Lupaukset ja huomioon ottaminen

[Jen]

Ymmärrän AP:ta erittäin hyvin. Olin nimittäin naimisissa yli 10 vuotta sellaisen miehen kanssa, joka ei kuunnellut minua ja teki asiat nimenomaan sillä lailla kuin itse halusi. Pienissä asioissa sain päättää asiat vapaasti, mutta isommissa asioissa tehtiin miten mies halusi.

Uskon, että syynä oli se, että miehen lapsuudenkodissa isä oli diktaattorimainen tyranni, joka määräsi, mitä koko perheen pitää tehdä. Ex-mieheni oli kuitenkin ahkera, ei alkoholiongelmaa tms, joten meni vuosia ennenkuin tajusin ensihuumasta toivuttuani, että mies ei todellakaan arvosta eikä kunnioita minua tai halujani. Jos mies halusi uuden auton ja minä ulkomaille, niin ostettiin uusi auto ja unohdettiin matka. Aina tuli jotain tärkeämpää kuin minun haluamiseni.

Toisaalta tuollainen käytös onnistuu vain silloin, kun nainen on liian kiltti ja tottunut antamaan periksi liian helposti. Syytän siis asiasta osittain myös itseäni.

AP: Yritä vain keskustella ja ottaa asia puheeksi. Muistathan aina myös nalkuttamisen sijasta kiittää ja kehua, kun mies tekee jotain pitkällisen pyytämisen jälkeen? Kannattaa miettiä, mihin suuntaan suhteenne on menossa. Älä anna miehen pitää sinua itsestäänselvyytenä! Tarvittaessa hae vaikka ulkopuolista keskusteluapua tai vaikka kirjoita miehelle kirje, jotta hän ymmärtää myös sinua eikä vain kuittaa sanomisiasi "pikku kanasen nalkutuksena".

 

[ap]

Tietääkö miehesi, mitä "uhrauksia"/muutoksia olet tehnyt käytöksessäsi tai tavoissasi hänen vuokseen? Tietääkö hän varmasti ja ymmärtääkö, ettet vain luule?

Voihan olla, että hänkin kokee pettyneensä jossain asiassa sinuun ja käytökseesi.
Sulkee korvansa nalkutukselta, koska et ole ikinä tyytyväinen hänen työpanokseensa?

Jos hänen tärkeysjärjestyksensä on eri kuin sinun, siihen on varmasti joku syy. Pitääkö ulkoseinän reiät saada nopeammin peittoon kuin vaatehuone siistiksi?

Jospa tätä vanhaa konstia tarjoaisin: puhukaa keskenänne.

Tietää kyllä ja myöntää että olen tullut monella tapaa häntä todella paljon vastaan, hänkin on tullut minua vastaan esim siivouksessa koska joudumme tietysti siivoamaan usein, mutta tämä aloituksen asia joka on minulle hyvin tärkeä on kuitenkin jäänyt häneltä ymmärtämättä. Ehkä siivouksessa on se että sen pois jättämisestä on konkreettisia seurauksia (minun kohtaukseni) kun taas tämä asia voi olla abstraktimpi ja miehen "putkiaivoille" kertakaikkiaan ylivoimainen ymmärtää. En nalkuta, tästähän juuri on kysymys että kun pyydän nätisti niin minua ei oteta todesta, eikä nalkuttaakaan voi koska siitä ei ole mitään hyötyä. Eli lyhyesti mielipiteitäni ei kuunnella eikä pidetä tärkeänä, vaan tärkeämpää on se että mieheni saa tehdä niinkuin hänestä tuntuu mukavimmalta. Kyllä varmasi onkin niin että hänellä on eri tärkeysjärjestys, mutta miksi hänen tärkeysjärjestyksensä on aina etusijalla, sen pitää olla aina se oikea ja sitä noudatetaan? Puhuttu asiasta on, viimeksi eilen. Mies yrittää kovasti ymmärtää ja minä yritän kovasti uskoa ja toivoa että näin todellakin on ja että mielipiteeni ovat hänelle tärkeitä, mutta usko on kovalla koetuksella kun taas ollaan samassa tilanteessa. Mutta otan neuvostasi vaarin, puhutaan lisää, asiallisesti ja rauhallisesti. Haluaisin vain tuntea että hän ymmärtää, sekin olisi jo jotain.

 

[ap]

Voi elämän kevät...sä teet vaihtarit.
Ei puhuta rahasta vieraiden kuullen niin miehesi sitten pitää suostua yhteen sun toiseen.
Tuota en muuten ymmärrä mitenkään, että miksi pitäisi setviä raha-asioitaan ulkopuolisille !!!!!!!!

Ensinnäkin, kyse oli vain yhdestä esimerkistä, toiseksi, mielestäni en vaadi mahdottomia enkä kohtuuttomia kun toivon että minun tärkeysjärjestykseni edes joskus tulisi ekana.

Enkä tarkoittanut omien raha-asioiden setvimistä vaan rahasta puhumista ylipäätänsä. Joka tapauksessa tällä nyt ei ole mitään alkuperäisen asian kanssa tekemistä, miksi takertua siihen?

 

[ap]

Muistan erään tapauksen mikä sattui exän kanssa.
Se oli sitä aikaa kun kerrostaloasuntoihin tuli pakolliseksi asentaa palovaroittimet. Otin asian puheeksi miehen kanssa ja hän lupasi käydä varoittimen ostamassa ja asentaa sen myös. Kului viikon päivät ja kysyin, että aikoihan hän sen varoittimen käydä ostamassa... mies oli että joo joo. Taas kului viikon päivät ja sanoin, että voin minäkin käydä sen ostamassa jos vain sanoo millainen kannattaa ostaa...mies sanoi, että kyllä hän sen hommaa. Kului varmaan taas viikon päivät kun kävin itse ostamassa varoittimen ja vein sen miehelle jotta voisi sen asentaa. Viikon päästä varoitin oli edelleen paketissaan kirjahyllyssä mihin mies oli sen laskenut. Mies sanoi ettei voi asentaa sitä kun ei ole poraa. Noin viikon päästä kyselin, että mites sen asentamisen kanssa oikein on ja mies tuumasi, että pitäisi varmaan kysyä olisiko isällänsä lainata poraa. Sen jälkeen en enää kysellyt asiasta, mutta tänäkään päivänä varoitinta ei ole asennettu. Tosin olemme jo eronneet emmekä kumpikaan asu enää siinä asunnossa.

Niin, hassua, luultavasti mies vielä luuli että palovaroittimen asennus oli se itsetarkoitus, kun kyse itseasiassa oli vain siitä että sinun pyyntösi ja toiveesi sivuutettiin vähemmän tärkeinä, riippumatta siitä mikä se pyyntö oli.

 

[vastausta odottava]

Sinulle "mies". Voisitko ystävällisesti kertoa miten tilanne olisi sitten jos nainen ei ottaisi miehen mitään toiveita huomioon, tai muutenkaan tekisi mitään miehensä olotilan parantamiseksi vastaavassa tilanteessa. Olisiko nainen sinusta ok, toisen huomioiva ja lupauksensa pitävä? Vai olisiko siinä tapauksessa nainen valehtelija, hiukan saamaton ja itsekäs pirulainen???

 

[ap]

Ymmärrän AP:ta erittäin hyvin. Olin nimittäin naimisissa yli 10 vuotta sellaisen miehen kanssa, joka ei kuunnellut minua ja teki asiat nimenomaan sillä lailla kuin itse halusi. Pienissä asioissa sain päättää asiat vapaasti, mutta isommissa asioissa tehtiin miten mies halusi.

Uskon, että syynä oli se, että miehen lapsuudenkodissa isä oli diktaattorimainen tyranni, joka määräsi, mitä koko perheen pitää tehdä. Ex-mieheni oli kuitenkin ahkera, ei alkoholiongelmaa tms, joten meni vuosia ennenkuin tajusin ensihuumasta toivuttuani, että mies ei todellakaan arvosta eikä kunnioita minua tai halujani. Jos mies halusi uuden auton ja minä ulkomaille, niin ostettiin uusi auto ja unohdettiin matka. Aina tuli jotain tärkeämpää kuin minun haluamiseni.

Toisaalta tuollainen käytös onnistuu vain silloin, kun nainen on liian kiltti ja tottunut antamaan periksi liian helposti. Syytän siis asiasta osittain myös itseäni.

AP: Yritä vain keskustella ja ottaa asia puheeksi. Muistathan aina myös nalkuttamisen sijasta kiittää ja kehua, kun mies tekee jotain pitkällisen pyytämisen jälkeen? Kannattaa miettiä, mihin suuntaan suhteenne on menossa. Älä anna miehen pitää sinua itsestäänselvyytenä! Tarvittaessa hae vaikka ulkopuolista keskusteluapua tai vaikka kirjoita miehelle kirje, jotta hän ymmärtää myös sinua eikä vain kuittaa sanomisiasi "pikku kanasen nalkutuksena".

Kiitos vastauksesta! Onneksi meidän tilanteemme ei ole yhtä paha, ikävää että syytät itseäsi asiassa joka ei kuitenkaan ollut sinun vikasi. Materiaaliset asiat mieheni on helpompi ymmärtää, jos vaikka tarvitsen uuden puhelimen ja hän haluaa mp3-soittimen, niin kyllä minä kuitenkin varmasti saan ensin sen puhelimen jos rahat ei riitä molempiin koska se on konkreettisesti tarpeellisempi.

Itse en usko olevani liian kiltti vaikka täytyy myöntää että annan ehkä kuitenkin liian usein ja nopeasti periksi ja sillä tavalla ehkä itsekin viestin että mielipiteeni on toisarvoinen, mutta ikävä kyllä periksi antaminen ja vaikeneminen on liian usein helpompaa kuin riitely (mikä on väistämätön seuraus ennemmin tai myöhemmin mikäli mies ei saa tehdä asioita omalla tavallaan).

Kyllä taitaa olla ainoa keino tosiaan jatkaa vuoropuhelua ja yrittää saada miestä ymmärtämään kuinka tärkeä asia minulle on... Kiitos myöskin kehumisneuvosta, olen sitä toteuttanutkin jo paljon (hänkin kehuu minua) mutta kun ajattelen asiaa niin sitä voisi kyllä tietysti aina viljellä vieläkin useammin, tuskin siitä haittaakaan on

 

[N46]

Kerrostalossa palovaroittimen tulee asentamaan huoltomies heti samana päivänä kun vaan soittaa ja pyytää. En oikein käsitä, miksi tällaisista asioista tehdään kärpäsestä härkänen. Sen kun ilmoittaa miehelle, että käyn ostamassa tänään palovaroittimen (vai tarviiko edes ilmoittaa) ja soittaa huoltomiehelle että poikkea kiinnittämään palovaroitin kun kerkiät. Kerrostalossahan ei mitään tuollaisia hommia tarvitse tehdä itse.

Samoin voi soittaa ammattilaisen laittamaan sen ilmastointiputken. Miksi sitä stressata ja parisuhteensa laittaa yhden putken takia kireälle viikkotolkulla.

 

[mies]

Sinulle "mies". Voisitko ystävällisesti kertoa miten tilanne olisi sitten jos nainen ei ottaisi miehen mitään toiveita huomioon, tai muutenkaan tekisi mitään miehensä olotilan parantamiseksi vastaavassa tilanteessa. Olisiko nainen sinusta ok, toisen huomioiva ja lupauksensa pitävä? Vai olisiko siinä tapauksessa nainen valehtelija, hiukan saamaton ja itsekäs pirulainen???

Eipä tässä tapauksessa taida ap:n syy olla, jos hänen miehensä on saamaton. Ei ap ole tehnyt mitään väärää. En oikein osaa sanoa miten miehen voisi muuttaa. Jen antoi hyviä ohjeita, mutta ehkä kovemmat keinot voisivat herättää paremmin. Ap vaikuttaa hienolta Naiselta.

 

[ap]

Kerrostalossa palovaroittimen tulee asentamaan huoltomies heti samana päivänä kun vaan soittaa ja pyytää. En oikein käsitä, miksi tällaisista asioista tehdään kärpäsestä härkänen. Sen kun ilmoittaa miehelle, että käyn ostamassa tänään palovaroittimen (vai tarviiko edes ilmoittaa) ja soittaa huoltomiehelle että poikkea kiinnittämään palovaroitin kun kerkiät. Kerrostalossahan ei mitään tuollaisia hommia tarvitse tehdä itse.

Samoin voi soittaa ammattilaisen laittamaan sen ilmastointiputken. Miksi sitä stressata ja parisuhteensa laittaa yhden putken takia kireälle viikkotolkulla.

Onko joillakin naisillakin putkiaivot...? Eihän tässä missään vaiheessa ole perimmäisenä ongelmana ollut palovaroittimen asentaminen tai putken vetäminen, vaan se ettei toisen nätisti esittämiä pyyntöjä ja toiveita oteta lainkaan huomioon vaan tehdään aina niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Luulisi sen jo tulleen aika selväksi kenelle tahansa joka tämän ketjun viestit vaivautuu edes jotensakin tarkkaan lukemaan.

 

[ap]

Ap vaikuttaa hienolta Naiselta.

Kiitos "mies", tämä lämmitti!

 

[Neiti x]

Meilläkin oli pari vuotta liukuroskiksen kisko rikki, niin että roskis miltei aina jäi käteen tai kolahti lattialle kun sitä veti jotta saa roskat roskiin. Lukuisista pyynnöistäni huolimatta asialle ei tapahtunut yhtään mitään... kunnes eräänä päivänä sanoin, että missäs se meidän pora on nyt, laitan sen lataukseen ja sitten vaihdan sen uuden kiskon roskikselle. Pora löytyi ja laitoin sen latinkiin, ja kun se oli valmis ja olisin alkanut sitä tekemään, niin mies hoiti homman (hyvä, sillä en ole varma mitä siitä olisi tullut jos itse olisin tehnyt...). Samanlaisia esimerkkejä on meillä tapahtunut muitakin. Pointtina se, että jos haluat että mies toimii niin aloita tekemään itse, niin mies alkaa näyttämään miten se homma hoituu eli tekee sen itse. Olen vähän sitä mieltä, että syvälliset keskustelut ei paljon näissä asioissa auta, se on meidän naisten juttu eikä välttämättä johda miesten osalta yhtään mihinkään suuntaan, kun he sitten vain keskustelevat ja sillä hyvä. Suora toiminta ja puhe tehoaa paremmin. Kun haluat jotain, sano se suoraan ja ilmoita päivä ja kellonaika (ja vuosi!...heh) milloin haluat asian olevan kunnossa ja jos tuntia ennen ei ole vielä alkanut tapahtumaan niin pyydä että aloittaisitko nyt sitä tekemään että se on valmis silloin kun piti. Toinen vaihtoehto että ilmoitat alkavasi tekemään hommaa itse ja teet sitten kans jos mies ei ala toimia. Ehkä seuraavalla kerralla sitten tekee ennen kuin sinä kerkiät (kun kuitenkoin tekee mielestään itse sen paremmin. Täytyy vaatia huomiota jos sitä haluaa, sitä ei saa keskustelemalla ja hokemalla voitsitsä ja etsävois....Tämä mielipide syvällä (27 vuoden suhteen) kokemuksen rintaäänellä...

 

[mr]

tuota minun pitikin kysymäni, että miksi naiset aina odottaa miesten tekevän kaikki hiukankin "miestentöihin" viittaavat työt.
Minä asuin kymmenen vuotta yksin ennen mieheni kanssa yhteen muuttamista ja siinä oppi kyllä tekemään kaikenlaista itsekin. Kuten maalaamaan, tapetoimaan, kiinnittämään verhotankoja ja listoja ja lamppuja, kokamaan huonekaluja , korjaamaan hiustenkuivaajan tai silitysraudan johtoja.

Se vissiin sitten jäikin päälle koska en vieläkään pyydä miestäni tekemään jotain jos vain suinkin osaan itse, matkoilta palattuaan hän ei edes enää hämmästy kun olen esim. jonkin huoneen laittanut uuteen uskoon hänen poissa ollessaan.
Viimeksi asensin keittiöön uudet laatikot kiskoineen.

En minä sillä, että haluaisin todistaa naisen pystyvän samaan kuin mies, minä vaan tykkään saada jotain aikaseksi ja kärsimättömänä luonteena teen sen itse ennenkuin jaksan odotella koska miehelle kentien omien töittensä lomassa sopisi ne tehdä.

Näyttää olevan myös periytyvää toisinsanoen mallioppimista kun tyttäreni kokoili jo kolmi-nelivuotiaana ulkogrilliä ja paikkaili uima-altaat ja muutenkin sillä näyttäis olevan hoksottimet kohdallaan mitä tulee teknisiin vempaimiin yhtälailla kun sujuu seinien maalaaminen yms.

 

[xx]

En odottanut myötätuntoista hyssyttelyä mutta en myöskään piikittelyä ja syyllistämistä, mikä näköjään jatkuu edelleen. Odotin asiallisia neuvoja ja mielipiteitä.

Sinulle on nyt ehdotettu tilanteen hyväksymistä, miehestä eroamista, timpuria ja ties mitä. Miksi mikään neuvo ei kelpaa arvon neidille/rouvalle? Ja jos tilanne on muka _oikeasti_ terveydelle vaarallinen, niin miksi edelleen takerrut arvovaltakiistaan, etkä hoidata makkarianne kuntoon ulkopuolisella?

Minusta olet jonkinasteen lapsonen, joka kiukuissaan polkee jalkaa, koska kukaan ei muka ymmärrä eikä kiinnitä huomiota.

 

[ap]

mr: Olen samaa mieltä, kyllä naisen kourassa vasara pysyy myös jos vaan viitsii yrittää. Teen paljonkin "miesten" hommia. Aikoinaan vanhempien raksalla opin eristämään, muuraamaan, laatoittamaan, saumaamaan, pakkeloimaan, maalamaan, käyttämään monia eri sähkötyökaluja kuten porakonetta (myös iskuporaa), pisto- ja kuviosahaa, ja sirkkeliä jne jne. Ei minulla ole peukalo keskellä kämmentä enkä tässäkään projektissa ole kertaakaan kuvitellut että mies tekee kaiken vaan olen auttanut paljonkin (nyt osaan edellä mainittujen asioiden lisäksi myös popata ilmastointiputkia ). Mutta kuten moneen kertaan olen sanonut tässä ketjussa että ei ole kysymys siitä mitä tehdään ja kuka tekee, saisin takuuvarmasti sen putken itsekin paikalleen jos yrittäisin, vaan siitä että a) hän lupasi tehdä homman ITSE jotta allergiani takia en joutuisi osallistumaan pölyiseen hommaan, ja vielä vikkelästi että saadaan pölyt pois, mutta sitten kuitenkin b) allergiani ja kärsimykseni olivat toisarvoisia (vaikka selvästi tiedostaa allergiaongelmani) sen suhteen että hänen täytyy saada tehdä omaan tahtiin ja niitä asioita mitkä tuntuvat mukavimmalta. Mieheni taitaa olla jollain tasolla maanis-depressiivinen, innokkuuden puuskassa lupaa vaikka kuun taivaalta mutta sitten heti seuraavana päivänä ei jaksa enää luvata muuta kuin itselleen rauhallisen illan...

Neiti x: olen soveltanut tuota taktiikkaa useinkin, joskus se toimii, joskus ei, teen ihan mielelläänkin itse remonttihommia mutta kuten sanottu nyt ei oikeastaan ollut edes siitä kyse perimmiltään. Ja useinmiten vaikka tiedostan tämän puutteen miehessäni niin en anna sen häiritä koska aina voi tehdä asiat itse ja useinmiten kyseessä ei ole niin tärkeä asia että se olisi riitelyn arvoista, mutta nyt tuli kyllä sellainen olo että jos minun tärkeäkään toiveeni eli terveyteni ja hyvinvointini eivät ole miehelle tärkeitä niin miten minä ihmisenä ja kumppanina voin olla hänelle tärkeä?

 

[ap]

Sinulle on nyt ehdotettu tilanteen hyväksymistä, miehestä eroamista, timpuria ja ties mitä. Miksi mikään neuvo ei kelpaa arvon neidille/rouvalle? Ja jos tilanne on muka _oikeasti_ terveydelle vaarallinen, niin miksi edelleen takerrut arvovaltakiistaan, etkä hoidata makkarianne kuntoon ulkopuolisella?

Minusta olet jonkinasteen lapsonen, joka kiukuissaan polkee jalkaa, koska kukaan ei muka ymmärrä eikä kiinnitä huomiota.

Kaikki vaihtoehdot eivät sovi kaikille, on tällä ollut monia hyviäkin neuvoja, ei kaikkia neuvoja tarvitse noudattaa vain sen takia että joku vaivautuu ne antamaan Olen itsekin tullut samaan tulokseen, terveyteni on vaarassa joten jos tänään ei tapahdu mitään niin soitan ammattilaisen paikalle. Asiasta voi kiistellä sitten valmiissa makkarissa ..

Olinko todellakin kiukuissani jalkaa polkeva lapsi kun annoin hänelle runsaasti aikaa hoitaa lupaamansa asia omalla tavallaan, en nalkuttanut enkä vaatinut, pyysin vain, kärsivällisesti ja kauniisti, kerta toisensa jälkeen?

 

[xx]

Olinko todellakin kiukuissani jalkaa polkeva lapsi kun annoin hänelle runsaasti aikaa hoitaa lupaamansa asia omalla tavallaan, en nalkuttanut enkä vaatinut, pyysin vain, kärsivällisesti ja kauniisti, kerta toisensa jälkeen?

Täällä olit, kun vastaukset eivät miellyttäneetkään...

 

[ap]

Olinko todellakin kiukuissani jalkaa polkeva lapsi kun annoin hänelle runsaasti aikaa hoitaa lupaamansa asia omalla tavallaan, en nalkuttanut enkä vaatinut, pyysin vain, kärsivällisesti ja kauniisti, kerta toisensa jälkeen?

Täällä olit, kun vastaukset eivät miellyttäneetkään...

No voih, iso anteeksi, yritän parantaa tapani ja olla vastaisuudessa täydellinen ihminen kuten sinä ja noudattaa sokeasti kaikkia neuvoja riippumatta siitä mitä ne ovat, kuka ne on antanut ja millä äänensävyllä...

 

[tuli]

Aika nuivaa on ollut palaute:-/ Kyllä muokin ottaisi päähän, vaikka ei edes ole sitä pölyastmaa, jos makkari ja huusholli olisi lähes kaksi viikkoa pölyssä ja muutenkin hujan hajan. Luultavasti olisin ap:n sijassa mennyt hotelliin asumaan siksi aikaa, kunnes homma on valmis. No, pari päivää olisin vitkuttelua katsellut ja sen jälkeen sanonut, että soittele kun voin tulla siivoamaan.

Joustoa ja ymmärtämystä riittää meillä, jos oikeasti on muita tärkeämpiä kiireitä tai totaaliväsymys johtuen esim. ansiotyöstä. Itse kukin on ajoittain saamaton, itse sitä edes huomaamatta, mutta kun toinen osaa sanoa asian niin, että se menee perille, niin eiköhän ala tapahtumaan. Eli kyse on loppujen lopuksi kommunikoinnista ja sen ymmärtämisestä samalla tavoin.

 

[karisma]

Minua tympii huonekalujen kokoaminen. Ei kyse ole siitä etteikö se sujuisi, mutta se näprääminen ei kertakaikkiaan kiinnosta. Hakkaan ennen vaikka halkoja viikoon putkeen. Niipä olenkin luvannut vaimolleni olla kokoamatta yhtään huonekalua enää milloinkaan, koskaan, ikipäivänä.

Vaimo onkin huomioinut minut hienosti. Aina kun mökiltä alkaa klapit olla lopussa, niin armaani alkaa selailemaan huonekalukuvastoja.

 

[mies]

Sama juttu, minuakin tympii huonekalujen kokoaminen, tai en tiedä pidänkö siitä, koska aina joudun ne purkamaan ja kokoamaan kolmeen kertaan, että kaikki on mukana ja oikein päin.

 

[*/*]

karisma, kuka teillä ne armaasi huonekalut sitten kokoaa?

En muuten jaksanut lukea kaikkea, mutta ilmeisesti keskustelua käytiin siitä, että kotona on kaikenlaista keskenräistä, jota mies ei hoida kuntoon. Joku taisi ehdottaa, että kannattaisi kutsua huoltomies tai korjaaja, alan ammattilainen. Niin, miksi ei niin, miksi pitää saada mies tekemään?

Tämä tuntuu muuten oleva yleinen puheenaihe monessa perheessä. Vaimoille on kunnia-asia, että oma mies tai miesystävä on tehnyt, nikkaroinut tai asentanut itse. Voi mainita siitä tutuille ja työkavereille, vaikka miestä on kotona ensin pitkään uuvutettu ja haukuttu aikaansaamattomaksi. Jostain syystä joillekin naisille on hirmu tärkeää, että mies, miesystävä tai joku tuttu tekee, vaikkei se aina olisi edes halpaa, koska virheet voivat tulla kalliiksi.

Koko juttuun taitaa liityä eräänlainen sitomisen tarve. Pienen kokoamisen ja asennuksen tiimoilta on ehkäpä saatu suhde alulle. Miestä on silloin kehuttu osaavaksi, taitavaksi, ahkeraksi ym. Mieshän siinä tilanteessa tekee miellyttääkseen. Jatkossa tuota miellyttämisen tarvetta ei ehkä enää ole.

Joskus jokin kokoamisjuttu voi olla ihan hauska. Naisihmisenä olin oikein tyytyväinen, kun onnistuin kokoamaan kesäkalusteen yhdellä vanhan ajan ruuvimeisselillä alusta lopuun. Siis, kun ei ollut miestä, jonka olisi voinut/ilennyt kutsua apuun.

 

[remonttireiska]

miksi kesäkalusteen mukana ei tule miestä? Ihan oikeaa miestä, joka ensin kokoaisi kalut ja sitten istuisi hetken oluella. Hän olisi oikein ylpeä meisselinkäyttötaidoistaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä?

 

[*/*]

miksi kesäkalusteen mukana ei tule miestä? Ihan oikeaa miestä, joka ensin kokoaisi kalut ja sitten istuisi hetken oluella. Hän olisi oikein ylpeä meisselinkäyttötaidoistaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä?

Hei tuossapa hyvä idea ensi kesään remonttireiskoille! Kaupanteon yhteydessä voisi naisasiakkailta kysäistä, onko kotona varmasti hyvä meisseli ja onko (siitä huolimatta) asennus- tai säätötarpeita.

Uskoisin. että ainakin alkuun sellainen kertakäyttöreiska olisi suosituin. En nimittäin ostaisi kalustetta, jonka mukana tulisi kiinteä oluelle haiseva säätökalu. Kyllä pitää olla vapaus valita, kuka työt tekee.

 

[palovaroitinjutun kertoja]

En muuten jaksanut lukea kaikkea, mutta ilmeisesti keskustelua käytiin siitä, että kotona on kaikenlaista keskenräistä, jota mies ei hoida kuntoon. Joku taisi ehdottaa, että kannattaisi kutsua huoltomies tai korjaaja, alan ammattilainen. Niin, miksi ei niin, miksi pitää saada mies tekemään?

Ei kyse ole siitä, että mies pitäisi saada hommat tekemään vaan siitä jos mies lupaa asian hoitaa niin hoitaisi sitten ilman, että siitä täytyy kokoajan olla muistuttelemassa. Olisi todella mahtavaa jos asian voisi ns. unohtaa sen jälkeen kun mies lupaa sen hoitaa.

 

[ap]

Jotain mies oli ilmeisesti ymmärtänyt toissailtaisesta keskustelustamme ja ajatellut eilisen päivän aikana, kun töistä tultuaan tarttui heti komero-ongelmaan, ja asia on edennyt niin että tänä iltana saamme sen varmasti valmiiksi ja pääsen siivoamaan. Liikutuin ihan kun hän selvästikin oli nyt enemmän ymmärtänyt ongelmani ja muuttanut omaa käytöstään koska halusi oikeasti tehdä asialle jotain! Eilen olin maassa, tänään leijun taas melkein pilvissä, olen sittenkin tärkeä