Pirskatti, kun ei koskaan keksi mitään nasevaa sanottavaa sillon kun pitäs. Olin tänään ekaa kertaa yksikseni kaupungilla vaunujen kanssa ja totesin, että kohteliaimpia auttajia on koululaiset ja vanhat miehet. Pitivät ovea auki ja väistivät kohteliaasti.
Paras tilanne oli, kun yritin ulos yhdestä liikkeestä. Eteistilassa oli pakko painautua seinää vasten, kun sisään tulijoiden oli ihan pakko päästä eka sisään (ja mie olin siis siihen eteistilaan ehtinyt jo kärryttelemään, ennen kuin sisääntulijat oli edes ovea avannu). Sitten kun lopulta pääsen ovella asti, niin kiva oli yrittää sumplia siitä ulos. Se oli semmoinen todella raskas ovi, kapea oviaukko ja vielä korkea kynnys. En voinu siis vaunuilla työntää ovea auki, vaan ite pidin ovea auki samalla kun yritin vetää vaunuja ulos. Kun lopulta sain vaunut ulos ovesta niin en sit meinannu mahtua kääntämään niitä pois oviaukosta, kun oli niin paljon 'yleisöä'. Olivat kaikki sisääntulijat muodostaneet siihen oviaukon ympärille ringin, että varmasti pääsevät ekana sisään. Ihanan kannustavan murhaavasti mulkoilivat minua, kun en nopeammin selvinnyt ovesta ulos. Ei niistä kukaan sit keksiny, että olis pitäny ovea auki, nii olisin miekin päässy edestä nopeammin pois :headwall:
Vannotin itelleni, että vastaavassa tilanteessa autan ja pidän ovea auki, vaikken olis samasta ovesta menossakaan. Eihän se loppujen lopuksi vie kuin muutaman sekunnin. Mutta saa autettavan paljon paremmalle tuulelle.
Kamalasti teillä tullu kysymyksiä. Koitan paneutua kunhan aikaa taasen on. Kaikki miun nettiaika, kun tuntuu menevän sivujen selaamiseen ja jutuissa mukana pysymiseen...
Hipkukka
(nimimerkki tulee jostain mielen syövereistä, kun kaikki tuntui olevan varattuja ja jotain piti keksiä. Liekö ammattini hiukan vaikuttanut, olen siis puutarhuri)