Miten te aina luulette, että juuri löytämänne elämäntapa on se lopullinen?? Minäkin elin vaiheen, jolloin ajattelin, että kapakat ei vois vähempää kiinnostaa. Sitä kesti 10 v. Onneksi silloinkaan en ollut koskaan ylimielinen, niinkuin te. Sitten huomasin, että lapset oikeasti kasvaa ja kehittyy ja on normaaleja, vaikka aikuiset kävis jossain. Eron jälkeen alkoi varsinainen baarivaihe. Lapset hoitui ihan hyvin, siitä todisteena kaksi vanhinta jo aikuisia eikä mitään traumoja.
Mutta tuo asenne ärsyttää, että on ihan normaalia, että ihmisiellä kuluu kymmenenkin vuotta perhekeskeisyydessä, sen jälkeen voi vielä alkaa meno maistua. Ja sitten tosiaan, jos ei maistu, niin ei se tee siitä ihmisestä parempaa. Yleensä esim rumat, lihavat, huonon itsetunnon omaavat, köyhät jne. ei tykkää välttämättä käydä missään ihan omien ongelmien takia. Sitten yrittävät naamioida onnettomuutensa muka " kunnon vanhemmuuteen" tms. Ei se niin mene.
Ja tietty ne lukuisat tällekin palstalle kirjoittavat täydellisessä parisuhteessa eläjät eivät välttämättä koskaan halua (=uskalla) kokeilla viehätysvoimaansa ja pysyvät koton. Ihan hyvä juttu!

Kunhan eivät tuomitse niitä, jotkia uskaltautuvat kotiseinien ulkopuolelle