Maaliskuun mussukat 2011 *JOULUKUUSSA*

Täällä on pyritty vältään nettiä ja kaikkea mikä rasittaa kättä, on sen verta ärhäkkä jännetuppitulehdus. liikaa tullut viettyttä aikaa koneella ilmeisesti.
Tänään kone auki ja iltapuhteena lueskelen mitä olette kirjoitelleet ja panadolin voimalla särky yöksi pois.

Diabetes, no täällä on täytelty ruokapäiväkirjaa 3 päivää, mitattu sokereita 7 päivää ja punnittu itteänsä ja Torstaina pääsen äitipoliklinikalle kuuleen tuomion, alkaako insuliinit vai ei. No arvot kyllä olleet tosi hyviä.

Supistukset loppuneet ja nyt on jaksanut jo jonkin verran rehkiäkin. Torstaina katsovat kyllä paikat onko pehmenneet lisää. katsovat myös vauvan koon. Ovat varannete ihan 3 tunnin ajan.

Täällä elellään jänniä aikoja, kun pikku-siskon esikoinen voi syntyä koska vaan, vaikka laskettu aika tammikuun puolella.
Itselle iskenyt kova paniikki saada kaikki valmiiksi.
Vauvan vaatteita olen nyt pessyt ja osan silittänyt. Itse en silitystä pahemmin harrasta, mut ne vaatteet tuntu niin kovilta, et oli pakko silitellä ( siitä käsi vasta ärtykin)
Tänään tein loput isot hankinnat ammeet ja hoitoalustat.
Kyllä ammeista osataan rahastaa, yhden ammeen pelkät jalat makso 49 euroa!!!!, no meille lähti tarjous paketti perus valkoinen amme ja jalat 37 euroa.
Hoitolaukusta ajattelin, et turha kapistus, no sellainenkin tarttu matkaan, kun brion sai 19 eurolla. Hartanin vaunuihimme sopiva olis maksanut 80 euroa. Siis mistä noita hintoja vedetään!!!!!

4D kuvasta, juu niissä on yllättävän selkeä kuva. Paljon on näköjään kunnissa eroja, koska meidän pikku pitäjä tarjosi 4D kuvat niskapoimu uä:ssä ja rakenne uä:ssä.
Meillä poika hymyilee kuvassa.
Mut ehdottomasti ihana nähdä oma pikkuisensa, meillä kun jo väitetään et on ihan isänsä näköinen.

No täs kuulumiset pikaisesti. Joulun odottelua

sane & toivo rv 27+4

 

PinskuPinsku: No joo uskon että ärsyttää! Mun äiti on kans joskus joistain jutuista sanonut, että haluan tahallaan aiheuttaa hänelle harmia. Just joo. Mut hyvin sä tuut varmasti lapsen kans pärjäämään!

Mulla se paastoarvo oli 4,7. Muita arvoja en nähnytkään kun niitä veriä ei laitettu enää mittariin vaan suoraan koeputkeen.

tiinelli, no just siis että jotkut valittaa siellä paikanpäälläkin. En kyllä kehtais, ja vauvan parhaaksihan se on käydä tollasissa testeissä. Ja eihän tuohon rasitukseen pakko ole mennä. Tai niin ainakin luulen? Siis tuskin sinne väkipakolla ketään raahataan..

Mä kävin roskat viemässä niin heti alkoi supistelemaan. Just joo..

 

Moikka!!
Olen nyt pari viikkoa lueskellut teidän kiinnostavia juttuja ja ajattelin että jos minäkin hyppäisin vielä viime metreillä mukaan.. Nyt kun aikaa tuntuu riittävän tämän päiväisen lääkärin diagnoosin ansiosta.:'( Eli mulla todella paha iskias selässä ja nyt ollaan sitten saikulla äippäloman alkuun asti. Tiedän että se on paras vaihtoehto minulle ja vauvalle, mutta itku tuli kun sairaslomatodistuksen sain käteen..

Minulla siis laskettu aika 8.3 ,ensimmäinen ja sukupuoli on yllätys..

Paljon täällä on puhuttu tuosta raskausdiabeteksesta ja täällä minäkin mittailen arvoja.. Paastoarvo oli 5.3, mutta nyt kotimittauksissa ei ole ollut mitään häikkää. Ruokavaliosta olen karsinut vaan ylimääräiset makeiset pois, toki joskus otan karkin tai piparin.. Ehkäpä tuo kohonnut arvo johtui siitä, että olin sillä viikolla kun menin sokerirasituskokeeseen syönyt anopin tekemiä pipareita oikein urakalla..

Hankintoja ollaan jonkin verran tehty, mutta vaunut ja kaukalo jätetään tammikuulle..kunhan kykenen kauppoihin kiertelemään.. Ja kaikki pieni mutta oleellinen tarpeisto tuttipulloista vaippohin on vielä hankkimatta. Äitiyspakkaus tuli tänään ja tuntu uskomattomalta kattella niitä pieniä pukuja ja vaatteita..:heart:

Uskomatonta vauhtia tämä raskausaika vaan menee, mutta nyt yritän alkaa rauhoittumaan ja opetella nauttimaan tästä ajasta. Mukavia pakkaspäiviä kaikille!

masu2011 rv 28+0

 

Tänään kävin kampaajalla vaihtamassa hiustenväriä, nostaa heti pois tuosta talvimasiksesta. Katsotaann kuinka pitkäkestoista terapiaa tämä sitten on. Viikonlopuksi veljen luokse Turkuun, siellä voi shoppailla masiksee <3
Nyt on kaikki suhteellinen hyvin

SuzZ RV 27+4 tyttölupaus

 

masu tervetuloa. sut on lisätty listoille

just palattiin kotiin. oli nuoremman joulujuhla. ei ne oikein mukavia oo istuu se koulun tuolit. ärse puutu ja selkää jomotti. silti sinnittelin...

mulla olis kans oottamas uus väripurkki, pitäs vaan jaksaa vetästä karvoihin se

jos ny keskittys frendien salaiseen maailmaan!

 

Moikka tytöt!

Tervetuloa uusille odottajille!:flower:
Taas oon saanu 2 tekstiä hävitettyä bittitaivaaseen kuluvan viikon aikana... Nyt kirjotankin ekaks tekstinkäsittelyohjelmalle, ettei vahingossa tuu painettua vääriä näppäimiä!

Hankinnat alkaa olla tehtynä, sänky vaan puuttuu. Meillä on menny 40€ kaksiin yhdistelmävaunuihin vm 2008, muutama uus vaate esim. Benettonin farkut oli pakko saada yht 25€. Lisäks uutena ostin paksun fleecepussin kaukaloon/vaunuihin 25€. Ostin myös maidonkerääjät, pestäviä liivinsuojuksia, shampoo/pesuneste vauvalle. Lisäks ostin 5 kestovaippaa AIO uutena 7€/kpl ja oon kutonu 2 villahousut. Käytettynä oon hommannu muutamia sisävaippoja 1€/kpl, makuupussin ja vaatteita 0,1€/kpl, Ainun rintapumpun 3€ ja imetystyynyn 3€. Sukulaisilta oon saanu 2 äitiyspakkauslaatikkoo täynnä vaatteita, pussillisen leluja, harsoja 28kpl!!! vaippaliinoja, pari pkt kertakäyttösiä liivinsuojuksia, vauvakiikun (keinuu ja soittaa Mozartia ), Gracon telakan ja turvakaukalon, sitterin, peitot tyynyt ymp petivaatteet, kävelytuki, vauvamonitori ja lisäks itkuhälytin. Yllättäen kamaa ja vaatetta on niin paljon etten ota äitiyspakkaysta, sillä rahalla saan hienon sängyn käytettynä.


Närästys on ah niin tuttua. :headwall: Mulla on refluksitauti ja siis rv 7 asti närästäny päivittäin. Rennie on ihan hanurista, Gaviscon vähän parempaa ja ruokasoodavesi tehokkainta. Noin 1 tl ruokasoodaa 1-2 dl vettä ja aina kulaus tarvittaessa. Lisäks mulla on ostettuna valmiiks Ranixalia ja Nexiumia neuvolalääkärin reseptillä. Ranixal on vanha ja melko mieto lääke, Nexium uudempi ja pari päivää sitä poistaa yleensä mun närästyksen polton 2-7 päiväks kokonaan! Vaihtoehtoja siis löytyy, onneks.

Anemia on myös liian tuttua. Mä oon vuosia syöny rautaa ajoittain kuureina, keliakian jäljiltä raudan imeytyminen on turhan heikkoo. Nyt Hb 111 ja laskussa yhä... Mulla menee rautatuotteista maha ripulille ja nyt oon ekaa kertaa kokeillu nestemäistä valmistetta, ei juurkaan mahan suhteen eroo. Toi Iron vital sisältää 20mg rautaa/päiväannos ja Floravital 19mg ja Floradix 15mg. Noita kaikkia saa ottaa tuplaa tai triplaakin annosta päivässä, noi vitamiinit kun on vesiliukosia. Jotenki helpompi on vaan ottaa se yks nappi yöks C-vitamiinin kans... Jo aiemmin oon saanu ohjeiks ettei maitotuotteita, kalkkia, magnesiumia, muita vitamiineja, teetä tai kahvia sais ottaa pariin tuntiin ennen tai jälkeen raudan ettei ne estä sitä imeytymästä. Lisäks hemoglobiinin ja punasolujen muodostukseen tarvitaan myös A-, B- ja C-vitamiineja. Mulla ainakin A-vitamiinit on varmaan nollissa...

Maksalaatikko etenkin itetehtynä on mun suurin herkku! Jouluna meinaan sitä syödä muutaman kerran, loput laitan pakkaseen ja nautiskelen synnytyksen jälkeen... A-vitamiinia sais useampana päivänä saada max 3500 mikrogrammaa/päivä ja ehdottomana maksimina 7500 mikrogrammaa päivässä ja Finelissä kerrotaan teollisessa maksalaatikossa olevan noin 2000 mikrogrammaa/100g ja kotitekosessa 2900 mikrogrammaa/100g. No, mä aattelin laskee paljonko maksalaatikkoo tulee meiän 100g sianmaksaa, luultavasti 5 isoo laatikkoo. Sillon yhessä meiän laatikossa ois vaan 3000 mikrogrammaa koko laatikossa!

Sokerirasitus on täälläkin koettuna. Mun mielestä se vadelmalitku oli hyvää! (Kudoin koko odottamisen ajan ja sainkin pikkusen villahaalarin valmiiks. Vähänkö oon siitä ylpee!) Neuvola on perjantaina ja sillon kuulen tulokset. Samalla saa nähä jatkuuko saikku. Yhä supistaa kipeesti jos liikkuu ja kaikki mummotkin kaupassa painaa rollaattoreilla ohi! Onneks on jouluostokset hyvänä tekosyynä madella hyllyjen välissä...

Jaa, mitäköhän muuta... Tsemppiä kaikille parisuhdekiemuroihin ja vaikkei kiemuroita oiskaan!

Pilleriina ja Bibi rv 26+4

 

masulle tervetuloa!!!!! iskias ei oo miellyttävin raskausajan seuralainen,mutta nyt saat sinäkin lepäillä, joten käännä se positiiviseksi voimaksi

littledeath no lepoa siis vaan sullekin :hug: ja älä missään tapauksessa päästä lapsen isää kotiisi, kerran et sitä miestä sen enempää tunne!!!! pidät kiinni vaan yleiselle paikalle menosta, ei paikan tartte se ruuhkaisin kahvila olla, jos hän on tunnettukin henkilö tienoolla.... Tai yks mihin on helppo mennä toista tapaamaan, ja ihan vaan jutustelemaan on vaikka joku museon tapainen, ei ole paljon ihmisiä lähellä... sun ei tartte hävetä et oot muka köyhempi... rikkauttahan on olla raskaana ja odottaa vauvaa, päästä itse todistamaan elämän synnyn ihmettä suoraan aitiopaikalta :heart:
pidä puolesi siis vaan, ja sanot selkeet sävelet missä ja millon voit miehen nähdä tsemppiä kovasti!!!!

tiinelli joo siis pahempiakin juttuja on kun joutua sokerirasitukseen.... vaan tuntuu et moni nuilottaa kaikesta mahdollisesta,valitetaan miehelle valitetaan, kaikesta ylipäätään...

musta tuntuu et mitä enemmän sun kommentteja luen, sitä enemmä susta kyllä tykkään meillä on aika paljon samoja aatoksia, missähän päin maailmaa mahdoitkaan majailla....????

kropan muuttuminen ja äässs hyvänen aika sentään, TAKAPUOLI!!!! en kestä, onko raskaus todellakin noin mahdoton asia, että jo tässä vaiheessa joku suunnittelee treenaamaan pääsyä mahdollisimman nopeesti??? Elimistö tuottaa uutta elämää, on täysin toisarvoista murehtia muuttunutta vartaloaan... Vauva on ihana asia, muutokset sen myötä väistämättömiä, vaikkei niinkään toivottuja.
Mut mä jotenkin ihmettelen jo omissa kaveripiirissä olleita äitejä, et ensin odotetaan innolla et oisinpa raskaana, no sit ku ollaan ni alkaa valitus mitä vaivoja on tullu, sit kun niistä on valitettu, valitetaan miehestä, kun siitäkin on saanu suunsa puhtaaks tulee tää takapuolen ja kropan muotojen kauhistelu... TOTTAKAI PERSUS MUUTTUU!!!! eikö ihmiset osaa nauttia odotuksesta ollenkaan,tää on naisen elämänkaaren huikeimpia asioita jossa omasta mielestä joku perseen isoneminen on pieni paha jos saa terveen ja odotetun vauvan :heart:
Mulla ei perä ole ollu pieni koskaan, leveyttä on vaikka oonkin omannut vyötäron, enkä mikään mahakas ole ennen ollukaan. leviää se nytkin mut niin kuuluukin, ei vois vähempää kiinnostaa miltä näytän ja kuinka pian oon entiselläni...
Älkää nyt suuttuko, mut toi on jotenkin niin sarvet päähän nostattavaa.... ei voi mitään... Jos ei elämässään ole kokenut mitään pettymyksiä, tyyliin syntynyt kultalusikkakin suussa, niin onhan se maailmanloppu jos takamus on iso, ja kiloja jää raskaudesta....huh huh ...

pinskupinsku no voi mitä sulleki sattunu... äidit saattaa joskus käyttäytyä tavalla joka ärsyttää, ja tolla tavalla jos äiti sanoo, ei varmasti tunnu hyvälle... vaikee kuvitella, koska mun äiti ei oo ikinä puuttunut mun ratkaisuihin, eikä varsinkaan arvostellu kovin sanoin...
ja mitä tuohon lapsen siittämään mieheen tulee,niin jätä omaan arvoonsa,vaikka helpolla se tuskin käy... mun eksä sanoo kans välillä tollasia samantapaisia juttuja, joka kertoo vaan siitä et se ei ole ite päässyt mun lähdöstä yli...
Ja hienoa että taistelet pitääksesi lapsen itsellä, no sähän sen äiti oletkin tuut saamaan kelalta yksinhuoltajakorotuksen tulevaan lapsilisään sekä elatusmaksun lapsesta, tuo mies tuskin tulee maksamaan sulle lapsen elatukseen liittyen mitään vai ???? eli sellaset etuudet sulle on tiedossa oot vielä kovin nuori, mutta jos oot valmis pitämään lapsen oot jo aikuisempi kuin tuo mies itse onnea matkaan tarviit mutta niin me sitä kaikki muutkin tarvitaan

me myself and i niin sekasin olen elämäni onnesta, et vahingossa poksuinkin tänään jo vaikka se päivä onkin vasta huomenna
KAvereille kertoiltu hääpäivästä, ja kaikki tähän mennessä olleet hyvin onnellisia... ja mulle sanottu et minä jos kuka ansaitsen tämän onnen kaiken sen kamaluuden jälkeen jota elämä ennen oli.. oikeat ystävät ne onkin elämän yks tärkeä juttu on vaan kaikesta niin kiitollinen tällä hetkellä,että koko ajan vaan hymyilyttää :heart:

 

tiinelli Ihanaa, että joku ymmärtää tän mun tuskan. :hug: kaikki kenelle tästä valitan, ni hokee vaan aina sitä samaa. " Kyllä sen painon kuuluukin nousta, kun oot raskaana". Kyllä mä sen tiedän, mut se et kuinka paljon sen kuuluu nousta, ni on eriasia.

Mä oon jotenki niin ahdistunu että. Tänäänki töissä itkin varmaan kolme kertaa vessassa ku kaikki niin vituttaa! :'( Meillä uus pomo joka ei selkeestikkään tykkää musta ja käyttäytyy niin huonosti mua kohtaan. En tiiä pitäiskö vaan luovuttaa ja hakea loppu aika saikkua. Ei kai tää kauhee stressaaminenkaan hyvää tee...
Mut ku ei anna omatunto myöden jäädä saikulle vaan sen takia et pää ei kestä tota hommaa.
Toki oonhan mä ihan poikki työpäivien jälkeen ku oon seisoma työssä, mut....

Nunnika+neitonen29+1

 

Ymmärrän kyllä jos jotakuta ahdistaa kaikki kropan muutokset, painon nousut, selluliitit sun muut. Mä oon ite aina ollu ihan normaali vartaloinen/hoikka, eikä tää 10kg painonnousu 5 kuukaudessa hirveesti (omaa) silmää eikä mieltä miellytä : / Mutta kestän tämän kun tiedän että se on vain väliaikaista ja että lopputulos on kaiken sen arvoinen. Ja kyllä mä jo haaveilen kunnon lenkeistä ja kuntoilusta! Mulla on salilla käynnit jäänyt jo ajat sitten kun en suppareiden takia pystynyt siellä käymään, ja kävelylenkitkin on ollut sellaisia rauhallisia, ettei se oikein lenkkeilystä käy. Mulla on ihan ikävä sitä, että pääsee liikkumaan kunnolla, ihan jo vain senkin takia, että siitä tulee niin hyvä mielikin.

Ihana ultrakuva mindillä:heart: Oli toi 4D-ulta vaan ihana kokemus! Kallis, mutta koko rahan arvoinen:heart:

Huomenna pitäis lähteä kaupoille tekemään viimeiset joululahjaostokset. Saa nähdä miten jaksan, kun tuntuu että kaikki (pienikin) tekeminen saa aikaan supistuksia ja tukalan olon.

Tuntuu, että monesti kävellessä vauva alkaa puskemaan itseään vatsanahkasta läpi oikein kunnolla ja sekös vasta inhan tuntuista onkin. Vauva on muutenkin ollut viimeisen viikon ajan tosi vilkas! Päivällä aina jossain vaiheessa on vähän hiljaisempi kausi mutta muuten melskaa mahassa kaiken aikaa:heart:

~ miraci ja poitsu rv 27+4 ~

 

Hei vaan kaikille! :wave:

Viime perjantaina kävin siellä sokerirasituksessa ja kukas se sanokaan, että tykkäsi siitä vadelmalitkusta, niin mun mielestä kanssa se oli hyvää.
Ja minun ihana rakas uhmaileva 2½-vuotiaskin yllätti ja jakso hirmu hyvin olla siellä sen pari tuntia. :heart:

Painosta Tähän mennessä oli tippunut sen 4kg, niin tänään neuvolassa puntari näytti sen tulleen takaisin. Eli nyt ollaan lähtöpainossa. Ei siinä muuten mitään, mutta neuvolatäti sanoi että nyt ei sitten enää oikeastaan saisi paino nousta. :ashamed: Mitenkä senkin nyt tässä vaiheessa raskautta toteuttaa? Liitoskivut ja supistelut aika hyvin estää ylimääräisen liikunnan... Ei kivaa raskausaikana kytätä jokaista grammaa... : / Pitää varmaan tuota ruokavaliota yrittää muokata lisää.

Mitähän muuta piti kommentoida... Ainakin flowerille onnea tulevan hääpäivän johdosta!

Muuten oli neuvolassa kaikki hyvin. Pissa puhdas, paineet 126/64 (mikä oli paras koko raskausaikana), syke 140, liikkeet ++, kohdunpohjan korkeus 23 (edellisen kerran oli 16 rv20+6 ja meni lähellä alakäyrää, nyt mennään jo keskikäyrän tietämillä että ainakin mennyt sapuskat oikeaan paikkaan )
Sain samalla sokerirasituksen tuloksen ja se oli ok, paastoarvo 5.0, 1h 6.8 ja 2h 5.1. Niinku mää sitä jännitin.
Tänään sain neuvolasta kelan laputkin. Vasta, tuntuu että kaikilla on jo päätökset kourassa.
Ei olla vielä saatu päätettyä otetaanko paketti vaiko rahana. Toisaalta 2 pakettia on jo ennestään... Ehkä sitten rahana. Pitää vielä miettiä.

Joulua ootan jo kovasti. Lahjat on ostettu,paketissa ja varastossa piilossa. Jouluverhokangas oottaa pestynä ompelua ja joulukukkia ostelin tänään.
Nyt ollaan ekaa kertaa joulu ihan vaan oman perheen kesken. Aiempina vuosina ollaan oltu mun äidin luona ja nyt parina viime jouluna oltu kotona, mutta mun veli ja äiti tullut tänne. Nyt ollaan jokainen omissa oloissamme. Minkä ymmärrän ihan täysin, kun äiti meni keväällä naimisiin ja muuttivat uuteen kotiin kesän lopussa niin tahtoo nyt laittaa joulua uuteen kotiin. Velikään ei tule, kun on aattona töissä puolille päivin ja maanantaina sitten taas töitä. Kun on tuota välimatkaa n.250km... Yleensä veli tahtoo olla meidän kanssa, kun on lapsia. Joulu on lasten juhla, niinhän sitä sanotaan. Sitä lasten riemua ja iloa jouluna on kyllä mukava katsella. =)
Meillä taas mies tahtoo olla kotona, mikä on toki helpompaa kuin raahata ensin kaikki lahjat paketeissa pitkään matkaan ja sitten avattuina takaisin. Hyvä kun autoon mahdutaan kaikkinemme.

Ihan sellainen olo että jotain piti vielä kirjottaa...höh...no kyllähän mä löydän tänne takasinkin.

Ammuska ja Touhutin rv 25 *POKS*

 

Kurkkimassa täällä Ja lukemassa missä vaiheessa sitä ois ite menossa, jos ei sillon heinäkuussa sitä kkm:a olisi tullut. Tsemppiä viime kuukausiin kaikille

 

Moikka!

Täällä taas voin ihan suoraan sanoa ettei mua haittaa tippaakaan jos valitetaan... Musta tää raskaus ei tarvitse olla asia josta pitää pitää! Se tykkääkö olla raskaana ja se haluaako lapsensa on kaksi eri asiaa! Mua lähinnä ärsyttää ihmiset jotka valittaa siitä, että muut jaksaa valittaa... Musta tän palstan yksi idea on, että täällä saa myös valittaa!!!!!!!!! Itse en pidä ihmisistä jotka jaksaa aina olla yltiöpositiivisia. Ne saa mut oikeasti ärsyyntymään välillä... Mikä ei johdu siitä et mulla olisi asiat huonosti. Lähinnä useimmiten herää ekana fiilis joo et kun kaikki on liian hyvin niin kannattaa tarkastaa missä sitä meneekään... Jokaisella on joskus valittavaa ja saakin olla!
Mä itse olen esimerkiksi huolestunut mun perseen koosta ainakin siksi et se on aina ollut täydellinen! Enkä ymmärrä miksi mun pitäisi jotenkin hyväksyä raskauden tuomat muutokset mun kroppaani jossa mun pitää toivottavasti elää vielä kauan! Eihän raskaus ja lapsien hankinta tarkoita, että pitää hyväksyä lihominen, rupsahtaminen ja siirtyä elämään tuulipukuelämää huonosti värjättyjen hiusten ja huolittelemattoman naaman kanssa!!! Mulle se tarkoittaa edelleen sitä samaa mitä ennenkin eli haluan pitää vartalostani ja huolehtia siitä! Mutta kun mukana on vaan pari lasta siinä arjessa ja ehkä vähemmän aikaa oman itsensä hoitamiseen niin sen oman hyvinvoinnin ylläpidon merkitys vaan kasvaa. Liikunnan puute on yksi suurimpia "ongelmia" koska siihen on tottunut säännöllisesti ja tosiaan sitä odotan kuin kuuta nousevaa... Kunnon juoksutreenejä on ikävä!!!!
Samalla musta pitää huolehtia äitinä siitä, että saa tarpeeksi omaa aikaa ja vapaata omille menoilleen... Äitiys ja vaimous kun ei tarkoita ainakaan mun arjessa sitäkään että olisi kahlittu kotiin, kotitöihin, mieheen ja lapseen =) Siksi myös miehellä on osuutensa kotona jotka kuuluu hoitaa ja niistäkin saa valittaa jos ne ei tule tehtyä... Varsinkin sen jälkeen kun kaikki ovat palanneet töihin tasa-arvoisiksi tienaajiksi ja kodinhoitajiksi. Tai ainakin jos ei jaksa valittaa miehelle niin saa valittaa muualla

Joulu... Täälläkin on lahjat jo paketoitu ja herkkukorien väsääminen aloitettu. Jouluna aion syödä hyvin ja nauttia vaan olemisesta. Se on se tärkein! Kaikki tehdään itse alusta loppuun ja yleensä ihan liikaa... Parin kolmen päivän päästä se ruoka alkaa jo tulla korvista mutta menee silti! Juustot kuuluu kanssa jouluun joten ehkä toi painontarkkailu kannattaa jättää pitkälle tammikuulle... Ikävä vaan kun kaikki homejuustot, punaviinit ja graavikalat pitää jättää väliin. Meillä appi on oikea kalamestari! Kinkkua meillä ei ole kun ei syödä sikaa mutta erilaisia kaloja, kalkkunaa, broileria ja nautaa löytyy pöydästä. En muista koska olisin syönyt ihan oikeaa kinkkua viimeksi... Siitä on pitkä aika!
Luistelemaan viedään poika ekaa kertaa joululomalla kun paketista paljastuu jääkiekkovermeet. Tosin eihän tuo vielä osaa kuin seistä hokkareilla isän liukuessa mukana :heart: Ens vuonna sitten opetellaan hiihtämään, mikä on enemmän mun juttu kun tuo luistelu taas noiden poikien. Mä jätän tältä talvelta suosiolla molemmat väliin Joulupukilta en ole itse toivonut oikeastaan mitään... Jotenkin noi lahjat on semmonen lasten juttu meillä. Saatiin rahat niihin meidän tupliin vaarilta ja sitten anoppilasta toivottiin ihan niinkin tylsää asiaa kuin korvakuumemittaria. Se vaan jää aina itsellä ostamatta. Muuta ei edes tarvita! Valitaan yleensä yhdet lahjat ja sitten ostetaan ne "toisillemme". Pojalle sitten ostettiin yksi isompi ja muutama pienempi lahja. Kuitenkin niin ettei se materian merkitys saisi korostua liikaa joulussa.

 

flower again seinäjoellahan minä mutta toivottavasti päästään pian 40km tästä tuonne maaseudulle "metsään" (hevostilan osto enää kosteuskartoituksesta kiinni mikä saatiin vasta 21.12), seinäjoelle kuitenkin tulen synnyttämään. Missäs päin sinä menet? Olen huomannut ihan saman, meillä menee ajatukset yksiin hyvin =). Minä oon niin huono käyttämään esim. meseä tai muita yht.pito väyliä, mutta fb:ssa olen ja paljon, eli jos haluut jossain vaiheessa lisätä kaveriksi tai jotain niin sopii :hug:. Mutta jos tykkäät pysyä enemmän anonyymina niin kunnioitan sitä.

Painosta ja vartalosta murehtimisesta minä tiedän sen ahdistuksen kun ekaa odottaessani koin itseni rumaksi, kroppa muuttui niin paljon. Ja kun oli ensimmäinen lapsi kyseessä, luulin etten koskaan saa omaa kroppaani enää takaisin. Johtui pitkälle siitäkin kun olin tottunut ratsastamaan ja treenaamaan heppoja eli tekemään töitä vartalolla ja surin kovasti tulleita kiloja. Kun sitten vauva oli syntynyt, olin tosi onnelllinen mutta sitten alkoi se älytön kropan rääkkääminen. Silloin meni ehkä hieman yli se treenaaminen. Nyt osaan suhtautua toisella rentoudella tähän pyöristymiseen, mutta se ahdistus on joillain niin todellista ja vie paljon tätä odotuksen onnea .
Nunnika huomaat sitten kun vauva on syntynyt, että sinä ehdit palautua ja olet vielä samankokoinen kun ennenkin. Ajattele vaikka että kerrankos sitä saa olla pulleampi ja vielä hyvästä syystä :hug:. Minä oon ollut 27kiloa hoikempi lasten jälkeen kun ekaa odottaessani, kyllä ne kilot siitä lähtee!

Valittamisesta minä olen vissiin se rasittavan yltiöpositiivinen ihminen .
Kun on ollut elämässä lapsesta saakka isoja vaikeuksia mielisairaan äidin takia ja olen nähnyt kaikenlaisia ihmisiä ja elämänkohtaloita, niin ei jaksa pienistä murehtia. Valittaa toki saa, minä en vaan koe oikeudekseni valittaa miehelle, saati pitää häntä omana kaatopaikkana ja olla kohtuuton. Arvostan miehessäni niin hänen rauhallisuuttaan. On kuin kallio mihin saan nojata. Enkä myöskään ymmärrä että labran hoitohenkilökunnalle valitetaan tai kätilöille yms. Parhaansa hekin tekevät.

Meillä on koiralla juoksuaika, joten koirapuistotkin kiellettyjä. Se on mulle aina ollut sellainen "oma" paikka missä olen saanut jutella mukavien ihmisten kanssa. Tallille menen vielä tod.näk tämän viikon pitämään tunteja, ensi viikolla rauhoitutaan sitten joulun viettoon. En osaa ottaa joulustakaan mitään ressiä, piparit ja muut vielä leipomatta. Lahjat lapsille ostettu, miehelle käyn hakemassa tänään lahjoja.

Maanantaina oltiin ekaluokkalaisen joulujuhlassa ja kyllä oli liikuttavia esityksiä :heart:.
Mutta nyt meikkaamaan ja viemään lapsi kouluun, sieltä koiran kanssa metsään ja joululahjaostoksille.

Voimia jokaiselle mammalle loppuviikkoon!

tiinelli ja tyttövauva 26 pokspoks!

 

tiinelli Rauma on kaupunkina täällä.... eli näkemisestä on turhaa ees haaveilla, kyllä matka on aikamoinen.. mut katellaan tän palstan kautta, aivan älyttömän kiva et joku muukin on samantyyppinen YLTIÖPOSITIIVINEN

kropan muutoksista mä en todellakaan tarkoita sitä et jos on raskaana, ei tartte välittää itsestään... sehän on IHAN eri asia... liikkumisesta minäkin tykkään ja tän mahan kans kaikki on tosi paljon vaikeempaa. Totta kai ois ihanteellista et vois olla raskaana ilman mahan kasvua jos on täydellinen perä niin onnea sulle kisak.

Toi pointti, et jos on kaikki liian hyvin, niin kannattaa tarkistaa missä oikein menee on mun mielestä tässä kyllä vähän turhaa... Miksi ei vois kaikki olla hyvin?
Mä ainakin olen kärsinyt maanpäällisen helvetin ennen eroa, joutunut olemaan niin kiperissä tilanteissa henkisen väkivallan alla, et nyt kun saa elää normaalia elämää, ja voi oikeesti olla onnellinen, on se sen arvoinenkin asia. Monesti jään kyllä miettimään et voiko tää olla todellistakaan, mut on se :heart:

ja jos kaikesta löytää aina valitettavaa, kertoo se vaan mun mielestä siitä et kaikki taas ei VOI ollakaan hyvin.

palsta toki tänne saa valittaa, mut kyllä meillä YLTIÖPOSITIIVISILLAKIN on niitä mahdollista kommentoida, kuten tiinellikin laittoi et mitä on kokenut, se muokkaa hyvin paljon omaa mieltä ja ajatusmaailmaa, ja sitä mitä asioita en elämässä etusijalla. mielipiteitä on ja pitääkin olla. enkä koe olevani väärässä jos koitan kaikki mahdolliset asiat kääntää positiivisiksi asioiksi.
Enemmän menee omaa energiaa hukkaan nurisemalla kaikesta, ja vallankin ottamalla paineita asioista joiden muuttumiseen et itse juuri NYT pysty vaikuttamaan saati pitkiin aikoihin.

raskaus ja ulkonäkö itse värjään kyllä hiuksia, tosiaankin kun kampaaja kerran olen, se on oikeestaan sellanen "ammattitauti " kuljen siistit vaatteet päällä, enkä todellakaan missään tuulipuvussa... Entisessä elämässä kaikki kritisoi jos olin raskaana, tunsin itseni oikeasti tosi rumaksi ja lihavaksi... oma mies oli kamala suustaan ja käytöksestään....
Mutta nyt kun vierellä on mies jonka kanssa oikeasti on hyvä olla, enkä kuule jatkuvaa arvostelua joka asiasta mitä teen tai mitä en tee, tai jos oon saanut valtavan mahan... on siis varsin kaunis olo
ja oikeasti NAUTIN olostani, mun mielestä tää maha on nyt ust sellanen mistä alkukuukausina vaan haaveili :heart:

mun tarkoitusperä tässä takapuoli-asiassa oli lähinnä se että miksei vois vaan nauttia olostaan, kun se nyt on ihan sanomattakin selvää et kroppa muuttuu raskaudesta... mut arvasin kyllä odottaa että joku siitä kimmahtaa....

poks poks niin, eilen poksuin sitten vähän hätäseen etukäteen vaikka tänään se on eli viikkoja 28+0 tai sitten se 30+0 jiiiiihaaaaaa

 

FA: Mä en ainakaan ole kimmahtanut mistään asiasta... Tää palsta ei ole sellainen asia jossa voisi kokea noita kimmahduksia mutta voi kirjoittaa omia mielipiteitä... Kuten on tullut esille sataan kertaan. Tai sittenkin kannattaa miettiä missä menee jos vieraiden ihmisten kommentit saa aikaan kimmahduksia...
Jokaisella on taatusti joskus valitettavaa on ne sitten pieniä tai isoja asioita! Jonkun elämässä asia joka on toisen elämässä pieni saattaa olla iso! Musta voi olla tyytyväinen jos omat valitusasiat on pieniä!!!!
YLTIÖPOSITIIVINEN = sellainen jolla ei mikään ole ikinä huonosti ja kaikki on liian ruusuista... Talo paloi no voi voi mutta saanpa uusia olohuoneen sohvakaluston kun vakuutuskorvaus tulee- tyyliin! Joka asiasta ei tarvitse vääntää positiivista!!!! Joskus vaan pinnan alla kytee liikaa ja sitä ei vaan halua edes itselleen myöntää, ja se saattaa aiheuttaa nimenomaan sellasta liiallista oman elämän täydellisyyden julistamista. Tää kuten edellinenkään ei ollut henkilökohtaisesti kenelle mutta selkeästi joskus kolahtaa. Mä en ainakaan viitsi edes osoittaa henkilökohtaisesti mielipiteistä suoraan kehenkään vaikka niitä olisi sillä en tunne täältä ketään!

Piti vielä lisätä et maha joo kasvaa mutta sen kasvu ei musta olekaan ongelma vaan lähinnä kivaa... Ei sen kasvun kuitenkaan tarvitse välttämättä kohdistua muihin ruumiinosiin :headwall:

 

frlower again kun olet kampaaja, niin uskaltaako hilseilevän ja kuivan päänahan takia värjätä juurikasvua?
Mulla on ongelma, päänahka kutiaa ja on tosi kuiva ja päässä muuten musta väri jota korostaa nyt 2cm vaalea juurikasvu. Turhamainen kun olen niin haluaisin sen värjätä äkkiä piiloon .
Nyt vielä kun mulla on tälläinen rokkitukka, lyhyt, niin juurikasvu näkyy aika hienosti eikä sitä saa piiloon.

 

Tiinelli: Mä voin vastata tohon kanssa koska mulla on varsinkin talvella välillä tosi huonossa kunnossa päänahka, ja musta väri tekee kunnon tuhoa. Jos se on ehjä niin uskallat mutta jos siellä on paljon rikkonaista ihoa niin kannattaa jättää väliin. Sit sen värin jälkeen kannattaa käyttää päänahalle sopivaa shampoota sen väripurkin mukana tulevan hoitoaineen sijaan. Tosin mä veikkaan et suurin osa tekee muutenkin niin. Olen käynyt joskus sellasessa analyysissä jne. jossa nää tuli esiin.

 

Hui, olipas tekstiä taas kertynyt! Ei pysy millään mukana...

Vattihattu: Kun anoppi siitä mainitsi, niin heti tuli kyllä mieleen, että olisitkohan sinä... en tiedä miksi =) Ja anoppi on kyllä sellanen, että saisi varmaan oivan keskustelun aikaiseksi kuuromykänkin kanssa Tässä nähdään kuinka pieni tää paikka on

4D: Toi hinta olikin ainut asia minkä takia sitä harkitsin aika pitkään mennäkö vai eikö, kun tuo ultrahan nyt on vähän sellasta omaa kivaa, kun täällä kunta tarjoaa kuitenkin ihan normi ultrat. Mutta käy kyllä vähän kateeksi niitä, joilla kunta tarjoaa tuon 4D:n :kieh:

Valittaminen no mä kyllä kuulun kanssa, jotka sen sallii En usko, että jos jostain litkusta kerran valittaa, niin se tarkoittais sitä että ois oikeen "emävalittaja" koko ajan, eikä omais yhtään positiivista asennetta. Mut siis jos koko ajan turhasta valittaa, niin sittenhän se alkaa mennä jo vähän överiksi... Myönnän, joskus valitan... joskus en :vampire:

Kropan muutokset: Mä en tiedä mikä mun kropassa on mut se nyt ei oikeen kauheesti muutu. Joo tää pallo nyt kolmatta kertaa tulossa tähän eteen, mut yleensä kyllä oon pysynyt ihan samanlaisena... ei oo mitään kengurupussia tossa edessä, eikä roiku rinnat. Mä oon jopa käynyt lääkärissä selvittelemässä, että oiskos jotain lääketieteellistä syytä sillä miksen mä liho Koska mä oikeesti haluisin vähän lisäkiloja.. joskus se mennee sitten näinkin päin.

Maha Kaikissa kolmessa ihan selvästi poikamaha, tossa edessä alhaalla ei näy takaapäin. Kuopusta odottaessa varsinkin vanhemmat ihmiset kommentoi paljonkin masua ja ilmoittivat että poikahan siellä

Masu2011 Tervetuloa pinoon =)

Pinskun: äiti oli nyt ihan hölmöjä päähänsä saanut, ei voi ymmärtää... pitäisköhän vähän kysellä mistäs moinen?

Mä sain joulukortit eilen postiin, ne oli tosiaan maanantai postissa kun turusta tultiin. Jes, ei tartte siitäkään enää huolehtia! Soitin joulupukkipalveluun... hauskaa, kun äijä vastas puhelimeen, että "korvatunturilla" Ja kysyi vielä onko siellä pieniä lapsia... meinaskohan se, että tilaan itselleni pari pukkia iskukunnossa

Mies sai idean, Ikeaan lähdetään esikon kanssa varmaan lauantaina... sit taas saa mennä pää kolmantena

Hauskaa päivänjatkoa kaikille!!

Mindi83 25+3

 

Kiitos Kisak79
Mulla on noita shampoita vaikka minkälaisia, on jopa lääkeshampoota päänahalle mikä ei tosin auta mitään. Sitten system7 tuotteita.
Onko tummanruskea parempi vaihtoehto, onko se musta jotenkin pahempi?
Tämä mun koko väri on niin haalistunut ettei haittais vaikka värjäisin tummanruskealla, tuskin huomaa eroa. On vaan niin pöllön näköinen kun ikäänkuin kaljuja paikkoja siellä täällä kun oma väri on vaalea : /.

Kylläpä luonto on kaunis nyt, puut varsinkin. Oltiin pikkuinen metsälenkki pienemmän pojan ja koiran kanssa ja minä nautin!

Positiivisuudesta olen elämän varrella oppinut arvostamaan pieniäkin asioita. Kaksi kertaa ei ole ollut ollenkaan varmaa jäänkö henkiin, se on pysäyttänyt.

 

Huomenta vaan..

Ulkonäöstä oli puhetta.. itse olen kyllä kokenut itseni niin tässä kuin edellisessäkin raskaudessa melkolailla rumaksi :ashamed: Ei se ole kyllä mikään asenne kysymys mitä jotkut väittää jos peilistä kurkkaa möhkö jonka naama on kerryyttänyt nestettä niin ettei kaulaa erota niin ei se minun mielestä kyllä kauniskaan ole. Totta jotkut hehkuvat raskausaikana ja näyttävät todella viehättäviltä mutta eivät kaikki. Ei minua vartalon muutokset ole latistaneet mutta tosiaan tämä PÄÄ Toset kokevat vartalon muutokset samoin kun minä tämän naaman kanssa ja minun mielestä se on täysin ymmärrettävää.. Jos on tyytyväinen itseensä jonkunlaisena niin muutos voi oikeesti saada sen peilin räjähtämään omissa silmissä. Onneksi kuitenkin kroppa palautuu ja jopa minusta kuoriutuu synnytyksen jälkeen taas hiljalleen ihminen. Toivottavasti..

Ja mitä tulee tuulipukumammailuun niin itse olen ainakin! jos olen pojan kanssa neuvoloimassa, ulkoilemassa tms niin todella olen se tuulipukumamma. Ensimmäisen lapsen syntymä tosiaan taittoi sen turhamaisuuden kärjen pois mutta kyllä minä silti meikkaan sitä vaativiin tilanteisiin mutta tosiaan jos ruokakaupassa käyn tai vaikkapa pankissa on yhtä todennäköistä että menen sinne ilman meikkiä kuin meikin kanssa. Riippuu vähän jos aamusta tarvitsee lähteä niin ei sitä enään ulkonäöllisistä syistä kyllä nouse aiemmin... En siis tarkoita että olen haiseva nuhjuisella tukalla vaan siis TODELLA värjään hiukseni joka on suuri intohimoni siis ei värjäys vaan hiukset ylipäänsä. Välitän kyllä ulkonäöstäni ja ostan vaatteet omanmakuni mukaan en mistään cittarista mutta ei siis enään ole niin turhamainen kuin joskus.. Toisaalta jos joku toinen haluaa meikata päivittäin niin suon sen hänelle. Olemme niin erinlaisia kaikki persoonat tässä maailmassa ja luojan kiitos olemmekin.

ja mitä onnellisuuteen tulee niin olen kyllä itsekkin sitä mieltä että jos on onnellinen niin saa sen kyllä näyttääkkin. Ei kaikkien asioiden tarvitse väkisin olla huonosti. Minulla itselläni on todella rankka "vuosi" takana siitä syystä että alkuvuodesta koin todella rankkoja hetkiä paniikkihöiriöni kanssa.. Nyt ollaan jo voiton puolella ja pääsin kuin pääsinkin siitä hirveimmästä paniikki kierteestä eroon (koputtaa puuta). Nyt olen alkanut elämää ajatella niin että vaikka kaikki asiat eivät olisi parhaimmillaan on minulla silti kaikki mistä moni haaveilee (Perhe ja ihana mies ketä rakastan ylitse kaiken). Silloin ei tarvitse joka pienestä asiasta rutista. Monella on asiat huonomminkin.. Oma onnellisuushan on täysin itsestään kiinni. En usko että sitä kenellekkään jaeta tuolla ilmaiseksi.
Toisaalta mitä raskauteen tulee niin minunmielestäni täällä saa siitä valittaa just ja niin paljon kuin tuntuu. Minulla on ollut täysin pyllystä oleva raskaus siis tämä ja toivonkin että pian päästäisiin vikoille viikoille. Oikeestaan en ole hetkeäkään varsinaisesti nauttinut olosta. Oksensin ensimmäiset 20 viikkoa niin että itkin ja oksensin + jopa nukuin vessan lattialla. Sen jälkeen alkoivat TODELLA voimakkaat iskias kivut ja nykysin on selkäkin niin kipeä ettei meinaa hyvää asentoa löytää. Miten voisin sanoa että ihanaa tämä raskausaika. Toki olen kovin onnellinen että meillä on pieni kyydissä ja minusta on aivan mahtavaa että minusta tulee toistamiseen äiti. :heart:

Dindei + pikku 29+ 3

 

Kisakin kanssa samoilla linjoilla Mä olen mielestäni aivan tavallinen ihminen, jolla on joskus huono päivä ja puran sen sinne minne sattuu (en kylläkään labratäteihin tms, lähinnä mieheen ja kavereille). Purkamisella tarkoitan, että kerron mikä ja miksi ärsyttää (ei välttämättä heissä mikään, vaan joku typerä asia). Mun mielestä on ihanaa, kun on näin pienet murheet Se on turvallista, ei elämä mee täysin kikkelis kokkelis... Ja mun mielestä tänne on hyvä purkaa ilot ja surut.
Ei kaiken tarvitse olla raskaudessa ihanaa ja odotettua. Kyllä mua kans harmittaa, kun persus on levennyt. Ei ennen vanhaan äidit tällä lailla levenny odotuksen aikana, hyvä jos edes huomattiin että rouvat odottaa. Ne oli viimeiseen asti kotitöissä ja synnytyksen jälkeen lähtivät suoraan ("rajuimpien" stoorien mukaan) heinän tekoon. Nykyajan äidit ovat vain eri aikakautta, joten me sairastetaan raskausdiabeteksiä ja levitään. Ei meistä ole 40-luvulle...

No jaa, tää vaan tätä mun tekstiä

Sokerin olleet nyt ok, aamun paastoarvokin 4,6

GCS15 & Touko-Pouko rv 28+1

 

Nyt tulee varsin omanapaista juttua ja pahoittelut siitä, mut nyt en vaan jaksa muuta...

ON: Täällä alkoi ruskea valkovuoto eilen aamulla ja sen jälkeen ollut supisteluja normaalisti, ei siis kipeitä mutta napakoita kuitenkin...tänään pääsen vasta ultraan tossa iltapäivällä ja mieli myllertää nyt kovasti. :'( Saattaa olla että istukka on alkanut vuotamaan, kun on ihan tuossa kohdunsuulla ja sen vuoksi mun piti mennä ultraan vasta tammikuun alusta, mutta nyt jo on mentävä tarkastuttamaan tilanne. Se ei ehkä ole siirtynyt ja nyt sit vuotelee...mistään limakalvon kuivumisesta tuo vuoto tuskin johtuu eikä seksistäkään, kun ei sitä oo taas viikkoon ollutkaan, niin kyllä oma järki nyt sanoo että istukka siel vuotaisi... :| Vauva liikkuu ihan hyvin, mutta nyt on huoli siitä, että saan ottaa rauhallisesti koko loppuraskauden ja välttää rasitusta... Yöllä laitoin herätyksenkin, tarkkaillakseni vauvan liikkeitä ja tulihan niitä, että vauvalla tuntuisi kuitenkin olevan kaikki hyvin. Nyt on hieman hiljaisempi ollut tämän aamun...
Noh iltapäivällä sitten olen viisaampi...

Yritän nyt rauhoittua ja odotella tuonne ultraan asti, niin asiat selviävät vähän. Turhaa kai tässä on etukäteen asioita miettiä ja murehtia... : /

 

Valittamisesta Musta tuntuu etten täällä muuta kirjotakkaan kun pelkkäää valitusta ja rutinaa. Eli sallin sen myös muilta!

Kropan muutoksista Mun mielestä raskaus muuttaa kroppaa tavalla tai toisella AINAKIN VÄHÄN vaikka kuinka reenaisi itsensä odotuksen jälkeen kmuntoon. Mulla ero ollut huikea sillä laiska kun olen, on edellisistä raskauksista tulleet kilot mulle jääneet. Esikkoa kun aloin odottamaan olin 20kg laihempi. Tosin tässä on paljon ihan mun omaa mokaa ja laiskuutta. Mutta nuo kilot on vaan niin pirun tiukassa etteivät meinaa lähteä. Olen laihduttanut, karpannut ja ties mitä mutta kiinni on ja pysyvät.

Ruma, läski, tuulipuku äiti tms. ei tosiaan tarvii olla ja kroppansa voi hoitaa todella timmiksi mutta silti uskon että jonkinlaisen jäljen odotusaika kroppaan jättää. Mutta näin sen kuuluukin mun mielestä olla.

(.) Vauva alkanut pitää iltaisin hirveitä bileitä... kello kun lyö 21, alkaa meno ja meininki ja joskus puolenyön maissa vasta rauhoittuu. MAha vaan hytkyy ja hyllyy ja selvästi pystyy jo tunnistamaan jalan yms. :heart:

Tänään ohjelmassa kauppareissua, siivoamista ja leipomista esikon huomisia nimipäiviä varten... tasaista ja mukavaa eloa ja oloa!

Liro ja papunen 25+3

 

tiinelli ja hiusten värjäys nyt sit taas yks yhdistävä piirre, mulla kans mustat hiukset
Jos kaupasta ostat niin ainahan sanotaan et musta on joka tapauksessa se pahin, mut mä oon sitä mieltä et väri kun väri on ihan yhtä paha jos pahaa tarvii hakea.

Älä missään tapauksessa värjää vielä jos päänahka kutisee kovasti, saati on auki joistain kohdin. Hiusvesi kehiin, sillä saat päänahan nopeiten kondikseen!!!!

Ja mitä tulee paketin hoitoaineeseen, se nimenomaan KANNATTAA käyttää.... omalla shampoolla voi kyllä samaan syssyyn pestä. mutta kun tuota hoitoainetta ei ole tarkoitus siihe päänahkaan ees laittaa, vaan pituuksiin ja latvaan..... tervein hiuksen osa onkin juuri se tyvikasvu, ja sinne ei edes tarvii hoitsua käyttää

nyt siis hiusvettä ostamaan, system-sarjasta löytyy varmasti, toinen hyvä on bio+-sarjasta. rauhoittelet päänahan kuntoon jos on kovin kehnossa kunnossa... ja kun kutina on rauhoittunu, ja auki olevat kohdat menneet umpeen, voit värjätä. Mä varoisin värjäämästä rikki olevan päänahan kanssa, ne kemikaalit ei sais mennä sellaselle iholle...

ja jos oot kaupan väreillä ennenki värjäilly, niin siittä vaan, hyvä siitä tulee vaikka mustallakin

 

dogitar: Tsemppiä ultraan ja toivottavasti kaikki olis hyvin! :hug: Tai ettei ole just mitään sellaista että vauva olisikin syntymässä tai hänellä mitään hätää.. Huh, varmasti säikäyttää tuollainen!

Raskaus ja onnellisuus. Vaikka mä valitankin turhista niin olen silti todella onnellinen raskaudesta. Nautin joka liikkeestä jonka tunnen ja joka päivästä joka vie tätä raskautta eteenpäin. Tämähän on mun ensimmäinen raskaus ja on kyllä ollut todella uusi, erilainen ja opettava kokemus. Jos voisin siirtää aikaa taaksepäin, olisin alkuraskaudessa ollut stressaamatta kaikenlaisista kivuista ja ollut pelkäämättä sitä onko vauvalla kaikki hyvin. Mutta mistäpä minä silloin tiesin.. Nyt on helpompaa kun tuntee vauvan liikkeet. Tämä saattaa olla mun eka ja vika raskaus ja siksi yritänkin nauttia.
Oon vaan melkoisen pessimistinen ihminen ja mun on vieläkin välillä vaikea uskoa että kaikki päättyisi hyvin. Siksi mä alussakin pelkäsin ja panikoin niin paljon..

On hienoa jos vaikeudet ovat kasvattaneet joistakin positiivisia ja myönteisiä ja ettei jaksa murehtia pienistä asioista. Mulla se on niin että vaikeudet ovat tehneet musta kyynisen ja pessimistisen enkä uskalla oikein iloita aina siitä että mulla menisi joku asia hyvin. Tää lapsi on lahja ja saan olla todella onnellinen sen vuoksi. Mutta en voi sanoa itseäni postiiviseksi ihmiseksi. Sen kyllä haluaisin opettaa lapselleni, opettaa häntä näkemään elämän hyvät puolet niiden huonojen sijaan ja yritän itsekin muuttaa ajattelutapaani. Ehkä lapsi opettaa mulle iloisuutta ja valoisuutta ja että oppisin taas näkemään pienissäkin asioissa ilon ja onnen.
Kasvuahan tässä tapahtuu ihmisenä koko ajan ja yritän tosiaan kasvaa siihen koko ajan että kohta mun vastuulla on pieni ihminen. Enkä haluaisi että mun herkkä tunne-elämä siirtyis hänelle tämmösenä.

Mä olen oikeasti todella onnellinen vauvasta ja kaikesta avusta jota olen saanut. Yhteiskunnalta oon saanut apua ja läheisiltä ja oon onnistunut näin yksinkin monessa asiassa. Silti mun alitajunnassa on ajatus että itku pitkästä ilosta, koska niin se on AINA mun kohdalla mennyt. Mua itteä suoraan sanottuna vituttaa tuo ajatus ja oma tyhmä pessimistisyys. Kai se mieli yrittää suojata väkisin pettymyksiltä. Pettymykset elämässä on tuntunut aina toinen toistaan katkerammilta ja kauheimmilta, siitä huolimatta että "varaudun" niihin. Mä haluaisin olla positiivinen ja huolettomampi.
Niin kuin vaikka se hiljattainen isän sydänkohtaus ja sen ryyppääminen sen jälkeen. Otin sen tosi raskaasti vaikka kaiken järjen mukaan munhan olis pitänyt tottua jo siihen ja tiesin päässäni ettei se raitistu. Niin miks silti oon tämmönen? Jaa-a.
Nyt asiat mun elämässä on tällä hetkellä hyvin ja pitää nauttia siitä

No niin, tulipas litania. Saiskos nyt valittaa? Nimittäin hiuksista. Miten teillä? Mulla on mennyt hiukset ihan viikossa HIRVEÄÄN kuntoon. Siis nytkin ne on yön jäliltä kuin joku ällöttävä takkuinen klimppikasa päässä. Ja mitään hiustuotteita niissä siis ei ole, muuten ovat vaan tämmönen hirveä kasa. Raskauden aikana hiukset ovat kasvaneet hyvin ja olleet paksut ja hienot, nyt nää on tämmöset.. Hyi. Mun on tänään päästävä parturiin. Ihan jo senkin vuoksi kun on ne valmistujaiset ja oikeesti haluisin näyttää siellä ihan hyvältä.

Lihominen mua ei niin kauheasti haittaa, vaikka eihän tuo perseen leveneminen kiva ole. Saan kyllä kilot karistettua, ne mitä jää. Naaman leveneminen nyt on harmittavinta, näytän ihan possulta. Varmaan olen turvonnut, sormen päätkin tuntuu sellasilta pinkeiltä. No mut näytän paremmalta kun lyön meikkiä naamaan, se piristää

Tämmöset mietteet tänään Huomenna aamulla on näytön arviointi, hui! Ja lepo mulla täällä jatkuu. Tosin siellä parturissa varmaan tänään käyn jos saan kyydin jostain, kun tuntuu tosiaan etten viitsi kävellä supistusten vuoksi.

LD + Pikkunen 26+2