Mä oon mokannut, mies ei anna anteeksi

["mä vaan"]

Oon pyytänyt pari kertaa anteeksi, ei vastausta. Mykkäkoulu jatkunut kuukauden. Moka itsessään ei kauhean iso ollut, perusparisuhdesettiä..

Mitä tässä voi enää tehdä? Mitä itse tekisit mun asemassa? Hyväksynkö mä vaan et ero tulee, eihän tää hiljaisuus hyväkään merkki voi olla.

 

[Haloo]

Jos miehes on niin fiksu et on puhumatta sulle kuukauteen ni lähe menee. Silleenhä ne asiat hoituu.

 

[astrolabe]

Toinen voi luokitella mokan toisin kuin sinä. Tai käytöksesi asian jälkeen on ollut toista kuin kumppani oletti.

 

[jgjgkjgk]

mitä sä ajattelet että anteeksiantaminen tarkoittaa? sitä, että sinä sanot anteeksi ja asia on sillä kuitattu ja unohdettu?

Niin se voi mennä jossain pienissä jutuissa...mutta jos kyseessä on vaikkapa luottamuksen pettäminen, niin ei se mene niin, vaan sinä joudut myös kantamaan vastuun siitä, että rakennat luottamuksen uudelleen. ymmärräthän, että et sä vaikkapa murhastakaan selviä anteeksipyytämällä vaan sun on sovitettava rikos vapauden menetyksellä.

ja mitä sinä voit tässä teidän tilanteessa nyt tehdä. lakkaa vähättelemästä tai puolustelemasta tekoasi, kanna vastuusi ja ota aloite keskustelun aloittamiseksi. puhu minä viesteillä, kerro, että olet edelleen pahoillasi ja haluaisit korjata välit. Kysy mieheltä suoraan, että mitä hän toivoo sinulta, että tekisit osoittaaksesi että todella haluat hyvittää tekosi. ja kysy häneltä suoraan, että haluaako hän antaa anteeksi ja millä aikataululla se tapahtuu. sinä voit sanoa, että et halua eroa, mutta että tämä juttu on nyt läpikäytävä yhdessä tai mikäli mies niin valitsee on erottava. Että mykkäkoulu ei voi jatkua vaan jonkinlainen askel asioissa on tapahduttava.

 

[leijona76]

Ei sun ap tarvi hyväksyä tuota että toinen ei mitenkään tule vastaan. Jos mies jääräpäisesti haluaa jatkaa mykkäkoulua ni varmaa sais jatkaa sitä ihan itekseen.

 

["mä vaan"]

Mun rauhanrakentajan kyvyt on aika huonot. EIkö se äijä vaan voisi lopettaa ja hyväksyä sen anteeksipyynnön?

 

[grhrf]

[QUOTE="mä vaan";27909712]Mun rauhanrakentajan kyvyt on aika huonot. EIkö se äijä vaan voisi lopettaa ja hyväksyä sen anteeksipyynnön?[/QUOTE]

kannattaa muistaa kun lähtee parisuhteeseen, että parisuhde on suurin haaste ja testi ihmisen sosiaalisille taidoille. iso osa suhteista kaatuu juurikin sen vuoksi, että ihmiset omaa huonot sosiaaliset taidot, eivätkä ole halukkaita oppimaan niitä tai kasvamaan. se on hyvä että tiedostat, ettei sulla ole hyvät rauhanrakentajan taidot, mutta se ei saa olla tekosyy siihen, että jätät asiat tekemättä, etkä näe vaivaa kehittyeksäsi tässä taidossa.

Vaatii myös nöyrää mieltä hyvittää tekonsa, kun kuuntelee vaikka suurinta osaa vankilassa istujia, niin huomaa, ettei he edelleenkään koe oikeaksi että joutuvat kantamaan vastuunsa tekosistaan ( on se niiin vääärin kun joutui vankilaan ihan vaaan pikkujutuista..ja kun mua on elämä kohdellu niin kaltoin jne...). katumuskin kuuluu tekonsa sovittamiseen, mutta tekoaan on tietysti vaikea sovittaa jos ei kadu yhtään vaan kokee että toinen on vaan törppö, joka ei anna heti anteeksi ja unohda. Muista että nyt sulla on hyvä hetki kasvaa ihmisenä ja ihmissiuhdetaidoissasi.

 

["vieras"]

avaa nyt vähän, mikä on perusparisuhdesettiä teillä? niin osais vähän paremmin arvioida onko miehesi suuttumuksen määrä mitoissaan vai ylimitoissa.

 

["mä vaan"]

Hyvin sanottu tuo taitojen kasvattaminen, kuinka mä siihen ryhdyn? Nöyryyskään ei ole mun vahvinta alaa, anteeksipyytämisen kanssa.

Ja ehkä miehen suuttumus on oikeutettua, kun nyt rupesin asiaa hänen kannaltaan miettimään. On varmasti pettynyt muhun ja miettii, kuinka mä voin olla tällainen paska..

 

[no joo]

Sä olet pyytänyt anteeksi ja yrittänyt neuvotella. Mies on jurri ja mököttää viikkotolkulla. Meinaako se, että sillai se asiaa selviää tai pyyhkiytyy pois?
Mun mielestä sä olet yrittänyt ja jollei mies kerta yhtään tule vastaan, niin anna olla!

 

[ihme mies]

Ei sun ap tarvi hyväksyä tuota että toinen ei mitenkään tule vastaan. Jos mies jääräpäisesti haluaa jatkaa mykkäkoulua ni varmaa sais jatkaa sitä ihan itekseen.

Niinjust. Vanha palstaämmien viisaus, ero on aina se ainoa oikea ratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin.

 

["vieras"]

Kerro nyt mitä oot tehnyt, mun olis vaikea kuvitella meidän suhteessa aihetta kuukauden mykkäkoululle...

 

["Mies"]

Meillä vaimo on äärimmäisen temperamenttinen joka kiivastuessaan ei yhtään ajattele mitä sylki suuhun tuo, vaan antaa aina tulla ajasta ja paikasta riippumatta.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, olen perusrauhallinen ja harkitsen sanojani.
Kaikesta on selvitty oikeastaan meikäläisen sietofiltterin avulla, toki riitelemme toisinaan mutta yritän argumentoida selvästi ja pitää homman edes jotenkin kasassa.
"Järjissään" on maailman ihanin ihminen, kaunis ja empaattinen. Jossain syvällä vaan on se kiukkupussi jolla pimenee nanosekunnissa.

Nyt en enää edes jaksa yrittää, annan jäkätyksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nykyään kilahduksen jälkeen minua syytetään siitä etten ole kiinnostunut tai halua keskustella.
No en helvetissä halua keskustella kun tiedän mihin se TAAS johtaa.

Mulla ei ole nykyään mitään ongelmaa elää normaalia elämää, voisin hyvin kuvitella olevani kuukauden puhumatta tai sivuutta anteeksipyynnöt jotka unohtuvat vaimolta alle minuutissa.
Hyvä jos edes silloin ymmärtäisi miten hankala hän itse osaa olla.

 

["mä vaan"]

[QUOTE="Mies";27909993]
Mulla ei ole nykyään mitään ongelmaa elää normaalia elämää, voisin hyvin kuvitella olevani kuukauden puhumatta tai sivuutta anteeksipyynnöt jotka unohtuvat vaimolta alle minuutissa.
Hyvä jos edes silloin ymmärtäisi miten hankala hän itse osaa olla.[/QUOTE]

Oletko ajatellut, että jossain vaiheessa vaimollakin loppuu kestokyky? Tarpeeksi pitkään olet hiljaa ja se lähtee elämään omaa elämäänsä? Tuntuisiko pahalta, kun jälkikäteen ajateltuna olisit voinut sen estää vai onko sekin ihan sama?

 

[Birgitte]

Niinjust. Vanha palstaämmien viisaus, ero on aina se ainoa oikea ratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin.

Tämä minuakin ärsyttää. Joka ääliömäisen pienestä asiasta pitäisi laittaa ero vireille. En tiedä mitä aloittaja on tehnyt, mutta kuukauden mykkäkoulu ei todellakaan ole syy erota. Antaa toisen mököttää jos kerran mököttää haluaa. Jos ap on anteeksi pyytänyt ja todella tarkoittanut anteeksipyyntöään, ei hän sen enempää voi tehdä. On siis parempi opetella olemaan välittämättä toisen mököttämisestä niin mies siitä sitten itsekseen järkiintyy. Opettele itsekin olemaan hiljaa. Ylipäätään tuollainen mököttäminen on timanttinen tilaisuus opetella hiljaisuuden arvo. Jatkuva analysoiminen ja asioiden ääneen märehtiminen on naisten perisynti. Joskus voisi ajatella asian omassa päässä ihan hiljaa ja esittää sitten jo valmis johtopäätös lyhyesti ja ytimekkäästi. Ei aina tarvitse ajatella ääneen.

 

[Hnm]

No melko tyhmä mies. Aikuisen ihmisen pitäisi osata edes alkeellisesti keskustella asioista. Jos hän ei voi antaa anteeksi, sanoisi sen ääneen, niin voisitte mietti, että miten eteenpäin.
Mutta jos kuukauden jaksaa mykkäkoulua pitää, niin ei se ihan terveeltä vaikuta.

 

[leijona76]

Niinjust. Vanha palstaämmien viisaus, ero on aina se ainoa oikea ratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin.

Sekö sitten on ratkaisu että toinen jatkaa vaan? Kauanko pitää katella mököttäjää ja aatella että kai se joskus? Miten toimii sellanen parisuhde että yksi pyytää anteeksi ja toinen senkun mököttää ja tavallaan rankaisee mokannutta? Jatkaa sitä asiaa aina vain. Kauanko sinä odottaisit kun et saisi mitään vastinetta?

 

[Hnm]

Tämä minuakin ärsyttää. Joka ääliömäisen pienestä asiasta pitäisi laittaa ero vireille. En tiedä mitä aloittaja on tehnyt, mutta kuukauden mykkäkoulu ei todellakaan ole syy erota. Antaa toisen mököttää jos kerran mököttää haluaa. Jos ap on anteeksi pyytänyt ja todella tarkoittanut anteeksipyyntöään, ei hän sen enempää voi tehdä. On siis parempi opetella olemaan välittämättä toisen mököttämisestä niin mies siitä sitten itsekseen järkiintyy. Opettele itsekin olemaan hiljaa. Ylipäätään tuollainen mököttäminen on timanttinen tilaisuus opetella hiljaisuuden arvo. Jatkuva analysoiminen ja asioiden ääneen märehtiminen on naisten perisynti. Joskus voisi ajatella asian omassa päässä ihan hiljaa ja esittää sitten jo valmis johtopäätös lyhyesti ja ytimekkäästi. Ei aina tarvitse ajatella ääneen.

Mietippä tilanne, että työkaverisi suuttuisi sinulle, eikä suostuisi puhumaan sinulle töissä mitään, eikä suostuisi yrityksistäsi huolimatta selvittämään kanssasi asiaa. Eikö olisi melko hämmentävää ja inhottavaa tehdä hänen kanssaan töitä?

 

["jep"]

Hankala tilanne, koska nimenomaan asiat pitäisi puhua halki. Sinällään ei ole oleellista, mitä olet tehnyt, vaan mikä merkitys sillä on sinulle ja miehellesi. Se, mikä on sinulle "perusparisuhdesettiä", voi miehelle olla esim. aikaisempien ikävien kokemusten tai henkilökohtaisen arvomaailman vuoksi aivan kamala loukkaus ja horjuttaa koko hänen kykyään luottaa sinuun.

On ehkä joitain asioita, joista loukkaantuminen on objektiivisesti katsoen naurettavaa, ja joitain asioita, joista lähes jokainen loukkaantuu jopa siinä määrin, että suhteen päättäminen tuntuu viisaimmalta ratkaisulta. Suurin osa asioista (juuri tuo "perusparisuhdesetti") asettuu kuitenkin tälle välille, ja eri ihmiset antavat asioille eri merkityksen. Miehesi käyttäytymisessä tietysti on se ongelma, että jos hän ei suostu puhumaan asiasta, et voikaan tavoittaa, miksi asia oli niin paha. Jos tämän keskusteluyhteyden saisitte, ehkä voisit ymmärtääkin, miksi mies suuttui niin kovasti, ja joko mies voisi huomata, ettet tarkoittanut niin pahaa kuin hän ajatteli, ja/tai sinä saada kiinni siitä, miksi asia oli miehellesi niin paha, ja välttää jatkossa sellaista toimintaa.

 

[Birgitte]

Mietippä tilanne, että työkaverisi suuttuisi sinulle, eikä suostuisi puhumaan sinulle töissä mitään, eikä suostuisi yrityksistäsi huolimatta selvittämään kanssasi asiaa. Eikö olisi melko hämmentävää ja inhottavaa tehdä hänen kanssaan töitä?

Töissä ei ole tällaista tilannetta ollut, mutta ex-mieheni kyllä piti välillä parin kuukauden mykkäkoulua. Minä irrotin vaan tietoisuuteni miehestä ja keskityin omiin juttuihini. Otin sellaisen asenteen, että olen nyt yksinhuoltaja niin kauan, kun on tarvis. Mies eristäytyi meidän jutuista vapaaehtoisesti ja jatkoi sitä niin kauan, kun oma kantti riitti. Lopulta se eristäytyminen kääntyi häntä itseään vastaan ja asia raukesi siihen, kun mies päätti, että nyt riittää. Sen jälkeen asiasta voitiin keskustella jos mies halusi. Jos ei halunnut, eikä asia ollut sellainen, jossa oma mielenrauhani vaati keskustelua, asia jäi siihen. Ihminen voi kääntää itsensä tavallaan 'toiselle taajuudelle', kun vaan hallitsee hermonsa ja suhteuttaa ongelman kokokuvaan. Pitää ymmärtää, ettei toisen ihmisen mökötys ole oma mökötys. Sinä et ole miehesi, eikä miehesi ole sinä. Te voitte elää saman katon alla ilman hermoromahdusta, vaikka toinen mököttäisikin.

 

[leijona76]

Töissä ei ole tällaista tilannetta ollut, mutta ex-mieheni kyllä piti välillä parin kuukauden mykkäkoulua. Minä irrotin vaan tietoisuuteni miehestä ja keskityin omiin juttuihini. Otin sellaisen asenteen, että olen nyt yksinhuoltaja niin kauan, kun on tarvis. Mies eristäytyi meidän jutuista vapaaehtoisesti ja jatkoi sitä niin kauan, kun oma kantti riitti. Lopulta se eristäytyminen kääntyi häntä itseään vastaan ja asia raukesi siihen, kun mies päätti, että nyt riittää. Sen jälkeen asiasta voitiin keskustella jos mies halusi. Jos ei halunnut, eikä asia ollut sellainen, jossa oma mielenrauhani vaati keskustelua, asia jäi siihen. Ihminen voi kääntää itsensä tavallaan 'toiselle taajuudelle', kun vaan hallitsee hermonsa ja suhteuttaa ongelman kokokuvaan. Pitää ymmärtää, ettei toisen ihmisen mökötys ole oma mökötys. Sinä et ole miehesi, eikä miehesi ole sinä. Te voitte elää saman katon alla ilman hermoromahdusta, vaikka toinen mököttäisikin.

No entä jos asia ois ollu tärkeä selvittää ja sua vaan vaivannu eikä toinen silti tule vastaan? Mökötys voi olla myöskin osoittavaa ja toista paineistavaa. Se että teillä sua ei häirinny, ei kata kaikkia muitakin pareja.

 

["heluna"]

Niinjust. Vanha palstaämmien viisaus, ero on aina se ainoa oikea ratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin.

no ei ole, nykyään erotaan liian helposti. sillä joka suhteessa tulee jossain vaiheessa eteen ongelmia. eikä silloin ole kyse niinkään siitä että on ongelmia,vaan enempi siitä miten niitä osataan ratkoa. jos ei osata, niinkuin ei meidän suhteessa. eikä näköjään ap:n suhteessakaan niin se voi johtaa eroon, vaikka moni muu pari olisikin selvinnyt samoista ongelmista.

sit menee muutama vuso seuraavan kanssa ja saattaakin olla taas muka ylitsepääsemättömät ongelmat, no sellaiseksi vo imuodostua mikä vaan jos asioista ei keskustella. meilläkin suurinosa oli vaan vääriä tulkintoja ja väärin ymmärryksiä(ei keskusteltu koska mies ei halunnut/kyennyt) mies taas on sitä mieltä että ollaan liian erilaisia. kröhöm, no siitä erilaisuudesta seuraa toki helposti kaiken näköistä ongelmaa koska jokainen tulkitesee asioita omasta näkökulmasta, mutta sanoisin että silti syy on se puuttuva kommunikointi.

 

[pkkp]

Sekö sitten on ratkaisu että toinen jatkaa vaan? Kauanko pitää katella mököttäjää ja aatella että kai se joskus? Miten toimii sellanen parisuhde että yksi pyytää anteeksi ja toinen senkun mököttää ja tavallaan rankaisee mokannutta? Jatkaa sitä asiaa aina vain. Kauanko sinä odottaisit kun et saisi mitään vastinetta?

Eli jos sä vikka pettäsit miestäsi, ja hän ei antaisi anteeksi heti kun pyydät ni ero vaan?

 

["heluna"]

mä oon kyllä sitä mieltä mököttämisestä(siis sellasesta joka kestää kauemmin kuin hetken) että se on henkistä väkivaltaa,julmaa vallankäyttöä!

 

[leijona76]

Eli jos sä vikka pettäsit miestäsi, ja hän ei antaisi anteeksi heti kun pyydät ni ero vaan?

'En oo sanonu että heti. Kysyin kauanko pitää odottaa ja odottaa kun toinen ei anna yhtään vastakaikua? Viikkoja, kuukausia?