Lokakuun Onnenmurut 2012 **MEIDÄN KUU!!**

Onnea taas vauvansa saaneille!

Hurjasti jaksuja nyyttiään hakeville!

Tsemppiä meille vielä kärvisteleville!

Poikatyttö: Juu en minäkään halua käynnistykseen! Mua tympäs ihan suunnattomasti se, että oman kohdunsuun tilanne oli niin epäkypsä! Ja tuossa tilanteessa en missään nimessä käynnistykseen haluais, sehän kestäis päiväkausia! Voi olla että käynnistys on eessä ens to tuon RD:n takia mutta mää niin toivon että lähtis itekseen käyntiin...Eilen alottelin puristelemaan noita vyöhyketerapiapisteitä..

Käsi vihottelee pahasti..pakko lopettaa..pitää kokeilla uudemman kerran myöhemmin..

Hyvää viikonloppua kaikille, voikaahan hyvin!

Crocus ja pikkumies 38+4

 

Ä-poli kuulumiset: Kohdunsuu juurijajuuri sormelle auki, kolme senttiä kaulaa jäljellä eli AIVAN EPÄKYPSÄ SYNNYTYKSEEN!!! Koko arvio nyt 4,2 kg, vettä hyvin, virtaukset ok eli kaikki paremmin kuin hyvin.:/ Ja mä oon ihan TÄYSIN KYPSÄ tähän odotukseen. Ei käynnistetä kuin vasta 10 pv yliajalla, nyt vaan odotetaan että lähtee itsekseen syntymään. BLAAH!!! Eli ihan varmaan menee ens viikon loppupuolelle ainakin niinkuin esikoisestakin meni viikon yliaikaa.

Onnea kuitenkin taas kaikille jotka jo pääsevät tositoimiin!!

Sannuli 40+0

 

RD mullakin, sen takia ne sitä käynnistystä tuputtaa. Edes laskettuun aikaan ei kuulemma päästetä ja jos tyyppi itse mahassa sais päättää, niin varmaan menis sen pari viikkoa yli, kun ei oo siellä päinkään mistä ulos pitäis tulla. Mutta täytyy nyt kokeilla kaikkia mahdollisia konsteja, jos ees sais jotain tapahtumaan kohdunsuulla ennen sitä seuraavaa käyntiä...

 

Pikaista päivitystä:
tyttö syntyi 10.10. klo 16:43 rv 40+1, strategiset mitat 3065 g, 47 cm ja pipa 34 cm.
:heart:
Kotiuduttiin hetki sitten vauvan kanssa ja tuossa se tuhisee koala -keinussa. Synnytys oli loppupeleissä helppo ja suht nopea. Kerron synnytyskertomusta myöhemmin....
Onnea kaikille muillekin vauvaantuneille :heart:

Killi ja tyttönen 2 vrk:heart:

 

Killille onnittelut prinsessan syntymisestä! Aattelinkin että oot synnärille päässyt ku ei susta kuullu hetkeen mitään

Poikatyttö: noilla vyöhykepisteiden hieromisilla saa kyllä jotain aikaan ku aika ikävältä olo sen jälkeen tuntuu...tahtoo vaan olla että näillä käsillä se homma on aikas vaikeaa eikä tuo ukkokulta taida siihen ees alkaa.

Voi Sannuli! Kuulostaapa vähän liianki tutulta... Tsempit sulle ku sää meet vielä reilun vkon eellä..Sanoko ne mitään kuinka isoksi ne antaa lapsen kasvaa ku kuitenki tuo kokoarvio oli noinkin suuri? Pääasia tietenkin että vauvalla on kaikki hyvin!

Oltiin tuossa kolmisen tuntia raksalla pihahommissa...kyllä ahistaa jo tää valasolo ku ei mitään jaksa, pysty tai voi tehdä! Vieläkö nää on niitä hommia mitä työkseniki oon paljon tehny....tympii tämmönen saamaton olotila..
Syntyisköhän tuo vauva jos vaikka purkais sairaalakassin, veis kaikki kamppeet ullakolle siis muka ei ois mitään valmiina..? Itteäni tässä kait vaan yrittää huijata...Noh kuhan ei vaan ma-ti synny ku ukkokulta on työmatkalla!

 

Sen verran, että meidän tyttö syntyi tänään perjantaina 20:53! :heart: Painoa 3565 ja pituutta 49cm. Nyt täällä ihmettelen neitiä niin kovasti, ettei unikaan tule, vaikka on melkein 40 tuntia valvomista takana. Lisää myöhemmin! Onnea myös muille vauvaantuneille!

 

Onnea taas vauvautuneille <3

täällä tilanne muuttuikin sitten taas eilisen neuvolakäynnin myötä =(
Hemppa oli ekalla mittauksella 83 ja tokalla 89...ei laittaneet lähetettä...itseä rupes sit
häiritsee ja soitin koks illalla.. ma sinne (ekassa synnytykses paljon parempi lähtö ja verta
tiputettiin) varmaan sit verentiputukseen,. sano viel et toivottavasti ei synny viikonloppuna...

Anteeksi oma napa ,mut nyt on aika huolestunut olo =(

Tsemppiä kaikille loppurutistuksiin <3

Tiituli&Turo 39+3

 

moikka, mä kuokin tuolta marraskuisista tänne kommentoimaan... tiitulille piti tulla sanomaan, että kipaises hakemassa luontaistuote-kaupasta rautamehu FERRONOL, on vahva valmiste, jonka tehon pitäisi alta parissa viikossa nostaa hemppaa hyvinkin. sulla on jo tosi alhaalla arvot, et kannattaas melkeen kysyä myös lääkäriltä et saisko käyttää yhtäaikaa tuon mehun kanssa myös rauta-tabletteja? sitäkin oon kuullut et tehdään, jotta noiden valmisteiden yhteisvaikutus pistää veriarvot NOPEASTI kuntoon. tai ainakin paremmaksi.
tuo mehu on todella vahvaa, raudan maku oikein jää suuhun! mutta kokeile ihmeessä, mä hain sitä kun nyt alkaneella viikolla hemppa oli enää 101. toivotaan että tehoaa pian. synnytykseen tarvitaan paljon paremmat arvot kuin mitä itelläkin on nyt....

tsemppiä loppumetreille muillekin teille, kovasti meidänkin pinossa fiilistellään käynnistyksiä sun muita edessä olevia kohokohtia

 

Crocus ainakin ymmärsin niin että sinne 10 pv yli lasketun ajan odotetaan joka tapauksessa. Kun ei ne antaneet edes uutta aikaa vaan sano että neuvolasta sitten soittelee jos viikon päästä vielä tuntuu ettei mitään tapahdu. Eli siis ilmeisesti saa kasvaa just niin isoks ku kerkiää :/

Täytyy nyt vaan yrittää tää 3 päivää kun mieskin on kotona niin tehdä ja touhuta ja saunoo ja vaikka mitä niin jos se yhtään auttais. Se vaan kun en pääse kumarteleen tai oikeestaan mitään kun aina sattuu alamahaan (ei siis silti oo supistuksia) ni mitäs tässä sitten teet? PRKL että tympii!!! Pihakin näyttää ihan sekasotkulta kun en oo edes kesäkukkia pystynyt ottaan pois ruukuista ja kaikki kesäkalusteet sun muut on hujan hajan koska meillä mies ei tunnu välittävän yhtään miltä toi piha näyttää... ARGGHH AHDISTAA KAIKKI!!!

Sori omanapainen valitus mutta nyt ei jaksa olla enää kovin symppis.

Jaa niin en tiedä mikä se aamulla oli kun tuli klöntti limaa... saattoi olla kyllä noihin petipuuhiin liittyvä mutta olis voinut olla myös limatulppa kun sitä tuli niin paljon ja oikein kökkäre?

(Yläpäästä kypsä)Sannuli ja pikku2 40+1

 

Meidän poikavauveli syntyi ke 10.10 klo 23.06, rv:lla 40+5 ja mitoilla 3800 g ja 48 cm. Synnytys alkoi onneksi spontaanisti kotona eikä menty käynnistykseen asti kuten esikoisen kohdalla kävi. Keskiviikon vastaisena yönä heräsin n. klo 2 supistuksiin, jotka tulivat n. 10 min välein aina seuraavaan aamupäivään asti. Aamulla sängystä noustuani ne hiipuivat pariksi tunniksi pikkasen, joten vein esikoisen kerhoon ja hengailin vielä kaupungilla. Kotiin palattuani alkoivat supistukset sitten tulla hieman tiheämmin, en kuitenkaan soittanut miestä töistä kotiin, kun arvelin että vähintäänkin iltaan menee ennen kuin mihinkään tarvitsee lähteä. Kun mies siitä kotiutui, puhisin jo n. 7 min välein tulevien supistusten kanssa. Äitini tuli hakemaan esikoisen hoitoon 18.30 ja silloin olikin jo niin tukala olo, että käskin miestä soittamaan sairaalaan, että joko sinne saa mennä. Sen verran tuskaiselle ilmeisesti kuulostin puhelimessa kun kätilö halusi kanssani jutella, että sain luvan mennä samantien. Onneksi meillä on vain 5 min matka sairaalaan. Ei tullut sitten kummallakaan mieleen laittaa auton istuimelle mitään suojaa lapsivesien menoa varten, jotka menivät vasta onneksi pian sairaalaan saapumisemme jälkeen... Sairaalassa tutkivat heti kohdunsuun tilanteen (5 cm auki) ja laittoivat hetkeksi käyrälle. Puolen tunnin päästä pääsinkin jo salin puolelle ja olin yhtäkkiä jo 8 cm auki. Siinä vaiheessa rukoilin ihan mitä tahansa mömmöjä kipuun ja kätilö epäili etten ehtisi saada spinaalia nopean etenemisen vuoksi, mutta soitti anestesialääkärin kuitenkin paikalle. Sain spinaalin ja aah, sitä autuutta kun se alkoi tepsimään. Esikoisen kohdallahan sain epiduraalin, joka ei sitten tepsinytkään, joten nyt kun kivunlievitys toimi, oli se minulle uusi kokemus. Ilokaasua hengittelin myös. Kun spinaalin vaikutus alkoi sitten häipyä, ei vauva ollut edelleenkään laskeutunut kunnolla asemiinsa, vaan möllötti sitkeästi kasvot hieman sivulle päin tarjollaan, ei siis raivotarjonnassa. Kunnollista ponnistamisen tarvetta ei oikein tullut kunnolla siinä vaiheessa kun sain alkaa ponnistamaan. Ponnistin ja ponnistin, mutta homma ei oikein edennyt väärän tarjonnan vuoksi. Lopulta melkein puolentoista tunnin päästä tuli lääkäri avustamaan imukupilla vauvelin ulos. Imukupin avulla ei mennytkään kuin parin supistuksen verran ja vauva oli ulkona. Itsellekin oli oikeastaan helpotus että imukuppi otettiin käyttöön, koska tiesin itsekin siinä ponnistusten lomassa että en varmaan tule saamaan vauvaa omin voimin ulos. Enkä edes revennyt pahasti, pari tikkiä vain. Kaiken kaikkiaan ihan ok kokemus, olisi ollut täydellinen jos ponnistusvaihe olisi mennyt niin kuin sen kuuluisi mennä, mutta pääasia että vauveli saatiin turvallisesti ulos. Vihreän lapsiveden vuoksi vauvaa seurattiin pari päivää sairaalassa ennen kuin päästiin kotiin. Nyt on yksi yö kotona takana ja tutustutaan toisiimme. On se vaan niin ihana ja isovelikin on ylpeä uudesta roolistaan!

Onnellinen Verkar ja maailman suloisin pojuli

 

No niin, nyt on päästy kotiin Eli siis synnytyskertomusta.

Keskiviikkoaamuna siis soittelin synnärille josko voisi jo tulla kalvojen puhkaisuun, kuten äitipolilta oltiin neuvottu. Sanoivat että voivat ottaa vaikka heti sisään. Synnärillä oltiin klo 11 aikoihin. Supistuksia oli ollut jo edellisen päivän sisätutkimuksesta saakka ja aamulla tulivat jo säännöllisesti, joten kätilö päätti hetken aikaa ajaa käyrää ja katsoa jos synnytys olisikin käynnistymässä itsekseen. Olin tuossa vaiheessa auki 3,5cm ja kanavaa jäljellä vielä jonkin verran. Supparit kuitenkin laantuivat ja kolmen minuutin välit alkoivatkin muuttua viiteen ja siitä kymmeneen minuuttiin, joten kalvot päätettiin puhkaista klo 12.40. Kalvot oli melko sitkaat ja puhkaisua saatiin yrittää melko pitkän aikaa, kunnes saatiin pieni reikä kalvoihin aikaiseksi. Synnytyksen keston laskeminen aloitettiin. Tuosta alkoivatkin sitten heti kunnon supistukset 2-3min välein ja otin ilokaasun avuksi. Klo 14 olin lähes 5cm auki ja tarvitsin jo epiduraalin, joka antoi levätä sen verran että päästin miehenkin äitini luokse syömään, jotta saisin nukuttua jonkin aikaa. Puolisen tuntia miehen lähdöstä aloin tuntea aivan järkyttävää kipua kohdunsuulla, jota en kuitenkaan tunnistanut ponnistamisen tarpeeksi. Klo 16 hälytin hoitajan saliin kun kipu kävi jo niin kauheaksi etten pystynyt olemaan huutamatta. Hoitaja pyysi odottelemaan pari minuuttia kun hänellä oli antibiootin laittaminen kesken viereisessä salissa, mutta huusin kuitenkin niin kovaa hoitajan perään että tämä päätti tehdä sisätutkimuksen. Olinkin jo täysin auki ja vauvan pää todella alhaalla, joten hoitaja käskikin viereisen huoneen potilasta odottamaan Olin täysin shokissa kun kaikki eteni niin nopeasti ja ennen kuin edes ehdin tajuta ponnistavani, 14 minuutin ponnistusvaiheen päätteeksi pieni tyttö nostettiin rinnalleni :heart: Mies saapui takaisin saliin, täysin tietämättömänä kaikesta, kunnes kuuli rääkäisyn ja tajusi missanneensa jotakin Tuntuu jotenkin että koko synnytys meni ihan ohi itseltäkin, eikä vaan mieheltä, kun kaikki kävi niin nopeasti ihan yllättäen. Synnytyksen kokonaiskesto siis 3h 32min. Täysin erilainen käynnistyskokemus kuin esikoisesta, jolloin käynnistyminen kesti pitkään, mutta synnytys kokonaisuudessaan oli paljon kivuttomampi. Kätilön mukaan juurikin tuo kohdunsuun tilanteen nopea eteneminen ja vauvan nopea laskeutuminen aiheuttivat järkyttävän napakat ja pitkät supistukset.
Yksi tikki jouduttiin ompelemaan ihan virtaputkensuun alapuolelle, eli kyllä muuten tekee pissaaminen kipeää! Toinen repeämä hieman alempana mutta sitä ei jouduttu tikkaamaan. Jälkisupistukset on olleet aivan kauheita, mutta ovat onneksi jo laantumaan päin. Suoli vaan ei ole vielä oikein ottanut toimiakseen, joten maha on silläkin kipeä. Ja tuo Little Preciousin vertauskuva Tallinnan reissusta osuu kyllä ihan oikeaan, tissit on kuin tiiliskivet ja voi sitä autuutta kun pääsi kotiin pumppaamaan maitoa pois! Tyttö on hieman laiska syömään ja nukahtaa aina 10-15min tissilläolon jälkeen, eikä edes herää nälkäänsä vaan joudutaan herättelemään 3-4 tunnin välein. Välillä syöttövälit on jääneet turhankin pitkiksi kun tyttöä ei vaan saa hereille vaikka kuinka vaihtelisi vaippaa ja muuta, nukahtaa aina uudelleen ennen kuin saan edes imetysliivit auki. Tämän takia meinattiinkin joutua jäämään sairaalaan vielä huomiseen saakka, kun paino on tippunut 8,4% syntymäpainosta (OYSissa raja 10%), mutta lääkäri päästi kotiin sillä ehdolla että varataan painokontrolli neuvolaan heti alkuviikolle.
Kunhan tässä kunnolla palautuu niin alkaa varmaan arkikin luistaa paremmin, nyt kun on vielä selkäkin ihan jumissa ja maha tosiaan jomottelee jonkin verran. Jälkivuoto on jo melko niukkaa, eikä poikkea juurikaan normi menkkavuodosta.
Mutta nyt siis onnellisesti kotona Tuore isoveli on aivan haltioissaan pikkusiskosta ja jaksaa (ainakin vielä) odotella "omaa vuoroaan". Ekassa kylvetyksessäkin auttoi, sekä syötti vauvaa pullosta ja taputteli pyllylle kun röyhtäytin. Ihastelee myös toistuvasti vauvan pitkiä tummia hiuksia, jotka kylläkin sijoittuvat pääosin takaraivolle


Sori jos tuli sekava teksti, piti kirjoitella vähän pätkissä

IMN & pieni neiti 3vrk

 

Onnea vauvan syliin saaneille ja kiitos synnytyskertomuksista!

 

Kiitoksia kertomuksista ja onnitteluja!

Noista teidän kokemuksista tuli mieleen vielä kirjoittaa tuosta maidonnoususta. Mulle oli silloin esikoisen synnyttyä ihan totaalinen yllätys, miten hurjaa se nousu voikin olla, kun enemmän tuntui aina puhuttavan asiasta siltä kannalta, että nouseeko vai eikö. Mulla teetti pientä kuumettakin koko homma (voi olla myös tulehdus, joten kannattaa olla silti tarkkana!) ja todellakin olin aika hämmästynyt siitä, millaisiksi kivikoviksi keilapalloiksi rinnat tulivat. Mutta onneksi eivät jääneet ihan siihen tilaan koko vauvavuodeksi

Itselläni ei ollut edes pumppua vielä tuolloin, tosin luulen, että pumppaaminen olisi melkein vain lisännyt sitä maidontuotantoa. Sellaiset maidonkerääjät on ihan kätsät, kun ne voi vaan laittaa liivien sisään ja siitä voi ylimääräiset valumat sitten laittaa vaikka minigrip-pussiin ja pakastimeen. Eivät tosin sinänsä oloa helpota.

Tuosta vaiheesta saisi mun mielestä puhua neuvolassa enemmän ekakertalaisille, varsinkin kun ainakin minulla maito nousi varmaan vasta kolmen päivän päästä syntymästä eli ei oltu edes enää sairaalassa.

 

Kiitos IMN synnytyskertomuksesta! Oliko OYS:issa ruuhkaa??

Meidän pikku-Onni on ollut tavattoman hiljainen ja vaisu tänä aamuna yleensä alkaa potkimaan kun syön aamupuuroa mutta nyt ei mitään! Alkaa jo huolestuttaa... Vaikka viimeks terkkari sano mulle, että on ihan normaalia että liikkeet muuttuu vaisummiksi ja niitä tulee harvemmin kun synnytys lähenee. Mut silti... Voisi jo vauva syntyä, vaikka mä luulen että ei se huolestuneisuus siihen lopu

Eilen oli aivan mahdottoman laiska päivä enkä mitään jaksanu tehdä. Toivottavasti tänään olisin vähän pirteämpi!

Lena & Onni 38+3

 

lena täältä OYSista vastailen, että ei ainakaan tällä hetkellä ole ruuhkaa. Perjantaina ainakin oli synnärillä suhteellisen rauhallista, eikä osastollakaan ole nyt mitenkään erityisemmin ruuhkaa.

Muuta en ny jaksa täältä kirjoittaa. Kertomusta sitten myöhemmin. Pitää kuitenkin käydä täälläkin päivittäin lukemassa. Huomenna ehkä kotiin.

 

Aamu alkoi supistuksella ennen yhdeksää joka irrotti lima tulpan ja nyt tulee noin 5 min välein kipeitä supistuksia Eli pakkaamme tavarat ja lähdemme kohta sairaalaan, meille syntyy tänään tai viimeistään huomenna varmasti pieni poika DD Pitäkää peukut pystyssä että kaikki menee hyvin!!!

Sannuli ja pikku2 40+2

 

lena- Ei tainnut OYSissa olla pahemmin ruuhkaa Ainakin niin päättelisin siitä että päästiin kalvojen puhkaisuun heti, vaikkei meillä mikään kiire ollutkaan. Osastojahan OYSissa on kolme, mutta ainakaan 13/II:lla ei tuntunut olevan kummemmin kiirettä. Pari ns. "erityispotilasta" oli, jotka veivät omilta hoitajiltani jonkin verran enemmän aikaa, mutta hyvin kuitenkin ehtivät käydä kyselemässä kuulumisia ja auttelemassa

On kyllä ihan erilainen tuo tytön tyllerö kuin esikoinen. Viime yönä kerran jouduin herättämään syömään kolmen aikoihin, ettei syöntivälit venyisi, ja sen jälkeen taas nukuttiin seitsemään asti Parempi näin päin että joudutaan herättelemään, kuin esikoisen masuongelmat ja tunnin syöttövälit. Saa itsekin vähän levättyä vaikka herätyskello soikin 3-4h välein

 

Onnea kaikille vauvautuneille ja kiitos synnytyskertomuksista!

Täällä ei tapahdu mitään. Käytiin jopa sukumökillä tässä lähellä, ajattelin sillä "manata" synnytyksen käyntiin mutta ei.. miehen sain myös houkuteltua petipuuhiin mutta eipä siitäkään tullut kuin pientä menkkajomotusta yöksi. Pitää varmaan hieroa noita akupisteitä, oon ihan liian väsynyt siivoamista varten. Jos sais vaikka tuttipullot ja rintapumpun tänään keitettyä, siinä olis haastetta tarpeeksi.

Anime 39 + 1

 

Jo on käytäntö muuttunu nkl.Laitettiin perjantaina ballonki ja se tuli ulos noin 4 tunnin päästä.Kalvoja ei puhakistu kun oli ruuhkaa ja lauantaina lähdin kotiin.Äitipoliaika annettiin viikolle 40+1 ja vaikka mulla insuliinihoitoinen RD niin odotellaan kuulema et syntyis itsestään.Eli marraskuussa sitten.Mä en jaksa.Olen niin väsyny näihin kahden tunnin yöuniin ja kipuihin.Sori tää omanapaisuus ja oikeasti PALJON ONNEA NYYTTINSÄ SAANEILLE:flower:

ail ja saaga 39

 

Hei vaan kaikille täältä TYKSistä...
Poikamme syntyi 11.10.2012 klo 5.26. Painoa 4120 g, pituutta 53 cm. Rv 39+5.Olemme vielä ainakin huomiseen osastolla, kun Murumme bilirubiiniarvoja seurataan.
Synnytys oli sen verran rankka, että kertomusta myöhemmin kotiuduttuamme.

Terv. Minnuli ja Pyry 3,5 pv

 

Nyt vasta löysin tämän. Luulen että käynnistykseen tästä päädytään jotenka kerkeiskö vielä noin viikoks mukaan ? Eli ensimmäinen tulossa ja taidankin olla porukan nuorin eli 17 vuotta Laskettu aika oli 07.10, mutta viikkoja on kasassa jo tasan 41 Niin ja synnytän SeKS:issä

 

Onnea vauvan saaneille!

Meille syntyi tyttö 12.10.12. Laskettuna päivänä klo 16.25. Paino 3620g ja pituus 51cm. Kaikki sujui hyvin, synn.tapahtui lähes virka-ajan puitteissa, nopsa toipuminen mulla. Olemme jo kotosalla. Synn.kertomusta myöhemmin. Yritän nukkua, kun viime yönä tyty imi tisua lähes koko yön ja kakkas kolme tuntia nukuttiin.

 

onnea lilyanna aika täsmällinen tyttö teillä eikös se ollu niin että vaan 4-5 prosenttia lapsista syntyy laskettuna päivänä? meidän muksu se vaa antaa odottaa itteään

 

SP, tervetuloa!

Jaaha, täälläkin on virallisesti loppukärvistely alkanut. Lauantaina meni mun laskettu aika ja heti siitä asti on ollut hirveen kärsimätön olo. Lonkkasäryt ja tuskanhiki pitää yöllä valveilla ja sitten aamusin oon ihan kauheen kärttyisä. Pihahommia ja saunomista oon harrastanut josko jotain alkaisi tapahtumaan mutta ei. Perjantaina rupes kai tuleen limatulppaa, joten edes vähäisiä merkkejä tulevasta synnytyksestä sentään on ilmassa. Hohhoijaa! Pahoittelut valituksesta, pakko avautua vaikka siis kaikki on oikeestaan ihan hyvin

Kiitokset taas uusista synnytyskertomuksista!

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille

Täällä 41+0, ja kovin kokonaisena yhä.. Olo fyysisesti hyvä, muuten ahdistus/turhautuminen vaihtelee hyvän olon kanssa

La alkas tulemaan oletettavasti limatulppaa tasaisesti ja samalla kipeät supistukset on tulleet kuvioihin, jee! ..mutta samalla tieto siitä, että näin voidaan mennä vaikka käynnistykseen saakka.. Mut kaippa tuolla jotain esivalmisteluja tapahtunee Toivon kuitenkin että malttais itekseen lähteä moikkaamaan meitä malttamattomia vanhempia, läheisistä puhumattakaan!

Skonssi, ei tarvi pahoitella "valitusta".. Takuulla ymmärrystä tällä palstalla löytyy