Voi kun monilla on taas piinaavia oireita. Tiedän, miltä tuntuu odottaa, että pääsee ultraan tms. varmistamaan tilanteen. Myös minä pidän peukkuja pystyssä!
No, sitten omaan napaan. Tein siis eilen hetken mielijohteesta raskaustestin, kuten täällä kerroinkin. En tiedä mitä tietoa sillä kuvittelin saavuttavani. Vai toivoinko vaan näkeväni maailman vahvimman plussan ja sitä kautta varmemman raskausolon tämän palstan suru-uutisten keskellä.
No, ei tullut varmaa oloa. Tuli hyvin haalea plussa, kuten myös uusintatestiin - ja valvottu yö. Hätäpäissäni varasin ultran yksityiseltä, sieltä mistä ajan nopeimmin sai. Kävin tänä aamuna Mehiläisessä ja vastoin kaikkia aavistuksiani kaikki olikin hyvin.
Tällä kertaa sattui todella mukava gynekologi, joka ultraili pitkään ja sanoi itse olevansa aivan varma raskauden jatkuvan hyvin. Pieni liikkui, oli hyvässä paikassa kiinni, vastasi viikkoa 9 (2,3cm), sydän sykki, niskaturvotusta ei ollut näkyvissä, kohtu oli kasvanut sopivasti ja paikat kiinni, niin kuin pitääkin. Lantiokin oli kuulemma ``synnyttäjän mallia`` ja siksi greipin kokoinen kohtu ei vielä näy eikä tunnu mitenkään.
Oli siis joka pennin (tai euron = 160?!!!) arvoinen vierailu. Mielenrauhaa kun ei aina voi mitata rahassa.
Mutta nyt täytyy pyytää anteeksi tätä omaa hehkutusta. Ei varmasti tunnu mukavalta niistä, joilla nyt joku huoli. Opiksi tästä voi kuitenkin ottaa ainakin sen, että näillä viikoilla ei enää testejä kannata tehdä. Jos raskaus olisi mennyt kesken, voisi se ihan hyvin näyttää vielä vahvaakin plussaa. Ja mahdollista näköjään näin toisinkin päin, että viiva voi olla heikko kaiken ollessa hyvin. Ehkäpä hormonin määrä on niin suuri, että testi siitä sekoaa.. Tiedä häntä.
Itselleni tämä oli myös pieni opetus, että huolia ja murheita on turha alkaa hankkimalla hankkimaan...
Terveisin Heinähattu 9+0, joka yrittää opetella rennompaa odotustyyliä