No mä oon 19v, mutta mua ei vaan yksinkertaisesti KIINNOSTA yökerhot.
Viihdyn kyllä yömyöhälle ystävien luona ja lämpimillä keleillä ulkona, mutta yökerhot tai kännääminen, no thanks.
.
. Toipumiseen menee aina ainakin seuraava päivä. Jos en olis niin kipeä voisin käydä useammin. Pikkusen ois kiva ottaa, tykkäisin tyttöjen kalsarikänni-illoista mutta aina ne päättyy siihen että halutaan kaupunkiin, tai sitten olispa vaikka pariskuntatuttuja joiden luona vois kyläillä ja hiukan ottaa, mutta meillä on ennemminkin ns. omat kaverit.
en käy baareissa/kuppiloissa, mutta tokihan tapaan kavereita ja käyn esim kahviloissa. Minulle riittää kun päästään miehen kanssa joskus esim syömään johonkin kivaan paikkaan ja muutenkin kahdenkeskistä aikaa, sitä kun on rajallisesti tarjolla tässä vaiheessa elämää. Kunhan eivät tuomitse niitä, jotkia uskaltautuvat kotiseinien ulkopuolelleEi toki kaikkia oikeasti kiinnostakaan, mutta viihteella kayminenhan saattaa tarkoittaa vaikkapa illallista ystavien kesken ja ehka lasilliset sen jalkeen jossain baarissa, ei pelkkaa kannaamista yokerhossa
se on joko kaks viikkoo selvinpäin ja sit pää täyteen kahtena iltana peräkkäin. niin, joillekin sellanen elämäntyyli on se elämän tärkein asia. mulle mies, lapset, kynttilät illalla ja pari lasia viiniä lasten mentyä nukkumaan....
Miten te aina luulette, että juuri löytämänne elämäntapa on se lopullinen?? Minäkin elin vaiheen, jolloin ajattelin, että kapakat ei vois vähempää kiinnostaa. Sitä kesti 10 v. Onneksi silloinkaan en ollut koskaan ylimielinen, niinkuin te. Sitten huomasin, että lapset oikeasti kasvaa ja kehittyy ja on normaaleja, vaikka aikuiset kävis jossain. Eron jälkeen alkoi varsinainen baarivaihe. Lapset hoitui ihan hyvin, siitä todisteena kaksi vanhinta jo aikuisia eikä mitään traumoja.
Mutta tuo asenne ärsyttää, että on ihan normaalia, että ihmisiellä kuluu kymmenenkin vuotta perhekeskeisyydessä, sen jälkeen voi vielä alkaa meno maistua. Ja sitten tosiaan, jos ei maistu, niin ei se tee siitä ihmisestä parempaa. Yleensä esim rumat, lihavat, huonon itsetunnon omaavat, köyhät jne. ei tykkää välttämättä käydä missään ihan omien ongelmien takia. Sitten yrittävät naamioida onnettomuutensa muka " kunnon vanhemmuuteen" tms. Ei se niin mene.
Ja tietty ne lukuisat tällekin palstalle kirjoittavat täydellisessä parisuhteessa eläjät eivät välttämättä koskaan halua (=uskalla) kokeilla viehätysvoimaansa ja pysyvät koton. Ihan hyvä juttu!
Samalla tulee puhuttua paljon tuon ystävän kanssa. Tosin ei noissa jytäpaikoissa paljon kuule. Itse nauttisin enemmän sellaisesta hämyisestä paikasta, jossa soi jazz ja samalla voi vaikka keskustella.. Ei siihen baareja tarvita. Syömässä on kiva käydä ulkona, mutta usein silloinkin mennään koko perhe. Ei tuollainen viihteellä käynti ole mun mielestäni mitenkään tavallista perheelliselle. Kyllä se täällä on usein merkki siitä, että perheessä on jotain ongelmia.
:hug:
