Löytyykö muita helppoja taaperoita?

[kuninkaalliset lapset]

Vanhemmuus on vaikea asia, koska siinä pitää pystyä yhdistämään tiukkuus ja ehdottomuus tietyissä asioissa sekä rakkaus, hellyys ja ymmärtäväinen osallistuminen.

Ja kyky nähdä lapsen toiminta ilman ruusunpunaisia laseja. Siihenhän se valtava rakkaus voi johtaa, kun lapsen huonokin käytös nähdään vaan "luovuutena" ja "energisyytenä", oli ympäristön palaute millaista tahansa. Eli yritetään kasvattaa maailmaa elämään meidän pikkukeisarin/keisarinnan tahtiin, vaikka homman pitäisi mennä toisin päin.

Ylipäätään mielestäni monilla vanhemmilla on liian huono itsetunto, että he pystyisivät pysymään sanojensa takana ja tiukkana vaikka sitten kaupan kassajonossa.

Tässä vaikuttaa varmaan osittain se, että joka tuutista tulee "asiantuntijan" ohjetta, jotka on pahimmillaan keskenään täysin päinvastaisia. Tieto on hyväksi, mutta liiallisessa tietotulvassa etenkin esikoisen vanhemmat menevät äkkiä sekaisin, etenkin kun monet vauvan normaaleistakin toiminnoista (itku, yöheräilyt jne.) on problematisoitu asioiksi, joihin pitää löytyä joku patenttiratkaisu ja mieluiten HETI.
Ei ihme, että siinä menee pää sekaisin ja terve maalaisjärki livahtaa hukkaan.

Lapsi rakastaa, kun aikuinen on järeä kiviseinä, tiukka ja ehdoton ja näin turvallinen, joka kuitenkin aina välillä heittäytyy pelleksi, hassuttelee, halaa ja suukottelee. Sellaisessa ympäristössä kasvaa tasapainoinen ja onnellinen lapsi.

Harvinaisen hyvin sanottu Harmi, että tämä unohtuu yhä useammilta vanhemmilta. Kuvitellaan, että lapsi on onnellinen jos saa kaikessa tahtonsa läpi ja jos vanhemmat on vaan "hyviä kavereita". Lapsi on lapsi, täysin keskeneräinen ihminen joka ei pärjää omillaan eikä osaa tehdä päätöksiä - vaikka hän hakeekin omaa tahtoaan jo nuoresta alkaen, hän ei kärsi siitä että aikuinen tekee päätökset ja vetää rajat. Hän kärsii, jos rajat ja aikuisen turvaa tuova vastuunotto asioista puuttuvat.

 

[kasvatus vaikuttaa]

Minulla on ystävä, jolla on 5 v ja 3 v lapset. En enää mielelläni kutsu tätä perhettä meille kylään, koska lapsille ei pidetä minkäänlaista kuria ja he ovat todella rasittavia. Oma lapseni pelkää näitä metelöiviä riehujia.

Vanhemmat ovat omalla välinpitämättömällä suhtautumisellaan aiheuttaneet lastensa kurittoman käytöksen. Äiti ei sano mitään, vaikka lapset kahvipöydässä nappaavat kaikki keksit itselleen, niin ettei isäntäperheelle jää yhtään. Kun lapset pomppivat sohvilla, potkivat leluja (rikkoen ne), räpsyttelevät valoja, kiipeilevät kiellettyihin paikkoihin jne, niin äiti vain muodon vuoksi kieltää, muttei tee mitään kuitenkaan asian lopettamiseksi.

Kerran kun olimme kylässä heillä, äiti vaati vanhempaa lasta keräämään lelut lattialta ennen ruokailua. Äiti sanoi, että ennen et saa ruokaa, kun lelut on kerätty. Lapsi nosti kauhean metakan, jolloin äiti passitti hänet pariksi minuutiksi huoneeseensa, ja sen jälkeen päästi lapsen ruokapöytään. Lelut olivat yhä ympäri olohuonetta. Tästä lapsi taas oppi, että kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi, eikä äidin sanomisista tarvitse välittää.

Nuorempi lapsi on aina suu mutrussa ja pahalla päällä. Eikä ole ihmekään, koska isompi aina kiusaa häntä, eikä äiti näihinkään tilanteisiin puutu kunnolla. Äiti vielä kehuu, miten vanhempi lapsi on niin helppo ja aurinkoinen lapsi, kun taas nuorempi on ihan päinvastainen. Sääliksi käy kuopusta. Eipä minultakaan juuri hymyä irtoaisi, jos joku perheenjäsen olisi jatkuvasti kiusaamassa, eikä kukaan pitäisi puoliani.

Nykyään tämä äiti jo myöntää itsekin, että on ollut liian lepsu kasvatuksen suhteen ja tuskailee, kun tilanteen korjaaminen on tässä vaiheessa niin vaikeaa. Jos olisi alusta asti ollut johdonmukainen, niin pääsisi nyt paljon helpommalla itsekin. Tässä perheessä ainakin on nähtävissä surullinen lopputulos, kun vanhemmat eivät ole ajoissa viitsineet hoitaa kasvatusvastuutaan.

 

[helppoa ja vaikeaa]

Kovasti täällä syyllistetään vaikeampien lapsien vanhempia. On totta, että kasvatuksella voi vaikuttaa paljonkin siihen, millainen lapsi on, mutta... ei aina, kyllä sillä luonteella ja temperamentillakin on suuri vaikutus. Jotenkin täällä saa sen käsityksen, että jos lapsi on hieman vaikeampi tapaus, niin se on automaattisesti vanhempien vika ja vanhemmat eivät ole osanneet pitää tarpeeksi kuria jne. Että vaikea lapsi on seurausta vanhempien huonosta kasvatuksesta. Asia voi myös olla niin päin, että vanhemmat ovat olleet johdonmukaisia kasvatuksessaan, mutta lapsi on tavallista vaikeampi tapaus. Tietysti on erikseen nämä esimerkit, missä lasta kielletään ja kielletään, mutta kuitenkin annetaan touhun jatkua ja lapselle annetaan periksi.

Meillä esimerkiksi lapsi ei suostu millään käymään nukkumaan, vaan mesoaa aina yli tunnin ja tulee uudelleen ja uudelleen pois sängystä, kielloista ja jäähyistä huolimatta. On sinnikäs ja riehaantunut. Jokainen hampaanpesu on useimmiten kiukuttelua ja vastustelua, vaikka on yritetty erilaisia konsteja, ettei olisi niin "kurjaa" lapsen mielestä. Pesulle lähtöäkin usein protestoidaan kovalla huudolla, niinkuin ei ikinä tottuisi vanhoihin rutiineihin. Uhmaiästä on merkkkejä monissa muissakin tilanteissa, mutta meillä pidetään kiinni siitä mitä on sovittu ja jos jotain kielletään, niin ei montaa kertaa, kun tulee seuraamuksia. Ikinä ei jätetä niin, että kiellettäisiin, mutta annettaisiin lapsen jatkaa. Nämä konstit eivät kuitenkaan tunnu tepsivän kovin hyvin. Joissain asioissa lapsi on jossain vaiheessa oppinut, että kiukuttelulla ei saa tahtoaan läpi, mutta toisissa asioissa on kuukaudesta toiseen vaan sinnikäs kiukuttelija. Toisaalta taas on välillä hirmuisen kilttikin.

 

[helppoa ja raskastakin]

Meillä on iloinen ja hyväntuulinen reilu kaksivuotias. Uhmaa on, mutta johdonmukaisuudella ollaan toistaiseksi selvitty. Tyttö on perustemperamentillaan rauhallista sorttia, oli myös vauvana ns. helppo. Ei turhia itskenyt eikä kitissytä.

Mutta mutta. Tyttö on huono nukkuja. Herättelee aina öisin 2-3 kertaa. Pahimmillaan on ollut jaksoja jolloin on herätellyt 5-20 kertaa. Yhden käden sormilla laskettavissa täydet yöt. Raskasta on siis ollut ja olen välillä ollut niin poikki, että tuntuu etten selviä tästä. Tämmöistä meillä. Sinänsä helppo lapsi, mutta kun vain nukkuisi yönsä...