Lupaukset ja huomioon ottaminen

[Väsynyt]

Olemme olleet kohta 9 vuotta yhdessä joista 8 asuneet yhdessä. Lapsia ei ole. Mieheni on ihana, kultainen, kiltti, uskollinen ja hellä, mutta on yksi asia joka on muodostunut ongelmaksi suhteemme aikana. Minusta tuntuu usein etten voi luottaa häneen, tai oikeammin etten voi luottaa siihen että hän tekee sen mitä on luvannut tekevänsä, enkä siihen että hän ottaa mielipiteeni ja tarpeeni huomioon. Annan tuoreen esimerkin: meillä on remontti meneillään, ja äskettäin jouduimme tyhjentämään makuuhuoneessa olevan vaatekomeron jotta saisimme ilmastointiputken vedettyä sitä kautta. Asuntomme on pieni joten jouduimme kasaamaan tavarat makuuhuoneen nurkkaan. Minulla on kohtalaisen paha pölyallergia ja mieheni lupasi että makuuhuoneen puolella remontti tehdään päivässä tai parissa valmiiksi jotta pääsemme siivoamaan ja saan taas nukkua yöni rauhassa. No kuinkas kävikään, puolitoista viikkoa myöhemmin homma on edelleen levällään, emmekä ole päässeet siivoamaan kunnolla. Olen näiden 1,5 viikon aikana useasti pyytänyt nätisti häntä laittamaan komeron kuntoon. Eilen sitten meillä oli "remonttipäivä", ja pyysin miestäni hyvin nätisti monta kertaa päivän aikana tekemään komeron valmiiksi jotta pääsisin siivoamaan kunnolla. Mies sanoi joo ja alkoi sitten tekemään jotain muuta remonttihommaa. Yhdeksältä illalla kun asia ei ollut yhtään edennyt ja siivoaminen jäänyt taas kerran haaveksi pinnani paloi. Miehen mielestä en ollut tehnyt tarpeeksi selväksi sitä että asia oli minulle tärkeä, vaikka olin sanonut asiasta varmasti parikymmentä kertaa!! Mieheni on herkkä enkä saa sanoa hänelle mistään asiasta vähänkään topakammin, muuten hän loukkaantuu, joten olen ottanut asian huomioon ja sanon hyvin nätisti ja kauniilla äänellä jos jotain sanottavaa on. Mutta sitten tulee näköjään se ongelma että hän ei ota minua vakavasti jos sanon nätisti!!! Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?!?! Ei kai minun pitäisi tarvia joka kerta painottaa erikseen että joku asia on minulle tärkeä, eikö se pitäisi tajuta muutenkin? Eikö pyyntö riitä?? Minulla oli taas yöllä kaksi allergiakohtausta joten olen jo pelkästään fyysisesti puolikuollut, ja henkisestikin alamaissa. Surullisinta ehkä on etten ole lainkaan yllättynyt että homma jäi puolitiehen ja että minun toivetani ei taaskaan kuunneltu, tämänkaltainen käytös on hyvin tyypillistä miehelleni. Tiedän että remontti jo sinänsäkin stressaa mutta tässä on nyt vähän suuremmasta jutusta kysymys, olen väsynyt siihen että en voi luottaa mieheni tekevän sitä mitä sanoo, mutta siihen voin kyllä luottaa että hän tekee asiat juuri niinkuin itse haluaa, minun tarpeistani viis... Ja on ihmeellistä ettei mies sairauteni tietäen kuitenkaan tunnu ottavan tosissaan sitä miten paljon siitä kärsin, tärkeämpää on se että hän saa tehdä asiat omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan... väsyttää ja surettaa, miten muuten niin kiltti ja hellä mies voi olla noin itsekäs?

 

[mies]

Miehesi tekee sen homman vasta pakon edessä. Se on ilmeisen vastenmielinen osa remonttia. Mies voi olla sellainen, että aina löytyy mukavampaa ja "tärkeämpää" kohdetta ja niitä ikäviä kohteita siirretään ja siirretään. Inspiraatio puuttuu ja ilmeisesti väsymys painaa. Tiesitkö , että 90% listat jää asuntoon asentamatta, jos muutetaan keskeneräiseen taloon.
Koeta ymmärtää miestäsi, remontti voi olla väsyttävää, eikä ole kysymys teidän välisestä suhteesta, toistaiseksi?

 

[nainen]

Miehesi ei kuitenkaan maannut sohvalla television edessä ja tuijottanut formuloita kaljatölkin kanssa? Teki töitä teidän kummankin hyväksi?
Kysymys on aikataulutuksesta, ei luottamuksen rikkomisesta.

Taidat olla vähän sellainen, heikko ja säälittävä prinsessa? Mikä estää itseäsi tarttumasta vasaraan ja tekemästä hommaa miehesi apuna?

 

[ap]

Mies: Niin remontti stressaa, niinkuin jo sanoinkin, ymmärrän kyllä sen, mutta kun tämä asia ei tule esille pelkästään remontissa vaan monissa muissakin arkipäivän asioissa. Jos kyse olisi pelkästään remontista niin en varmasti olisi täällä kirjoittelemassa, mutta tätä on jatkunut koko yhdessä olomme ajan, tämä juttu oli nyt vaan ajankohtainen ja ehkä jossain mielessä "viimeinen pisara". Ja sitäpaitsi kyllä minusta toisen ihmisen terveys pitäisi olla tärkeämpi asia kuin se että mikä siitä toisesta on "mukavampaa". Kyllä minäkin teen asioita jotka ovat hänelle tärkeitä jos hän sitä pyytää, vaikka olisi "mukavampaakin" tekemistä. Ehkä hän tajuaa vasta sitten jos joudun kohtauksen vuoksi sairaalaan..... eli joskus tuntuu että prioriteetit on vähän hukassa häneltä.

 

[ap]

Miehesi ei kuitenkaan maannut sohvalla television edessä ja tuijottanut formuloita kaljatölkin kanssa? Teki töitä teidän kummankin hyväksi?
Kysymys on aikataulutuksesta, ei luottamuksen rikkomisesta.

Taidat olla vähän sellainen, heikko ja säälittävä prinsessa? Mikä estää itseäsi tarttumasta vasaraan ja tekemästä hommaa miehesi apuna?

Ei maannut sohvalla vaanteki kyllä töitä mutta ei sitä mitä olisi pitänyt tehdä jotta saisin nukkua yöni ilman allergiakohtauksia. Ja minäkin tein samalla tavalla tasapuolisesti remonttia sen verran mitä osaan, ja lisäksi laitoin hänelle ruokaa, pesin pyykkiä, kävin kaupassa, siivosin keittiössä jne jne. Turha yrittää minua syyllistää tässä asiassa, ja vaikka osaisinkin tehdä ilmastointihommat itse niin eikö lupaukset silti täytdy pitää? Jos hän on luvannut että HÄN laittaa ne putket (ettei minun tarvitse mennä sinne rakennus- ja villapölyyn aivastelemaan!!!!) niin eikö se silloin ole HÄNEN asiansa huolehtia siitä että homma tulee tehtyä?

Miten niin aikataulutuksesta on kyse? Hänellä on ollut 1,5 viikkoa aikaa vetää 2,5 metriä putkea! SEn verran rakentamisesta minäkin tiedän että homma olisi ollut päivässä valmis jos tahtoa olisi riitänyt.

 

[mies]

Ottakaa ihmeessä kirvesmies hommiin, tuolla tavalla eroatte aika nopeasti. Ammattimies tekee hetkessä remonttinne valmiiksi, eikä se ole häpeä.

 

[ap]

Koeta ymmärtää miestäsi, remontti voi olla väsyttävää, eikä ole kysymys teidän välisestä suhteesta, toistaiseksi?

Niin sitä vielä että nimenomaan meidän välisestä suhteestä on nyt kysymys, olen väsynyt siihen että mieheni mielestä hänen mukavuutensa ja stressittömyytensä on aina tärkeämpää kuin minun toiveeni ja mielipiteeni ja, tässä tapauksessa, terveyteni.

Ja ne listat laitan kyllä sitten itse koska tiedän etukäteen että mieheni ei niitä saa paikoilleen ennekuin korkeintaan sitten kun kämppä pitäisi saada myyntikuntoon....

 

[ap]

Ottakaa ihmeessä kirvesmies hommiin, tuolla tavalla eroatte aika nopeasti. Ammattimies tekee hetkessä remonttinne valmiiksi, eikä se ole häpeä.

hyvä mies, koita nyt ymmärtää että tässä ei ole remontista kysymys, tämä asia koskee nyt vähän suurempi juttuja!

 

[mies]

Minusta tuntuu, että miehesi käyttäytyy juuri niin kuin hän on. Eikä hän siitä miksikään muutu. Kaksi vaihtoehtoa: hyväksyt tai et.

 

[ap]

Minusta tuntuu, että miehesi käyttäytyy juuri niin kuin hän on. Eikä hän siitä miksikään muutu. Kaksi vaihtoehtoa: hyväksyt tai et.

Totta on ettei toista voi väkipakolla muuttaa, mutta tuntuu epäreilulta että minä olen kuitenkin muuttanut käytöstäni (esim se asioista sanominen josta alkuviestissä mainitsin, olen radikaalisti joutunut muuttamaan tapaani ottaa asiat puheeksi) mutta hänen ei sitten vissiin tarvitse edes yrittää...? Ja sekö pitäisi sitten vaan muitta mutkitta hyväksyä, tai sitten lähteä lätkimään? Eikö rakkaussuhteeseen pitäisi kuulua se että toinen on sen verran tärkeä ihminen että pidetään ne lupaukset ja otetaan toisenkin mielipiteet huomioon eikä vain pidetä omaa mukavuutta etusijalla? Miten voin tuntea itseni tärkeäksi jos hän vaan porskuttaa elämässä eteenpäin seuraillen vain omia mielihalujaan? Jos jotenkin saisin hänet ymmärtämään tämän niin sitten hän voisi ehkä edes yrittää...

 

[mr]

ollut aina samanlainen niin toki sitten tiesit ongelman mutta nyt yrität muuttaa miestäsi.
Ensinnäkin; kohtelet miestäsi kuin lasta.
Toiseksi; teet itsestäsi uhrin tahallasi. Miksi muuten aloitat projekteja kun kerran yhdeksän vuoden jälkeen tiedät ja tunnet miehesi, et kai vain siksi, että saisit taas kerran osoittaa hänelle miten huono mies hän on kun hänen sanaansa ei voi luottaa.

 

[Korva]

Kyllä sä kuitenkin vaikutat vähän semmoiselta kitisijältä!

 

[ap]

ollut aina samanlainen niin toki sitten tiesit ongelman mutta nyt yrität muuttaa miestäsi.
Ensinnäkin; kohtelet miestäsi kuin lasta.
Toiseksi; teet itsestäsi uhrin tahallasi. Miksi muuten aloitat projekteja kun kerran yhdeksän vuoden jälkeen tiedät ja tunnet miehesi, et kai vain siksi, että saisit taas kerran osoittaa hänelle miten huono mies hän on kun hänen sanaansa ei voi luottaa.

Kukaan ei ole täydellinen, jos täydellistä ihmistä olisin hakenut niin olisin varmasti vieläkin yksin. En yritä muuttaa miestäni, mutta olisi mukavaa jos hän edes YMMÄRTÄISI näkökantani ja jos edes joskus, edes niissä TODELLA tärkeissä asioissa kuten tässä tapauksessa minun terveyteni kohdalla, tehtäisiin niin kuin minä haluan eikä siten kuin hänestä on mukavinta.

Ja ensinnäkin: miksi mielestäsi kohtelen miestäni kuin lasta? Mikä tässä tarinassa antaa sinulle aiheen uskoa niin? Sekö että toivoisin että mielipiteeni otetaan huomioon???

Toiseksi: ilmastointiprojekti ei ollut edes minun ideani. Jälleen mieheni teki niinkuin itse katsoi parhaaksi.

Onpas tullut kivoja viestejä, yllätävää ettei oloni ole parantunut yhtään. Kiitos paljon syyllistämisistä, tällähän tämä viikko alkaakin mukavasti.

 

[Korva]

Niin..sinähän tämän keskustelun aloitit.
Aika vaikeata alkaa miettimään asiaasi syvällisemmin, on vain kuultavissa yksi näkökanta.

Sorry, älä ota pahaksesi, toisaalta kyllä ymmärrän sinua oikein hyvin!
Tsemppiä!

 

[mr]

viimeinen lauseesi paljastikin luonteestasi aika paljon. Odotit siis myötätuntoista hyssyttelyä, vai mitä? Olet ilmeisesti niin tottunut, että sinun kanssasi pitää olla samaa mieltä tai muuten teet itsestäsi marttyyrin.

Miten tosta nyt tulikin mieleen; että kun meidän kullanmuru on niin herkkä eikä sille voi sanoa mitään tai muuten se loukkaantuu ja jos ei sano topakasti niin sitten se ei tottele lainkaan.

Muuten tiesitkö, että paras tapa muuttaa toisen käytöstä on muuttaaa ensin omaa käytöstään. Anna siis toiselle se mitä itse haluat.

 

[ap]

viimeinen lauseesi paljastikin luonteestasi aika paljon. Odotit siis myötätuntoista hyssyttelyä, vai mitä? Olet ilmeisesti niin tottunut, että sinun kanssasi pitää olla samaa mieltä tai muuten teet itsestäsi marttyyrin.

Miten tosta nyt tulikin mieleen; että kun meidän kullanmuru on niin herkkä eikä sille voi sanoa mitään tai muuten se loukkaantuu ja jos ei sano topakasti niin sitten se ei tottele lainkaan.

Muuten tiesitkö, että paras tapa muuttaa toisen käytöstä on muuttaaa ensin omaa käytöstään. Anna siis toiselle se mitä itse haluat.

En odottanut myötätuntoista hyssyttelyä mutta en myöskään piikittelyä ja syyllistämistä, mikä näköjään jatkuu edelleen. Odotin asiallisia neuvoja ja mielipiteitä.

Jos luet edelliset viestini tarkkaan niin olen kyllä antanut toiselle mitä itsekin haluan, eli olen tehnyt kompromisseja ja muuttanut käytöstäni, joten minusta minulla on oikeus odottaa sitä ainakin jossain määrin myös häneltä. Ja jos ei edelliset esimerkit riitä niin tässäpä vielä yksi: mieheni ei pidä siitä että puhutaan rahasta, missään muodossa, muuten kuin keskenämme. Minusta taas rahasta puhumisessa ei ole mitään sen kummallisempaa kuin vaikka säästä puhumisessa, mutta koska hänen mielipiteensä on minulle tärkeä en puhu enää rahasta muiden ihmisten ollessa paikalla. Eli olen muuttanut käytöstäni koska se oli hänelle tärkeää, vaikka en itse sitä ymmärräkään. Haluatko vielä lisää esimerkkejä??

 

[mies]

Sinua ei oteta huomioon, siis se on se asia mikä vaivaa? Pitkä juttu remontista olikin jotakin täytettä. Sinä olet kyllä niiin nainen, kuin olla voi ja me miehet ollaan putkiaivoja. Jos me emme pysy edes perässäsi, niin miten sen tekisi miehesi?

Ja sinun ongelmasi on luokkaa : minua ei ...., huomioida ei..., kuunnella ei..., toiveitani ei ..., Kyllä minä nostan kädet pystyyn. Pallo on kyllä teillä, ehkä sait ajattelemisen aihetta. Kokeile jotakin taikoja, jos vaikka ne tehoaisi, tai sitten alat lyömään niitä listoja myyntinäyttelyä varten. Ihan vinkkinä sanon , että älä pistä mitään h**tin iso ilmastointiputkea makkarin komeroon, sinnehän ei sovi enää rakastaja piiloon

 

[väsyneen puolella]

Mullekin on tuttua, että jos miehelle puhuu kauniisti - ei käskyttäen, vaan keskustellen - ja yrittää saada jotain asiaa läpi, niin usein vastauksena on "joo joo". Ja sitte myöhemmin kun palaa asiaan, jonka luuli olevan sovittu, mies ei tiedä yhtään mistä on kyse. Joskus olenkin kysynyt, että otetaanko vaimon toiveet vasta sitten tosissaan, kun niistä pitää melkein suuttua.

Kyse on siis toisen huomioon ottamisesta. Mielestäni "väsynyt" otti miehen hyvin huomioon, koska puhui kauniisti ja todellakin antoi aikaa. Joku raja miehen "joo-joo:ttamisellakin" on.

No, nää on näitä arjen juttuja, ei isoja kriisejä siis. Vuoden päästä et muista koko riitaa/pahaa mieltä

 

[mr]

enempää esimerkkejä.
Kysyit neuvoja miehesi muuttamiseen sillä miehesihän epäluotettavuushan se ongelmasi oli?
Kun nyt kuitenkin tiedät, että mekään emme siihen kykene niin tosiasiassa halusit myötätuntoa , samaa mieltä olevia mielipiteitä.
Ai niin , se neuvo; sinun pitää vaihtaa miestä.

 

[höps]

Tietääkö miehesi, mitä "uhrauksia"/muutoksia olet tehnyt käytöksessäsi tai tavoissasi hänen vuokseen? Tietääkö hän varmasti ja ymmärtääkö, ettet vain luule?

Voihan olla, että hänkin kokee pettyneensä jossain asiassa sinuun ja käytökseesi.
Sulkee korvansa nalkutukselta, koska et ole ikinä tyytyväinen hänen työpanokseensa?

Jos hänen tärkeysjärjestyksensä on eri kuin sinun, siihen on varmasti joku syy. Pitääkö ulkoseinän reiät saada nopeammin peittoon kuin vaatehuone siistiksi?

Jospa tätä vanhaa konstia tarjoaisin: puhukaa keskenänne.

 

[Korva]

viimeinen lauseesi paljastikin luonteestasi aika paljon. Odotit siis myötätuntoista hyssyttelyä, vai mitä? Olet ilmeisesti niin tottunut, että sinun kanssasi pitää olla samaa mieltä tai muuten teet itsestäsi marttyyrin.

Miten tosta nyt tulikin mieleen; että kun meidän kullanmuru on niin herkkä eikä sille voi sanoa mitään tai muuten se loukkaantuu ja jos ei sano topakasti niin sitten se ei tottele lainkaan.

Muuten tiesitkö, että paras tapa muuttaa toisen käytöstä on muuttaaa ensin omaa käytöstään. Anna siis toiselle se mitä itse haluat.

En odottanut myötätuntoista hyssyttelyä mutta en myöskään piikittelyä ja syyllistämistä, mikä näköjään jatkuu edelleen. Odotin asiallisia neuvoja ja mielipiteitä.

Jos luet edelliset viestini tarkkaan niin olen kyllä antanut toiselle mitä itsekin haluan, eli olen tehnyt kompromisseja ja muuttanut käytöstäni, joten minusta minulla on oikeus odottaa sitä ainakin jossain määrin myös häneltä. Ja jos ei edelliset esimerkit riitä niin tässäpä vielä yksi: mieheni ei pidä siitä että puhutaan rahasta, missään muodossa, muuten kuin keskenämme. Minusta taas rahasta puhumisessa ei ole mitään sen kummallisempaa kuin vaikka säästä puhumisessa, mutta koska hänen mielipiteensä on minulle tärkeä en puhu enää rahasta muiden ihmisten ollessa paikalla. Eli olen muuttanut käytöstäni koska se oli hänelle tärkeää, vaikka en itse sitä ymmärräkään. Haluatko vielä lisää esimerkkejä??

Voi elämän kevät...sä teet vaihtarit.
Ei puhuta rahasta vieraiden kuullen niin miehesi sitten pitää suostua yhteen sun toiseen.
Tuota en muuten ymmärrä mitenkään, että miksi pitäisi setviä raha-asioitaan ulkopuolisille !!!!!!!!

 

[mr]

...selititkö sinä teidän raha-asioita aina vieraille vai miten ton käsittäis?

 

[hupaisa juttu]

Muistan erään tapauksen mikä sattui exän kanssa.
Se oli sitä aikaa kun kerrostaloasuntoihin tuli pakolliseksi asentaa palovaroittimet. Otin asian puheeksi miehen kanssa ja hän lupasi käydä varoittimen ostamassa ja asentaa sen myös. Kului viikon päivät ja kysyin, että aikoihan hän sen varoittimen käydä ostamassa... mies oli että joo joo. Taas kului viikon päivät ja sanoin, että voin minäkin käydä sen ostamassa jos vain sanoo millainen kannattaa ostaa...mies sanoi, että kyllä hän sen hommaa. Kului varmaan taas viikon päivät kun kävin itse ostamassa varoittimen ja vein sen miehelle jotta voisi sen asentaa. Viikon päästä varoitin oli edelleen paketissaan kirjahyllyssä mihin mies oli sen laskenut. Mies sanoi ettei voi asentaa sitä kun ei ole poraa. Noin viikon päästä kyselin, että mites sen asentamisen kanssa oikein on ja mies tuumasi, että pitäisi varmaan kysyä olisiko isällänsä lainata poraa. Sen jälkeen en enää kysellyt asiasta, mutta tänäkään päivänä varoitinta ei ole asennettu. Tosin olemme jo eronneet emmekä kumpikaan asu enää siinä asunnossa.

 

[ap]

enempää esimerkkejä.
Kysyit neuvoja miehesi muuttamiseen sillä miehesihän epäluotettavuushan se ongelmasi oli?
Kun nyt kuitenkin tiedät, että mekään emme siihen kykene niin tosiasiassa halusit myötätuntoa , samaa mieltä olevia mielipiteitä.
Ai niin , se neuvo; sinun pitää vaihtaa miestä.

Oikeastaan halusin neuvoja siihen että miten saisin miehen ymmärtämään miltä minusta tuntuu ja että minusta minunkin mielipiteeni pitäisi ottaa huomioon ja että tehtäisiin edes joskus asia minun tärkeysjärjestykseni mukaan. Olen kovasti yrittänyt tätä selittää mutta niin on kuin seinälle puhuisi, ei tunnu menevän läpi, ehkä en ole osannut puhua hänelle oikein.

Sellaiset neuvot voi pitää kyllä suosiolla itsellään jotka on vain piikittelyksi tarkoitettu.

 

[ap]

Mullekin on tuttua, että jos miehelle puhuu kauniisti - ei käskyttäen, vaan keskustellen - ja yrittää saada jotain asiaa läpi, niin usein vastauksena on "joo joo". Ja sitte myöhemmin kun palaa asiaan, jonka luuli olevan sovittu, mies ei tiedä yhtään mistä on kyse. Joskus olenkin kysynyt, että otetaanko vaimon toiveet vasta sitten tosissaan, kun niistä pitää melkein suuttua.

Kyse on siis toisen huomioon ottamisesta. Mielestäni "väsynyt" otti miehen hyvin huomioon, koska puhui kauniisti ja todellakin antoi aikaa. Joku raja miehen "joo-joo:ttamisellakin" on.

No, nää on näitä arjen juttuja, ei isoja kriisejä siis. Vuoden päästä et muista koko riitaa/pahaa mieltä

Ihanaa että edes joku ymmärtää! Tulee aika mitätön olo kun ei oteta tosissaan....