Hei taas kaikille ja
onnittelut kaikille vauvan saaneille! Olen tuota listaa nyt päivitellyt, huomauttakaa, jos joku sieltä puuttuu tai on virheellistä tietoa. Olen sitä kännykällä sairaalasängyllä päivitellyt, niin hyvinkin on voinut sattua joku virhe.
Meidän neiti tosiaan syntyi perjantaina 12. päivä just ku olin totstaina päässyt sanomasta täällä, että mä tulen viipymäään täällä vielä kauan enne ku mitään tapahtuu.
Että se oli ilmeisesti mun "taika".
Synnytyskeromusta Mulla siinä keskiviikkona ja torstaina irtoili limatulppaa. Torstaina tuli pari napakampaa supistusta, mutta ajattelin vain, että onhan se munkin aika näistä välillä kärsiä, ku toiset niistä joutuu kärsimään niin pitkäänkin. Puolen yön aikaan mulla väänsi mahaa oikein kunnolla ja sain ravata jatkuvasti vessassa. Siinä samalla tuli muutamia kipeitä suoistuksia. Kahdelta alkoi säännölliset supistukset 6-8 minuutin välein. Lämmittelin kaurapussia ja siirryin olohuoneeseen miestä häiritsemästä. Neljältä ajattelin, että siirryn lämpimään suihkuun, mutta kun nousin, holahtikin ihan kunnolla verta housuihin. Soitin synnärille ja sanoivat, että tulla näytille. Että todennäköisesti vain synnytys käynnistynyt, mutta hyvä tsekata, jos vuotoa tulee. Uskoi tosin puhelimessa, että kotiin vielä tullaan, jos ei sen kauempaa ole supistellut ja olen ensisynnyttäjä.
Synnärillä pistivät käyrille ja supistuksia tuli 5 minuutin välein. Sisätutkimus tehtiin ja olin 4cm auki. Siinä samalla holahti sitten lapsivettä siihen pöydälle ja kätilö lähetti miehen siirtämään auton pois tunnin kiekkopaikalta, koska lähdetään saliin.
Salissa pistettiin heti käyrille ja tilattiin lääkäri tarkistamaan vuodon syytä, koska sitä verta tuli ihan reilusti. Lääkäri ultraili, eikä mitään syytä löytynyt. Halusivat kuitenkin pitää ne sydänkäyrät varalta koko ajan kiinni, että voidaan seurata. Tämä oli harmi, koska olisin halunnut kylpyyn, mutta vauvan takia sen ymmärsin. Lääkärin tarkistaessa olinkin sitten jo 6cm auki ja kätilö meinasi, että eihän tässä näköjään kauaa mene. Että turha laittaa epiduraalia, laitetaanko vain kohdinkaulapuudute. Ajattelin, että pääsenkö vielä synnytyksestäkin helpolla, kun raskausaika oli niin helppo. Kohdunkaulapuudute toimi mulle hyvin ja ku alkoi hiipua, pärjäsin jonkin aikaa supistusten kanssa hyvin lämpöpakkauksilla ja hengittämällä syvään supistusten aikana. Istuskeltiin keinutuolissa ja katseltiin YouTubesta videoita iPadilta.
Tunnit kuitenkin kului ja olin edelleen sen 6senttiä auki. Aloin jo kipuunkin väsyä, niin sain taas kohdunkaulapuudutteen.
Viiden aikaan perjantai-iltapäivällä laitettiin oksitosiinia tippumaan ja samalla kolmas kohdunkaulapuudute. Avauduin noilla sitten aika kivasti 8senttiin, mutta sitten piti taas nostaa sitä oksitosiinia, että mitään tapahtui. Puudutus oli siinä vaiheessa jo lakannut vaikuttamista supistuksia alkoi tulla parin minuutin välein. Aloin olla tosi tuskissani, mutta enää ei voinut mitään antaa.VKätilö ehdotti ilokaasua, mutten ensin halunnut, koska olin kuullut, että siitä voi tulla paha olo. Oksensin nimittäin joka kerta, ku piti mennä makuuasentoon sisätutkimusta tai puudutetta antamista varten. Kätilö sai mut kuitenkin suostuteltua kokeilemaan ja toimi kuin unelma.
Olin kyllä jo ihan poikki tässä vaiheessa ja torkahdin aina suoistusten välillä. mies sitten käyriltä katsoi, että milloin supistus alkaa ja tökkäs mua polveen, että vedähän kaasua. 20:30 kätilö halus tsekata tilanteen ja olin jo niin poikki, että mies joutui nostamaan mua keinutuolista sängylle. Taas oksensinkin ja ajattelin jo, etten ikinä jaksa ponnistaa sitä lasta pihalle. Kätilö totesi, että olen 9 senttiä auki ja lähti hakemaan lääkäriä, että laitetaan pudendaalipuudute, että jaksan ponnistaa. Kun kätilö poistui huoneesta, mua alkoi yhtäkkiä ponnistuttaa. Käskin miehen soittaa äkkiä kelloa ja yritin pidätellä, kun en uskaltanut vielä ponnistaa.
Kätilö tuli huoneeseen ja sanoi, että ai ponnistuttaa,no mä huudan sen lääkärin. En enää voinut pidätellä ja siinä kyljelläni muutaman kerran ponnistin ja huusin vain miehelle, että hae se kätilö. Tulivat lääkärin kanssa paikalle ja käskivät selälleen ja jalat koukkuun ponnistelin taas ja lapsi olikin jo niin alhaalla, ettei sitä puudutusta voinut enää antaa. Kätilö suihkutteli ceridalia ja jotain puudutetta ja käski ottaa jaloista kiinni. Olin toivonut, että saisin pystyasennossa ponnistaa, mutta ei siinä sitten enää voinut kuvitellakaan nousevankaan. Ne ponnistukset oli tosi voimakkaita ja kätilö sai monta kertaa toppuutella, että rauhassa, rauhassa. 20:53 neiti oli ulkona. Jotenkin tuo ponnistus oli ihan huikea. Vaikka olin ollut aivan kuoleman poikki ennen sitä, yhtäkkiä olin elämäni voimissa. Että kun joku sanoo, että synnytys voi olla sellainen voimaannuttava kokemus, niin tuo ponnistus kyllä oli. Sen ponnistusvaiheen voisin tehdä vaikka tänään uudestaan. Mieskin sanoi mulle siinä heti kohta, että sä ihan hehkut.
Sain lapsen rinnalle hetkeksi. Sitten nostivat pois, mies leikkasi napanuoran ja alkoivat pakkailla mua. Oli kuulemma siinä ja siinä, etten revennyt sulkijalihakseen. Melkein tunnin mua siinä paikkailivat ja mies samalla pesi vauvan ja oli mukana punnitsemassa ja mittailemassa vauvaa. Voi että oli ihana katsoa, kun se niin onnellisena ja ylpeänä piteli vauvaa.
Mies onkin nyt sanonut, ettei ole pariin vuoteen tuntenut sellaista onnellisuutta, kun tuntee pidellessään meidän pientä. Muuten sen masennus on siinä pisteessä, että on taas sairaslomalla, mutta vauvaa kohtaan sen rakkaus ja onnellisuus on aivan ylitsepursuavaa. :heart:
Neiti alkoi sunnuntaina osastolla ollessa kellastuu ja otettiin bilirubiinit. Parin tunnin päästä meidän huoneeseen pölähti yhtäkkiä hoitaja, että "sun vauva pitää laittaa nyt heti sinivaloon, sillä on bilirubiinit tosi korkeat". Meille tuotiin siihen huoneeseen se lamppu ja vauva sinne vaippasillaan laput silmillä. Piti laittaa vielä sellainen tuplavalo, ku arvot oli niin korkeat. Koska maitoa ei vielä tullut kovin paljon, ja valoissa lapsi helposti kuivuu, piti antaa lisämaitoa. Osastolla oli luovutettua maitoa ja kyllä se sai miettimään, että jos vain onnistuu, haluaisin luovuttaa.
Hoito tehosi hyvin ja päästiin kotiin tiistaina. Eilen kuitenkin katsoin iltapäivällä vaippaa vaihtaessa, että onkohan se taas vähän keltainen. Mies tuli siihen jotain kysymään multa ja vauvan nähtyään sanoi ääneen saman. Ei muuta ku lasten päivystykseen. Ottivat taas bilirubiinit ja kärsisivät kotiin odottamaan vastauksia, ettei tarvitse pienen kanssa siellä päivystyksessä odottaa kaikkien pöpöjen keskellä. Viiden aikaan soittivat, että valoihin taas. Taas oli niin korkeat, että tuplavaloihin pistettiin. Onneksi mä sain jäädä yöksi tänne. Koska nousi toista kertaa jo niin korkealle, halusivat ottaa verikokeita, että löytyisikö noille nousuille joku syy, tulehdus tai veriryhmävasta-aineet tai jotain. Niissä ei kuitenkaan ollut mitään. Täällä mä makoilin sairaalasängyllä ja odotan, milloin neiti herää syömään, syötän ja vaihdan vaipat. Ja tuijotan vain tuota pientä ressua tuolla valoissa. Nyt pärjätään omalla maidolla, neidillä on noussut jopa paino tuolla valoissa makoillessa. Aamulla otetuissa kokeissa arvot oli kuitenkin taas laskenu ja päästään illalla kotiin. Tuohon hoitoon kuuluu, että niissä pitää olla 24h, niin pitää olla iltaan asti, vaikka oli jo hyvin laskenu. Toinen valo kuitenkin jo otettiin pois.
Mutta kyllä tässä on monet itkut itketty. Tiedän, ettei siihen kuole ja tuo sinivalohoito toimii hyvin, mutta kyllähän se tuntuu ihan kamalalta. Ja raukalla on molemmat kantapään ihan täynnä jo pieniä punaisia pisteitä kaikkien verikokeissa jäljiltä. Mies on onneksi vapaalla, niin voi olla täällä kans, vaikka yöksi sai jäädä vain toinen. Oli myös siellä synnyttäneiden osastolla koko sen vierailuajan alusta loppuun joka päivä. Oon sitten uskaltanut välillä vähän nukkuakin, ku se voi tuijottaa vauvaa mun puolesta.
Luulen, että ku kotiin tänään päästään, maataan vain sängyllä, vauva meidän välissä ja ihmetellään sitä. On kyllä myös mietittänyt, että mitähän tämä olis, jos olis jotain vakavampaa.
Joku puhui siitä, etä neuvolassa pitäis enemmän puhua siitä, että rinnat voi olla tosi kipeät
maidon noustessa. Mulle sattui OYSissa yks sellainen hoitaja, joka neuvoi imetyksessä aivan mahtavasti. Ohjeisti muun muassa miehen hakemaan kaalin, että saan pistää lehtiä liiveihin.
Ja nyt takaisin tuijottamaan vauvaa. Enää pari tuntia, niin päästään kotiin!
Sabrinafair + neiti 6pv