Miehen lupaukset

[kysyvä]

Haluaisin kysyä etenkin miehiltä, onko nykyään enää olemassa miehiä jotka oikeasti arvostavat ja kunnioittavat lupausta olla toisen rinnalla hyvinä ja huonoina hetkinä koko loppuelämän? Haluaisin myös tietää, mistä tyytymättömyys parisuhteessa voi johtua?

Olen ollut mieheni kanssa nyt viisi vuotta ja taas (kerran puolessa vuodessa) mies haluaa erota vaikka molemmat ovat luvanneet toisilleen yllä mainitsemani. Pahimmaksi asian tekee se, että minä en ikinä petä lupauksiani ja miehenikin väittää ettei itsekään petä lupauksiaan (eikö ero juuri ole lupauksien pettämistä!). Minä olen tyytyväinen parisuhteeseemme, mutta mieheni väittää ettei ole tyytyväinen, mutta ei osaa analysoida miksei (ainoa asia mikä tulee mieleen on hiljattain läpikäyty parisuhdekriisi, josta hän ei ole vielä toipunut). Juuri hiljattain mainitsi menevänsä kanssani naimisiin ja lapsien olevan mahdollisia kunhan olen painostamatta kyseisistä asioista (jonka heti toteutin). Loppuikohan miehellä nyt kaikki tekosyyt kun tein niin kuin hän pyysi?

Tyytymättömyyttä en ymmärrä sillä parisuhteemme on kriisiä lukuun ottamatta ollut täydellinen (hemmottelua, rakastelua, yhdessä oloa, ajoittain omaa aikaa, tukemista, rakkautta, molempien vanhemmat pitävät puolisosta jne.). Mies vain sanoi hiljattain etei enää halua minulta mitään, jota en käytännössä ymmärrä sillä ainahan sellaisia oman kokemuksen mukaan ohimeneviä vaiheita pitkään parisuhteeseen mahtuu. Eikö pitkä parisuhde juuri perustu siihen, että vaikkei aina halua niin pysyy silti toisen rinnalla. Yhden tyytymättömyyden syyn kyllä tiedän: hän ei kestä riitelyä, mutta kyllähän jokaisessa parisuhteessa on riitoja, meillä ne vielä useimmiten on vain rakentavia keskusteluje, mutta joidenkin riitojen aikana kun vähänkin korotan ääntäni niin kuulen taas erosta yms. Parisuhteemme on niin hyvä, ettei anopilla (joka tuntee täysin poikansa) ole epäilystäkään naimisiinmenostamme ja lapsista. Miten mies voi puhua naimisiinmenosta, lapsista ja loppu elämästä ja sitten kohta jo erosta?

 

[herhi]

Mieleen tulee se klassinen toinen nainen asetelma, silloin miehet muuttuvat todella paljon. On kuin toinen ihminen.
Lupaukset ovat sen hetkinen juttu, jolla saadaan toinen hiljaiseksi ja eikä kysellä mitään.
Joopa joo miehiä riittää, luvataan, luvataan, mutta lupaukset ovat haihtuneet ja unohtuneet. Olen huomannut, että henkeviä jutusteleva ja omia henkisiä ominaisuuksiaan kehuva on kaikkea muuta kuin sitä.
Suomennettuna valepukki.

 

[so simple]

mieleen tulee, että Sinä haluat pysyvyyttä. Sinä haluat avioon ja lapsia.
Mies, joka väläyttelee eroa, ei halua Sinua jatkokierroksille.

 

[Heini N]

Pakko vastata vaikka haluatkin pääasiassa miehiltä vastauksia...

Huomaatko itse yhtään ristiriitaisuutta kertomuksesassi? Kirjoitat että parisuhteenne on "niin hyvä" ja ohimenevät vaiheet kuuluvat pitkään parisuhteeseen. Niin kuuluvatkin, mutta onko tuo nyt ohimenevää jos miehesi haluaa erota puolen vuoden välein? Ilmeisesti ei...

Kirjoitit myös että miehesi on oikein luvannut olla kanssasi koko loppuelämänsä. Mikä ihmeen suhde se sellainen on kun ollaan yhdessä vaan siksi että on aikoinaan luvattu, vaikkei toinen osapuoli enää haluaisikaan? Elämme sentään 2000-lukua... Varmasti miehesi on rakatuneena todella TARKOITTANUT ja uskonut elävänsä kanssasi koko loppuelämänsä, mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan...

Kirjoitit "eikö ero juuri ole lupauksien pettämistä!". Itse kysyisin "eikö suhteen jatkaminen omaa tahtoaan vasten ole pettämisä!". Sekä itseä että puolisoa vastaan.

 

[Kasvanut (mies)]

Mitenkäs se vanha sanonta taas menikään? Että parisuhde kasvaa, mutta ainakin joissakin tapauksissa se kasvu vaan valitettavasti tapahtuu eri suuntiin... Mutta ei se mitään, jos ei suju, nykyään aina voi sentään erota. Ja jos joskus on luvattu jotain, se on ollut silloin se - oli viime talvenakin lunta, vaan eipä ole enää.

Joskus kun tapaa jonkun aivan upean ihmisen, niin kuka takaa, että se pysyisi samanlaisena seuraavat 5 vuotta? Tai seuraavat 50 vuotta? Lisäksi ensitapaamisella ja vielä pitkään sen jälkeenkään toisen osapuolen kaikki piirteet ei välttämättä tule pintaan. Ajan oloon ne tuleva kyllä. Ja jos puoliso ei sitten ole tilanteeseen tyytyväinen, sitten pitää vakavasti miettiä, haluaako todella jatkaa, vai onko parempi erota ja molempien katsella jotain muuta. Vaikea sanoa, jokainen tapaus on erilainen.

Jos eron mahdollisuus on aika suuri, sitten kai parempi erota heti, kuin vasta sitten joskus kun on ehkä lapset ja molemmat ovat kuluttaneet puolet elämästään toistensa kanssa tapellen. Mutta nuorempana helpompi lähteä omille teilleen ja etsiä rinnalle joku parempi...

Itsekin menin ekaa kertaa naimisiin jo 21-vuotiaana, ja muutama vuosi sen jälkeen huomasin tehneeni hirvittävän virheen. No, korjasin sen - ja nyt olen nykyisen puolisoni kanssa tosi onnellinen. Olen ollut jo 15 vuotta. Parisuhde on kuin viini, se joko paranee vuosi vuodelta, tai sitten se menee aika nopeasti etikaksi.