V
Väsynyt
Vieras
Olemme olleet kohta 9 vuotta yhdessä joista 8 asuneet yhdessä. Lapsia ei ole. Mieheni on ihana, kultainen, kiltti, uskollinen ja hellä, mutta on yksi asia joka on muodostunut ongelmaksi suhteemme aikana. Minusta tuntuu usein etten voi luottaa häneen, tai oikeammin etten voi luottaa siihen että hän tekee sen mitä on luvannut tekevänsä, enkä siihen että hän ottaa mielipiteeni ja tarpeeni huomioon. Annan tuoreen esimerkin: meillä on remontti meneillään, ja äskettäin jouduimme tyhjentämään makuuhuoneessa olevan vaatekomeron jotta saisimme ilmastointiputken vedettyä sitä kautta. Asuntomme on pieni joten jouduimme kasaamaan tavarat makuuhuoneen nurkkaan. Minulla on kohtalaisen paha pölyallergia ja mieheni lupasi että makuuhuoneen puolella remontti tehdään päivässä tai parissa valmiiksi jotta pääsemme siivoamaan ja saan taas nukkua yöni rauhassa. No kuinkas kävikään, puolitoista viikkoa myöhemmin homma on edelleen levällään, emmekä ole päässeet siivoamaan kunnolla. Olen näiden 1,5 viikon aikana useasti pyytänyt nätisti häntä laittamaan komeron kuntoon. Eilen sitten meillä oli "remonttipäivä", ja pyysin miestäni hyvin nätisti monta kertaa päivän aikana tekemään komeron valmiiksi jotta pääsisin siivoamaan kunnolla. Mies sanoi joo ja alkoi sitten tekemään jotain muuta remonttihommaa. Yhdeksältä illalla kun asia ei ollut yhtään edennyt ja siivoaminen jäänyt taas kerran haaveksi pinnani paloi. Miehen mielestä en ollut tehnyt tarpeeksi selväksi sitä että asia oli minulle tärkeä, vaikka olin sanonut asiasta varmasti parikymmentä kertaa!! Mieheni on herkkä enkä saa sanoa hänelle mistään asiasta vähänkään topakammin, muuten hän loukkaantuu, joten olen ottanut asian huomioon ja sanon hyvin nätisti ja kauniilla äänellä jos jotain sanottavaa on. Mutta sitten tulee näköjään se ongelma että hän ei ota minua vakavasti jos sanon nätisti!!! Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?!?! Ei kai minun pitäisi tarvia joka kerta painottaa erikseen että joku asia on minulle tärkeä, eikö se pitäisi tajuta muutenkin? Eikö pyyntö riitä?? Minulla oli taas yöllä kaksi allergiakohtausta joten olen jo pelkästään fyysisesti puolikuollut, ja henkisestikin alamaissa. Surullisinta ehkä on etten ole lainkaan yllättynyt että homma jäi puolitiehen ja että minun toivetani ei taaskaan kuunneltu, tämänkaltainen käytös on hyvin tyypillistä miehelleni. Tiedän että remontti jo sinänsäkin stressaa mutta tässä on nyt vähän suuremmasta jutusta kysymys, olen väsynyt siihen että en voi luottaa mieheni tekevän sitä mitä sanoo, mutta siihen voin kyllä luottaa että hän tekee asiat juuri niinkuin itse haluaa, minun tarpeistani viis... Ja on ihmeellistä ettei mies sairauteni tietäen kuitenkaan tunnu ottavan tosissaan sitä miten paljon siitä kärsin, tärkeämpää on se että hän saa tehdä asiat omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan... väsyttää ja surettaa, miten muuten niin kiltti ja hellä mies voi olla noin itsekäs?