Mulla on siis system4 (eikä system7 )Therapeut tonicia ja apteekista Dexem head hiusvettä.
Niitä päästän päähäni ja odottelen että paranis.
Paras kaveri on parturi mutta en viitsi häntä nyt tukkahuolilla rasittaa, heillä kun on huolia muutenkin tällä hetkellä.
Hiukset muutenkin huonossa kunnossa ja kasvaa hitaasti, aikaisemmissa raskauksissa ollut päin vastoin. Johtunee tästä atopiasta mikä on järkyttävä mulla nyt.
Oon värjännyt sekä kaupan että kampaamon väreillä. Pituutta tukassa ei paljon ole, leikattiin sellainen sivusiilirokkitukka jokunen kk sitten ja ihan ylikasvanut jo mutten malta leikata kun odotan vaan että kasvaa...
Littledeath nostan sulle hattua, vaikuttaa siltä että pärjäät kyllä elämässä. Yh:na oleminen on joskus toki raskasta mutta päättäväisyydellä pärjää.
Elämän vastoinkäymiset muovaa meitä eri tavalla. Meillä äiti sairaudestaan ja alkoholismista johtuen laiminlöi mua ja veljeäni kun oltiin pieniä, olin vajaa 4v. kun meidät sosiaalihuolto löysi, melkein vuosi oltiin harhaisen äidin kanssa alhaisissa elinolosuhteissa. Äiti ei pystynyt huolehtimaan ruuasta saati meidän hygieniasta. Olin rajusti aliravittu, paskainen, takkutukka kun meidät huostaanotettiin.
Se jättänyt jälkensä minuun ja vielä enemmän mun isoveljeen. Pikkuveli huostaanotettiin suoraan synnäriltä ja on kasvanut sijaisperheessä koko ikänsä, me muut isän luona ensimmäisten sijoituskotien jälkeen. Ilman sosiaalihuoltoa ei meillä lapsilla olis aina ollut juuri mitään. Minut palautettiin asumaan äidille kun olin 12v. ja voi mikä virhe. Siitä saakka olen äidistä huolehtinut, ollut se aikuinen talossa.
Siksi mua ärsyttää kun sosiaalietuuksien saajia moititaan. Joskus lapsille ne tukijaiset on pelastus ja pitäisi osata asettaa itsensä niiden asemaan jotka ei muuten pärjää.
dogitar tsemppiä valtavasti sulle :hug:! Elän hengessä mukana täällä.
Mulla sattui illalla mahaan ja selkään sekä koko lantioon ja reisiin kovaa. Ei ole kyseessä mikään supistus vaan selkeä hermosärky. Tänäänkin juilinut samalla tavalla vähän väliä. Otin asian puheeksi kun soitin neuvolaan niistä sokerirasituksen tuloksista ja täti sanoi että pitää herkästi lähteä synnärille näytille jos jatkuu. Jokainen erilainen kipu, mitä ei aiemmin ole ollut, pitää kuulemma ottaa vakavasti. Supistuksia saa tulla harvakseltaan mutta selkeät kipukohtaukset pitää aina tarkistaa. Lääkäri olisi ensi viikolla. Seuraan oloa nyt tämän päivä.
Sokereissa ei poikkeavaa =).
Anteeksi kun tuhlaan palstatilaa ja kaiken aikaa kirjoittelen!
Niitä päästän päähäni ja odottelen että paranis.
Paras kaveri on parturi mutta en viitsi häntä nyt tukkahuolilla rasittaa, heillä kun on huolia muutenkin tällä hetkellä.
Hiukset muutenkin huonossa kunnossa ja kasvaa hitaasti, aikaisemmissa raskauksissa ollut päin vastoin. Johtunee tästä atopiasta mikä on järkyttävä mulla nyt.
Oon värjännyt sekä kaupan että kampaamon väreillä. Pituutta tukassa ei paljon ole, leikattiin sellainen sivusiilirokkitukka jokunen kk sitten ja ihan ylikasvanut jo mutten malta leikata kun odotan vaan että kasvaa...
Littledeath nostan sulle hattua, vaikuttaa siltä että pärjäät kyllä elämässä. Yh:na oleminen on joskus toki raskasta mutta päättäväisyydellä pärjää.
Elämän vastoinkäymiset muovaa meitä eri tavalla. Meillä äiti sairaudestaan ja alkoholismista johtuen laiminlöi mua ja veljeäni kun oltiin pieniä, olin vajaa 4v. kun meidät sosiaalihuolto löysi, melkein vuosi oltiin harhaisen äidin kanssa alhaisissa elinolosuhteissa. Äiti ei pystynyt huolehtimaan ruuasta saati meidän hygieniasta. Olin rajusti aliravittu, paskainen, takkutukka kun meidät huostaanotettiin.
Se jättänyt jälkensä minuun ja vielä enemmän mun isoveljeen. Pikkuveli huostaanotettiin suoraan synnäriltä ja on kasvanut sijaisperheessä koko ikänsä, me muut isän luona ensimmäisten sijoituskotien jälkeen. Ilman sosiaalihuoltoa ei meillä lapsilla olis aina ollut juuri mitään. Minut palautettiin asumaan äidille kun olin 12v. ja voi mikä virhe. Siitä saakka olen äidistä huolehtinut, ollut se aikuinen talossa.
Siksi mua ärsyttää kun sosiaalietuuksien saajia moititaan. Joskus lapsille ne tukijaiset on pelastus ja pitäisi osata asettaa itsensä niiden asemaan jotka ei muuten pärjää.
dogitar tsemppiä valtavasti sulle :hug:! Elän hengessä mukana täällä.
Mulla sattui illalla mahaan ja selkään sekä koko lantioon ja reisiin kovaa. Ei ole kyseessä mikään supistus vaan selkeä hermosärky. Tänäänkin juilinut samalla tavalla vähän väliä. Otin asian puheeksi kun soitin neuvolaan niistä sokerirasituksen tuloksista ja täti sanoi että pitää herkästi lähteä synnärille näytille jos jatkuu. Jokainen erilainen kipu, mitä ei aiemmin ole ollut, pitää kuulemma ottaa vakavasti. Supistuksia saa tulla harvakseltaan mutta selkeät kipukohtaukset pitää aina tarkistaa. Lääkäri olisi ensi viikolla. Seuraan oloa nyt tämän päivä.
Sokereissa ei poikkeavaa =).
Anteeksi kun tuhlaan palstatilaa ja kaiken aikaa kirjoittelen!