****LOKAMASUT LOKAKUUSSA*******

Gwendolyne, mä ainakin näen potentiaalia tuolla kehittämälläsi tuotteella. Tosin itsellä kun ei aiemmin ole vielä lasta ollut, niin käytännöllisyydestä en osaa varmasti sanoa, mutta idea vaikuttaa tosi hyvältä. Pinnikset kun ovat aika pitkään liian isoja vauvalle ja kaikki eivät edes tykkää äitiyspakkausviritelmistä eikä kaikilla riitä omaa ompelutaitoa nättien reunusten tms. työstämiseen. Sikälikin mielenkiintoinen tuote, että siinä yhdistyy samalla tuo unipussi-idea eli makuupussi, kuten sanoit.

Väreistä on vaikea sanoa, kun ovat niin makuasioita. Itse tykkäisin nimenomaan jostain retrokuvallisesta ja ei-niin-perinteisistä-vauva-väreistä. Toiset taas haluavat nimenomaan pastelleita ja vaaleansinistä ja -punaista ja just niitä söpöjä nalleja. Pingviini ainakin on kiva. Miksei voisi olla kuosillisistakin kankaista, silloin ei välttämättä tarvitsisi olla kuvaa. Parastahan tietty olisi, jos olisi mahdollisuus valita eri kankaiden ja kuvien yhdistelmistä, mutta se voi tietty olla kustannuksellisesti ja muutenkin hankalaa.

Eli ihmeessä vaan markkinoimaan tuota tuotettasi. Ootko ajatellut perustaa oman nettikaupan toiminimen alle vai myydä jonkin olemassaolevan nettikaupan kautta? Näitä lastentarvikenettikauppojahan löytyy tästä maasta pilvin pimein, mutta yhdenkään valikoimissa en ole vastaavaa nähnyt, vaikka juuri useiden kauppojen uni- ja nukkumisosioita selasin, kun katselin unipussien hintoja.

Ihanaa, että ihmisiltä löytyy tällaista luovuutta ja halua tuotteistamiseen!

Kantsii varmaankin laittaa tiedustelua asiasta myös tuonne vauvat-puolelle etenkin tuttuihin lokavauvoihin. Ehkäpä nuo tuoreet äidit osaavat siellä paremmin vastata ja arvioida.

 

gwendolyne minä itse en oikeen välitä niinkään hempeistä "vauvasävyistä" vaan enemmän vahvemmista väreistä ja retrohtavasta tyylistä. toki moni haluaa juuri sellasta hempeilyä, joten valikoimassa pitäis vissiin olla vähän useampaan makuun tota kuosia.

ite valitsisin väreiks varmaan jotain näistä: tummanruskea, "myrkynvihreä", oranssi, viininpunanen, keltanen tai sitten jotain ihanaa retrokuviota...tai sitten jotain vanhanaikasen tyylistä "tilkkutäkkikuosia".
kuvista mun mielestä tuo pingviini oli tosi ihana ja ite tykkäisin varmasti myös jostain samantyyppisestä lammaskuvasta, myös joku kiva enkelikuva tai vastaava vois olla hyvä =)
niin ja kuvista vielä, että myös joku kiva kuva kengurusta tai kolasta vois olla hauska, niillähän on sellanen "masupussi" niin vois sopia aiheeseen...vai oliko koalalla sellasta?

 

mistä olette löytänneet niitä esimerkkitekstareita millä ilmottaa kavereille ym vauvan syntyneen? muistelin että täälä oli noista puhetta pari päivää sitten , mutta itse löysin tuolta syntyneet-puolelta vaan ihan muutaman vaihtoehdon.

meillä kävi tänään ikävästi, kun oltiin miehen kanssa kaupassa niin meidän koira oli sillävälin loukannut tassunsa autossa odottaessaan. sillä oli koko kynsi repeytynyt irti ja verta oli joka puolella ihan mahottomasti! enpäs tiedä miten sen auton saa ikinä puhtaaks, mutta ainkin koira tuntuu olevan ok.

nyt alotan sitten sen leipomisen!

 

Tiipii, Yritin laittaa sinulle noita runoja yksityisviestinä, mutta tulikohan perille? Olen melko kämmäri tämän kotikoneen käytön suhteen. Epäilen että ei tainnut onnistua tai ainakin ruutuun tuli teksti "virhe"

 

En ole nyt yhtään perillä palstan tapahtumista. Nyt kun tuo nyytti on syntynyt, niin aika vaan tuntuu katoavan jonnekkin. Mulla on nyt jo hätä kun tuo vaavi kasvaa niin vauhdilla, vaikka toisella ikää vasta viikko -vauvan tuoksusta ei vaan saa tarpeekseen :heart:

Gwendolyne: Minustakin idea vaikuttaa hyvälle. Itse pitäisin esim. turkoosista, printtikuvioista esim. pilviä tai yksinkertaistettuja eläinhahmoja. Hempeämpien värien kannattajille tuo tilkkutäkki idea vois olla kiva. Makuasioita tosiaan.

Ydottajan synnytys kuulosti hurjalle :hug: Toivottavasti hän jaksaa jossain vaiheessa tulla kertomaan kuulumisiaan. Huomasin, että meillä oli sama la ja vaavit syntyivätkin samana päivänä rv 39+2.

Yritän jossain vaiheessa palata kertomaan synnytyksestä enemmän. Onnea vielä kaikille nyyttinsä lunastaneille ja jaksuja vielä odottaville. Ai niin, ja Profiilikuva pävitetty. Kuvassa meidän "Ukko" melko uutena vielä osastolla.

-Susa ja "Ukko" 1 vk

 

Moi, toi sun pesä idea on todella hyvä. Mulla on ollut itsellä juuri ongelmana saada sopivaa koloa pienille kaksostytöilleni turvaksi pinnikseen. Väreistä minusta sopisi esim pastellin eri sävyt tai sitten joku kiva kuviolllinenkin kangas olisi varmaan ihan ookoo. Milloin olet ajatellut alkaa näiden myynnin?
Olisin nimittäin kiinnostunut näistä.

 

Kurkkimassa teidän kuulumisia :wave:

Hieno on tuo Gwendolynen vauvanpesä =) Meillä ainakin muksut kaikki tykänneet olla semmosessa "ahtaassa" tilassa pienenä..säkkituoli ollut meillä lapsien suokkaripaikka
Joten voi olla ihan myytävä tuote tuo..ja väriskaalahan voi olla vaikka millainen.Makua on niin monta

Jos vaikka kehittäs jotain pientä synnytyskertomusta tässä samalla..

Juu eli silloin 2.10 tiistaina mua supisteli siinä päivän mittaan säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, välillä olivat kipeitä ja toisinaan ei. Olin sitten ihan ihmeissäni että milloin pitää lähteä sairaalalle päin, varsinkin kun matkaakin on 60km.
No kahen maissa soitti anoppi ja kyseli kuulumisia, mä sit sanoin että "juu ei varmaan vieläkään mitään tulosta tule vaikka supistelee".Lopeteltiin puhelu ja ajattelin käydä vähän huilaamaan kun oli tullut valvottua pari yötä.
No siitä paikasta alkoi kipeät supistukset jotka tulivat 5-10min välein.
Soitin sitten miehelle, että jos ottas varaslähdön töistä ja tulis kotiin jotta päästään lähtemään..ja soitto anopille uudestaan että juu sittenkin tuodaan nyt noi esikot sinne..
Siinä puoli kuuden maissa sitten vihdoin oltiin Tyksissä.
Kätilö tutki ja totes paikkojen olevan 2cm auki ja kohdunkaulan hävinneen.
Totes, että saadaan itse valita lähetäänkö vielä kotiin vai jäädäänkö..no tunnin ajomatka yhteen suuntaan ei enää houkutellut niin päätettiin jäädä.
Siinä sitte kärvistelin koko ajan kovenevien supistusten kanssa johonki kymmeneen asti.Sitten menin suihkuun..ah mikä autuus kun hetkeen ei sattunut melkein ollenkaan..No pari tuntia siellä sitte lutrasin, mies vaan kävi välillä kurkkimassa ja kyselemässä kuulumisia.
Vitsaili että lutraa nyt oikein kunnolla sitte, kun tää ei näy meitin vesilaskuissa :headwall:
No kaheltatoista kätilö kävi tutkasemassa taas tilanteen ja olin 4cm auki, mä olin ihan epätoivoinen että siinä menee ikuisuus ennen kuin ne loput 6cm aukee. Kätilö käski heti pyytää kun tarviin jotain kivunlievitystä.
Päätin kokeilla sitte ilokaasua. Se autto pariin kipeeseen supistukseen, mutta sitte mulle tuli tajuttoman huono olo..joten viskasin sen maskin miehelle.
Jaksoin yhteen asti vielä olla ilman apuja, mutta sitten pyysin epiduraalin.
Se autto siihen pahimpaan kipuun reilun tunnin verran ja sain vähän huilailtua..tosin se paineen tunne alapäässä oli koko ajan ihan valtava sen puudutteen jälkeen.
Kätilö pyys ilmoittamaan kun alkaa tulla semmonen ihan oikee ponnistamisen olo. Ja joskus vähän ennen kolmee mä sanoin että NYT PONNISTUTTAA..
Taas tutkailtiin tilannetta..9cm auki..siinä tutkimuksen yhteydessä sitte puhkaistiin kalvot ja samassa täydet 10cm auki.Siinä vaiheessa muistan katsoneeni kelloa ja se oli kymmentä yli kolme.
Kätilö käski sitten rauhassa aina supistuksen aikana vähän "harjoitusponnistella" ja miehen se komensi pitämään mua jalasta..laittoi itse välineitä rauhassa esille ja jätti meidät kahestaan siihen.Siinä vaiheessa mies oli aika totinen.Varsinkin kun kätilö kauempaa vaan huikkas, että "jaaha ja sieltä se pää kurkkaskin jo..ootas vähän kun vedän käsineet käteen"
Sieltä se meitin poitsu sitten n.15min ponnisteluiden jälkeen putkahti maailmaan ja äiti oli ihan sekaisin onnesta :heart:
Vauva pääsi heti rinnalle ja siinä me sitte köllittiin yli tunti ja ihmeteltiin toisiamme =)
Kaikki meni niin hienosti ja hyvin, mä odotin jotain paljon kaaottisempaa siitä.Mulle jäi ihan positiivinen mieli..voisin mennä vaikka uudestaankin (tosin en seuraavaan kolmeen vuoteen koska näitä pieniä on nyt tässä riittämiin)

Jep semmosta tarinaa meitin ihanan "Roope" pojan syntymästä :heart:
Toivottavasti ei oo kovin sekavaa luettavaa..

Jaksamisia kaikille vielä jotka masussaan vauvaa kantavat ja onnitteluni niille jotka ovat nyyttinsä jo hakeneet :heart: :heart:

 

tervehdys..
kävin tänään siel äitiyspolilla synnytystapa arviossa..synnytän normaalisti alakautta..kohdunsuu oli viikossa auennut 3cm,lääkäri käski seuraavien supistusten alkaessa lähteä sairaalaan,ei kuulema mene enää pitkään..voi olla että viimeinen ilta kotona
jos olisin uudelleen synnyttäjä niin olisivat käynnistäneet tänään..pojan paino tällä hetkellä 3100g..

dogtor ja simppa 37+4 :heart:

 

...kun neuvolan täti ei tienny enään, miten päin vaaveli siellä masussa on.
Kyllähän mää arvasin jo potkuista ja omasta olostani, et oikeinpäin siellä ollaan, mutta oli se ihana nähä tuo vaavi vielä ultran kautta. :heart:
Jotenka raivotarjonnassahan tuo oli..
Kanavaa oli melkolailla täyspitkästi jäljellä, paikat kiinteät ja kiinni..(mitä nyt ulkosuu sormelle auki, mutta uudelleensynnyttäjällä ihan norm. voi olla kauanki raollaan)
Vauvan painoarvio oli 3108g rv.37+2 elikkäs lääkäri meinas, että jos näin lopussa tehty ultraus paikkansa pitää, niin reilu 3,5kg tulis.
Meille aika pieni vaavi ed.2 lasta pikkusen alle 4kilon ollu..
Mutta kokoajan oon pitänykkin tätä asukkia pienenpänä kuin nuita edellisiä.

tuo lääkärin ropeltaminen, viikkosiivous ja iltalenkki teki tehtävänsä, nyt illasta supistellu aika mukavasti..jospa se tästä alkais paikkoja pehmentämään!!! =)
niin ja tuo perätila tarkistus tehtiin synnyttäjien vo:lla täällä oulussa, vaikka lähete meni åippäpolille, joten tuli aika puistatuttavan jännittävä olo, kun tajus et kohta täällä tositoimissa ollaan...hui.!! =)

 

Moikka!

Onkohan täällä porukka synnyttämässä vai mitenkäs näin hiljasta =) Taas iski itellä epätoivo ettei tää synny koskaan :headwall: vaikka onhan tässä vielä viikko laskettuun aikaan. Vyöhyketerapiakäsittelyn jälkeen oon ollu ihan naatti!Nukuin kolmen tunnin päikkärit ja muuta en olekkaan tänään tehnyt ku makoillut sohvalla. On niin yksinäinen olo täällä ilman sitä koiraa,mun mies siis tekee yötöitä. Vaavilla tuntuu vaan hikka olevan. Tuossa nyt iltasella pikkusen innostu möyrimäänkin,muuten tänään ollut aika hiljasta. Maha kovettuu sillon tällön mutta mitään kipua en oo tuntenu.

Mitenköhän sitä jaksais tsempata ittensä siihen ajatukseen että yli voi mennä ja reilusti,pitäs vaan tajuta että kyllä se sieltä tulee kun on siihen valmis. Mä lähden takasin pitkäkseni ihmettelemään tätä surkuolotilaani :/ Mielialat tekee aikalailla vuoristorataa

Diipeli ja pikkuinen 38+6 :heart:

 

moi kaikille!!
täällä aika hiljasta nyt ollu lähipäivinä,taitaa olla suuri osa synnärillä
se on tänää meidän suuripäivä...eikä mitää suurempaa oiretta näy!
muutamia napakoita supistuksia tullut,mut siinäpä se.
jotenkin tuntuu että yliajalle tosiaa mennää.
toivottavasti alkaa itseksee syntyyn eikä tarvis mennä käynnistykseen.
vauva ollut tänää aika hiljanen,pitänyt välillä vähän herätellä mielenrauhan vuoksi..
pullaakin tuli leivottua tänää pakkaseen.
nyt on sit piirakkaa ja pullaa tarjota vieraille!
on ne varmaan ihmeissään kun ei meikäläinen oikein ennen mitää leiponu...

tuplamamma oli kiva lukea sun synnytyskertomus
mites muuten meni toi pitkä ajomatka??kun meilläkin on 70km matkaa synnärille ja "hiukkasen" jännittää
:|

dogtor onnea matkaan jos pääset nyt nyytin hakuun :flower:

jospas sitä menis lukemaan ja yrittämään nukkumista :wave:
voikaahan hyvin!!
-milla 40 tasan

 

ja katjannalle piti sanoo että onneksi kaikki hyvin :hug:
kyllä on enkeleitä ollut matkassa!!

 

Täällähän sitä edelleen minäkin..

Onnea uusille vauva saaneille :flower: :flower: Moni taitaa tosiaan olla nyyttiään hakemassa nytkin!

Katjanna: Onneksi selvisit/selvisitte säikähdyksellä, varmasti kyllä oli kamala paikka :hug:

Omaan napaan ei juurikaan uutta, supistelut on vähentyneet :headwall: :headwall: , vaikka sinällään ei kyllä kovin yllättävää, mä arvasin tämän, että kun ensin saa hissutella ja kärsiä niiden kanssa viikko (kuukausi) tolkut, niin sitten kun niitä saisi oikeasti tulla, ne lopahtaa :headwall: . No, selkä on edelleen ihan toivottoman kipeä, ja ilman kuumaa kauratyynyä on turha edes haaveilla nukkuvansa, päivälläkin sitä on pakko lämmitellä.

Tänään kun jaksaisi noita pojan juhlia pienimuotoisesti juhlia, niin sitten kyllä aion vain olla ja en tee yhtään mitään, ihan sama mikä kaaos valtaisi talon :kieh: Pari päivää olen hissukseen touhunnut, ja siitä on kyllä saanut niin hirveän poltteen selkään, ja maha on tosi hellänä ja oudon tuntoinen, mutta siis vain kipeä, ei juurikaan supistele :x

No, mutta mukavaa viikonloppua kaikille, ja toivotaan suppareita kaikille, jotka niitä kaipailee

lhs 40+0 tasan :wave:

 

Huomenta!

Täälläkin vielä yhdessä koossa.

Sellaista vaan mietin että mistä sitä erottaa tihkuuko lapsivettä, vai onko vaan valkovuoto niin vetistä??
Mulla noista kahdesta aiemmasta hulahtamalla meni kaikki vedet, en ole tällaistakaan joutunut pohtimaan.
Jos sitä lapsivettä tihkuu, niin tihkuuko sitä koko ajan, vain vaan silloin tällöin.. Ei uskoisi että jo kolmatta odotan... :ashamed:

Eilen illalla taas supisteli, ja saunan jälkeen oli aika tukala olo. Yöksi taas rauhoittui, nyt aamusella tullut muutama napakampi supistus, saa nähdä eteneekö tämä nytkään.
Kovasti siellä neuvolassa "lupailivat" että viikonloppuna tulee, saa nähdä miten käy

Ihanaa ja aurinkoista lauantaita teille kaikille :flower:

T. Dirlittan ja masukki jo 39+1

 

Huomenia!

Täällä on kärsitty oudosta ylävatsakivusta puolen yötä ja nyt koko aamun. On pahempi makuulla ollessa, mutta ottaa kipeää myös seisaalleen. Googletin jo vähän hakusanoilla ylävatsakipu ja raskaus, mutta taudinkuvaukset oli niin radikaaleja, että totesin, että ei tässä nyt ainakaan mistään raskauden aikaisesta maksasairaudesta ole kyse. Ja tuskin edes raskausmyrkytyksen oire on, kun paineet olleet ihan ok, pissa aina puhdas eikä tuota turvotustakaan pahemmin ole. Eli eiköhän tämä ole jotain perus vatsakipua. Muistaakseni täällä on useemmalla kipuillut ylävatsa aiemmin, mutta sitten mennyt ohitse.

Tänään pitäisi osallistua pihatalkoisiin, vähän harmittaa, että juuri tälle päivälle piti nämä kivut osua... Haravointia ja jotain muuta pientä olin ajatellut jaksaa tehdä, mutta saa nyt nähdä. No tuskinpa voi kukaan moittia, jos en osallistukaan kovin aktiivisesti.

Muuten odottava mieliala... vaikka mitään ei tapahdukaan. Jospa se vaikka alkaisi sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä mitään ennakoivia suppareita tarvittaisikaan...

Keiju 38+4

 

Katjanna :hug: Onneks teille ei sattunut mitään pahempaa.

Miä yritän täältä lähetellä kaikille teille niitä pirun kipeitä suppareita että saisitte omat nyytit syliinne jo. Pääsette työkin nuokkumaan sitten päivät silmät ristissä No ei vaineskaan, toivotaan rauhallisia vauvoja =)

tuutilulla kera yökyöpeli Kiia-kiljukaulan 2vko :heart:

 

Kiitos teille upeille ihmisille vastauksista! :flower:

Kopioin kaikki itselleni muistiin.

Piituli: Jos nopeasti sovitaan, vielä pystyn ompelemaan, jos jokin noista väreistä käy, mitä mulla täällä kotona on (kaikki luetellut paitsi ruskea ja beige)! Ainoa vaan, etten pääse painamaan makuupussiin kuvaa, mutta voin aplikoimalla laittaa koepainotilkuista vaalpun, vaalkelt, vaalvihr, tai vaalsin, pingviinin kuvan makuupusseihin.

Keiju:

Olen jäsenenä osuuskunnassa, joten y-tunnus mulla jo on. Olen yhteyksissä erään ison lastentarvikkeiden valmistajan/jakelijan kanssa, ottavat ehkä sinne myyntiin. Sinänsä olisi ehkä yksinkertaisinta kahden pienen kanssa niin, kuin oman nettikaupan pyörittäminen (vaikka moni niin tekeekin).

Elikkä pesä tulisi myyntiin lastentarvikeliikkeisiin, itse varmaan möisin suoraan myös, täytyy sopia ehdoista, jos hyväksyvät tuotteen =)
Kiitos hyvistä vinkeistä! Laitetaan muistiin :flower:

 

Gwendolyne tosi hieno idea! teetö siihen myyntiin myös irrallisia "lakanoita" että voi vaihtaa väriä tai ottaa toien kun toinen on pesun tarpeessa. vai ymmärsinköhän miä ees koko systeemiä oikein :ashamed:

 

täällä vaan keikutaan ihan silmät ristissä |O ....yö meni taas valvoessa, tämä järkky jäsenten turvotus aiheuttaa semmoset tuskat käsivarsiin ettei nukkumisesta tuu mitään, voi hitto että onkin väsy.....
anoppi tuli siivoamaan, ihanaa että siitä pääsee luistamaan, en olis millään kyllä jaksanukkaan...mieli taas ihan maassa kun on niin nuutunut olo :'(
taidan lähteä imuroinnin tieltä pois, palataan päivän mittaan toivottavasti aurinkoisemmin mielin :ashamed:

tilda+tiitiäinen39+6 :heart:

 

Heippa!

Tänään on se maaginen laskettu aika! En kyllä usko että vauva tänään putkahtaa maailmaan, vaikka mistäs sitä tietää. Ei kyllä tunnu siltä.

Taas ollaan liikuntakiellossa. Verenpaineet on taas noussut lääkityksestä huolimatta, turvotusta löytyy ja eilen piti käydä terkkarin luona käyrillä kun oli niin hiljaista tuolla masussa. Ei siellä mitään hätää ollut, kaveri alkoi kyllä liikkumaan kun anturit oli asennettu paikoilleen. Hiljaiselta tuntuu nytkin, kait hää on vaan sellainen nukkumatti sitten.

Pakko käydä vähän asioilla ja sitten rauhoituttava, ettei noi verenpaineet nyt enempää sentään nousis.

Vointeja kaikille!

Kiisumirri ja kirppu rv 40 !!!!! :wave:

 

täällä vieläki :headwall:
eilen kyl illalla supisteli aikas mukavasti,mut yllätys yllätys,et loppuivat yötä vasten!!!
tää tyty menee sit maanantaina uudestaan sinne vyöhyketerapiaan ja jos ei siltikään mitään,niin periks se on kai annettava :ashamed:
kunhan ei yli menis!!!!

henkka ja "veeti" 39 tasan

 

Gwendolyne tosi hieno idea! teetö siihen myyntiin myös irrallisia "lakanoita" että voi vaihtaa väriä tai ottaa toien kun toinen on pesun tarpeessa. vai ymmärsinköhän miä ees koko systeemiä oikein :ashamed:

Kiitoksia! Joo, vaihtopäälisiä ja makuupussejakin möisin myös erikseen =) Ymmärsit varmaan ihan oikein, se on loppujenlopuksi aika simppeli juttu: petarin päälle rengas, renkaan+petarin päälle lakana ja siihen kuoppaan makuupussi.

 

Huomenta pitkästä aikaa!

Palstailut on jäänyt kun on ollut aika paljon muuta projektia, monesti olen jo niin väsy kun luen piiiitkät pätkät lokakuisten kuulumisia, ettei jaksa enää itse kirjoittaakkaan.

Aika monella on h-hetki nyt likellä... Itselläkin se on YLIHUOMENNA! B) Tosin olo on sellainen, ettei mitään täällä tapahdu. Kovin on ollut oireeton olo, mitä nyt turvottaa niiiiiiin pirusti ettei kärsi enää nenääkään nuilla lenkkimakkarasormilla kaivaa
Ihan sama mitä laittaa suuhun, mitään ei tule ulos, mutta paino senkun lisääntyy. Janottaa kokoajan, muttei sen kummemmin enempää pissata. Alkaa olla melko tankero olo... Vielä pari viikkoa korkeintaan.

Aika on mennyt yllättävän äkkiä... kohta on jo LA vaikka luulin viimeisten päivien matelevan, viikko hurahti todella nopsaa! Pikkusen on semmoinen jännitys olo kuitenkin kropassa, milloin alkaa tapahtua...

Mitähän sitä keksisi tekemistä. Siivousta ei kyllä todellakaan jaksa...
Mieskin lähti hommiin ettei seksiäkään saa ja saunassa tulee paha olo.

Hyviä vointeja kaikille loppumetreille! :wave:

Diu Diu rv39+5

 

Synnytystä edeltävänä päivänä olin firman mökkibileissä. Tuli syötyä siellä kahden edestä, ja seuraava yö olikin tukala kun mahaa kivisti. Heräsin aamulla kuuden aikaan ja kävin lukee tän palstan. Painuin kuitenkin vielä takaisin pehkuihin. Kymmeneltä rupesin sitten kampeemaan itteeni ylös, kun lapsivedet meni sänkyyn. Huikkasin miehelle että se on menoa nyt. Raukka parka oli ihan hädissään ja kyseli että oonko mä nyt aivan varma, kun nyytti on tilattukin vasta 10.10. Soitin synnärille ja kysyin, että tulenko ambulanssilla vai omalla autolla. Kätilö sanoi että sairaalan virallinen ohje on ambulanssi, mutta jos ei kaikki mennyt voin tulla myös omalla kyydillä makuu asennossa. Lähdettiin ajelee synnärille. Kukaan ei ollu mua vastassa, joten etsin lähimmän kätilön ja kerroin että tulin vesien menon vuoksi. Käski mut ISTUA odotustilaan! Tovin siellä istuttuani joku tuli kysymään, että eikö mua vieläkään ole kukaan tutkinut. Tutkimuksiin tuli vauhtia vasta kun kätilö huomasi että kastelen koko lattian. Oli luullut, että vettä vain tihkuu hieman. Paikat oli vielä täysin kiinni. Sitten vaan suppareita odottelemaan. Säännölliset supistukset alkoivat kahden maissa, josta synnytyksen kestokin lasketaan. Klo. 17.30 sain tramalin piikin persauksiin -ei muuten ollut mitään apua. Tunnin päästä kysyin et koska tää alkaa vaikuttaa. Seuraavaksi mut siirrettiin synnytyssaliin. Ilmeisesti joku äiti oli saanut työnsä päätökseen koska tilanpuutteen vuoksi olimme olleet tutkimushuoneessa tähän saakka. Salissa sit koitin ilokaasua, ei ollut mut juttu. Tuli vain oksettava olo. Onneksi pian saapui anestesia lääkäri ja tuikkasi epiduraalin paikoilleen. Siitä aukenikin taivas! Luulin, että epiduraalin laittaminen tuntuu pahalta, mutta sitä tuskin huomasi. Siinä sitten katseltiin kätilön ja miehen kans salkkareita ja välillä supistuskäyrää, joka nousi ja laski tasaisesti. Jossain vaiheessa supparit alkoi tuntumaan hieman epiduraalin läpi, muuten synnytystä ois vauhditettu oksitosiinilla, mutta kätilö katsoi tarpeettomaksi lisätä mun kipuja kun epiduraalin teho jostain syystä laski. Joskus yhden aikaan yöllä olin yhdeksän senttiä auki. Kätilö auttoi viimeisen sentin koska havaitsi vauvan sydänäänissä jotain. Epiduraali sammutettin ja sain siirtyä jakkaralle ja alkaa harjoittelemaan ponnistamista. Kunnon ponnistamisen tarvetta minulle ei tullut, mutta ei näyttänyt tahtia haittaavan. Kolmella supparilla ja 10 min. ponnisteluilla poika oli pihalla. Jakkaralla synnyttäminen oli todella hyvä kokemus. Mieskin oli ihanasti mukana pitelemässä minua kiinni selän takana, pussaili mua kokoajan tukkaan ja tsemppasi. Selvisin rytäkästä kuudella tikillä. Jäi koko hommasta hyvä muisto. Odotin paljon pahempaa.

Nyt mun molemmat miehet tuhisee tuolla makkarissa. Valvoivat raasut viimeyönä "Ukon" mahavaivoja. Käski mut nukkumaan kun olen kuulema valvonut jo tarpeeksi. Herätti vasta kun tissin tarvis tuli. Luojan kiitos isyyslomasta :heart:

Ai niin, ne muutokset vauvan sydänäänissä johtui siitä, että mulle oli noussut 38 c kuume. Ei onneksi mitään vakavaa.

- Susa

 

Oho, tuli sit kirjotettua romaani :ashamed: