Tuleepa mieleen se, kun sain tietää olevani raskaana. Tekstasin heti miehelle ja Helmi-Kanalle
muutaman kirosanan kanssa, että olen raskaana. Menin oikeasti ihan sekaisin siinä. Ja kun sitten jahkailin, hankin lähetteen lääkkeelliseen keskeytykseen. Lääkäri (nuori nainen) kysyi, että olenko varma. Sanoin, että pakkohan se on. No, koska mulla ei ollu kuukautiset tokan jälkeen alkanu, ultrattiin.
Kun sain tietää, että niitä on kaksi, menin entistä pahemmin tolaltani. Lääkäri sitten meni kysymään, voiko kaksoset poistaa lääkkeellisesti. Ei voinut. Sain ajan kaavintaan viikon päähän.
Muistan vielä, kun sairaalan ulkopuolella aloin itkeä penkillä.
Nyt kaksoset 1v 3kk. :heart:
On monta kertaa tullut mieleen, että jos keskeytys olisi lääkkeellisesti onnistunut, olisiko meillä noita ihania kaksosia... Olin varma, ettei musta olis kaksosten äidiksi, etenkin kun isommatkin oli niin pieniä. 4 lasta syntyi 3,5 vuodessa ja silti, en tekisi toisin.