Se on sitten taas arki ja maanantai! Nopeasti ne menee nuo vkl, ei voi mitään.
Tuiskulle ja pojalle tsemppiä, ja toivotaan, että tilanne selviää nyt nopeasti ja kiusaaminen loppuu alkuunsa, omasta kokemuksestani tiedän miten pahalle se tuntuu. Nyt vaan heti alkuunsa, tiukka puuttuminen asiaan. :hug:
Makuupussin naruista ehtikin jo Nökö kertomaan, eli pussin saa niillä pienemmäksi vastasyntyneelle, tosin en minä niitä ole kahden vauvan kanssa koskaan sitonut, haitolla ne vaan on pyörinyt, olis varmaan kannattanut leikata pois.
Kivunlievityksestä on ollut pähkäilyä, minullakin on nyt alkanut hieman mielessä pyöriä synnytys, tosin liiemmin en taaskaan sitä aio suunnitella, enkä etukäteen pähkäillä.
Ensimmäinen minulla käynnistettiin viikoilla 41+5 yhtäkkiä huimiin lukemiin hypänneen verenpaineen takia, oksitosiinitippaa siis täysillä tulemaan, ja sitten myös epiduraali, jota ei kiitos minulle enää -ikinä! Minulla siis epiduraali vei täysin tunnon jaloista ja sai hirveän huonon olon aikaan. Ponnistusvaihe oli vaikea, koska ei tullut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta, tosin en ehtinyt ponnistamista kuin aloitella, kun vauvan sydänäänet romahti ja lääkäri juoksi imukupin kanssa vauvaa repimään ulos. Aika rajuin keinoin saatiin (lääkäri imukupin kanssa, kätilöt painoi mahan päältä ja minä ponnistin) sitten vauva ihan hetkessä ulos, pikkuinen juoksutettiin vauhdilla pois, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Ilokaasua joku tunki myös jossain välissä, mutta nakkasin sen yhden hengenvedon jälkeen nurkkaan, oksennus tuli perässä
Ei kiitos minulle enää sitäkään!
Toisen aikaan kaikki meni sitten niin eritavalla kuin vaan voi. Synnytys eteni mukavan nopeaa tahtia, ja olin jalkojen päällä käytännössä koko ajan, avautuminen tapahtui sitten aika nopsaan, ilmeisesti juuri tuon pystyasennon takia. Ponnistamaan menin kuitenkin sängylle, puoli-istuvaan asentoon, ponnistamisen tarve olisin aivan valtava, ja suuri helpotus. Parilla ponnistuksella vauva solahti maailmaan, ilman mitään kivunlievitystä. Kipeäähän se teki, sattui ihan p****eesti, mutta toisaalta olo oli samantien niin mahtava, että tovi piti ihmetellä olenko tosiaan juuri synnyttänyt. Minulle ei tunnu nuo mömmöt sopivan, lämmin kauratyyny tosin oli välillä alaselällä, että sen verran kivunlievitystä käytin
Nyt kolmannen synnytystä ajatellen, on toiveissa taas tuo pystyasento ja mies hieromaan ja puristamaan (jostain syystä se helpotti kun mies puristi alaselkää "kasaan", outo minä) alaselkää, se toimi viimeksikin, raukka joutui vaan perässä juoksemaan, kun en pystynyt olemaan aloillani
Hui, miten tästä nyt näin pitkä juttu tuli, ei ollut tarkoitus koko synnytyskertomuksia laittaa, anteeksi :ashamed: Näköjään ne kuitenkin alkaa päässä pyöriä, kun h-hetki taas lähenee..
Nyt pitää alkaa jo vauhdilla
lyllertää kerholle, esikoinen pitää hakea..kuopuskin vielä leikkii tuossa ihan täysillä, tulee pian kiire..mä uppouduin niin muisteloihini..
lhs rv33+2 Anteeksi vielä tämä maratoonijuttu :ashamed: