Lukekaa, kuinka pidättyneitä lapsuudenperheessäni oltiin

[Lenni]

Mun äiti kuoli kun olin 12, ja ennen kuin menkat alkoivat. Oli vain isä, minä ja pikkusiskoni. Isä kerran ruokapöydässä totesi hieman vaivaantuneeseen sävyyn että "sulla taitaa kohta alkaa kuukautiset". Olin aika pikkuvanha ja päätin päästää isän pälkähästä: "Juu älä huoli, terkka on kertonu jo kaiken".

Sitten kun menkat alkoivat, oli karseeta. En kehdannut mennä pyytämään isältä rahaa siteisiin. Steppailin sen työhuoneen oven ohi varmaan kymmeniä kertoja kunnes isä kysyi, mikä hätänä. "No nyt ne alkoi, tarvis varmaan mennä ostamaan siteitä". Isä antoi setelin käteen ja pyöräilin ärrälle koska muut kaupat ei olleet auki. Hävetti ihan sairaasti siellä ärrällä asiointi, siteet kun oli myyjän takana ja niitä piti pyytää. Hitostako minä tiesin, millaisia olisin tarvinnu! Ostin sitten vaaleanvihreitä siivettömiä. Kotona yritin teipata sidettä pikkuhousuihin ja menin nukkumaan. Ylihän se vuoti ja reilusti. Sitten peseskelinkin salaista yöpyykkiä niin hiljaa kuin mahdollista ja mietin että vihoviimeinen kiusa nämä tälläset kuukautiset x)

 

[Lenni]

ja jatkona edelliseen, en kertonut kuukautisistani pikkusiskolleni. Jäin kiinni paljon, paljon myöhemmin kun unohdin vetää vessan ja pikkusisko asioi siellä jälkeeni... Hän jotenkin loukkaantui ihan hirveästi, kai hän säikähti että olin kasvamassa aikuiseksi enkä ollut enää lapsi. Hän kai koki jotenkin jäävänsä yksin ainokaisena lapsena perheessä. Hän aukoi minulle päätään kun tuli sidemainos tuli telkkarista, tyyliin "sääki tarviit tollasia!". No, se loppui aikanaan. Ja itse yritin avustaa pikkusiskoani parhaani mukaan kun hän muutama vuosi myöhemmin tuli hedelmälliseen ikään

 

[Lenni]

Ja nyt huomaan, että kirjoitukseni meni täysin aiheen viereen. Olen pahoillani, innostuin vain niin muistelemaan....

 

[ap]

Mun äiti kuoli kun olin 12, ja ennen kuin menkat alkoivat. Oli vain isä, minä ja pikkusiskoni. Isä kerran ruokapöydässä totesi hieman vaivaantuneeseen sävyyn että "sulla taitaa kohta alkaa kuukautiset". Olin aika pikkuvanha ja päätin päästää isän pälkähästä: "Juu älä huoli, terkka on kertonu jo kaiken".

Joo mähän luikin myös asiaa pakoon sanomalla, että koulussa on puhuttu!

Sitten kun menkat alkoivat, oli karseeta. En kehdannut mennä pyytämään isältä rahaa siteisiin. Steppailin sen työhuoneen oven ohi varmaan kymmeniä kertoja kunnes isä kysyi, mikä hätänä. "No nyt ne alkoi, tarvis varmaan mennä ostamaan siteitä". Isä antoi setelin käteen ja pyöräilin ärrälle koska muut kaupat ei olleet auki. Hävetti ihan sairaasti siellä ärrällä asiointi, siteet kun oli myyjän takana ja niitä piti pyytää. Hitostako minä tiesin, millaisia olisin tarvinnu! Ostin sitten vaaleanvihreitä siivettömiä. Kotona yritin teipata sidettä pikkuhousuihin ja menin nukkumaan. Ylihän se vuoti ja reilusti. Sitten peseskelinkin salaista yöpyykkiä niin hiljaa kuin mahdollista ja mietin että vihoviimeinen kiusa nämä tälläset kuukautiset x)

Muistan kanssa tän fiiliksen, miten vaikeilta menkat tuntui. Mulla vieläpä se, kun läträilin sen vessapaperin kanssa ja siteestä mulla meni aino ohi ja yli ja ympäri, niin tuntui, että eihän tästä tuu mitään. Sai vessassakin ravata tunnin välein kohentelemassa "suojuksia". Nykyään menkat ei ole mulle minkäänlainen riesa.

 

[inka]

meillä ollaan kyllä puhuttu melko luonnollisesti noista asioista. tietysti seksi ja kuukautiset yms. aiheet ovat olleet hieman vaivaannuttavia asioita, mutta on niistä silti puhuttu. kun minulla alkoi menkat, kerroin heti äidille. hän sitten osti minulle siteitä tai antoi rahaa, että voin ostaa itse. toppeja hän osti minulle jo ala-asteella ja rintsikoihin antoi kuudennella luokalla rahaa, että saan itse käydä kavereiden kanssa ostamassa.
alasti kehtaan olla äitini edessä, mutta en aikuisen veljeni ja isäni edessä.
synnytykset ja imetykset ovat luonnollisia, imetän todellakin vaikka paikalla olisi ketä. seksistäkin puhumme äidin kanssa, ei mennä tietenkään yksityiskohtiin mutta noin yleisellä tasolla (olen esim. valitellut äidilleni ettei ole aikaa seksille kun on pieniä lapsia)
niin ja me siis olemme vanhoillislestadiolaisia, kun jotkut ovat ajatelleet, että häveliäät ihmiset olisivat automaattisesti lestadiolaisia...

 

[ap]

AP:lle, kun kysyit millaista muiden perheissä:

Meillä minä olen ollut se, joka on kiusaantunut (normaalia murrosikäiseltä ) , mutta äitini on ollut mielestäni normaali; ei liian tyrkyttävä ja avoin, vaan luonteva.

Kerran saunassa kysyi ensin, että saanko kysyä sulta jotain. No, arvasin että nyt tulee jotain noloa, mutta annoin kysyä. Kysyi, onko menkat alkaneet - totesin ettei ole, johon äiti kertoi itsellään alkaneen 12-vuotiaana ja mummulla 11-vuotiaana, että mulla alkaisi varmaan pian. Noh, keskustelu loppui varmaan siihen, ettei mulla ollut mitään ihmeempää sanottavaa Äiti muistaakseni painotti monta kertaa murrosikäni aikana, että hän ei halua piilotella luonnollisia asioita kuten hänellä oli aikoinaan biologianmaikka tehnyt, äiti kehotti aina kysymään jos on jotain. Tietenkään ei ollut, en kehdannut kuin pakon edessä vaikka tiesin että voisin jos haluaisin. Sitten, kun menkat alkoivat, oli isäni kotona, mutta isän kanssa ei koskaan puhuttu näistä asioista. Soitin omasta huoneestani lankapuhelimesta äidille töihin ja kuiskasin "niiden" alkaneen ja pyysin lupaa jäädä koulusta pois. Äiti oli iloinen, onnitteli MENKOISTA, varmisti että tiedän missä on siteitä. Oli sitten soittanut kielloistani huolimatta isälle, koska isä haki lounaaksi pizzeriasta pizzaa ja hymyili koko päivän
Muutaman kuukauden kuluttua äiti kysyi taas tuttuun sävyyn vaivihkaa: "saanko kysyä jotain henkilökohtaista?", annoin taas luvan. Kysyi, onko menkkoja tullut uudestaan, johon suurinpiirtein yhtä avoimesti vastasin, että yhdet jäi välistä mutta muuten on tullut kuukauden välein. Olin siis menkkojen alkaessa 12-v ja perheen esikoinen.

Kun 17-vuotiaana kun halusin hakea e-pillerit, olin jo itse varannut ajan koululääkärille ja terkkarilta saamani ajanvarauslapun toisella puolella oli ehkäisymainos tms. Sitten sitä pähkäilin varmaan viikon, miten sen äidille ilmoitan - halusin ilmoittaa mutta vähän hävetti. Yhtenä iltana sitten tökkäsin lapun äidin kouraan ja ilmoitin hankkivani pillerit. Tämä yllättyi iloisesti, kehui oma-aloitteisuuttani ja fiksuuttani.

Olen kaveriporukassa hyvinkin suorasanainen kaikessa asiassa, mutta äitini kanssa oli ennen tietynlaista häveliäisyyttä - mielestäni sopivasti. Mahdollista puhua mutta pienen nolouden kanssa. Nykyään pystyn puhumaan äitini kanssa melkein kaikesta, tosin tarvetta ei siihen ole ollut, lähinnä huumorilla jotain heittoja

Tästä tulee mieleen, että on oikeastaan tosi tärkeetäkin, että vanhemmat tietäisivät tyttärensä kuukautisista tai niiden alkamattomuudesta, koska nyt kun jälkikäteen ajattele, niin mullahan olisi voinut olla vaikka kuinka viivästynyt menkkojen alku ja jotakin "vialla", eikä äitini olisi ollut perillä asiasta!

E-pilleriasia ei minulla ollut nuorena ja kotona asuessa ajankohtainen. Minulla ei ollut ensimmäinen poikaystävä kuin vasta yli 2-kymppisenä. Jotenkin meillä vaiettiin vähän poika-asioistakin. Olin niin kamalan alaapäin välillä, kun "kukaan ei tykännyt musta, enkä varmaan koskaan tapaisi ketään". Äiti ei oikein osannut lohduttaa. Tai kehui minua kyllä nätiksi ja kiltiksi ja että aivan varmasti minusta tykättiin, mutta pojat eivät vain viitsineet näyttää sitä minulle, koska poikien piti tykätä "cooleista", kovista tytöistä pysyäkseen suosittuina. Vanhemmilla siskoillani oli poikaystäviä nuoresta saakka. Tuntui tosi kurjalta. Olin niin kateellinen.

 

[.......]

kuulostaapa uskomattomalta!

 

[ap]

Vielä lisää esimerkkejä antaakseni, ei meillä myöskään puhuttu meikkaamisesta. Koskaan en ole äitini nähden meikannut, äiti kyllä meikkasi joka päivä minun nähteni. Mikähän siinäkin niin noloa oli? Joskus, jos sitten meikkasin julkisilla paikoilla, vaikkapa yleisten paikkojen WC:ssä, minua punastutti tosi paljon, jos joku katsoi.

 

[ihan sama meillä]

meillä kanssa sama ap:n kanssa.

Lisäksi mistään ongelmista ei puhuttu koskaan, ne unohdettiin ja piilotettiin. Anteeksi ei pyydelty, sitä lapsilta kyllä edellytettiin jos oli riidelty.

Eikä KOSKAAN halattu. Tai halata edelleenkään.

 

[edellinen]

Mä käytin kuukautisten alettua vanhoja lakananpalasia siteinä, kun en kehdannut sanoa äitille että ostais siteitä. Itse en kehdannut ostaakaan.. olen tästä tosi surullinen.

Ja äiti ei ole mulle yksiäkään liivejä ostanut. saati ollut mukana,

 

[ap]

Mä käytin kuukautisten alettua vanhoja lakananpalasia siteinä, kun en kehdannut sanoa äitille että ostais siteitä. Itse en kehdannut ostaakaan.. olen tästä tosi surullinen.

Ja äiti ei ole mulle yksiäkään liivejä ostanut. saati ollut mukana,

Surullista, tosiaan.

Meillä alettiin halata sen jälkeen, kun olin muuttanut pois kotoa. Äiti tulee eteisessä varovahkosti halaamaan, kun tullaan tai lähdetään kylästä. Isäkin halaa, jos ei olla nähty pitkään aikaan. Mutta ei meilläkään lapsena halattu. Miksi ei?! En ymmärrä. Kyseessä kuitenkin vanhempien rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset maailmassa: omat lapset! Miksei halattu? Tietääkö joku? Kun ei meillä kuitenkaan yleisesti oltu mitenkään tunteettoman kylmiä.

 

[Mindy]

Ai niin, meillä on nykyään äidin kanssa hieman avoimemmat välit, vähän normaalimmat ainakin, käännekohta oli kun aloin odottaa esikoistani. Jostain syystä silloin aloimme puhua luontevasti synnytykseen liittyvistä asioista ja imetyksestä. Äiti oli aidosti ylpeä puolestani kun onnistuin imettämään vauvaani.

Siitä huolimatta olen vähän surullinen kun äiti vei aikoinaan kaiken ilon naiseksi kasvamisesta, kuukautiskeskustelua aloitti kerran ollessani 12v sanomalla, että tiesinkö että naisetkin tarvitsee vaippoja... Tokaisin vaan että joo tiedän ja se keskustelu loppui siihen. Luonnollisesti meilläkin piilotettiin se ehkäisyvalistuskirje mikä jokaiselle 9-luokkalaiselle tuli postissa. Tajusin asian vasta kun luokkakaverit puhuivat että sen mukana oli tullut kondomi. Kyselin sitten äidiltä että onkohan minulle tullut jotain kirjettä ja äiti tuhahti että sinä et sillä tiedolla tee mitään... Pengoin sen sitten vanhempieni vaatekaapista, ja avattu oli ja kortsu viety. Varmaan olivat itse käyttäneet

Muutin kotoa pois heti yläasteen jälkeen ja aloin seurustella. Äiti olisi halunnut että menen joka viikonloppu lapsuudenkotiin. Kerran sitten sanoin että en halua kun viihdyn omassa kämpässä, niin äiti tokaisi että seksikö se sinua siellä pitää. Melko julmasti sanottu mielestäni

Onhan näitä. Jospa sitä ymmärtäisi omien lastensa, varsinkin tytön, kanssa iloita kasvusta ja kehityksestä sen sijaan että saisi sen tuntumaan hävettävältä.

 

[äitix4]

nyt vasta tajusin näin 30v että tuo kaikille tullut valistuspaketti ei koskaan tullut mun tietoon...
bill cospy showsa kun tytöllä alkoi menkat sitä juhlittiin ja odotin samaa.äitini oli vain vihainen ja toi hlvimpia paksuja rättejä.
isä haki ohuempia,on niin ikävä isää kun aina yritti auttaa äidin julmuuden alla.en tätä hälle koskaan sanonut vaan

 

[häveliäs lapsuus]

Voi apua kun nää nuoruusmuistelot on huvittavia, mutta samalla niin noloja!! Mulla itsellänikin samantyylisiä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta (70-80-luvuilta) kuin ap:llä ja monella muulla.

Meidän perheessä ei käyty porukalla saunassa vaan kaikki lapset (meitä oli monta) rupes saunomaan murkkuiässä yksikseen. Kainosteltiin niin kovasti alastomuutta!

Kuukautisista ei juurikaan puhuttu. Äiti kyllä osti terveyssiteitä ja salamyhkäisesti toimitti ne niitä tarvitseville. Sidepaketti piti tietty piilottaa vaatekaappiin vaatepinon taakse!

Meillä kans telkkarin suutelu- ja sekstailu-kohtaukset aiheuttivat suurta kiusautuneisuutta perheessä. Isä vaihtoi kanavaa aika nopsaan... ettei vaan oltais nähty riettauksia.

Meidän perheessä isä ja äiti olivat uskovaisia. En tiedä oliko se syynä tälle kainostelulle. Vai liekkö syy ollut heidän omissa nuoruuskokemuksissaan. Mulle ei oo kyllä tullut niin minkäänlaisia traumoja lapsuudestani. Puhun mielelläni seksi-, ehkäisy-ja kuukautis-jututtuja

 

[sini]

täh, mille ikäryhmille se sellainen ehkäisykirje kortsuineen on lähetetty? En oo ikään kuullukaan. Vuosimallia -79 olen. Meillä kyllä isä avasi mun kaikki henk.koht. kirjeet että jos sellaisia on ollu, on mahtanu takavarikoida sen. Juu pidättyväisiä on oltu meidänki perheessä. Ikinä ei olla halattu enkä osaa kuvitella sellaista tapahtuvan vieläkään. Omia lapsia halin ja pussaan senkin edestä. Lapsuudestani muistan yhden halauksen, partiossa leikittiin pimeäpiilosta, kaaduin ja loukkasin, jolloin vetäjä halasi minua. Tuntui hyvälle, lapsuuteni ainoa halaus kotona häpeiltiin eikä puhuttu asioista. Tv-kanavien vaihto kuulostaa tutulta...olen sitten aikuisena ollut ystävien parissa sitten senkin edestä avoin ja puhutaan asioista. Niin ja kertonut lapsille kun ovat kysyneet miten vauvoja tehdään, aika totuudenmukaisesti mutta lapsentasoisesti. Yritän olla avoimempi vanhempi kuin omani.

 

[++]

Mä olen -76 ja multa kanssa piilotettiin se valistuspaketti, luulin olevani ainoa...

 

["vieras"]

Olen 14-vuotias ja kuukautiset alkoi n. puoli vuotta sitten. Aluksi en kehdannut kertoa äidille niistä, ja kun toisena vuotopäivänä uskaltauduin niin äiti vain sanoi "jaa nytkö ne sulla nämä alko, ne on kyllä semmonen vaiva..." tai jotain tuollaista, että eipä kyllä pahemmin rohkaissut kun yleensä pitäs olla iloisia tuollasesta. Aina kun tuli pyykkiä, en kehdannut viedä niitä äidille pestäviksi, vaan ne pitää piilottaa vaatekaappiin. Nyt tosin vein ne vaivihkaa pyykkikoriin.. Itse kyllä voisin pestä, mutta kun koko ajan on joku kotona ja aina puututaan kaikkeen jos tekis jotain tällaseen liittyvää. Siteitäkään en kehtaa kotona vaihtaa, ellen ole yksin kun tuntuu että vanhemmat on niin uteliaita että pitää joka paikkaan nokkansa työntää. Saunassa ollaan kyllä koko perhe yhdessä käyty, käydään vieläkin mutta sisko ei tosin enää halunnut näyttäytyä ilkosillaan kun täytti 16.

 

[tunnistin itseni]

no meillä oli vähän erilaista kuin ap. Mutta siis esim isä sai hepulin jos ihmiset suuteli telkkarissa.

 

["ruu"]

Voi ei kun tuttua, olen vaan itse unohtanut.

Virittelin kanssa kaikenmaailman siteitä vessapaperista ja siteitä ei äiti mielestäni ostanut... kait varastin niitä sit äitiltä. Koskaan en kertonut, koska menkat alkoi. Pesin vessassa myös pikkareita ja kuivasin kaapissa tai heitin poi

Rintaliiveistä en muista koska sain. Varmaan ostin itse

Ja se vaivautuneisuus kun tuli seksi/suutelukohtaus TV.stä. Yllättäen joku lähti aina jääkaapille.

Seksistä ei puhuttu koskaan ja itse menetin neitsyyden vasta yliopistossa. Oli mulla poikakavereita, mutta seksi ei kiinnostanut. Muistan aina kun äiti sanoi, että kyllä mä tiedän mitä te siellä teette, kun menet aina vessaan kun x lähetee.... (minun huoneesa poikakaverin kanssa ja isä katsoo seinän takana TV:tä ... ja vessaan menin pesemään meikkejä tai ihan muuten vaan)

Onneksi oman lapsen kanssa olen "onnistunut". ostelemme rintsikoita ihan mieleissään, menkoista kertoi heti tekstarilla, siteitä on vessassa saatavilla jne

PS. kuvittelin aina olevani ainoa !

 

["ruu"]

[QUOTE="ruu";23708560]Voi ei kun tuttua, olen vaan itse unohtanut.

Virittelin kanssa kaikenmaailman siteitä vessapaperista ja siteitä ei äiti mielestäni ostanut... kait varastin niitä sit äitiltä. Koskaan en kertonut, koska menkat alkoi. Pesin vessassa myös pikkareita ja kuivasin kaapissa tai heitin poi

Rintaliiveistä en muista koska sain. Varmaan ostin itse

Ja se vaivautuneisuus kun tuli seksi/suutelukohtaus TV.stä. Yllättäen joku lähti aina jääkaapille.

Seksistä ei puhuttu koskaan ja itse menetin neitsyyden vasta yliopistossa. Oli mulla poikakavereita, mutta seksi ei kiinnostanut. Muistan aina kun äiti sanoi, että kyllä mä tiedän mitä te siellä teette, kun menet aina vessaan kun x lähetee.... (minun huoneesa poikakaverin kanssa ja isä katsoo seinän takana TV:tä ... ja vessaan menin pesemään meikkejä tai ihan muuten vaan)

Onneksi oman lapsen kanssa olen "onnistunut". ostelemme rintsikoita ihan mieleissään, menkoista kertoi heti tekstarilla, siteitä on vessassa saatavilla jne

PS. kuvittelin aina olevani ainoa ![/QUOTE]

15 v tyttö ja 13v pystyy ihan luonnollisesti tulemaan minun kanssa saunaan.... omassa nuoruudessa en olisi mitenkään voinut edes KUVITELLA sellaista

 

[ikkunat mettään päin]

-Perheessäni ei ikinä kutsuttu sukuelimiä millään sanalla.
-Perheessäni ei ikinä puhuttu kuukautisista. En kertonut äidilleni, kun ne alkoivat. TV:tä katsoessamme äiti yleensä käänsi kanavaa tai katsoi muualle, jos tuli terveyssidemainois tai näytettiin suudelma, saatika sitten jotakin vielä enemmän.
-Perheessäni ei ikinä puhuttu rinnoista tai rintaliiveistä. Minun kanssani ei kukaan ikinä käynyt ostamassa edes toppia. Pakon edessä äiti käytti sanaa 'liivit'. Rinta-sana olisi ollut liikaa.



Tuohon asti oli aivan kuin meillä
Tosin ekat rintsikat sain vasta kun minulla oli jo kunnon rinnat ja terveydenhoitaja laittoin mukanani kotiin lapun jossa suositteli ryhtini vuoksi ostamaan rintaliivit.
Sitten menimme tuttuun pieneen kylän mammojen vaatekauppaan ja äiti kuiskasi myyjälle, tuo tarvitsee liivit.
Myyjä ilmoitti että otetaampa vähän mittoja,
jolloin äitini työnsi minut kirjaimellisesti sovituskoppiin jossa sitten ahtaassa kopissa myyjä mittasi.
Muistan vieläkin kuinka myyjäkin oli ihmessään, ensimmäiset liivini oli c-kuppikokoa

Ja juu, emme olleet mitään hihhuleita uskonnon suhteen, uskonnostakaan meillä ei saanut puhua. Jos koulusta tuli jotain uskonto läksyjä ja kysyin neuvoja oli kommentit, ei noista puhuta.

 

[minäkin!]

[QUOTE="ruu";23708560]

PS. kuvittelin aina olevani ainoa ![/QUOTE]

todellakin luulin olevani sisarusten kanssa ainoa, ennen kuin törmäsin tähän ketjuun. Äidin motto seksivalistuksesta oli "luonto ajaa tikanpojan puuhun". Kumminkaan mitään ei ois saanu tapahtua. Ja... Mä en osaa selittää sitä. Mutta nyt kun mulla on omia lapsia niin oon päättäny että ne saa nähdä kun vanhemmat halaa ja pussaa (ja ennen kuin joku palstalainen huutaa että ei seksiä lasten nähden, niin ei tietenkään seksiä, vaan siis semmosta "arjen pusuttelua", samaa kuin lapsille, jota olisin itsekin kaivannu, normaalia läheisyyttä. Mä en muista ikinä halanneeni vanhempiani...)

Ja tosiaan toi että piti vaihtaa kanavaa kun telkkarissa suudeltiin. Ja sit se oli tavallaan semmosta että meistä yritettiin kasvattaa "näkymättömiä", semmosia vaatimattomia ja nöyriä, mutta kumminkin ne tavallaan oli hirveen ylpeitä siitä miten "kilttejä" me oltiin. Mä en osaa selittää sitä. Mutta esimerkiksi mulla on 4v poika, niin kaverien kanssa joskus ollaan hymyilty kun oon kertonu pojan pohtineen että sisko tarttis pippelin kun nyt se ei voi pissata seisaaltaan, niin en mä vois vanhemmilleni tollasta huumorina kertoo. Ne vaivautuis ihan. Ja se on toisaalta ristiriitasta kun välillä varsinkin isä saattaa puhua hyvinkin ronskin sanoin "jyystämisestä" tms.

Ja mietin että lapsia odottaessani raskaudestani ei oo vanhempieni kanssa puhuttu juurikaan, liki kuiskaten äiti kysyi "miten oot voinu" jne. Ja synnärillä äiti kysyi "repesitkö"? Siis ei kysyny miten meni tai miten lapsi voi tms. Kun kerroin että lapsi on syntyny, vastakysymys oli "repesitkö". Joka kerta. Ei onnitteluja tms. Siis kaikilla kerroilla. Ei siinä mitään, kyllä mä voin tikkimääräni kertoa kaikille jotka katsoo asiakseen kysyä, toi oli vaan niin ristiriitasta että kaiken aran häveliäisyyden huomioonottaen, "kun mistään ei puhuta", joka kerta sit synnytyksen jälkeen on kysytty noinkin suoraan aika henkilökohtasta asiaa (joka mulla ei ole mitenkään "nolo" kerrotavaksi, pari hassua tikkiä joka kerta, mutta siis ajatuksena mielestäni mielenkiintoista että juuri kaikkein häveliäin kysyy suorimpaan juuri tuota)

 

[kuin oma lapsuuteni]

Meillä äiti puhui avoimesti ja osti siteitä menkkojen alettua. Sitten äiti kuoli äkillisesti ja isä ei osannut näistä asioista puhua. Ei tarjoutunut ostamaan siteitä ja joskus sain sanottua, että toisi niitä kaupasta. Toihan hän vaivautuneena, mutta pienen paketin ja sitten asiasta ei taas puhuttu kuukausiin. Aina en kehdannut jankuttaa ja taittelin papereita ja pesin salaa lakanoita. Ekat rintsikat ostin itse kun vihdoin uskaltauduin isälle mainitsemaan asiasta ja pyytämään rahaa. Sain vähän rahaa yksiin liiveihin ja isä tokaisi kysyessäni että "mihin sä niitä tarttet". Ai että nolotti ja tuli loukattu olo, kun en edelleenkään ole mikään suuri rintainen ja koin sen silloin loukkauksena pieniä rintoja kohtaan. Meilläkään ei koskaan halattu taikka näytetty tunteita.

 

["ruu"]

niin ja en minäkään koskaan äidin kanssa puhunut sanaakaan synnytyksistä... vaikka minulla kolme lasta onkin. Lapset vain ilmestyi ;-) Raskaudestakaan ei puhuttu. Nyt kun olen jo vähän vanhempi niin äitipä toi minulle viime kerralla VAIHDEVUOSIOPPAAN, joka oli tullut lehden välissä. Ei jumalauta....

Jotenkin kaikki on niin likaisen tuntuista kun ajattelee äidin reaktioita. Ja tuntuu että hän olisi tosi tyytyväinen jos minulle tulisi jo vaihdevuodet.. En osaa selittää

Niin ja meikkaaminen ei koskaan ollut kiellettyä, mUTTA hän piilotteli osaa meikkejä vaatehuoneessa vaatteiden alla. En ymmärrä miksi ? Aina kun äiti lähti kauppaa, me lapset kävimme katsomassa mitä uutta siellä on

 

["hei"]

[QUOTE="ruu";23708798]niin ja en minäkään koskaan äidin kanssa puhunut sanaakaan synnytyksistä... vaikka minulla kolme lasta onkin. Lapset vain ilmestyi ;-) Raskaudestakaan ei puhuttu. Nyt kun olen jo vähän vanhempi niin äitipä toi minulle viime kerralla VAIHDEVUOSIOPPAAN, joka oli tullut lehden välissä. Ei jumalauta....

Jotenkin kaikki on niin likaisen tuntuista kun ajattelee äidin reaktioita. Ja tuntuu että hän olisi tosi tyytyväinen jos minulle tulisi jo vaihdevuodet.. En osaa selittää

Niin ja meikkaaminen ei koskaan ollut kiellettyä, mUTTA hän piilotteli osaa meikkejä vaatehuoneessa vaatteiden alla. En ymmärrä miksi ? Aina kun äiti lähti kauppaa, me lapset kävimme katsomassa mitä uutta siellä on[/QUOTE]

Meillä ei kans ollu meikkaaminen kielletty, mutta siihen suhtauduttiin hyvin negatiivisesti. Ja oltiin yksissä juhlissa nyt aikuisena, siis minä lasteni ja mieheni kanssa, myös vanhemmat oli kutsuttu sinne. Mulla oli hame polviin asti (huom. ei minihame! ihan sellanen saman pitunen kuin esim victorialla englannin häissä). Mä sanoin yhdelle sukulaistytölle joka kiukutteli, leikilläni: "hei mietis miltä se näyttäs jos tätikin nostais hameen korviin". Tyttö alkoi nauraa ja lopetti kiukuttelun. Mutta arvaappa mitä äiti sano: "niinhän sulla onkin!" Mä kysyin että anteeksi mitä? Äiti tuhahti paheksuvasti että on aika lyhyt hame. Ja kotona asuessani jo oli semmosta halveksuntaa kroppaa kohtaan. Vaihtoehtona oli joko tuulipuku tai nilkkapitunen hame. Hihaton paita ei sopinu kellekään, kun käsivarret on aina joko liian laihat tai lihavat.