Löytyykö muita helppoja taaperoita?

[elli vaan]

meillä 2v8kk helppo poika!
ihan totta!
joidenkin odottamat "vaikeat ajat" (hampaat, liikkumaanlähtö, ensimmäiset uhmat) ei olleetkaan niin kovin hankalia... omasta esimerkistä ja asenteesta on varmaan useinkin riippuvaista ko asia.
joskus olen kuitenkin ollut väsynyt, kun tämän iloisen lapsen perässä saa juosta, vaikka öitä en ole koskaan joutunut valvomaan (okei, kerran oli korvatulehdus!)...

 

[ei niin helppo lapsi]

Ei voi kuin todeta, että te helppojen lasten vanhemmat ette kyllä tidä lasten hoidosta mitään! Ollaan kaverin kanssa joskus ihmetelty, että onko niitä helppoja vauvoja edes olemassa, ilmeisesti on.

Meillä vauva ei alun alkaenkaan osannut nukkua, valvoi suurimman osan vuorokaudesta ja kun nukkui, nukkui vain pieniä pätkiä. Koliikkia ei sentään ollut, mutta jonkin verran iltaisin huusi kuitenkin. Pahinta oli se vähäunisuus, kun ei itsekään oikein päässyt lepäämään. Pikkuhiljaa unta alkoi kertyä pidempiä jaksoja, mutta sitten vaivana olivat hampaat. Niitä meillä tuli kuukauden välein ja vauva huusi jokaista hampaan tuloa monta yötä, Panadolista huolimatta. Kun hammas puhkesi, loppui huuto. Sitten lisänä oli sairastelut. Kerran kuukaudessa tai kahdessa iski kaksi viikkoa kestävä räkätauti, yleensä hampaiden tulon välillä. Eli meillä valvottiin lähes jatkuvasti öisin. Jos muutama yö
nukuttiin, niin sitten taas valvottiin. Onneksi sairastelukierre loppui viime syksynä eikä 1,5 ikävuoden jälkeen ole tarvinut kauheasti valvoa. Lapsi nyt 1v10kk. Puolessa vuodessa on ollut vain pari räkätautia, eikä niin pahoja kuin ennen. Ja onneksi tammikuun jälkeen ei ole hampaitakaan tullut, viimeiset 4 puruhammasta puuttuu enää.

Nyt kun yöt ovat helpottaneet, alkaa olla uhmaikä. Maidot kaadetaan aina pöydälle tahallaan ja muutenkin kiukutaan joka asiaa, mikä ei mene läpi. No, tämä kuuluu kehitysvaiheeseen, enkä siitä ole mitenkään lopussa. Uskon että menee pian ohi, koska meillä kyllä pidetään kuria yllä, eikä anneta lapsen saada tahtoaan läpi kiukuttelullaan. Kokeilee selvästi rajojaan ja sitä, mitä saa tehdä.

On varmasti paljon vaikeampia tapauksia, kuin meidän taaperomme, mutta en silti ihan helpoksikaan voi sanoa. Ennen tätä kiukkuvaihetta olikin aika kiltti. Vauva-aika oli kuitenkin melko rankkaa. Vauva sinänsä oli tyytyväinen, vain ne hampaat ja räkätaudit vaivasi.

Toinen vauva tulee loppukesällä. Saas nähdä millainen tapaus se on. Toivottavasti vauva-aika olisi vähän helpompi, mutta saattaahan siltä tulla vaikea koliikkivauvakin.

 

[asennekysymys]

Kuulostaa normaalilta vauvaelämältä! Samanlaista meilläkin on ollut, kaksi tosi helppoa ja kultaista lasta, siis! Ei koliikkia, mutta pientä iltakitinää, syöneet pitkin yötä, nukkuneet päivisin vain vähän, vierastus ja uhmaikä ja korvatuubit ja räkätaudit on koettu. Mutta minulla ei kyllä ole ollut raskasta eikä vaikeaa. Joka päivä olen saanut levätä, ja nauraa, ja iloita ihanista lapsista!

 

[kolmenäiti]

Olikohan ensimmäinen lauseesi nyt kovinkaan fiksu aloitus tähän ketjuun??

Nimenomaan kyseltiin muiden helppojen lasten vanhempia vertailemaan kokemuksia, ei kertoilemaan niitä ei-niin-mukavia-kokemuksia.

Meidän esikoinen oli todella helppo tapaus. Synnytystä edeltävänä iltana olin vielä firman juhlissa, vointi oli mitä loistavin, mitä nyt hirveä nälkä kokoajan
Synnytys sujui hyvin, imetys lähti käyntiin kuin itsestään. 3kk iässä nukkui täydet yöunet, ja päivälläkin kahdet päikkärit. Söi ja nukkui=helppo. Taaperoiässä oli touhukas poika, joka nukkui 10h yöunet. Kasvu sujui kuin vahingossa. Nyt, syksyllä kouluun lähtevänä on edelleen samanlainen touhumies, eikä tällä välin ole ollut hankala tai vaikea, hammasitkuja ja pieniä uhmakohtauksia lukuunottamatta.

Keskimmäinen olikin koliikkivauva. 3kk/24h/vrk jatkuvaa huutoa, mikään ei auttanut. Miehen kanssa hoidettiin kahdessa vuorossa. Vauva-ajalta muistan kovin vähän kun olin kokoajan niin väsynyt. Ulkopuolista apua emme saaneet, joskaan ei virallisia reittejä haettukaan. Suku ei auttanut . Touhukkaana sitten alkoi voida paremmin, kasvoi kovasti, mutta puhe viivästyi ja osa motoriikasta. Näitä tässä vuosien aikana ollaan paikattu ja harjoitettu ja nyt ollaan toistaiseksi voiton puolella. Mutta hänestä voin sanoa, ettei missään nimessä ollut helppo Nyt hän on 5v.

Nuorin, tyttö, on kuin esikoinen. Kovin helppo ja reipas. Parikuisena nukkui täydet yöt ja päikkärit päivällä. Söi ja kasvoi hyvin. Oppi kävelemään ihan ykskaks yksivuotispäivänään. Hampaatkaan ei ole itkettänyt, välillä pieniä uhmatilanteita, muttai mitään ylitsepääsemättömiä. Nyt on varsin taitava piirtäjä, pyöräilijä, askartelija, ja ikää on 3v.

Joten teille, joita pelotellaan tulevalla, voin ainakin omalta osalta sanoa, ettei se tarkoita, että se vaikea ikä tulisi varmasti jossain vaiheessa. Tai no ehkä murkku-iässä, siitä ei minullakaan ole vielä kokemusta

 

[kolmenäiti]

Äh, joku ehti väliin

Siis tarkoitin ekan lauseeni nimimerkille *Ei niin helppo lapsi*.

 

[Neiti Aurinkoinen]

Olen jutellut joskus oman äitini kanssa lapsenhoidosta. Äitini on lastenhoitaja koulutukseltaan ja hän on hoitanut paljon lapsia esim. päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Hän on sanonut, että paljon riippuu ihan lapsen temperamentista. Jos lapsi on hyvin vilkas, hän ehtii saamaan aikaiseksi "tuhmuuksia" ihan toisella tavalla kuin rahallisempi lapsi. Sellaisen lapsen hoitaminen on myös työläämpää, kun kaikenlaista sattuu ja tapahtuu enemmän. Rauhallinen lapsi saattaa vuoden ikäisenäkin istua kiltisti aloillaan, kun taas samanikäinen "kimiräikkönen" jo juoksee päättömänä.

Toinen asia mikä vaikuttaa on ärtyvyys. Jotkut vauvat ovat tosi kärsimättömiä ja haluavat esim. maitoa välittömästi ja märät vaipat myös tuntuvat herkällä iholla kammottavilta, kun taas joku toinen lapsi saattaa nököttää kakat housussa vaikka kuinka kauan ja nälkäitkukin kiihtyy asteittan oikeastaan koskaan saavuttamatta sellaista "selkäkaarella suoraa huutoa kitarisat levällään" -itkua.

Äitini sanoi, että usein energiset vauvat ovat myös niitä, joille nukahtaminen on vaikeaa, koska he haluavat usein kontata tai nousta seisomaan sängyssäkin. Varsinaisesti siis energisyys ei ole ongelma, mutta se saattaa heijastua ikäänkuin ongelmina.

Näissä asioissa tietysti auttaa, jos äiti on myös energinen (=jaksaa juosta perässä) ja toisaalta taas johdonmukainen ja kärsivällinen.

Minä, kuten myös omat lapseni olemme kaikki tosi energisiä ja aikaasaavia. Tietysti nyt aikuisena siitä on iloa, kun jaksaa tehdä vaikka mitä, mutta kyllä minä tunsin itseni ihan rättiväsyneeksi, kun sai lapset illalla nukkumaan. Nyt tietysti on ihanaa, kun lapset tykkäävät urheilla ja jaksavat hoitaa kouluasiat eikä heidän suustaan kuule sitä, ettei jaksa tai ei viitsi. Vauvavaihe oli kyllä raskas ja jälkikäteen joskus ihmetyttää, miten omat vanhempani ovat jaksaneet minun kanssani ja toisaalta, että miten itse jaksoin lasten vauva-ajan.

Jos teillä on kiltti lapsi, niin olkaa tyytyväisiä. Itseäni ei ärsytä se, että jollain on helppo lapsi, mutta se ärsyttää, jos helpon lapsen äiti mainostaa kovaan ääneen sitä, miten lastenhoito ja vauva-aika on niin äärettömän helppoa ja leppoisaa. Kaikille se ei tosiaankaan ole sitä.

Uhmaikävaiheessa rutiinit ja johdonmukaisuus auttaa ihan yhtälailla olipa lapsi millainen hyvänsä. Pääasia, ettei itse lähde huutamiseen mukaan, vaan tajuaa, että kyseessä on lapsen oma kehitysvaihe, joka menee sitä helpommin ohi, mitä säännönmukaisemmin asiat hoitaa. Jos esimerkiksi karkkihyllyltä ostetaan joskus karkkia, muttei aina, niin ei ihme, jos lapsi saa hepulit joka kerta.

 

[omppu12]

mulla kanssa 2 tähän asti helppoa lasta. 2-vuotisella uhma päällä mut sitäkin kiukuttelua kestää vain hetken kun huomion vetää muualle. 5-kuisella naama koko ajan kuin naantalin aurinko. molemmat kilttejä hyvinsyöviä ja nukkuvia. esikoinen auttaa omasta halustaan paljon ja huolehtii sisaruksesta (välillä tosin vähän kovakoueraisesti )

molemmat raskaudet meni hyvin ja nopeasti, synnytykset helpot. molemmilta opiskelin viime metreille saakka ja jatkoin synnytyksen jälkeen. vauva joskus mukana koulussa mutta kun söi ja nukkui niin ei häirinnyt (luultavasti) ketään.

sairasteltu tosin ei kovin olla, nyt esikoisella vesirokko, mutta eihän se sairasu lapsen vika ole ja se kiukkuilu on ohi menevää...

 

[Aq]

Meillä kaksi "helppoa" tyttöä =) Esikoinen on ollut helpoimmasta päästä koko pienen ikänsä (4v), Nukkunut ja syönyt hyvin jne. Uhma oli raju 2,5-vuotiaana mutta meni äkkiä ohi. Kuopus valvotti ensimmäisen vuoden ajan öisin mikä johtui pääsääntöisesti meidän vanhempien toimista =) eli ei saatu aikaiseksi vieroitettua yösyötöistä ennen kuin 1-vuotiaana. Sen jälkeen on nukkunut yönsä. Oikea päivänpaiste ollut aina, nyt ikää 2v. Uhmaa tässä kovasti odotellaan että menis sitten ohikin =).

Siskoni aina jaksaa päivitellä miten rauhallinen meidän kuopus on enkä yhtään ihmettele kun katsoo hänen tyttöään (4v), meidän kummityttöämme, joka on varsinainen duracel ;O). Uhmia tulee tasaisin väliajoin ja välillä tuntuu etteivät mene ohikaan ollenkaan.

Meillä myös pidetään sopivasti kuria ja lapset kyllä osaa käyttäytyä. Pienimmällä tietty vielä hakusessa mutta esim roskien vieminen roskikseen on suurinta huvia. Leikin varjolla lapsia on hyvä opettaa pienestä pitäen osallistumaan askareisiin. Kaikki auttaminen on heidän mielestään tosi hauskaa ja kiitoksen kuuleminen tuo hymyn kasvoille. Pakoteta ei koskaan tietenkään muttei sellaista tilannetta ole ollutkaan etteikö pyydettäessä tulisi "auttamaan" (useimmitenhan siitä "auttamisesta" on enemmän haittaa kuin hyötyä ;O))

 

[Aq]

Olipas tullut paljon tekstejä tuonon väliin =)

Raskausajoista vielä niin esikoista odottaessa raskaus oli melko vaikea; turvotusta, liikaa painoa, raskaumyrkytys. Synnytys erittäin vaikea.

Kuopusta odottaessa paino nousi vain vähän, olin loistokunnossa ja vaikkei synnytys omasta mielestäni niin kovin mukava kokemus ollut niin suhteellisen helppo kuitenkin.

 

[enja]

Hermoilijalle!Meillä on aivan sama juttu.Helppo lapsi kyllä mutta äiti ottaa pulttia välillä.Omat vanhemmat jaksaa aina vaan julistaa että kyllä on helppoa,eivätkä ymmärrä sitä että lapsen kanssa vanhemmat väsyy välillä oli lapsi millainen tahansa.Tarvitsee vanhemmat omaa aikaa helponkin lapsen kanssa.Vanhempani eivät ole kertaakaan olleet lapsenlikkana.

 

[apinan äiti]

Ihanaa kuulla positiivisia juttuja välillä! Tämän ensimmäisen lapsen jälkeen olen alkanut harkitsemaan haluanko enää lisää. Kyseessä siis erittäin energinen ja touhukas lapsi, vaikka nukkuukin yöt hyvin. kaikki sanovat, miten ilonen lapsi hän on aina, ja toki sitä onkin, mutta äidin arki lapsen kanssa ei aina ole niin ruusuista. Kiellot menee kuuroille korville ja voimaa ja tahtoa on vaikka muille jakaa.Ei paljoa kiukuttele, mutta tarhassakin päivittelevät miten jaksan tuon touhuajan kanssa. Siis TODELLA nopea liikkeissään. Ihan vauvanakin oli kärsimätön kun ei päässyt tarpeeksi nopeaa liikkeelle. Silloin ehkä kiukuttelua oli enemmän. Vaikka tosiaan öitä ei ole tarvinnut valvoa, niin väsynyt olen silti. On kiva kuulla, että toisesta ei ehkä tulisi samallaista vipeltäjää. Vähempikin vauhti riittäsi.

 

[********]

On kuulemma sanonta, että helppo vauva/lapsi, vaikea murrosikä

Meillä poika oli ns. helppovauva, yö ollaan nukuttu.

1½v iässä alkoi uhmaikä... No, se onkin tärkeä kehitysvaihe, eikä ole normaalia jos se jää puuttumaan. Ehkäpä meillä ei ole kohtalona äärimmäisen vaikea murrosikä

 

[Nina*]

Meillä on myöskin maailman ihanin ja helpoin poika, pian vuoden. TIEDÄN, hänestä voi vielä tulla maailman kamalin tuholainen ja kiukkuilija, mutta tähän astinen elo hänen kanssaan on ollut aivan mahtavaa. Hän on rauhallinen, ei kitise turhia, aurinkoinen, hauska, suloinen, syö ja nukkuu hyvin, vauvasta asti. Löysi heti oman säännöllisen päivärytminsä ja on mitä parasta seuraa matkoilla, kaupungilla, kylässä. Rakastan hänen kanssaan olemista ja maailman tutkimista. Aina odotan uusia päiviä hänen kanssaan! -Kiitos kun sain kehua

Ja mitä tulee kuriin - ihmettelen kovasti, miksi pitää heti puhua armeijamaisesta kurista. Kuka sellaisesta on puhunut?? Kannatan itsekin kuria, mutta hellää ja johdonmukaista. Jos jotain päätän, se päätös pitää. Lapsi pitää sellaisesta, sanokoon kuka mitä tahansa. Lapsi koettelee omia rajoja ja sitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja vanhemman tehtävä on ohjeistaa ja tarvittaessa olla tiukkana. Koko maailman sivu on nähty lapsia ja karmeita kohtaloita, kun vanhemmat eivät pidä kuria. Kun pelätään, että lapsi ei enää rakasta ja alkaakin vihata...just joo.

 

[vaapukka]

Mä uskallan myös väittää, että lapsen luonne on myös asenteesta kiinni, siis toki luonne tekee myös paljon, mutta jos vanhemmista lapsi on vilkas ja vaikea pitää kurissa, niin se myös on sitä. Koliikkille tai yönsä valvoville vauvoille ei tietenkään voi mitään, mutta jos itse on väsynyt ja tuntuu että vauva aina vaan itkee, niin silloin se myös on niin ja väsyneisyys/epävarmuus tarttuu vauvaan ja hän itkee kahta enemmän. Eli asioihin vaikuttaa myös oma ajattelutapa,,, jos näkee asioista vain negatiiviset puolet.

Omat kolme lastani ovat mielestäni olleet "helppoja" noin pääsääntöisesti, vaikka ovat luonteeltaan niiiin erilaisia. Yhdelläkään ei vauva aikana ollut koliikkia ja muutenkin on nukuttu hyvin. Varsinkin kaksi vanhinta poikaa ovat kuin yö ja päivä ja tämä keskimmäinen on todella kovapäinen, jonka kanssa on ollut vääntöä eniten, mutta mutta... luulen että tässäkin on ollut syynä se, että ikäero ensimmäiseen on niin pieni, että sen takia normaalit uhmiskohtaukset tuntuivat raskaammilta, kun jaloissa oli kaksi pientä.

 

[teinihirviö]

On kuulemma sanonta, että helppo vauva/lapsi, vaikea murrosikä

Oma äitini voi mun kohdalta allekirjoittaa tämän

 

[Lentia]

Nämä "odottakaa vain, kunnes..."-puheet jättäisin omaan arvoonsa. Minä ja siskoni olemme kuulemma olleet aina helppoja lapsia. Muistan itsekin, että tottelimme lapsena aina äitiämme, joka osasi antaa meille turvalliset rajat. Murrosikäkin meni ilman vaikeuksia. Siinäkin asiassa äitimme oli viisas, antoi juuri sopivasti liekaa, ettei tarvinnut ruveta kapinoimaan, piti silti kiinni selkeistä rajoista ja suhtautui hömpötyksiimme suurella ymmärryksellä, jonka ansiosta luotimme häneen. Välimme ovat säilyneet koko elämämme hyvinä ja koen äitini nykyään yhdeksi parhaimmista ystävättäristä. Itse lähentelen jo neljääkymppiä.

Säälien olen katsellut joidenkin kaverieni perhe-elämää, jossa äiti on ollut ailahtelevainen ja saanut raivareita tai on elänyt toisella vuosisadalla, eikä ole ymmärtänyt lainkaan teiniensä mielenliikkeitä ja tapoja. Väitän siis minäkin, että paljolti on vaikutusta lapsen käytökseen myös vanhempien käyttäytymisellä. Turvallisessa, johdonmukaisessa, ymmärtäväisessä, lempeän tiukassa ja rajat tuntevassa ilmapiirissä lapsi käyttäytyy itsekin rauhallisemmin kuin jos eläisi päinvastaisessa perheessä.

 

[helpon ja ihanan äiti]

Minua on ruvennut jo ärsyttämään tuo "ette te tiedä lastenhoidosta kyllä MITÄÄN" -tokaisu, nykyään vastaankin että taidanpa tietää melko paljonkin, kun vekara on noin tyytyväisenä pysynyt.

Tiedän tietysti että tuuristahan se on kiinni, mutta ärsyttää kun ei tosiaan tiedä sitten mitään lapsenhoidosta vaikka omaansa hoitaa 24/7...

 

[Äpyli77]

Minua on ruvennut jo ärsyttämään tuo "ette te tiedä lastenhoidosta kyllä MITÄÄN" -tokaisu, nykyään vastaankin että taidanpa tietää melko paljonkin, kun vekara on noin tyytyväisenä pysynyt.

Tiedän tietysti että tuuristahan se on kiinni, mutta ärsyttää kun ei tosiaan tiedä sitten mitään lapsenhoidosta vaikka omaansa hoitaa 24/7...

Heh, loistava kommentti kertakaikkiaan! =)
Ei lisättävää!

 

[kaikilla ei ole helppoa]

Minua on ruvennut jo ärsyttämään tuo "ette te tiedä lastenhoidosta kyllä MITÄÄN" -tokaisu, nykyään vastaankin että taidanpa tietää melko paljonkin, kun vekara on noin tyytyväisenä pysynyt.

Tiedän tietysti että tuuristahan se on kiinni, mutta ärsyttää kun ei tosiaan tiedä sitten mitään lapsenhoidosta vaikka omaansa hoitaa 24/7...

Tarkoitatko, että rivien välistä on luettavissa, että olet parempi äiti, kun lapsesi on helppo ja tyytyväinen, ja ne kellä on vaikempi lapsi, niin vika onkin äidissä???
Eiköhän tuolla kommentilla ajeta takaa sitä, että helpon lapsen vanhempi ei edes tiedä kaikkea sitä, mitä muilla voi olla. Sitten vielä kun helpon ja nukkuvan lapsen äiti valittaa väsymystä sellaiselle äidille, jolla on syystä tai toisesta vaikea ja valvottava lapsi, niin kyllä siinä tulee sellainen olo, että tämän helpon lapsen äiti ei kyllä edes tiedä, millaista vaikean lapsen kanssa on ja että lapsen hoito voi todella olla rankkaa. Kyllä helpon lapsenkin kanssa voi joskus olla rankkaa ja joutua valvomaan, mutta sen on ihan toista, kun univelka ja väsymys on jatkuvaa.

 

[helpon ja ihanan äiti]

Niin siis jos osaat lukea muutenkin kuin rivien välistä niin seuraavassa kappaleessa kirjoitin että tiedän että lapsen helppous on tuurista kiinni.

Mutta hei, kärsi kärsi niin kirkkaimman kruunun saat

 

[tiivitaavila]

joo, välillä tuntuu että turhan monikin on käynyt "kuinka ymmärrän tahalleen väärin" kurssin.

 

[Kolmen äippärä]

Kerrankin joku kirjoittaa jolla on tervettä järkeä lapsen kasvatuksesta. Eli ei anna kaikkea lapselle periksi. Sillä tavalla pääsee lasten kanssa helpommalla ja lapsellakin on silloin hyvä olla, kun ei tarvitse kiukutella koko aikaa. Onhan näitä pilalle lellittyjä ihan tarpeeksi jo tuttavapiirissäkin. Meillä on myös alusta asti ollut selvä johdonmukaisuus lasten kasvatuksessa ja se on kyllä tuonut tulosta. Ei olla opetettu lapsia nukuttamalla nukkumaan, vaan ovat itse nukahtaneet kun on viety sänkyyn. Silti ei olla kuritettu lapsia vaan on rakkautta ja rajoja. Ei myöskään olla huudatettu sängyssä yksin. Onpahan sitten tuttavat ja sukulaiset kilvan kehuneet miten hyvin on lapset kasvatettu. Mutta sitähän ei yleensä pitäisi näillä palstoilla kehua, koska tänne kirjoittavat ne joilla on ongelmia. Mutta monen ongelman takana on juuri vanhemmat, jotka eivät ole johdonmukaisia kasvatuksessa ja antavat lasten määrätä ja päättää joka asian. Sitten on vielä näitä ylireagoivia vanhempia, jotka saavat omalla käytöksellään lasten kanssa riidan joka asiassa. Huudetaan ja mesotaan ja lopuksi kuitenkin lapset saavat periksi.

 

[Nina*]

Kiitos "Kolmen äippärä"! Noin sen pitää juuri olla. Vanhemmuus on vaikea asia, koska siinä pitää pystyä yhdistämään tiukkuus ja ehdottomuus tietyissä asioissa sekä rakkaus, hellyys ja ymmärtäväinen osallistuminen. Mielestäni kaiken a ja o, on ymmärtää lasta ja ajatella, että hän on juuri sellainen, kuin me vanhemmat hänestä "teemme". Luonne vaikuttaa yllättävän vähän.

Ylipäätään mielestäni monilla vanhemmilla on liian huono itsetunto, että he pystyisivät pysymään sanojensa takana ja tiukkana vaikka sitten kaupan kassajonossa. On järkyttävää hallaa antaa periksi yhtenä pvänä ja toisena pvänä kieltää sama asia. Kuka sellaisessa sekametelissä pystyy kasvamaan täyspäiseksi? Lapsi rakastaa, kun aikuinen on järeä kiviseinä, tiukka ja ehdoton ja näin turvallinen, joka kuitenkin aina välillä heittäytyy pelleksi, hassuttelee, halaa ja suukottelee. Sellaisessa ympäristössä kasvaa tasapainoinen ja onnellinen lapsi.

 

[helppous itsestä kiinni]

Kiva kuulla muitakin positiivisia kokemuksia!
Helppo tapaus on meidänkin tyttömme, ja samat mietteet käyneet mullakin mielessä (eli onko tää "normaalia" vai joku super-onnekas tapaus, ja mitenköhän käy kakkoskierroksella...).

Itse oon päätynyt lopputulokseen, että helppous riippuu ainakin kolmesta tekijästä: 1) vanhemmat, 2) ympäristön suhtautuminen / kulttuuri, 3) lapsi itse.

1) Vanhemmat
Kaveripiirissäni kaikilla"hermostuneilla" äideillä on jostain syystä unihäiriöinen tai muuten vaan "vaikea" lapsi. Omasta mielestäni suuri osa näistä vaikeista tapauksista on oikeasti ihan helppoja lapsia, mutta vanhemmat vaan hermostuvat pikkuaisioista ja siirtävät hermostuneisuutensa lapseen. Välillä tulee oikein sääli lasta, joka yöllä herätessään revitään sängystä katsomaan ikkunasta ohi meneviä autoja... Joo, en mäkään saisi nukuttua 12h putkeen jos joku repisi mut joka yö sängystä ja keksisi aktiviteetteja...

2) Ympäristö / Kulttuuri
Suomessa (ainakin tämän hetkisen) perhekulttuurin mukaan lasten tosiaan kuuluu olla vaikeita, kuten moni edellinen jo sanoikin. Vertailun vuoksi en tosiaan ole asuinmaassani vastaavia "odotappas vaan" kommentteja saanut. Päinvastoin, täällä neuvolassa sanotaan että yli viiden kilon painoinen vauva ei enää yösyöttöjä tarvii, eli parin kuun ikäisenä voi jo hyvin antaa nukkua yön läpi! Itse oon varmaan ollut näissä piireissä tosi epänormaali ja yliuhrautuva äiti kun imetin yölläkin 6 kk:een asti. ;-)

3) Lapsen tempperamentti
Vauva-aikana lueskelin tosi hyvää Tracy Hogg:n kirjaa Opi Kuuntelemaan Vauvaasi. Siinä lapset jaettiin neljään eri päätyyppiin tempperamenttinsa mukaan: enkelimäinen (eli superhelppo!), oppikirjamainen, pirteä ja ärtyisä vauva. Perusajatuksena oli että vaikka kaikki tarvitsevat rakkautta, huolenpitoa ja säännöllistä rytmiä, niin tempperamentista riippuen voi olla helppo tai vaikea ohjata "raiteilta eksynyt" vauva takaisin oikeille raiteille (esim väsynyt vauva nukkumaan, tai hermostunut vauva rauhoittumaan). Kirjan testin mukaan tempperamentistä saa vinkkiä jopa ihan muutaman viikon ikäisestä nyytistä, esim. miten reagoi äkillisiin ääniin kuten koiran haukunta (säpsähtää, itkee tms.)

Oma enkelimäiseksi testin mukaan luokittelemani tyttöni on tosiaan helppo tapaus edelleen 1.5 vuotiaana. Ja kavereiden duracellpupumainen, tosi aktiivinen tyttö, jota ei millään saa rauhoittumaan ja nukkumaan, on aivan selvä "pirteä" lapsi.

Tulipas tarinoitua! Kertokaa muutkin kok

 

[Tessa*]

Haluaisin edelliseen kirjoitukseen viitaten ("helppous itsestä kiinni") kertoa vielä ystäväni lapsista, joista ensimmäinen oli todella helppo lapsi ja kakkonen vaativampi.
Ensimmäinen poika söi hyvin, nukkui hyvin ja oli todella helppo taaperonakin.

Ystäväni oli tottunut helppoon lapseensa ja oli aivan paniikissa uuden tulokkaan kanssa. Sen sijaan, että hän olisi johdonmukaisesti ohjaillut uutta vauvaa "oikeille raiteille", hän kokeili milloin mitäkin keinoja ja rytmeistä tai säännöllisyydestä ei ollut tietoakaan. Tämä taas vain vahvisti vauvan tyytymättömyyttä ja kierre jatkui. Taaperoiässä sama tahti jatkuu: lasta kielletään tai uhataan rangaistuksilla jatkuvasti, mutta ei koskaan viedä asiaa loppuun asti. Toisin sanoen lapsi saa monesti tahtonsa lopulta läpi. Isovelikin on alkanut käyttää tätä hyväkseen ja pompottaa äitiään minkä ehtii.

Olen siis samaa mieltä siitä, että vanhempien käytös vaikuttaa lapsenkin käyttäytymiseen ainakin pitkällä aikavälillä. Lapsen tempperamentti tai mahdollinen sairaus tekee kasvattamisesta toki haastavampaa, koliikkivauvan äitinä tiedän sen hyvin. Sinnikkyyden ja johdonmukaisuuden ansiosta (ainakin osittain?) meillä on nyt helppo ja nauravainen puolitoistavuotias.

Tässäkin asiassa on varmasti myös poikkeuksia, enkä todella halua syyllistää ketään. Ystäväni tapauksessa on kuitenkin selvästi kysymys myös hänen käyttäytymisestään.