K
kääk
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja huh:
meinasin kysyä juuri samaa. Olen kokenut kodissani vähän tuota samaa ja no, en ole kyllä mitenkään erityisen seksuaalinen, vaan pidättyväinen. Olen sitä mieltä, että johtuu häpeilevästä ja kielteisestä asioista ihan luonnollisiakin asioita kohtaan.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Kuulostaa niin... vapaalta. Ihanalta. Juuri tuollaista haluan omassa perheessäni olevan, jos lapsia saamme
Miehen perheessä esimerkiksi alastomuus on onneksi ollut aivan luonnollista.Minusta on nykyään mukavaa, kun voin kertoa miehelle vaikkapa rintaliiviostosten tapahtumista
Olen aika kiinnostunut seksuaaliasioista ja olen kertonut miehelleni murrosiästäni ja kuukautisistani. Vaikea selittää... ehkä minulla on tarve vapautua nyt, kun lapsuudenkodissa ei näistä jutuista puhuttu.
V
voi meitä
Vieras
Onpa meitä paljon, joilla on ollut häveliäs äiti. Tutulta kuulostavat kaikki: ei puhuttu kuukautisista, piti salaa varastaa (vähän) siteitä, pestä salaa pikkareita... Muistan kun 12-vuotiaana parin viikon ajan joka päivä yritin rohkaista itseäni, että pyytäisin äidiltä, että lähdettäisiin ostamaan mulle rintsikat. En uskaltanut pyytää sitä mukaan, joten ostin ne itse. Nyt omille lapsille (poikia tosin) olen puhunut ihan pienestä saakka asioista, esim. jos kyselevät, mikä side on tms. Tietysti niiden ikään sopivalla tavalla.
P
PsychoKiller
Vieras
Siis niin tuttuja juttuja tässä ketjussa. Alkoi kamalasti naurattaa, kun muistelen niitä isän vaivautuneita äännähdyksiä, jos jossain telkkaohjelmassa pussattiin. Kanava vaihtui, jos pussailu jatkui kolme sekuntia kauemmin. Toki tää häveliäisyys tarttui meihin lapsiinkin ja tajuttiin usein häipyä paikalta, kun tilanne näytti siltä, että menee pussailuksi. Sama juttu luontodokkarien parittelukohtauksissa.
Jos nyt tästä puhumattomuudesta jotain iloa on ollut, niin tajuanpa olla se, joka 15v ja 12v pikkusiskojeni kanssa puhuu ihan kaikesta.
Jos nyt tästä puhumattomuudesta jotain iloa on ollut, niin tajuanpa olla se, joka 15v ja 12v pikkusiskojeni kanssa puhuu ihan kaikesta.
V
vieras
Vieras
Kuulostaa kovin tutulta, ikävä kyllä. Meilläkään ei puolella sanalla sivuttu mitään kuukautisiin, rintsikoihin, seksuaalisuuteen, ehkäisyyn tms. liittyvää. Vielä tänä päivänä en kehtaisi äitini kanssa keskustella mistään näistä asioista. Jännitin vielä 32-vuotiaana ihan hirveästi raskaudestani kertomista vanhemmilleni. Minulla on nyt 2 lasta, eikä äitini kanssa ole voinut keskustella edes raskauteen tai synnytykseen liittyvistä asioista. Synnytyskin on kuitattu näin: Äitini: "no miten meni synnytys? minä: "Ihan ok" ja se siitä aiheesta. Äitini sai varmaan muilta sukulaisilta kiertoteitse kuulla mm. että ensimmäinen lapseni syntyi imukupilla ja missä meni vedet, kuinka pitkä oli ponnistusvaihe jne. Hän ei sellaisia kehtaa kysyä, enkä minä tietenkään hänelle kertoa. Ihan sairasta oikeastaan kun asiaa näin tarkemmin ajattelen. Muuten olemme kyllä läheiset ja olemme tekemisissä joka viikko.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tätä raskaus- ja äitiysasiaa olenkin miettynyt. Minulla ei siis vielä ole lapsia, mutta ennustaisin, että:
1. raskaudesta pystyn kertomaan (se jännittää, muttei nolostuta. vaikka oikeastaanhan kun ajattelee, niin raskaana oleminen tarkoittaa sitä, että olen OLLUT YHDYNNÄSSÄ.)
2. imettämisestä en aio puhua
3. imettää en aio äitini nähden, härre gud, hänhän näkisi tissini
4. synnytyksen kulusta emme voi keskustella, koska synnytyssanasto kuuluu nolojen sanojen listalle (supistus, ponnistaminen jne. no way!)
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kääk:
Joo tuo häpeilevä ja kielteinen asenne luonnollisia asioita kohtaan taitaa olla aika hyvin sanottu. Mitähän muita esimerkkejä osaisin antaa... Hm, no meillä ei oikein osattu olla luontevia, ei osattu nauttia koko elämän kirjosta. Ei tehty kunnon illallisia tai katettu pöytää. Siis jotenkin ei ehkä annettu lapsille "isolla kauhalla", vaikka vanhempien itsensä mielestä kyllä annettiin.
L
Lepe
Vieras
Meillä on pystytty kyllä aina puhuun kaikesta aika avoimesti, tosin kyllä mua hävetti kertoa äidille menkoista, kun ne alko, mut kerroin kuitenki ihan samana päivänä. Minä tiiän äidin ja siskojeni synnytyskertomukset, ja he tietävät omani. Meillä jopa imetetään miesväen(kin) nähden, ja sitä pidetään jopa luonnollisena asiana. Se, miksi kommentoin tähän, on se seikka et me ollaan LESTADIOLAISIA. Kun aika moni tuntuu kyselevän, et onko puhumattomuuden syynä uskonnollinen vakaumus..
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juu, sehän se taisi nolointa olla, että nyt vanhempani saavat tietää minun harrastaneen SEKSIÄ, iik!!
En ole koskaan imettänyt vanhempieni nähden, vaan menen aina toiseen huoneeseen vauvan kanssa. Olisin ihan kauhuissani jos äitini tulisikin yllättäen siihen viereen kyttäämään. Toisaalta taas anoppini aina tulee viereen istumaan kun imetän siellä, eikä se häiritse ollenkaan. Hänen kanssaan pystyn myös juttelemaan raskauteen, synnytykseen ja imetykseen liittyvistä asioista ihan luonnollisesti. Häpeän ja nolostelen vain vanhempieni seurassa.
K
kuin minun kirjoittamaa!!
Vieras
Kyllä vain, ihan samoja kokemuksia mulla. Lisään vielä, että mä en kehdannut edes mennä p****lle, jos joku muu oli kotona!! Kävin joko koulussa isolla asialla, tai sitten kotona, jos ei ollut muita huushollissa. Samoin äitini en tiedä ikinä paskoneen (eikä kyllä kiinnostakaan, mutta anyway ), siis IKINÄ, ehkä hänkin harrasti tätä salasontimista...
), siis IKINÄ, ehkä hänkin harrasti tätä salasontimista...
H
härskit vanhemmat
Vieras
Mun vanhemmat taas on ihan päinvastaisia. Niillä on härskit jutut ja niitä ne kyllä viljelee..joskus vähän liikaakin. Oon kuullu monesti niiden sänkyhommia (ikävä kyllä). Tosin sitä ne ei ole tahallaan tehny niin äänekkäästi, että me lapset kuultaisiin. Itse myöskin viljelin aika roisia huumoria nuorena, tosin vieläkin välillä. Ja on mun vanhemmat kyllä kuullu mun sänkyhommia silloin kun kotona asuin, se kyllä näin jälkeenpäin hävettää. Eikä fritsuja tullu piiloteltua teininä. Ja oli sellainen kerran äidinkin kaulassa!
V
vieras
Vieras
Joo, niin tutulta kuulostaa. Seksi oli erittäin häpeällistä. Oma vartalo oli häpeällinen. Kehittyminen oli häpeällistä. Siis piti hävetä oman vartalon kehittymistä, rintoja ja karvoitusta. Ostin kyllä äidille siteitä kaupasta, mutta en uskaltanut niitä pyytää itselle, joten pöllin aina siitä kylppärin vuokkos-paketista pari, ja sitten taiteilin niitä vessapaperimyttyjä. Rintsikoita ei mullekaan ostettu, itse ostin ekat 17-vuotiaana. Meillä ei saanut edes olla poikaystäviä. Nunnaa kai yrittivät kasvattaa. Pieleen meni...
V
vieras
Vieras
Kiinnostaisi tietää, että kun teillä on ollut noin pidättyväistä lapsuuden kodissa, niin mites nyt omassa perheessä on asiat, moni aikoi ilmeisesti kasvattaa omat lapsensa avoimemmin? Entäs parisuhde, puhutteko miehen kanssa avoimesti seksistä, kuukautisista, siteistä yms? Tuli vaan mieleen, että tiedän itse monia suhteita joissa ei esim. kehdata puhua seksistä vaikka sitä kuitenkin harrastetaan mikä on musta aika erikoista... Mä puhun yleensä miehelle kaikesta, pyydän ostamaan siteitäkin kun käy kaupassa.
M
minä
Vieras
Meidän perheessä ei ole koskaan puhuttu seksistä tai siis en ole koskaan saanut ns. seksivalistusta vanhemmiltani. Mutta on kyllä puhuttu kuukautisista, siteistä, tamponeista, rinnoista, rintaliiveistä ja kaikesta sellaisesta ja käyttäydytty "normaalisti", käyty yhdessä liiviostoksilla ja äiti toi siteitä kaupasta vessankaappiin eli ei ne ole ollut tabuja. Seksivalistusta en saanut mistään muualta kuin kavereilta, kirjaston kirjoista ja netistä... Eli seksi oli jonkinlainen tabu.
ja käyttäydytty "normaalisti", käyty yhdessä liiviostoksilla ja äiti toi siteitä kaupasta vessankaappiin eli ei ne ole ollut tabuja. Seksivalistusta en saanut mistään muualta kuin kavereilta, kirjaston kirjoista ja netistä... Eli seksi oli jonkinlainen tabu.
V
vm. -80
Vieras
Apua miten paljon olikaan tuttua juttua!!
En tiedä kyllä lapsuudestani, taisin olla ITSE se joka häpesi, eikä äitini... Nimittäin muistan kuinka keräsin rohkeuta kertoa kuukautisten alkamisesta...En kyllä muista kerroinko... En kai.
Muistan kyllä ne veskipaperiviritelmät, äidin siteiden pöllimiset...Mut sit muistan myös,että äitini osti minulle (jossain vaiheessa) jo omiakin siteitä.
Liottelin verisiä alkkareita, lakanoita salaa...kuivattelin niitä salaa vaatekomerossa, häpesin myös tahriintunutta petaria!! Miksen olis vaan voinut viedä ne pyykkikoriin?! ... Se olisi ollut niin noloa!
EKoja rintsikoita odottelin, jouduin jopa liikkatunnille laittamaan yhden tiukan t-paidan alle ja sen päälle varsinaisen t-paidan... Mahtoi olla kuuma! Muistan kateellisena katsoneeni muiden tyttöjen upeita rintsikoita... Mut sitten ennen riparia, sain Anttilasta äidin ostamana omat rintsikat...
Seksistä en muista valistettavan... Se kaikiell jaettava "kortsukirjekin" oli jemmattu kirjahyllyn päälle ja äiti vaan tokas, jotenkiin et kato minkä kirjeen sait. Ja miljoonamoka, kun äitini tuli huoneeseeni kerran kun olin sitä lehteä lukemassa!! Hävetti jotenkin tosi,tosi paljon!
Keskenään vanhemmat pussailivat ja isä saatto läpsästä äitiä pyllylle ja kehua esim. äidin varpaiden kynsilakkaa tms.
Et tosiaan tuntui kyllä jotenkin,et teininä ite häpesin enemmän kaikkea.
Isä kylläkään ei koskaan kommentoinut mitään seksivalistusta/kuukautisia.
En tiedä kyllä lapsuudestani, taisin olla ITSE se joka häpesi, eikä äitini... Nimittäin muistan kuinka keräsin rohkeuta kertoa kuukautisten alkamisesta...En kyllä muista kerroinko... En kai.
Muistan kyllä ne veskipaperiviritelmät, äidin siteiden pöllimiset...Mut sit muistan myös,että äitini osti minulle (jossain vaiheessa) jo omiakin siteitä.
Liottelin verisiä alkkareita, lakanoita salaa...kuivattelin niitä salaa vaatekomerossa, häpesin myös tahriintunutta petaria!! Miksen olis vaan voinut viedä ne pyykkikoriin?! ... Se olisi ollut niin noloa!
EKoja rintsikoita odottelin, jouduin jopa liikkatunnille laittamaan yhden tiukan t-paidan alle ja sen päälle varsinaisen t-paidan... Mahtoi olla kuuma! Muistan kateellisena katsoneeni muiden tyttöjen upeita rintsikoita... Mut sitten ennen riparia, sain Anttilasta äidin ostamana omat rintsikat...
Seksistä en muista valistettavan... Se kaikiell jaettava "kortsukirjekin" oli jemmattu kirjahyllyn päälle ja äiti vaan tokas, jotenkiin et kato minkä kirjeen sait. Ja miljoonamoka, kun äitini tuli huoneeseeni kerran kun olin sitä lehteä lukemassa!! Hävetti jotenkin tosi,tosi paljon!
Keskenään vanhemmat pussailivat ja isä saatto läpsästä äitiä pyllylle ja kehua esim. äidin varpaiden kynsilakkaa tms.
Et tosiaan tuntui kyllä jotenkin,et teininä ite häpesin enemmän kaikkea.
Isä kylläkään ei koskaan kommentoinut mitään seksivalistusta/kuukautisia.
N
narikka
Vieras
M
mama
Vieras
Meillä on aina puhuttu avoimesti asioista, eikä oo tarvinnut hävetä mitään kuukautisia tms. Ja oon uskovaisesta kodista.
?
...
Vieras
Mut kastroitiin henkisesti. Noitten lisäksi, ettei mistään puhuttu, eikä rintaliivejä ostettu, äitini teki meille vaatteita. Koska ostovaatteet maksoivat. Muistan kerrankin, kun se taas mittaili jotain tekemäänsä "yläosaa" mulle ja totesi että "eihän sulla ole tissejäkään".
mä olin jo ihan kakarana tiedonjanonen ja selvitin asiat pitkälle itse ja kehtasin kyllä pyytää isältä rahaa siteisiin. Niin ja saunassa käytiin koko perhe eikä tullut koskaan edes mieleen että siinä olisi jotain outoa. Mutta veriset pikkarit heitin pois
Apua, mulla ollut ihan päinvastaista. Äiti on terveydenhoitaja ja hyvissä ajoin on kaikki asiat mm. kuukautiset, seksi, sukupuolitaudit, yms. käyty läpi. Mun äiti mm. toi töistä kaikkia esitteitä ja esiluetutti ne mulla ja vasta sitten antoi oppilaille. Ekat esitteet seksistä yms. taisin lukea jo ala-asteiässä. Kuukautiset alkoi 12-vuotiaana ja rintaliivit käytiin suunnilleen samoihin aikoihin ostamassa yhdessä äidin kanssa. Kun olin 16 v äiti istui yhtenä iltana mun sängylle ja kysyi et onko mulla seksielämää. Vastasin, että ei juurikaan ole -hyvin satunnaista. Ja taas puhuttiin/kerrattiin, kuinka vältytään taudeilta. Se kait sen suurin pelko oli, että saan jonkun taudin. Tässä kohtaa on äitin puheet mennyt perille, kun kaikilta sukupuolitaudilta olen elämäni aikana välttynyt. 
Äiti on terveydenhoitaja ja hyvissä ajoin on kaikki asiat mm. kuukautiset, seksi, sukupuolitaudit, yms. käyty läpi. Mun äiti mm. toi töistä kaikkia esitteitä ja esiluetutti ne mulla ja vasta sitten antoi oppilaille. Ekat esitteet seksistä yms. taisin lukea jo ala-asteiässä. Kuukautiset alkoi 12-vuotiaana ja rintaliivit käytiin suunnilleen samoihin aikoihin ostamassa yhdessä äidin kanssa. Kun olin 16 v äiti istui yhtenä iltana mun sängylle ja kysyi et onko mulla seksielämää. Vastasin, että ei juurikaan ole -hyvin satunnaista. Ja taas puhuttiin/kerrattiin, kuinka vältytään taudeilta. Se kait sen suurin pelko oli, että saan jonkun taudin. Tässä kohtaa on äitin puheet mennyt perille, kun kaikilta sukupuolitaudilta olen elämäni aikana välttynyt.
M
mie2
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei meidän perheessä ainakaan, emmekä ole uskonnollisia. Kuukautisista ei puhuttu ennen kuin kuukautiskipuni yltyivät niin pahoiksi että luulin suorastaan kuolevani niihin. Sain sitten pillerit, mutta eipä kuukautisista sen jälkeenkään puhuttu.
Seksistä meillä ei ole puhuttu ikinä.
Olen vasta aikuisiällä tajunnut, että kaikissa perheissä ei todellakaan olla niin pidättyväisiä. Minunkin on ollut vaikea puhua asioista, joista perheessämme ei puhuttu, mutta nyt olen onneksi jo oppinut olemaan huomattavasti vapautuneempi
AP:lle, kun kysyit millaista muiden perheissä:
Meillä minä olen ollut se, joka on kiusaantunut (normaalia murrosikäiseltä ) , mutta äitini on ollut mielestäni normaali; ei liian tyrkyttävä ja avoin, vaan luonteva.
Kerran saunassa kysyi ensin, että saanko kysyä sulta jotain. No, arvasin että nyt tulee jotain noloa, mutta annoin kysyä. Kysyi, onko menkat alkaneet - totesin ettei ole, johon äiti kertoi itsellään alkaneen 12-vuotiaana ja mummulla 11-vuotiaana, että mulla alkaisi varmaan pian. Noh, keskustelu loppui varmaan siihen, ettei mulla ollut mitään ihmeempää sanottavaa Äiti muistaakseni painotti monta kertaa murrosikäni aikana, että hän ei halua piilotella luonnollisia asioita kuten hänellä oli aikoinaan biologianmaikka tehnyt, äiti kehotti aina kysymään jos on jotain. Tietenkään ei ollut, en kehdannut kuin pakon edessä vaikka tiesin että voisin jos haluaisin. Sitten, kun menkat alkoivat, oli isäni kotona, mutta isän kanssa ei koskaan puhuttu näistä asioista. Soitin omasta huoneestani lankapuhelimesta äidille töihin ja kuiskasin "niiden" alkaneen ja pyysin lupaa jäädä koulusta pois. Äiti oli iloinen, onnitteli MENKOISTA, varmisti että tiedän missä on siteitä. Oli sitten soittanut kielloistani huolimatta isälle, koska isä haki lounaaksi pizzeriasta pizzaa ja hymyili koko päivän
Muutaman kuukauden kuluttua äiti kysyi taas tuttuun sävyyn vaivihkaa: "saanko kysyä jotain henkilökohtaista?", annoin taas luvan. Kysyi, onko menkkoja tullut uudestaan, johon suurinpiirtein yhtä avoimesti vastasin, että yhdet jäi välistä mutta muuten on tullut kuukauden välein. Olin siis menkkojen alkaessa 12-v ja perheen esikoinen.
Kun 17-vuotiaana kun halusin hakea e-pillerit, olin jo itse varannut ajan koululääkärille ja terkkarilta saamani ajanvarauslapun toisella puolella oli ehkäisymainos tms. Sitten sitä pähkäilin varmaan viikon, miten sen äidille ilmoitan - halusin ilmoittaa mutta vähän hävetti. Yhtenä iltana sitten tökkäsin lapun äidin kouraan ja ilmoitin hankkivani pillerit. Tämä yllättyi iloisesti, kehui oma-aloitteisuuttani ja fiksuuttani.
Olen kaveriporukassa hyvinkin suorasanainen kaikessa asiassa, mutta äitini kanssa oli ennen tietynlaista häveliäisyyttä - mielestäni sopivasti. Mahdollista puhua mutta pienen nolouden kanssa. Nykyään pystyn puhumaan äitini kanssa melkein kaikesta, tosin tarvetta ei siihen ole ollut, lähinnä huumorilla jotain heittoja
Meillä minä olen ollut se, joka on kiusaantunut (normaalia murrosikäiseltä ) , mutta äitini on ollut mielestäni normaali; ei liian tyrkyttävä ja avoin, vaan luonteva.
Kerran saunassa kysyi ensin, että saanko kysyä sulta jotain. No, arvasin että nyt tulee jotain noloa, mutta annoin kysyä. Kysyi, onko menkat alkaneet - totesin ettei ole, johon äiti kertoi itsellään alkaneen 12-vuotiaana ja mummulla 11-vuotiaana, että mulla alkaisi varmaan pian. Noh, keskustelu loppui varmaan siihen, ettei mulla ollut mitään ihmeempää sanottavaa
Äiti muistaakseni painotti monta kertaa murrosikäni aikana, että hän ei halua piilotella luonnollisia asioita kuten hänellä oli aikoinaan biologianmaikka tehnyt, äiti kehotti aina kysymään jos on jotain. Tietenkään ei ollut, en kehdannut kuin pakon edessä vaikka tiesin että voisin jos haluaisin. Sitten, kun menkat alkoivat, oli isäni kotona, mutta isän kanssa ei koskaan puhuttu näistä asioista. Soitin omasta huoneestani lankapuhelimesta äidille töihin ja kuiskasin "niiden" alkaneen ja pyysin lupaa jäädä koulusta pois. Äiti oli iloinen, onnitteli MENKOISTA, varmisti että tiedän missä on siteitä. Oli sitten soittanut kielloistani huolimatta isälle, koska isä haki lounaaksi pizzeriasta pizzaa ja hymyili koko päivän Muutaman kuukauden kuluttua äiti kysyi taas tuttuun sävyyn vaivihkaa: "saanko kysyä jotain henkilökohtaista?", annoin taas luvan. Kysyi, onko menkkoja tullut uudestaan, johon suurinpiirtein yhtä avoimesti vastasin, että yhdet jäi välistä mutta muuten on tullut kuukauden välein. Olin siis menkkojen alkaessa 12-v ja perheen esikoinen.
Kun 17-vuotiaana kun halusin hakea e-pillerit, olin jo itse varannut ajan koululääkärille ja terkkarilta saamani ajanvarauslapun toisella puolella oli ehkäisymainos tms. Sitten sitä pähkäilin varmaan viikon, miten sen äidille ilmoitan - halusin ilmoittaa mutta vähän hävetti. Yhtenä iltana sitten tökkäsin lapun äidin kouraan ja ilmoitin hankkivani pillerit. Tämä yllättyi iloisesti, kehui oma-aloitteisuuttani ja fiksuuttani.
Olen kaveriporukassa hyvinkin suorasanainen kaikessa asiassa, mutta äitini kanssa oli ennen tietynlaista häveliäisyyttä - mielestäni sopivasti. Mahdollista puhua mutta pienen nolouden kanssa. Nykyään pystyn puhumaan äitini kanssa melkein kaikesta, tosin tarvetta ei siihen ole ollut, lähinnä huumorilla jotain heittoja
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Joo, niin tutulta kuulostaa. Seksi oli erittäin häpeällistä. Oma vartalo oli häpeällinen. Kehittyminen oli häpeällistä. Siis piti hävetä oman vartalon kehittymistä, rintoja ja karvoitusta. Ostin kyllä äidille siteitä kaupasta, mutta en uskaltanut niitä pyytää itselle, joten pöllin aina siitä kylppärin vuokkos-paketista pari, ja sitten taiteilin niitä vessapaperimyttyjä. Rintsikoita ei mullekaan ostettu, itse ostin ekat 17-vuotiaana. Meillä ei saanut edes olla poikaystäviä. Nunnaa kai yrittivät kasvattaa. Pieleen meni...
Ihanasti kirjotettu, "pieleen meni"
Kyllä mua suuresti kummastuttaa tämäkin rintsikka-asia. Siis tytärhän TaRvItSeE rintsikat, joten tuntuu tosi väärältä, ettei niitä saa. Kiva sitten yrittää jollakin tiukoilla t-paidoilla, kuten täälläkin joku kertoi tehneensä, yrittää peitellä "vapaita" tissejä. Muistan, kuinka jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota muiden tyttöjen paidanselkämyksiin, että kellä näkyy rintsikan olkaimia ja solkia paidan läpi...
Ja vessapaperimyttyjen taittelu kuukautissuojiksi näyttää olleen tosi tosi monen pelastuskeino! Ne pari sidettä, jotka uskalsin kuidenkin menkkojen aikana äidiltä napata, eivät riittäneet minulle. Minulle olisi tarvinnut tamponeja, koska vuoto oli pari ekaa päivää runsaahkoa, ja läikkyi siteen yli. Löysin sitten jostain isosiskoni kätköstä tamponeita ja joskus nappasin sieltä salaa yhden. Käsipyykkinä pesemiäni tahriintuneita pikkareita kuivattelin salaa omassa huoneessani ja vein sitten pyykkikoriin. Mutta valkoisiin alushousuihin veri pinttyi niin, etten kehdannut viedä niitä pyykkiin, vaan piilottelin niitä huoneeni laatikoissa, kunnes sitten heitin lopulta roskiin.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vm. -80:
Mikä siinä on näille äideille ja isille ollut niin vaikeaa? En oikein voi käsittää. Onhan siihen omaan tyttäreen kuitenkin aikaa tutustua se kymmenisen vuotta, ennen kuin murrosiän muutokset alkavat. Luulisi sen ajan riittävän vanhemmalle asiaan valmistautumiseen ja sopeutumiseen. Että vielä rippikouluiässä olevalle tytöllekään ei ole rintsikoita ostettu. Joku kai kirjoitti ostaneensa itse ekat rintsikat ollessaan 17! Sinä kirjoitit, että ehkä sinua nolotti itseäsi nämä asiat eikä niinkään vanhempiasi. Kyllä minuakin itseäni nolotti, mutta olen ajatellut, että jotenkin sen nolouden on täytynyt heijastua sieltä vanhempien puolelta. Tarkoitan, että kyllä uskon, että minutkin olisi ollut mahdollista kasvattaa vähemmä nolostelevaksi.