Maaliskuun Muruset 2012 *Lokakuussa*

Infl.rokote en aio ottaa.

Liikkeistä Eilen tunsin ekaa kertaa 3 mojovaa potkua Pitelin juuri kättä vatsan päällä ja olin että "vauvelii huhuu..":heart: alkaa tuntua todellisemmalta tämä raskaus ja lapsen saaminen koko ajan

H&mörrykkä 19+0 poksista <3

 

Mariaja Sulla ei ilmeisesti ole kotona doppleria, millä kuunnella sydänääniä. Itselleni se on kullanarvoinen väline ollut kun liikkeitä ei ole vielä tuntunut ja olo on ollut epäuskoinen raskaana olon suhteen. Mutta varmasti sullakin alkaa kohta liikkeet tuntumaan niin alkaa käydä odotus todellisemmaksi.

Omaa napaa nyt sen verran, että luulisin toissa iltana tunteneeni ekat hipaisut. :heart: Join nimittäin hiukan kokista pe iltana ja menin sitten makoilemaan sohvalle telkkua katselemaan. Yhtäkkiä vasemmalta puolelta alkoi tuntua pieniä tökkäisyjä. Niitä tuli useampia peräkkäin ja sitten loppui. Vauveli on ollut tosi vilkas iltaisin. Kun oon dopplerilla häntä nyt aika paljon kuunnellut niin välillä vahvat sydänäänet kuuluu vasemmalta puolelta ja yhtäkkiä siirtyvät oikealle puolelle. Hauska seurata dopplerin avulla pikkuisen jumppahetkeä.

 

influenssa piikki olen harkinnut ottaa.on ollut 4v sisällä 2x influenssa ja on todella kaatanut koko perheen ja koulusta likka sen kotiin kantaa jos sitä siellä liikkuu. muutama vuosi sitten tarha aikaan jylläs tosi pahasti meijän tarhassa. pahimpina päivinä ei ollut kuin 4-6 lasta+ 1 aikuinen tarhassa. eli jos sitä tarjotaan niin otan jos ei, niin ei sitten. torstaina ei ollut mitään puhetta neuvolassa ja itekkin sit unohdin ottaa puheeks

liikunnan sykkeistä kyselin neuvolassa, koska omat sykkeen nyt hyppää helposti yli150 ja saa melki istuun mennä et alas tulevat. niin kehui että oli tullut uutta tutkimustietoa ukk instituutista ja ne on hylänneet kaikki syke rajat. maksimi sykkeellä ei saa mennä, mut mitään raja arvoa ei ole, kunhan tuntuu hyvälle.

meillä mies oli tuntenut liikkeet. oli yöllä mua likistellyt ja sanoi että pari ihan selvää muljahdusta oli tuntenut, ja mähän tietty nukuin karhun unta

meillä esikoinen 19+2 viikoilla oli saanut paino arvion 340g. 37+3 arvio 3,2kg ja syntymä paino 41+4 3,6kg. mut omaan tahtiin ne siellä painoa kerryttää

mulle tullut pieni pelko liiasta sokerin käytöstä. mikään ruolka ei maistu hyvälle, mut makeet ja karvaset menee ja nyt on tullut syötyä tosi epäterveellisesti. mut ei mahda jos jauhelihakastikekkaan ei vaan maita.
muilla maku nystyröissä häiriötä?
ja se jano koko ajan etenkin iltasin.

 

influenssarokote En ota. Ihan sillä, että se on taas uusi versio, ja vaikka biologiaan luotankin, niin silti mietityttää. Ja sitähän anneta lapsille lainkaan, joten senkin takia mietityttää, että mitäköhän se sitten voi tehdä..

sykkeet Mä en noista sykkeistä niin oo välittänyt, koska sehän on niin, että sikiön verenkierron vaarantuminen on siinä, jos sykkeet on pitkään korkeella. Mutta itellä on ainakin se, etten mä ees jaksaisi vetää liian kovilla sykkeillä kauaa, koska siinä tulee itselleenkin huono olo. Spinningissä esim. spurtit menee huoletta päälle 170, mutta ne ei sitä muutamaa minuuttia pidempää kestä. Omista sykkeistä oon huomannut sen, että leposyke on noussut reilusti, johonkin 90 ja vähän päälle, mutta sitten treenisykkeet ei niin rajusti. Esim. kuntosalitreeniä tehdessä sykkeet ollut 98 luokkaa, niin nyt on hieman päälle 100...

 

Mesisa: Mullekin maistuu makea ja kirpeä. Voisin elää irtokarkeilla ja limulla. Myös porkkanasämpylät joiden päällä on Polar-juustoa ja tomaattia maistuvat. Muuten sitten vihannekset ei oikein uppoakaan. Kanaa en voi edelleenkään edes ajatella laittavani suuhuni, vaikka normaalisti siitä pidänkin.

Liikkeitä on tuntunut päivittäin, mutta ulospäin ne eivät vielä tunnu eivätkä näy. Viime yönä ja tänään pieni on ilmeisesti pungannut itseään tossa pinnassa, kun navasta pari senttiä oikealla alaviistossa on tuntunut useaan otteeseen siltä kuin joku yrittäisi nahasta läpi tai kuin siellä olisi valtaisa ilmakupla. Tökkäisyjä tai vastaavia ei ole tänään tuntunut lainkaan. Kuuntelin dopplerilla ja siitäpä se syke heti löytyi missä se "valtava kupla" tuntui :heart: Taitaa toinen siellä oleskella kasvot mun selkään päin.

Tänään on ollut kyllä niin väsynyt päivä, kun tyttö valvotti viime yönä kolmesta eteenpäin. Menin eilen ajoissa nukkumaan, mutta en saanut millään unta ja kun vihdoin olin nukahtamassa mies alkoi kuorsata, samoin koira! Sitten ehdin nukkua huimat 4h ennen kuin tyttö aloitti kukkumisen. Kaikkein raivostuttavinta on se etten saa välillä unta esim. vessassa käynnin jälkeen ja kaikki muut nukkuvat :headwall:

Mihin mun unet on kadonneet? Yleensä mä nukun ongelmitta vaikka keskellä toria, mutta nyt haittaa pienikin ääni. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin unen päästä kiinni saaminen on vaikeaa silloin kun on tarkoitus käydä oikeasti nukkumaan. Kyllä mä sitten nukahtelen vaikka sohvalle tai tyttöä nukuttaessa hänen huoneeseen.

Sipsunen & SV 17+2

 

SIPSUNEN, =), voikun sais äkkiä, nyt toimitus oli vasta tän kuun lopussa ja koko vielä jännittää kaiken kukkuraks.

Nyt sohvalle löhöilee täydellä kebab riisillä vatsan kanssa =)

 

Pikaisesti vaan,

En meinaa ottaa mitään rokotteita. Esikoisen odotusaikana otin parin viikon harkinnan jälkeen sikapiikin raskausviikolla 7, kun sitä niin suositeltiin ja melkeenpä ihan painostettiin sen ottamiseen neuvolassa.. No otin sen ja vähän ottaa päähän näin jälkeen päin mitä kaikkea siitäkin rokotteesta on tullut joillekin.. Eikös siitä sikapiikistä sanota nykyään jotain, ettei suositella alle 20v otettavan (tai jotain sinne päin jos en ihan väärin muista) ja mä olin 17v kun aloin odottaa esikoista ja otin sen piikin. Onneks ei mulle tullu mitään eikä lapselle siitä. Mutta nyt en ota minkään valtakunnan rokotetta itteeni. Tiedä sitten onko parempi olla ottamatta vai ei, mutta mä nyt teen näin

 

Raskauden tuntemisestaTäällä ei kans olo sellanen et raskaanako tässä muka ollaan, onks se näin helppoo? Tänään vasta eka kertaa huomasin et masu alkaa olla jo sen verta tiellä ettei enää mene lyttyyn, vaan tuollasena pallona tossa eessä tahtoo olla. Mut siitä huolimatta itelle pitää ihan muistutella etten saa rehkiä hulluna, juosta näppäreiden perässä yms... Toivottavasti tää nyt tässä alkas pikkuhiljaa iskostumaan päähän

Ninnan, onnea poikalupauksesta :heart: ja toivottavasti pysyisit nyt loppu raskauden terveenä :heart:

ja nan-nan-naa on saanu myös tyttölupauksen! :heart: Valtavasti onnea! :heart:

Influenssarokottetta en oo koskaan ottanu, enkä ota. Meillä mies alko sairastelemaan sen jälkeen ku se on sen ottanu ja niinä talvina pysyny terveenä kun ei oo ottanu, joten en aijo sitä itellekkää ottaa.

Mesisa mulla on aika perusruokamaku tällä hetkellä, mut jos karkkia haluttaa ni pitää oikeesti olla kirpeetä ja hapanta. Silleen on hyvä ku pitää irvistellä ku syö Tumma balsamico on kans yks mun lemppareista

Liikkeitä tuntuu taas harvakseltaan. Kaveri on joko tosi lunkki tai selkä mahaani kohden. Joten ulospäin on ihan turha koittaa ees kokeilla, vaikka kovasti sitäkin toivotaan.


Voihan kääk. Nyt pitäs oikeesti päättää et kysyykö tuon sukupuolen vai ei... Keskiviikkoaamuna ois rakenneultra :O Tsiisus et jännittää!! Puoliväliki tuli ja poksahti, vastahan mä plussatestin tein! Apua! Mä haluun tajutakki tän raskauden vielä ennen ku synnytän! Voihan kääkkyrä!

Memelisa & Aurinkoinen Pikku-Apina 20+0

 

sipsunen mulla sama noiden unien kaa, jotenkin tosi vaikee nukahtaa ja aamulla tuntuu ettei ois nukkunu ollenkaan. Jotenkin ihan yyber puhki koko aika ku ei saa kunnolla unta. Ja tuskinpa tää tästä ainakaan helpottuu kun maha kasvaa..

raskaanaolon tunne ei oo ei, saatan "unohtaa" sen monta kertaa päivässä ja jotenki ei osaa ees ajatella tulevaisuutta niin et meitä ois yks lisää -tuntuu ihan oudolta.. Ja jotenkin ei osaa nauttia siitä et on raskaana ku koko aika tietynlainen pelko et kaikki ei olekaan hyvin -nyt ku tän viikonlopun aikaankin kaks kaverii saanu tietää ja onnitellu ni on ollu ite vähä silleen et katotaan nyt meneekö kaikki hyvin.. ois jo se rakenneultra! Tosin tää koko alku on menny etappeja odotellessa ja siltikään tää pelko ei oo hävinny et kai tää ahdistus vaan kuuluu tähän raskauteen :/

Vähä muuten tyhmä toi kaksplussan raskauskalenteri, syötin lasketunajan 17.3 -sit siihen tulee niitä mitä milloinkin tapahtuu ja loppuun laskettuaika 15.3... aha.. ja tälä hetkellä viikkoja tasan 17... niitä on kyl 17+1 eli ei täsmää kummankaan (15.3 eikä 17.3) kanssa... vaulla on paljon selkeempi se kalenteri.

 

Pikaisesti: Eilen miehen kanssa touhutessa saatoin tuntea pienen potkun Ei tainnut tykätä kun tökittiin Ei siinä voinut muuta kuin nauraa
Suihkussa ennen touhuamista taisin myös tuntea pienen muljahduksen.
Ei voi olla varma, kun ei tiiä miltä niiden pitäs tuntua.

Rokotteita en ota, oma vastustuskyky saa riittää
Huomenaamulla neuvolaan ja saa kuulla onhan sykkeet vielä olemassa.

hepuhi:heart:käpy 18+2

 

En sitten yksin olekkaan pelkoineni että onko kaikki kunnossa ja olenko tosiaan raskaana miun maha on pienentyny ja aamulla ei ollenkaan näe että olen rakaana ja se kyllä on aika inhottava tapa aloittaa aamu... mielenkiinnolla rakenneultraa odotan et miten se pikkuinen siellä oikein on kun tunnen niin vähään liikkeitä.

Mun on varmaan pakko soittaa neuvolaan ja pyytää sydänäänien kuuntelua kun huolettaa kun ei tuo masu kasva et voiko kaikki olla hyvin...

Aamulla vedin hermosauhut kun olin ihan kamalan kauhuissani iski paniikki suorastaan...miulla piäis ehkä olla se dopleri.

Näillä tunnelmilla viikko sitten käyntiin.

 

Huomenta tännekin ja kivaa alkanutta viikkoa! Poksista vaan, tänään 19+1.

Viikonloppu tuli ja meni, sainpahan flunssan juuri sopivasti. Ärsyttävää, kurkku kipeänä ja nenä vuotaa sekä korvat ihan tukossa. Mies saa kaikki pöpöt töistään, kun on ihmislaumojen keskellä päivät pitkät ja tartuttaa ne sitten muhun. Jesjes. No, parantelen tänään itseäni kotosalla. Ruokakauppaan pitäisi tosin itsensä kammeta jossain välissä.

Maha ei tunnu kasvavan edelleenkään, eli ainakaan omalla kohdallani se ei todellakaan ole tiellä, oli kyse sitten arkiaskareista tai seksistä. Taas kuuntelin eilen illalla pienen sydänääniä, ja välillä ihan alan epäillä, että kuuntelen omia sydänjumputuksiani, kun tuo mahan kasvu on niin hidasta. No, ei kai sentään, ei mulla ihan niin tiivis syke ole! Potkuja tuntui taas dopplerilla oikea potkusarja, mutta ei niitä ihan samalla tavalla normaalisti tunnu. Silloin tällöin tuntuu selkeä töms masusta, mutta ei vieläkään mitenkään hurjalla tahdilla. Ulospäin ei pysty vielä tuntemaan kädellä mitään eikä mieskään ole potkuja tuntenut, vaikka on vähän väliä korva tai käsi mahan päällä.

Raskaanaolon tunne: No, tuo minimasu ainakin aiheuttaa sen, että unohdan vähän väliä että meille olisi vauva tulossa. Tosi hassua, mutta välillä ihan pitää muistuttaa itseään, että joo, ei tässä ole enää kuin neljä kokonaista kuukautta ennen vauvan syntymää. Mulla on myös läsnä koko ajan se pelko siitä, ettei kaikki ole hyvin. Ehkä ihan himpun verran se on vähentynyt, mutta jatkuvasti silti mielessä käy ajatus, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Onneksi tämä viikko varmaan antaa vastauksia, kun perjantaina on ultra (APUA!) ja ylihuomenna pääsen juttelemaan sen neuvolapsykologin luo.

Rokotteista: En varmaankaan aio ottaa, olen vähän tullut siihen tulokseen. Ollaan sitten flunssassa vaikka koko ajan, mutta silti.

Tuli muuten mieleeni tällainen uteliaisuuskysymys: Minkälainen tilanne teillä on miehenne kanssa, kun vauva syntyy? (erityisesti ekaa lasta odottavat) Oletteko olleet kauan yhdessä, edenneet suhteessanne vähän nopeammin vai vähän hitaammin?

Tämä tuli mieleeni, kun sain kuulla äskettäin eräältä ihmiseltä, että ollaan mukamas miehen kanssa edetty nopeasti, kun ollaan oltu reeeippaaasti yli viisi vuotta yhdessä, kun vauva syntyy. Öh, minusta se ei todellakaan ole nopeaa etenemistä. :O

Naimisissa olemme olleet nyt vuoden ja muutaman kuukauden. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin ollaan miehen kanssa sukulaissieluja ja samalla toistemme parhaita ystäviä. Ensitapaamisestamme lähtien olemme tunteneet tosi vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka vain vahvistuu koko ajan. No joo, se siitä filosofoinnista.

Vaniljarinkeli ja Hajuherne 19+1 :heart:

 

Ai niin ja se piti vielä sanoa, että sain viikonloppuna soitettua eräälle hyvälle ystävälleni, jolle en vielä ollut kertonut vauvauutista. Emme näe kovin usein, koska asutaan eri puolilla Suomea. Jotenkin olin jännittänyt tälle kaverille kertomista, kun hänen elämäntilanteensa on tällä hetkellä niin tosi erilainen kuin omani ja asiat vähän sekaisinkin ehkä. No, hän oli hirmuisen onnellinen meidän puolestamme ja kyseli tosi innostuneesti kaikkea. Tuli tosi hyvä mieli tuosta. Sitten juteltiinkin pitkä tovi hänen asioistaan.

 

kengumama kiitos neuvosta, mä yritin sitä mut ei ollu apua... :/ No mut kyllä tää menee kun vaan aamulla oksentaa eikä enää koko päivää

minnarun Kannattaa hommaa se dopleri, siitä on suuri apu. eikä se raskauskeijussa ollu edes hintava se halvin malli

Onnea tyttö ja poikalupauksen saaneet Iteki odotan jo malttamattomana rakenneultraa <3

 

Lilli88 juu, ei ole doppleria... Meinasin viime viikolla, että joskos ostais, mutta yritän säästellä, kun kohtahan niiden äänien pitäis kuulua jo stetoskoopilla. En halunnut alkuun ostaa, kun pelkäsin, että semmosen kanssa musta vasta hysteerinen tulisikin.

Minnarun et ole yksin et! Yritän ajatella, että tälläiset mietteet on kai normaaleja...

Influenssarokote en ajatellut ottaa, en ole koskaan ennenkään ottanut. Jotenkaan en myöskään usko niiden tehoon, kun ihmiset ympärillä saavat siitä huolimatta flunssia.

Vaniljarinkeli Vauvan syntyessä me ollaan oltu 3,5 vuotta yhdessä ja mä ainakin koen, että mein vauhti on aika normaali. Alku meni aika sukkelaan, muutettiin yhteen joku 1kk seurustelun jälkeen olosuhteiden "pakosta". Asutaan ihan avoliitossa, naimisiin ei nyt ihan näillä näppylöillä olla menossa. Ainoa, miksi ehkä haluaisin naimisiin, olisi se, että saisin saman sukunimen kuin lapsella Minusta nimittäin lapsen kuuluu saada isänsä sukunimi.

Mariaja & Tyyppi 16+0

 

huomenia !=)

influenssarokote en ota en,en oo ikinä ottanutkaan

minnarun hommaa ihmeessä doppleri jos yhtään mietityttää ! mä oon ainakin tykänny!


Memelisa ei sulla kiire ole,voit päättää vasta ultrassa kysytkö sukupuolta,ultraaja luultavasti kysyy että haluatko kuulla

odottelen tässä kaveria aamukahville kun mies on lähdössä työhaastatteluun muutettiin siis tampereelle sillon kuukausi sitten ja nyt ois miehellä haastattelu sit,toivotaan että tärppää !!

sunniee ja vilperi 18+6

 

Parisuhteen tilanne vauvan syntyessä Mehän ollaan siis netin kautta tavattu miehen kanssa. Ja sitten kun muksun olis aika tulla pihalle, ollaan oltu kokonaisuudessaan 4 ja puoli vuotta yhdessä, josta 09/09 alkaen kihloissa ja 09/10 alkaen naimisissa. Ja yhdessä ollaan asuttu siinä vaiheessa se pari kuukautta. Ei siis koko aikana olla asuttu yhdessä, kun alkuaikoina suoritin lukiota loppuun etelässä ja nyt suorittelen AMK-tutkintoa niin pitkälle kun syksyllä vain ehdin tuolla E-P:n suunnalla Kyllä me ollaan pidempiä aikoja yhdessä oltu, esim. viime kesä, mutta sanan yhdessä asuminen varsinaisessa merkityksessä ei olla...

Nyt pitääkin lähteä hurruuttamaan tuota 160 km matkaa takasin E-P:n puolelle, että opinnotkin etenis hieman ennen ensi viikon syyslomaa. Täytyy kyllä myöntää, etten millään jaksaisi.

Lare ja Spyro 20+2

 

Huomenta.
Kävin just siellä neuvolassa.
Hb 122 (laskenut) verenpaineet 120/77 ja vauva tuntui heti navan kohdalla ja sykkeet oli heti kuuluvilla ja olivat 145. Kysyä piti ne sykkeet, sanoin sille tädille et kun mulle ei oo sanottu niitä aikasemmilla käynneillä,niin se sanoi ettei niitä mielellään sanota kun vaihtelevat niin paljon, riippuen nukkuuko vauva vai liikkuuko. Okei.... Miksköhän sitten muille sanotaan vakiona.
Influensasta kysyin ja oon vastauksiin niin tyytyväinen, että otan rokotteen muutaman viikon päästä,niin se antaa suojan kevääseen saakka kun influensan toinen aalto tulee. Äidin oma immuniteettisuoja on heikentyny raskauden aikana muutenkin, joten rokote ei siinä mielessäkään huono vaihtoehto ja influenssa on niin rankka äidille ,saati sit sikiölle,etten halua riskiä ottaa. Käyttävät samaa rokotetta kuin viimevuonna,joka ei mulle antanut mitään haittavaikutuksia tms silloinkaan. Ja influensan jokunen vuosi sitten kärsineenä, en haluis kokee sitä ihan hepposin perustein uuelleen, olin sillon 5 pvää vuodepotilaana,eikä kuume laskenu alle 40 asteen ees burana 600:lla.
Mutta, kuten sanottu jokainen tekee päätöksensä itsse ja ite päätin että otan.

Nyt oli positiivinen nlakokemus kun täti oli sössinyt kaks aikaa päällekkäin,joten hoitelu minut nopeesti alta pois eikä kerenny nalkuttaa mistään
Liikeistä sanoi että vauva potkii usein tonne selkärankaan päin näin pienillä viikoilla,että siksi niitä tuntee niin huonosti.
Juuh, eipä mulla muuta,nyt aamupalan syöntiin

 

vaniljarinkeli meiän tahtiin ootte edenny hitaasti Sillon ku tää vauva syntyy ollaan oltu yhdessä vähä vajaa 3vuotta ja meillä siis jo yks yhteinen lapsi ennestään, naimisiin mentiin tänä kesänä toistemme kanssa ja viime kesänä pankin kanssa

Tänään jos kävis kattelee niitä baby joggereita Vapaapäivä!!!

 

Pikaisesti päivitystä
neuvolasta palattu:


18+5
hb 140
144/92 ja 147/87
syke +145

verenpainetta nyt seuraillaan, oon mitannu joka päivä kotonakin, edellisessä raskaudessa jouduin sen takia lääkitykselle... Mutta muuten kaikki hyvin

Tessa 18+5

 

Vaniljarinkeli ja kaikki muutkin: PARISUHDE: esikoisen kohdalla olimme olleet yhdessä 19kk:tta eli vajaa vuosi oli oltu kun vauva ilmoitti tulonsa naimiiin kun oli oltu kaksi vuotta yhdessä ja kakkonen syntyi kun olimme olleet kolme vuotta yhdessä... ja nyt tosiaan takana 8 ja puoli vuotta yhdessä eloa ... mut tosiaan olimme tunteneet useamman vuoden välimatka erotti ja sitten se vaan iski ja kovaa se oli menoa se ja nin vaan oli tarkoitettu... ei tässä enää mitään ensihuumaa eletä aika arkista mutta hyvää ja turvallista arkea...

Kyllähän osa kauhisteli meidän vauhtia mut se oli meidän juttu... ja on se vaan tominu ei voi sanoa mikä aika on oikea sopiva ja mikä kenellekkin sopii paljon on esim. niitä et yks maailman luku kuljettu yhdessä mennään naimisiin ja samantien ero... ja yks mikä erottaa on lapen ensimmäiset 3 ikävuotta tajuan vasta näin jälkikäteen kuinka rankkaa se on ollu vaikkakin ihanaa mut pitää ihan tehdä sitä yhteistä aikaa sitä ei kukaan tuu tyrkyttämään...

Jokainen tavallaan :heart:

 

Huomenta
Tein tossa aamupuhteiksi kissoille parvekehäkin! =) Vois ne vapaanakin mennä mutta sitten ne tuovat taas matoja, toksoa ja kirppuja. Tota kirppuasiaa mä en kässää mistä niitä tulee, onko hiirissä kirppuja niinettä meillä sohvat ja sängyt AIKANAAN vilisi niitä(se oli ihan kauheeta aikaa ja ällöttävää) Ei auttanu expotit apteekeista, expotti autto vaan niin että suljin kissat sisään ja en päästäny ulos koko talvena, liekö sade tai joku huuhdellu sen liuoksen aina pois.. no sain kovan homman tehtyä, häkin koko 10m x 1,6m x vaihteleva 1m-3m(korkeus).

Vanilijarinkeli:

Me oltiin miehen kanssa ruhtinaaliset 5 kk yhessä ja poks, raskaana. meillä oli lupa lapselle kuukauden päivät kun aateltiin että siihen menee ainakin terveet puol vuotta.. Ihminen on tyhmä
Sitten tuli kihlat, by me!!
Sitten tulikin häät, kosi sentään mies..
Sitten ollaankin tutkimusten jälkeen raskaana, näin ollen yli 5 v yhessä. Tosin kuulostaa kyllä aika lyhyeltä ajalta yhessä loppujen lopuks.. naimisissa ollaan oltu kohta 2,5 v. ja yhteensä tuo 5 vuotta muutamaa kk lukuun ottamatta ehkäsyttä. Pupusia sängyssä ei olla oltu mutta tän enempää ei olla lisäännytty

Muksu muksii aina välillä, kahteen yöhön ei oo tarvinnu vessaan vääntää..

Turvakaukalosta sen verran:
Onko noloa hankkia purppura/tummanliila kaukalo jos lapsi onkin poika vai sopiiko molemmille?
Verkkokaupoissa olikin hyvinkin edullisia kaukaloita, monet alle satasen!!
Täytyy toi kaukalon hankinta vähän lykkää, talvirenkaat autoon pitää hankkia ensin, jotta pääsee jorviin synnyttää turvallisesti ja autossa ilmeni jarrurempan tarve.. *ImaisU* rahaa....

Nyt taas verensokereita mittaamaan.. kengu 18+5

 

Se olis tänää työporukan saunailta...kuinkahan monelta jää asia epäselväksi , työskennellään siis kaikki omissa kodeissamme, eikä nähä just toisiamme.

Mut joo, asiasta toiseen, ystävä rakkaani ja todella tärkeä sellainen, kärsii lapsettomuudesta, on paininut asian kanssa yli kymmenen vuotta.
Hänen psyyke petti asian vuoksi pari vuotta sitten ja oli osasto hoidossa vajaan vuoden :'(.
Ja nyt tää miun raskaus on saanu sen vissiin sekomaan taas, tää on ihan hirveetä!!!! Miusta tuntuu et hän elää todellisuudessa, jossa mie toimin hänelle tällä hetkellä sijais synnyttäjänä! Se siis elää ajatusta et HÄN saa maaliskuussa vauvan, käy silittelemässä mahaani ja juttelemassa miten ihanaa on vihdoin saada vauva, siis mitä vittua!!!! Oon ite käyny läpi lapsettomuuden ja maksanu itteni kipeeksi icsi hoidoista, niin kyl tää pieni kaveri masussani on miun!!!!
Viikonloppuna käytii niin absurdi keskustelu etten oo moista ikinä käynyt, hän luetteli nimi vaihtoehdot vauvalle!!! Miehenikin siihen ärähti että mietimme vauvalle nimen aivan itse, ilman häntä! Hänpä siihen sitten päätti purskahtaa itkuun ja sanoi ettemme voi tehdä hänelle tälläistä!!

Pää hajoo ton ihmisen kanssa, minulle niin tärkeä ja rakas ihminen, on yhtä äkkiä ihminen jota pelkään ja jonka haluisin kiertää kaukaa!!
Ja pelottaa et kun vauva syntyy ja hänen on kohdattava todellisuus, ettei vauva olekkaan hänen, niin ollaan taas itsemurhaa tekemässä....

Että joo näissä tunnelmissa uuteen viikkoon.....

ilja ja pikkuinen 17+0

 

Parisuhde Me ehdittiin olla 2 vuotta yhessä ennenku esikoinen syntyi. Yhteen "muutettiin" melkeen heti kun alettiin seurustella, tai että mä olin miehen luona kaikki viikot ja viikonloput. Sit mun äiti asettui vähän poikkiteloin siihen tielle kun ei olis halunnu että vielä lennän pesästä (olin 16v tuolloin ja mies 25v) Mutta sitte vuoden seurustelun jälkeen muutin virallisesti kirjoille miehen luo ja aika äkkiä sen jälkeen tulikin raskaaks ja alettiin tyttöä odottamaan. (Söin e-pillereitä silloin että aikamoinen ylläri oli se raskaus) Tyttö syntyi sitten päivää ennen meijän 2-vuotis vuosipäivää. Nyt ollaan oltu jotain 3,5v yhessä. Riidelty on ja melkeen erottu" monta kertaa, ennen lasta ja lapsen jälkeenkin että helppoo ei oo ollu meijän suhteessa aina. Mutta on sitä tähän mennessä kaikesta selvitty vaikka vakavampiakin juttuja on ollu. Onneks nyt on taas ihan seesteinen vaihe. Ja toivottavasti pysyykin tälläsenä.

Raskauden tunteminen Joo tunnen kyllä Maha on sen verran kasvanu ja liikkeet tuntuu hyvin ettei tätä voi olla enää miettimättä. Mutta toki musta on vaikee kuvitella että siellä 2, mä saan KAKSOSET! en oikeen sisäistä sitä... Mutta siis kyllä, raskaus on ihan todellinen jo.

En nyt enää muista yhtään mistä ottee keskustellu. Jäi taas jotain tärkeetä kirjottamatta kuitenkin
Mutta torstaina olis taas neuvola ja ens keskiviikkona ultra. niitä odotellessa...

jende 18+3

 

Pikkumökö: Laita sitten raporttia niistä Joggereista. Kiinnostaa, kun en ole niitä livenä nähnyt

Ilja: Vaikea tilanne sulla ystäväsi kanssa ja varmasti pelottavakin. Toivottavasti ystäväsi saa apua ennen kuin todellisuudentaju pettää kokonaan (psykoosi). Voimia :hug:

Parisuhde: Muutettiin miehen kanssa yhteen 6kk seurustelun jälkeen ja kihloihin 4v. yhdessä olon jälkeen, siitä vuoden päästä naimisiin ja esikoinen syntyi 3kk häiden jälkeen. Nyt lapsille tulossa 1,7v ikäero.

Sipsunen & SV 17+3:heart: