Täytyy sen verran palata vielä, että esikoista kun aloin odottaa, niin pari päivää ennen kuin menkat piti alkaa, niin rinnat tulivat ihan tajuttoman kipeiksi. Vatsallaan oleminen ei ollut mitenkään mahdollista. En tietenkään tajunnut olevani raskaana, koska yritystä oli takana liki kolme vuotta ja toivo oli hiipunut. Oltiin serkun kanssa lomareissulla rannalla ja ärsyynnyin, kun ei voinut mahalleen olla. Tää sitten vakuutti, että oisin raskaana. Sen viikon se mulle sitä vakuutteli, kunnes painelin paikalliseen tk:een testiin. Siitä tuli sitten äkkilähtö kotiin kertomaan ilouutista miehelle. Ajoin 8 tuntia yötä vasten ihan täpinöissäni, sittenkun herätin miehen ja kerroin että meille tulee vauva, niin se ei tajunnut mitä tarkotin ja kysy unenpöpperössä, et kuka sitä hoitaa...
Se olikin ainoa oire koko raskausaikana "pikku" liitoskipujen kanssa, jotka onkin sitten loppuraskauden juttu.
Toinenkin ipana pääsi yllättämään, kun hän ilmoitti tulostaan yllättävän pian. Mutta silloin oli aika koviakin vatsakipuja, mutten muista että missä vaiheessa oisivat alkaneet. Kipuilua kestikin koko ekan kolmanneksen, muttei edelleenkään pahoinvointia tms.
Nuorimmaisen kanssa lievähkö pahoinvointi alkoi 4 pvää ennen oletettuja menkkoja. Kauhea väsymys vähän sen jälkeen, sekä vatsan viiltelyt ja krampit jotka siivittivät loppuraskaudelle asti. Perät levisi heti alkuunsa, duunikaveri arvelikin, että oisin raskaana, ennenkuin edes olin testannut. Vatsa pullahti kanssa samassa rytäkässä. Ja kun yleensä oon litteävatsainen, niin kaikkihan sen huomasi
Kauhistus, aika kyllä kultaa muistot. Huh.. Mutta noihan on ihania kun tietää mikä siitä seuraa :heart:
Ja tietystihän me toivotaan, että kaikki oireet ois vaan sitä itteään :attn: