Lokakuun Onnenmurut 2012 **MEIDÄN KUU!!**
- Viestiketjun aloittaja Sabrinafair
- Ensimmäinen viesti
Moikka! Juu ei mullakaan mitään sitä vastaan, että jatketaan keskustelua vielä täällä lokakuisten puolella 
Kyllä täällä vielä kuulutaan myös mahakkaiden joukkoon. Tänään taas neuvolakäynti. Kaikki hyvin. Ens viikon keskiviikkona on sitten yliaikaiskontrolli, että saa nähdä miten käy. Varmaan lähettävät vielä sieltäkin kotiin odottelemaan :/ ei siinä muuten mitään, mutta alkaa jännittää minkälainen jättiläinen sieltä syntyy, kun muutenkin on veikkailtu isomman kokosta tyttöä :O Nyt menossa 40+3, eikä minkäännäkösiä oireita mitkä viittais synnytyksen lähenemiseen, vaikka vieläkin käyn koiran kanssa lenkillä kaksi kertaa päivässä ja viikonloppuna luuttusin parvekkeenkin lattiasta kattoon, enkä saanut ku selän jumiin Onko meitä vielä monta täällä ketkä odottaa?
Kyllä täällä vielä kuulutaan myös mahakkaiden joukkoon. Tänään taas neuvolakäynti. Kaikki hyvin. Ens viikon keskiviikkona on sitten yliaikaiskontrolli, että saa nähdä miten käy. Varmaan lähettävät vielä sieltäkin kotiin odottelemaan :/ ei siinä muuten mitään, mutta alkaa jännittää minkälainen jättiläinen sieltä syntyy, kun muutenkin on veikkailtu isomman kokosta tyttöä :O Nyt menossa 40+3, eikä minkäännäkösiä oireita mitkä viittais synnytyksen lähenemiseen, vaikka vieläkin käyn koiran kanssa lenkillä kaksi kertaa päivässä ja viikonloppuna luuttusin parvekkeenkin lattiasta kattoon, enkä saanut ku selän jumiin Onko meitä vielä monta täällä ketkä odottaa?
Viimeksi muokattu:
Mulla yliaikakontr. sunnuntaina. Harmi kun se on aamupäivällä, mikä on mun "hyvinvointiaikaa". Kun olis aika ollut siinä kolmen neljän maissa, saisin kerrottua ne mun oikeat fiilikset, eli miten loppu olen.. Aamukympiltä päivä tuntuu vielä ihan positiiviselta.. 41+1 menossa siis.
minä tiiän jo että en kuitenkaan sit maanantaina saa suutani auki... Olis varmaan iha aiheellista kertoo siel kontrollissa kuinka väsyny ja jopa masentunu mä alan olemaan. Tuntuu vaan hankalalta uudelle ihmiselle alkaa avautuu. Ja mullaki se käynti on heti aamusta ja sillon on aina suht hyvä olo...
Mulla on niin kova ikävä tätä meiän vauvaa.
Lena & Onni 41+1
Mulla on niin kova ikävä tätä meiän vauvaa.
Lena & Onni 41+1
No niin tsemppia kaikille "kärvistelijöille" <3
Tulin vain pikaisesti kertomaan vauvauutiset, meille syntyi poika 28.10 52cm ja 3770g
Synnytyskertomusta myöhemmin =)
Tulin vain pikaisesti kertomaan vauvauutiset, meille syntyi poika 28.10 52cm ja 3770g
Synnytyskertomusta myöhemmin =)
Voi että kyllähän täältä vielä mahakkaita löytyy. :/ Toivon mukaan kaikkien vauvat pian ois terveinä vattan ulkopuolella.
Meidän yliaikaiskontrollissa päädyttiin käynnistykseen ja terve tyttö synty 31.10 mitoin 3965g ja 51,5cm. Muutama tunti sit kotiuduttiin.
Nyt neiti jo kitiseekin. Tsempit kaikille vielä odottaville!
Meidän yliaikaiskontrollissa päädyttiin käynnistykseen ja terve tyttö synty 31.10 mitoin 3965g ja 51,5cm. Muutama tunti sit kotiuduttiin.
Nyt neiti jo kitiseekin. Tsempit kaikille vielä odottaville!
Viimeksi muokattu:
Onnea Jipsu ja tiituli81 :flower: vähiin alkaa meidän mahakkaiden porukka jo käymään.. Eilen illalla olin jo ihan varma (taas) että nyt se on menoa. Oli koko päivän ollu pientä menkkamaista jomotusta, sitten illalla kaverilla alkoi ruuan jälkeen vihlomaan mahaa ja selkää, ihan kauhea paineen tunne joka välillä vähän helpotti mahan puolelta ja sitten alko taas kipeet vihlaisut, jotka kesti välillä aika pitkäänki. Selkä taas oli koko ajan ihan tulessa. Yritin siinä sitten kävellä kämppää ympäri ja käytiin kaverin koiraaki lenkittämässä. Välillä piti oikeen pysähtyä ku sattu niin helvetisti! Puolentoista tunnin päästä otin sitte panadolin ja menin hetkeks makaamaan ja siitä puolisen tuntia niin kaikki kivut hävis.. Eikä ne enää sitten tullukkaan takas joten lähin kotiin nukkumaan ja tänää ei olekaan ollu sitten minkäänlaisia tuntemuksia..:headwall: Pitikin mennä innostumaan.. Ja tietenkin tänään on taas kaikenmaailman sukulaiset ja hyvänpäivän tutut laitellu viestiä ja soitellu, että joko nyt. Hampaita kiristellen sitten olen yrittäny nätisti sanoa että ei, en tosiaan ole vielä jakautunut ja ei, en tiedä miksi. Hohhoijaa...
Zonde ja Raakis 40+4
Zonde ja Raakis 40+4
Meillä on sen verran rauhallinen hetki et aattelin tulla kertomaan synnytyksestä kun se on vielä tuoreessa muistissa. Esikoinen lähti isänsä kanssa mummolaan ja vauveli nukkuu tyytyväisenä.
Elikkäs tiistai iltana alko jonkin verran jo supistella ja keskiviikkona mentiin polille yliaikaiskontrolliin. Ensin otettiin käyrät ja sit lääkäri tutki. No lapsivettä kuulemma niukahkosti ja aivovastusvirtaus(?) selkeästi heikentynyt. Lisäks kokoarvio sillä hetkellä 4,5kg(!). Lähetti sit synnärin puolelle odottelemaan et saatas oksitosiinitippa laitettua. Menin tost kokoarviost aivan paniikkiin ja olin sit ihan hermona tietysti. Lääkärin tarkistaessa kohdunsuu oli 3cm auki ja kanava 1cm. Tippa laitettiin klo 12 ja siit supparit alko pikku hiljaa nopeutumaan ja voimistumaan. Lapsivedet puhkastiin kun olin joku 4cm auki. Vesi oli vihertävää mut ei kuulemma tarvinnu huolestuu. Sain kauratyynyn ja jossain vaiheessa ilokaasua. Se autto kyll rentoutumaan mut eipä ne supistukset kivoja ole. Sit joskus viiden maissa pyysin lisää kivunlievitystä ja olin 6cm auki. Sit vauvan sykkeet tippu, siis ihan nollille hetkeks. Sit alkoki ihmisii lappaa sisää ja vauvan päästä otettiin verikokeita kolme kertaa. Ekat oli hyvii mut viiminen ei ja lääkäri sano et lähdetään sektioon.
Hassuu ku kätilö sano viimitteeks viel enne ku kärrättii leikkaussaliin et oha niit ennenki leikkauspöydäl syntyny siis alakautta. Mä olin iha paniikis ja aloin sit itkemää. Kivutkaa ei ollu mitää heikoimpii ku en sit ehtiny mitää kivulievityst saamaa. Leikkaussalis oliki sit miljoona ihmist ja joka paikast tungettii jotai letkuu tms. Sit mut käskettii kyljellee ja selkää alettii puhdistaa ja ehdittii vissii tökkää spinaaliki. Mut sit tuliki ponnistustarve ja lääkäri halus viel kattoo alakaut. Kohdunsuu ei ymmärtääkseni ollut ees täysin auki mut reuna oli jotenki nii paksu ja joustava et lääkäri käski kokeil ponnistaa. Kolmisen ponnistust ja tyttö oliki ulkon. Sit hänet näytettii mulle ja vietii nopeesti poies. Sanoivat kuitenki et on terve mut täytyy men heti lastelääkäril. Huvittavaa kun sitten nää sektiohoitajat kiitteli mua uudesta kokemuksesta, et he ei olekkaan ennen nähnyt luonnollist synnytyst.
Tikkei ei tarvittu eikä muutenkaan alapää tuntunu pahalta, mitä nyt katetrointi ei tuntunu hyvält eikä pissaamine sen jälkee. Leikkaussalist lähdettii sit takas synnytyssaliin ja tyttö tuotiin lopulta sinne. Mä olin stressannu niin paljon et oli kyll älytön helpotus kun hän sit olikin ihan ok. :heart:
Mies kävi sit ekan imetyksen jälkeen kätilön kaa punnittees hänet ja eihän tuo mikään yli nelikilonen ollut. Ei nyt paljon vajaakaan, mut kumma miten se lääkäri sai hänet sit niin isoks katottua. Lisäs turhaan vaan mun stressitasoani. Ehkä hauskinta kun sekä osastolle mentäessä että siellä ollessa muutama hoitaja kommentoi et "jaa sää et olet se". Eli taitaapas olla aika harvinaista et viittii leikkauspöydällä synnyttää.
Esikoinen ei kovasti vauvasta oo kiinnostunut mut taitaapi olla äitille loukkaantunut kun äiti on ollut niin pitkään poissa. Sairaalassa kun kävivät meitä kattomassa niin poika alko vaan itkeä. No eiköhän tämä tästä kun tajuaa ettei äiti enää lähde mihinkään.
Jipsu ja tyttönen 3vrk
Esikoinen lähti isänsä kanssa mummolaan ja vauveli nukkuu tyytyväisenä.Elikkäs tiistai iltana alko jonkin verran jo supistella ja keskiviikkona mentiin polille yliaikaiskontrolliin. Ensin otettiin käyrät ja sit lääkäri tutki. No lapsivettä kuulemma niukahkosti ja aivovastusvirtaus(?) selkeästi heikentynyt. Lisäks kokoarvio sillä hetkellä 4,5kg(!). Lähetti sit synnärin puolelle odottelemaan et saatas oksitosiinitippa laitettua. Menin tost kokoarviost aivan paniikkiin ja olin sit ihan hermona tietysti. Lääkärin tarkistaessa kohdunsuu oli 3cm auki ja kanava 1cm. Tippa laitettiin klo 12 ja siit supparit alko pikku hiljaa nopeutumaan ja voimistumaan. Lapsivedet puhkastiin kun olin joku 4cm auki. Vesi oli vihertävää mut ei kuulemma tarvinnu huolestuu. Sain kauratyynyn ja jossain vaiheessa ilokaasua. Se autto kyll rentoutumaan mut eipä ne supistukset kivoja ole. Sit joskus viiden maissa pyysin lisää kivunlievitystä ja olin 6cm auki. Sit vauvan sykkeet tippu, siis ihan nollille hetkeks. Sit alkoki ihmisii lappaa sisää ja vauvan päästä otettiin verikokeita kolme kertaa. Ekat oli hyvii mut viiminen ei ja lääkäri sano et lähdetään sektioon.
Hassuu ku kätilö sano viimitteeks viel enne ku kärrättii leikkaussaliin et oha niit ennenki leikkauspöydäl syntyny siis alakautta. Mä olin iha paniikis ja aloin sit itkemää. Kivutkaa ei ollu mitää heikoimpii ku en sit ehtiny mitää kivulievityst saamaa. Leikkaussalis oliki sit miljoona ihmist ja joka paikast tungettii jotai letkuu tms. Sit mut käskettii kyljellee ja selkää alettii puhdistaa ja ehdittii vissii tökkää spinaaliki. Mut sit tuliki ponnistustarve ja lääkäri halus viel kattoo alakaut. Kohdunsuu ei ymmärtääkseni ollut ees täysin auki mut reuna oli jotenki nii paksu ja joustava et lääkäri käski kokeil ponnistaa. Kolmisen ponnistust ja tyttö oliki ulkon. Sit hänet näytettii mulle ja vietii nopeesti poies. Sanoivat kuitenki et on terve mut täytyy men heti lastelääkäril. Huvittavaa kun sitten nää sektiohoitajat kiitteli mua uudesta kokemuksesta, et he ei olekkaan ennen nähnyt luonnollist synnytyst.
Tikkei ei tarvittu eikä muutenkaan alapää tuntunu pahalta, mitä nyt katetrointi ei tuntunu hyvält eikä pissaamine sen jälkee. Leikkaussalist lähdettii sit takas synnytyssaliin ja tyttö tuotiin lopulta sinne. Mä olin stressannu niin paljon et oli kyll älytön helpotus kun hän sit olikin ihan ok. :heart:
Mies kävi sit ekan imetyksen jälkeen kätilön kaa punnittees hänet ja eihän tuo mikään yli nelikilonen ollut. Ei nyt paljon vajaakaan, mut kumma miten se lääkäri sai hänet sit niin isoks katottua. Lisäs turhaan vaan mun stressitasoani.
Ehkä hauskinta kun sekä osastolle mentäessä että siellä ollessa muutama hoitaja kommentoi et "jaa sää et olet se". Eli taitaapas olla aika harvinaista et viittii leikkauspöydällä synnyttää. Esikoinen ei kovasti vauvasta oo kiinnostunut mut taitaapi olla äitille loukkaantunut kun äiti on ollut niin pitkään poissa. Sairaalassa kun kävivät meitä kattomassa niin poika alko vaan itkeä.
No eiköhän tämä tästä kun tajuaa ettei äiti enää lähde mihinkään. Jipsu ja tyttönen 3vrk
Viimeksi muokattu:
Onnea tosiaan kaikille jotka ovat jo pienet saaneet
Me edelleen odotellaan. Ma neuvola ja oiskohan ollu to yliaika-arviointi hässäkkä jos ei tytsy ole maailmassa vielä. Yllättävän moni vauva tullut maailmaan sektiolla, oon jotenkin luullut että se on harvinaista...
Mutta odotellaan. Me ollaan varmaan viimeset sitte :/
Zanie ja pallo 41+0
Me edelleen odotellaan. Ma neuvola ja oiskohan ollu to yliaika-arviointi hässäkkä jos ei tytsy ole maailmassa vielä. Yllättävän moni vauva tullut maailmaan sektiolla, oon jotenkin luullut että se on harvinaista...
Mutta odotellaan. Me ollaan varmaan viimeset sitte :/
Zanie ja pallo 41+0
eivät yliaikaisuuskontrollista enää kotia päästäneet... aamulla otettiin käyrää ja näytti siltä että vauvan sydänäänet laskee ku supistaa. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli täysin kypsymätön ja kaulaa oli jäljellä kolme senttiä. Kävin oksitosiinirasituksessa ja siinä vauvalla oli todella hyvät sydämen sykkeet päivällä laitettiin ballong paikoilleen ja nyt odotellaan osastolla et jotain tapahtuis. Välillä supistelee aika kipeästi.
aamulla otettiin käyrää ja näytti siltä että vauvan sydänäänet laskee ku supistaa. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli täysin kypsymätön ja kaulaa oli jäljellä kolme senttiä. Kävin oksitosiinirasituksessa ja siinä vauvalla oli todella hyvät sydämen sykkeet päivällä laitettiin ballong paikoilleen ja nyt odotellaan osastolla et jotain tapahtuis. Välillä supistelee aika kipeästi.tyttö tuli, tyttö tuli! Maailman ihanin <3 eilen illalla alkoi yhdeltätoista säännölliset supistukset, yhdeltä putosi ballong ja heti tehtiin sisätutkimus - kohdunsuu auki 5cm! Siitä siirryttiin saliin, puhkaistiin kalvot ja sen jälkeen alkoi helvetilliset supparit!! Mutta sain sit heti epiduraalin ja nukahin puoleksi tunniksi. En muista monelta aloin ponnistamaan, mutta tyttö syntyi puoli kuusi ja se tunne kun sain tytön ensikertaa ihokontaktiin.... Melkoista tunnemyllerrystä
Tyttö söi salissa ja uudelleen osastolla, nyt nukkuu tyytyväisenä. Vielä kun itsekin sain nukutuksia...
Terveisin onnellinen Lena
ja se tunne kun sain tytön ensikertaa ihokontaktiin.... Melkoista tunnemyllerrystäTyttö söi salissa ja uudelleen osastolla, nyt nukkuu tyytyväisenä. Vielä kun itsekin sain nukutuksia...
Terveisin onnellinen Lena
Onnea täältäkin! Näinköhän mä jään tänne yksin juttelemaan.. Yliaikaiskontrolli on vasta maanantaina ku olis osunu 41+5 sunnuntaille. Kaks päivää on nyt ollu tosi kurjaa, eilen sano neuvolatäti että vauva on kiinnittyny ja sen huomaa! Ihan kauhee paineentunne, myös selän puolella niin ettei kävely onnistu.. Itkua vääntäen oon yrittäny kumartua ja istua vessassa käydessä kun sattuu.. Ainoa millon ei satu ihan niin paljon on makuullaan. Pandolia yritin eilen ja tänää ottaa, mutta kun edes 3g kerralla ei auta ni turha niitä on huvikseen syödä. Äippäpolille sitä kontrolliaikaa varatessa sanoin että olo on kamala, sattuu enkä oo nukkunu paineen takia viikkoihin, ni täti oli vaan että nii, on mahollista että tulis itekseen aiemmin mutta muuten katsotaan maanantaina. Pakko se on kärvistellä siihen asti..
Tyttö syntyi kiireellisellä sektiolla 15.11.12 klo. 01.17 raskausviikolla 42+2 <3 mitat 3405g 51cm py 35 synnytyskertomus tulee kun päästään kotiin
Viimeksi muokattu: