Yhdessäolosta, nyt on se kuuluisa seitsemäs vuosi meneillään, josta neljä naimisissa. Ja kyllä siltä seitsemännen kriisivuodelta tuntuukin! Koko ajan ollaan nokkapokkaa, nytkin oon suuttunut miehelle, välillä se ärsyttää mua suunnattomasti. Oon aikamoinen tuuliviiri ja nyt raskaana ollessa se vaan korostuu. En kyllä usko et ihan helpolla erottas, pystyn kyllä elämään sen kaa vaikkei meitä pitäs joskus muu yhdessä kun lapset. Oon aika realisti parisuhteiden suhteen, en usko et vaihtamalla paranee (ellei oo alkoholismia, pettämistä etc.).
Mua kans
supistelee!! Ja just yöllä!! Auttaako teillä lepo? Mä en tunne mitään eroa levon ja menon välillä, sitä ihmettelenkin miks öisin supistelee. Ja kipeesti.
Painosta, eipä oo painoa tullut, kun nyt pahoinvoidessa tippui muutama kilo. Yritän tässä raskaudessa muutenkin rajoittaa herkuttelua, edellisistä raskauskiloista oli tosi vaikea päästä eroon. Syömällä tulee, syömättä lähtee.
Uskomatonta et mulla on jo rv 19+0!!!! Ihanaa
Ultra on torstaina, en malttas odottaa. Ja rakenneultra siitä viikon päästä. Näinköhän tyttölupaus vahvistuu..
En mieti tätä raskautta juuri yhtään (tuntuu ettei oo aikaa), enkä oo ostanut vielä mitään vaatteitakaan. Toisaalta kun kaikki on jo esikoiselta, niin en varmaan paljon mitään ostakaan. Katon sit kun vauva tulee. Vielä on kuitenkin sen verran epävarma olo enkä halua hirveästi kiintyä vauvaa, kun kuitenkaan alle rv24 vauvalle ei pystytä tekemään mitään jos se supistusten takia syntyy. Seuraava etappi onkin rv 27-28, ehkä sit rupean pelkäämään niitä viimeisiä viikkoja, pysyykö se mahassa vai ei (viimeks siis meinas syntyä jo rv 26).
Nam, söin kanasalaattia, nyt sohvalle kattoo eilistä BBtä, oon ihan koukussa!
Viola ja pikkuinen rv 19+0