Täällähän on eletty varsinaisia piinapäiviä! Onneksi moni on saanut hienoja uutisia.
Ensimmäiseksi lämpimät onnittelut Hilleville. Toivotaan, että raskaus jatkuu onnellisesti vauvan syntymään asti. :heart:
Teekupille, selalle ja lokakuulle niin ikään onnittelut hienoista ultrakuulumisista. :flower:
Piinistelijöille eli Hathorille, Minni 73:lle ja OnniUnelmalle mielenrauhaa ja voimia piinapäiviin!
Lyyra, ihanaa, että hoito järjestyi vielä ennen kesätaukoa! Kiitos Lyyra ja Tyynetuulia, että jaoitte lahjasoluäitiyttä koskevia ajatuksianne. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että uskalsitte tuoda esiin omia kokemuksianne ja sen, että lapsettomuus itsessään jättää jälkensä myös äitiyteen, olipa lapsen geneettinen alkuperä sitten mikä tahansa.
Olen ollut viime aikoina sen verran mieli maassa, että en ole jaksanut kirjoitella. Onnistuin hukkaamaan toivonkipinäni jonnekin, ja tilalle on tullut jonkinlainen pelko. Minullahan ei ole takana yhtään alkanutta raskautta tai edes yhtään alkionsiirtoa. Hoitojen määrä ei tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta miten ihmeessä meillä voisi onnistua lahjasoluhoito pelkästään kahden keskeytyneen ivf:n jälkeen, kun täällä on monia, joilla on takana huomattavasti enemmän hoitoja! Tässä ajatuksessa ei taida olla kauheasti järkeä, mutta kaikenlaista sitä tulee matkan varrella pohdittua.
Välillä olen myös taantunut pohtimaan, pitäisikö omilla soluilla yrittää kuitenkin vielä. :headwall: Taustalla on vähän samansuuntaisia ajatuksia kuin sinullakin amv. En kuitenkaan osaa enkä edes uskalla ottaa kantaa amv sinun tilanteeseesi. Itse olen tullut (taas!) siihen tulokseen, että lahjamunasolut ovat meille oikea ratkaisu. Minulta on otettu kromosomikokeet, mutta saan tulokset vasta klinikan kesätauon jälkeen. Jos niistä ei löydy selitystä ennen aikojaan huvenneille munasolureserveille, mieleen hiipii varmasti taas ajatus, pitäisikö omilla kokeilla vielä kerran tai kaksi tai... Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minulla nämä ajatukset liittyvät enemmänkin pelkoon kokonaan lapsettomaksi jäämisestä. Ikään kuin yksi lisähoito omilla soluilla lisäisi raskaaksitulon mahdollisuutta, vaikka en uskokaan, että omilla soluilla raskaus voisi alkaa.
Ja kyllä minäkin välillä huomaan ihmetteleväni ulkonäköasioita. Jostain syystä nimittäin kuvittelen, että jos meille joskus lahjasolulapsi syntyisi, olisi hän tyttö. Ehkä siksi, että tyttöä verrattaisiin luultavasti äitiinsä, jolla ei sitten olisikaan lainkaan samaa geeniperimää. Tämä ei missään nimessä tarkoita, ettenkö olisi äärettömän kiitollinen ja onnellinen jos joskus lapsen saisin. Kun lapsia ei vielä ole, nämä ajatukset taitavat olla osa vanhemmuuteen kasvamista. Vanhemmuuteen, joka ei perustu geeneihin, vaan johonkin ihan muuhun - mutta joka olisi silti aivan yhtä arvokasta.
