo aiemmin.. JA voin kertoo,et kun lähdin niin pari päivää sen jälkeen oli mies AIVAN VALMIS TEKEMÄÄN KAIKKENSA,oli valmis puhumaan,menemään pariterapiaan,tarjos jopa rahaa niin paljon kun haluan että vaan menisin takaisin...

juu-u.en menny oksettaa koko mies....

Mutta voimia sulle naurukohtaus onneksi sun mies ei kuitenkaan ole ollu millään tapaa väkivaltainen,toi hänen toimintansa kuulostaa välinpitämättömyydeltä, ja sun pitämistä itsestäänselvyytenä... TAISTELE :heart: joko liittonne puolesta, tai itsesi puolesta, pääasia että voittaja joka tapauksessa oot sä

tuleva isä niin jos noin harvinainen mies löytyy muualtakin kun täämun uus mies,et haluaa tehdä kotihommia, ja auttaa ja jutella,niin mitäs jos seuraavan kerran mennessäs naisen luo,sanot vaan nätisti et istuhan rauhassa alas, haluan jutella.
Nainen tuskin osaa tajuta että mies haluaa PUHUA....Tää oli mullekin vaikeaa ymmärtää tässä uudessa suhteessa,että mies haluaa ja osaa jutella, eikä huuda ja raivoa tai ei halua jutella ollenkaan...
Hormonit heittää kyllä,mutta kaikkea käytöstä ei niidenkään syyksi voi eikä saa laittaa... Jos naisesi odottaa ensimmäistään,saattaa sitä kovastikin arveluttaa miten hän selviää kaikesta vastuusta tulevaisuudessa, ehkä hän haluaisin teidän jo asuvan yhdessä???? mutta jos ei vaan uskalla sitä ottaa puheeks,peläten että sä sanot ei...Mä ainakin "pelkäsin" sanoa ääneen tälle miehelle että haluaisin jo asua saman katon alla... ei toki ollu pelättävää, mutta entisen miehen kanssa kokemat asiat on tehneet musta todella varovaisen tiettyihin asioihin nähden..
Jos kommunikointi onnistuu se on hyvä. Mutta jos susta itsestä tuntuu vaikealta aloittaa puhuminen,mitä jos kirjoitat hänelle KIRJEEN ??? Ihan rauhassa kotonasi laitat kaikki askarruttavat asiat paperille niinkuiin haluaisit ne hänelle sanoa. JA kun menet käymään,sanot että luetko tämän...
Itselläni toista odottaessa oli järjetön stressi miehen käytöksen takia,jos silloin,useita vuosia tästä taaksepäin...Olin kiukkuinen helposti, ja riitaa tuli, synnytyksen jälkeen olo helpotti,koska enää ei ollut niin tuskallista joutua esim tekeen kaikki kotityöt ison mahan kanssa,ja esikoinen pyöri jaloissa... huh huh,vaikeita juttuja kaiken kaikkiaan..
Koita jaksaa ja musta on kiva että joku mieskin uskaltaa tälle palstalle kirjottaa, eihän missään ole sanottu et tää on VAIN ja AINOASTAAN äideille

omassa olossa ei muutosta edelliseen... rakenneultra keskiviikkona,sitä ootetaan kovasti :flower:

flower again ja rakkauspakkaus 19+5 :kiss:

 

Tuleva isäJoku vertaisryhmä, netissä tai ihan oikeasti vois myös olla hyvä juttu.

 

Kiva kun olette keskustelleet tuosta ambulanssikyydistä! Itselläni ei ole edes tullut mieleen, etten ehtisi taksilla sairaalalle, jos synnytys alkaisi niin ettei mies olisi mua kyyditsemässä.. mutta tietysti jos ei taksikuski siinä vaiheessa enää mua kyytiin huolisi, niin olisi varmaan pakko soittaa ambulanssi. Toki sen kutsuisin vasta siinä vaiheessa, kun ei liikkuminen enää supistelujen kanssa onnistuisi ja alkaisi tulemaan tiheään supistuksia, tosin matkan takia täytyisi joka tapauksessa lähteä ajoissa liikkeelle eikä viimetipassa..

Liikkeistä. Mulla on liikkeet tuntuneet jo useamman viikon, mutta hyvin pieninä hipaisuina jo tosi aikaisin (ensimmäiset hipaisut taisin tuntea jo viikolla 15 jos nyt oikein muistan..). Johtuu varmaan siitä, että istukka on takana. Nyt liikkeet ovat jo niin selkeitä, ettei epäilystäkään siitä enää ole ja muljahduksia sekä potkuja tuntuu jo tiheään päivän aikana. Edellisessä raskaudessa tunsin liikkeet kunnolla vasta rvko:lla 19-20 (istukka edessä) ja tässä tuntunut ihan selkeinä jo viikolla 16.

Neuvolassa käyty tänään. Kaikki hyvin. Sydänäänet kuuluivat hyvin, poikakin pääsi kuuntelemaan. =) Syke 140-150 välillä. :heart: Mulla RR 114/74. Pissa puhdas. Hemoglobiinia ei mitattu, mitataan seuraavalla kerralla. Paino noussut nyt alusta sen 3 kg ja meillähän ei painon kertymistä neuvolassa sen kummemmin lasketa. Lantion löystymisestä puhuttiin ja selkäkivuista, mutta ei terkkari reagoinut niihin sen kummemmin... käski ottaa rauhallisemmin ja liikkumaan sen mukaan miten pystyy. No eihän siihen mitään muutakaan hoitoa ole, kuin se ettei rasita itseään liikaa... on se vaan vaikeaa, kun ei välillä tahdo päästä liikkumaan kun lonkat ja häntäluu on kipeet kuin mitkä. :| Ja se jumppapallo menee todellakin hankintaan, tästä kun vaan saan aikaiseksi käydä sen ostamassa, niin johan alkaa jumppailut pallon kanssa.

dogitar ja masuasukki 18+0 POKS POKS

 

Liikkeistä: Niin, no sehän siinä on kun ovat niin yksilöllisiä, ja tuo istukan paikkakin vaikuttaa. Mä en muista, että mulle ois koskaan istukasta erikseen mainittu odotuksen aikana, joten se on aina varmaan ollut tuolla takana. Mut ei se tietenkään ole helppoa kun ei tunne liikkeitä, tai jos tuntee välillä, aina mulle ainakin tullut se epäilys, että kaikki ei oo kohillaan ja oon tosiaan itku kurkussa soittanut neuvolaan pari kertaa ihan varmana siitä, että jotain kauheeta on tapahtunut. Nyt olen kuitenkin joka päivä jo tuntenut niitä, aina aamuisin jo kun makaan selälläni (vaikka vielä pariviikkoa takaperin selälläni ollessa en varmasti tuntenut yhtään mitään ) . Kaikista parhaiten tunnen liikkeet tollasessa puoli-istuvassa asennossa nyt, välillä oikeen mahaa kiristää kun joku "muljahtaa" tuolla puolelta toiselle. Mutta näillä viikoilla ei vielä tartte olla huolissaan vaikka ei tuntisikaan joka päivä, onneksi

Tulevan isän täytyy vaan nyt kertoa niistä tunteistaan, joko ihan naamatusten tai kirjoittamalla. Ei kai sen väliä miten, kuitenkin niin että saat ajatuksesi kerrottua.

Meillä on täysi kaaos meneillään, wc:n lattia auki ja kaikki tuolla ulkoterassilla kasassa... Millonkohan tästä tulee valmista. Tänään käytiin hakemassa uusi wc-istuin ja allas, ja vielä pitäis jotain seinämateriaalia käydä valkkaamassa. Onneks noi äijät tekee nuo raskaammat hommat niin mä saan vaan sisustaa

naurukohtaukselle paljon voimia :hug: Jos tosissaan siltä tuntuu, että rennompi oisit ilman miestä ja paremmin menisi ku naamakin jo ahdistaa, niin ehkä se ero sitten olisi parasta mitä voisi tapahtua. Jos kuitenkin vielä mahkuja suhteella on, niin ehkä sitten pariterapiaa tai jotain millä saisi sen miehenkin tajumaan mitä sun tarpeet on. Ei sun vaatimukset nyt mun korvaan ainakaan niin kauheen kovilta kuullostanut., että luulis miehenkin vähän joustavan..

Mindi83 17+1

 

Mulla heräsi ekat epäilykset liikkeistä rv 14+. Ihan varmaksi en uskalla vannoa, että ne niitä olivat. Mutta rv 16+ voin sanoa varmasti tunteneeni vauvan liikkeitä ja siitä lähtien ne ovatkin voimistuneet nopeaa vauhtia. Rv 17+ tunsin jo ihan kunnon muljahduksia ja nyt potkuja ei voi olla huomaamatta. Mies tunsi potkun vatsan päältä ekan kerran rv 18+2:heart: Alussa liikket tuntuivat parhaiten puoli-istuvassa asennossa. Nyt tuntuvat missä asennossa vain.
Istukan paikastaen ole varma, mutta terkka arveli sen olevan edessä, kun sydänääniä kuunnellessa kuului istukan "suhina" niin hyvin.

Perjantaina rakenneultra ja ensi viikon perjantaina 4D :heart:

~ miraci ja masuvaavi rv 19+3 ~

 

Viime kerrasta onkin jonkin verran aikaa kun olen täällä viimeksi käynyt, varmaan paisen viikkoa ja tekstiähän on sitten tullut sen verran että en millään jaksa alata lukemaan kaikkia läpi...

Täällä oli tänään neuvola, kaikki hyvin pienokaisella :heart: Painoa tullut melkein 500g/vko, alkaa melkein huimaamaan tuo painonnousu, noussut lähtöpainosta nyt 6kg.. Mutta pääasia kuitenkin että pikkuinen on ja pysyy ja sillä on kaikki hyvin Sain noita kelan papereita täyteltäväksi, hirmu vaikeilta muka jotkut kohat tuntuu.. : / Ens viikolla sais laittaa paperit menemään ja sitten sais alata odottelemaan äippäpakkausta kotiin :heart:
Huomenna työterveyteen, selkä alkaa olla nyt jo hellänä.. Ei oikein tuo siivous homma meinaa luonnistua kun saa kumarrella koko aika.. : / Ja tuli neuvolaädin kanssa jotenkin puheeksi supistukset, kun sanoin että töissä tulee 2-5 kertaa päivässä semmonen paineen tuntu tonne alavattaan ja se kestää semmosen 10-15 sekuntia.. Totesi heti että ovat supistuksia mutta vaarattomia kunhan ne ei ala ottamaan kipeää. Käski sanoa siitäkin kuitenkin kun menen työterveyteen..


Sasuma ja taapero 21+1

 

Täällä on alkanut liikkeet tuntumaan jo ihan kunnolla! kutituksilta nuo potkut ja lyönnit viä tuntuu ja töissä on noloa kun alkaa yhtäkkiä vatsassa kutittamaan ja väkisin hymyilyttää..Kai ne ajattelee mun olevan vähän onnellinen tapaus,heh . Pahoinvointia vielä ajoittain, mut olo on ihan virkeä ja seesteinen.Ihan toista kuin poikaa odottaessa!
Töitäkin on riitttänyt nyt ainakin toistaiseksi,stressitekijä tietysti sekin et joutuu miettii paljonko tulee palkkaa yms.Kerkesin tottumaan 9kk säännölliseen kk palkkaan, nyt tekee tiukkaa kun joutuu miettimään..
Saa nyt nähdä kuinka kauan pystyn lastenhoitohommia tekemään.Aiemmissa raskauksissa ollut ennenaikaiset supparit vklta 28alk, joten taitaa olla tämäkin..tänään tuli imuroidessa supistus,mutta meni sitten ohi nopeesti.Ei nyt viä tarvis alkaa suppaileen:|.
Asuntoa etsitään kuumeisesti, mut on noi isot kämpät aika vähissä..Meitä on nyt 6 tässä neliössä ja yksi kun tähän vielä lisätään niin huh..Olisi niin helppoa kun olisi rahaa,vois vaan ostaa haluamansa..:ashamed: Asuntohaku valitettavasti rajoittuu vuokramarkkinoille ja pankin päätöksestä riippuen myös aso-asunnosta. Satojen tonnien lainaa ei pystytä ottaa..Peukut pystyyn asunnonsaantiin vain, voihan sitä vielä onni potkaista! (sais tosiaan potkaista ennen vauvan syntymää..)
Vatsa kasvaa vauhdilla,paino ei onneksi samaa tahtia..Koitan syödä suht terveellisesti ja yritän olla mässäilemättä.. Mielitekoja ei nyt oikein ole muita kuin hedelmät,kurkku,tomaatti,juusto ja joskus hedelmäkarkit.Jano on valtava kokoajan!
Haluamistani brioista jätin huutismyyjälle viestiä juuri,kun hv ei täyttynyt. Kyl mä nyt kallistun ehd niiden briojen puoleen, enkä edes harkitse muita. Ukon mielestä mä olen aivan liian aikaisessa ja vouhotan, mut onhan täällä joku ostanut vaunut jo ihan alkumetreillä. Ja nyt kun ne haluamani ovat kaupan niin miksi niitä ei nyt ostais.Jos vaik toista tilaisuutta ei tulekkaan..
Ultraan tuntuu olevan vielä ikuisuus,11.11 eli 3,5vkoa. Samana pvnä neuvola ja ultra. Ja sinä päivänä poksuu puoliväli 20+0!!!jee
kike79 ja pikkupieni 16+4

 

Flower Againille, Miiruselle, sekä Mindille kiitokset kommenteista. Kirje voisi olla hyvä asia, sillä itseni on nykyään vaikea pukea kaikkia ajatuksiani sanoiksi suullisesti, tuntuu että raskauden aikana olisin kääntynyt sisäänpäin, mietin asioita enemmin pääni sisällä jne. Tänään kuitenkin sain kerrottua mikä on mieltäni painannut ja täytyy sanoa että omaa oloani helpotti huomattavasti myös vastakommentti/kommentit. Uskon että tämä muuttuu tästä kunhan aika menee eteenpäin, puhuminen taitaa olla se paras ratkaisu.
Itselläni ei vielä lapsia ole, joten omien tunteiden ja ajatusten käsittely on myös mielessäni ollut, ne varmaan vieneetkin välillä yöunista ensimmäisen tunnin. Mielessä olleet varmaankin tyypilliset kysymykset: Miten voin olla hyvä isä, kun ei ole minkäänlaista kokemusta, miltä tuntuu kun saa kuulla tulleensa isäksi, tuleeko suhde kärsimään unettomista öistä ja valvotuista päivistä paljonkin jne. Kaiken näiden kysymysten ja "ongelmien" keskellä kuitenkin olen huomannut todella tärkeän asian, vaikka miten puoliso olisi ärsyyntynyt allekirjoittaneen toimiin ja äksyilisi, ei tunteet häntä kohtaan ole himmenneet, pelkästään parantuneet ja kasvaneet. Hankala pukea sanoiksi, mutta rakkaus on vain suurentunut ja haluaisin sen sanoa juuri oikealla hetkellä, sillä pelkään että mikäli sen sanoo väärällä hetkellä, voi sen myös käsittää etten tarkoittaisi sitä, mikä ei pidä paikkaansa.

Miirusen idea vertaisryhmästä olisi hyvä idea, samaa on ehdottanut puolisoni. Kaveriporukassa kun taidan itse olla ensimmäisiä isiä, niin ei heiltä liiemmälti ymmärrystä tai neuvoja saisi. Kynnys vertaisryhmään menemiseen on kuitenkin suuri, ehkä helpompi kirjoitella vain anonyyminä netissä.

Huvittavia, ikimuistoisia tms asioita joita itse olen nyt kokenut tässä n.17vko aikana:
- Käynti lastentarvikeliikkeessä, tuntui että olisin astunut täysin uuteen maailmaan, josta en tajunnut yhtään mitään. Varmaankin myyjä ihmetteli että kaikenlaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa kun yritin kysellä lastenvaunuista.
- Raskaustestin tuloksen kuuleminen ja ne ajatukset mitkä itselläni pyöri päässä.
- Se että olen itkenyt onnellisuudesta välillä. En muista että milloin olisi viimeksi ollut onnenkyyneleitä edes, tuskin lähimpään 10v aikana, mutta nyt useamman kerran.

Ehdottomasti tärkeimpänä asiana: Pienen kovan kohdan tunteminen vatsanseudulla kun käden laski puolison mahan päälle ja sen jälkeen katsoi ultrakuvia. Silloin olin ehdottomasti sanaton ja oli haastaaa pidätellä niitä kyyneleitä.

- Tuleva (erikoinen?) isä

 

Kike: Ei yhtään musta liian aikaista ostaa vaunuja! Meillä tosin on jo pinnasänkykin paikallaan lastenhuoneessa. Tosin siihen on syynä se, että sen sisään sai kätevästi vaunukopan sun muuta vauvatavaraa .

Heräsin sitten yöllä järkyttäviin vatsakipuihin. Ne oli sellasia pistäviä, voimakkaita ja ei mitenkään aaltoilevia vaan enemmänkin paikallaan pysyviä. Vaikea selittää mutta siis koko vatsan alueella. Olin eka ihan et mitä tää on ja herätin miehenkin siinä samalla. Sitten huomasin asentoa vaihtaessa et on ilmavaivojakin samalla. Mieleen tuli Rimakauhua ja rakkautta jakso jossa Rachel meni sairaalaan raskaana vatsavaivojen takia ja Adam oli vihainen joutuessaan sinne ilmavaivojen vuoksi Mutta siis oikeasti ne kivut, ihan järkyttäviä! Yöllä en jaksanut tai pystynyt nauramaan mutta aamulla kyllä... Ei olisi kannattanut liikaa eilen herkutella yhdellä jos toisellakin herkulla!
Noiden lisäksi kun mahassa asuva nimetön asukki taisi olla aika sokerihumalassa ja möyriä kunnolla aiemmin yöllä. Lähinnä siksi oletin näin, että mulla oli tosi äklöttävä olo ja muistan kun viimeksikin esikko mahassa ollessaan sai mulle välillä huonon olon aikaan menollaan. Tosin silloin nuo liikkeet jo todella tunsi ja näki! Ehkä tästä tulee sitten hitaasta alusta huolimatta samanlainen touhulainen Valvoin sit jonkin aikaa, join vettä jne ja päädyttyäni uudestaan unten maille heräsin tuohon ikävämpään olotilaan.

Asumisesta niin vaikka tää vuokra-asuminen ottaa välillä pattiin todella paljon, on tää vaan tällä hetkellä paras ratkaisu. Perheessämme pohditaan monia kysymyksiä siitä missä halutaan asua, miten halutaan asua ja sijaitseeko seuraava asuinpaikka edes Suomessa jne. Kaikki on helpompaa kun ei ole sitä asuntoa josta pitäisi sitten päästä eroon. Tosin olisihan se kiva kun olisi mieleinen keittiö ja mieleiset värit seinissä mutta pikku asioita ne sitten on loppu peleissä.

Iltapalaa, kaakaota ja telkkua seuraavaksi :wave:

 

Poksuttelen vaan tässä äkkiä kun ei oo aikaa kommentoida sen kummemmin!

No noista liikkeistä, että ei niitä vieläkään ole oikein kunnolla tuntunut :/ Ehkä välillä jotain pientä, kutinaa. Mut oon kumminkin aika rauhallisin mielin, uskon että kohtu on taas kasvanut urakalla kun on ollut kipeä taas viikonloppuna. Siis meinaan sillä tavalla kipeä niin kuin mulla on välillä koko raskauden ajan ollut. Muutaman päivän kipuilee ja sitten on taas "rauhassa". Aluksi olin aina tosi hermostunut noista kivuista mut ei jaksa enää kun ne mulla näköjään kuuluu asiaan. Mut jotain pieniä tuntemuksia on ollut vasemmalla sivulla, melkein aina samalla kohdalla niin kai se vauva siellä elelee. Jotenkin eri päin varmaan on vaan.. Toivottavasti ainakin..

Huh huh 12 tunnin koulupäivä.

LD + Pikkunen 18+0

 

kisak79 Täällä on myös välillä ollut vatsa niin kipeenä ilmavaivojen takia. Muutenkin kokoajan ollut tässä raskaudessa vatsa joko kovalla tai päinvastoin.. Neuvolassa kehotti juomaan piimää tai muita gefilustuotteita ja täällä ainakin helpottanut. Tiedän että vatsa voi olla tuosta syystä todellakin äärettömän kipeä..

Mielialan vaihtelusta tuli mieleen että onko muilla kuinka voimakkaina mieli pulpahdellut? Täällä on yhtä itkua, kiukkua, naurua, hymyä, raivoa.... Siis aivan uskomatonta kun esikoispojasta ei ollut sitten mittään eli taitaa tosiaan tuo tytön tulo olla haastavampaa. Siis ainakin täällä. Miestä käy sääliksi vaikka kuinka yrittäisi pysyä kasassa niin EII . No onneksi mulla on pitkähermoinen mies ja yhdessä ollaan koettu pahempiakin että eiköhän tästä selvitä. Onko muiden miehet koetuksella?

Muitakin taisi olla jotka viellä ykäsi minä myös viimeksi aamulla oksensin vatsahapoille asti .. uuh! Ja jälleen ei ollut tällästäkään poikaa odotellessa. Voimia kaikille oksentaville täälläkin todella tiedetään että tuo ottaapi mehut naisesta..

Ensi viikolla neuvola jollon pääsee täyttelemään kelan lippulappusia ja hakemaan äippisavustusta eli meidän tapauksessa kun ei tuota pakkausta oteta niin rahana. Tosin mennään kyllä ostamaan sillä samaisella summalla kaikki loppu mitä meiltä puuttuu..

Anteeksi jos höpöttelen asioista jotka täällä on jo puitu ja puntaroitu kun tosiaan olen tauotellut tuossa tovin niin olen hiukka kärryltä tippunut tietyissä asioissa. Noo pikkuhiljaa kyytiin mukaan.

Dindei + kovasti potkiva pikku 21+1

 

Mulle toi vatsahappojen oksentaminen aamuisin on viikottaista. Joka raskaus alusta loppuun ja alkuraskaudessa voi tapahtua pari kertaa päivässä.