Lokakuun Onnenmurut 2012 **MEIDÄN KUU!!**

Oikein paljon tsemppiä synnytystä odotteleville! Vielähän tässä on reilusti lokakuutakin jäljellä, ei mikään kiirus

Mäpä kerron miten meillä meni.

Viikko sitten, keskiviikkona, aattelin kympin uutisten jälkeen mennä nukkumaan, mutta 22.30 alkoi kellontarkat supistukset 5 min välein. 1,5 h niiden kanssa pärjäsin, sitten alkoi olla tuskaista ja vessareissulla paperiin jäi verta joten lähdettiin. Synnärillä oltiin 2h suppareiden alusta eli 00.30. Oli kamalan kiireinen yö Oulaskankaalla, joten kätilö joutui jättämään mut yksin käyrille, n. 10 supistusta kestin ja sitten soitin että kattokaa mikä tilanne, jos vaikka onkin pitkällä, kipu oli nimittäin jo aikamoinen ja supistukset 3 min välein.

Olinkin jo 8 cm auki, joten kätilö ehdotti spinaalia vaikka ensisynnyttäjä olenkin, kun homma eteni niin vauhdilla. Vauvan pää oli vielä aika ylhäällä joten nousin jalkeille ja pompin pallollakin ja pian sain spinaalin, voi mikä taivas! Kipu katosi kokonaan.

Siinä sitten pompin ja kävelin ja välillä kätilö kävi kysymässä onko ponnistamisen tarvetta mutta ei ollut. Ja lapsen pää ei laskenut. Parin tunnin päästä aloin taas tuntea supistukset, ja ehkä vähän painetta joten aloitettiin ponnistus. Homma ei edennyt oikeen ja puudutteen vaikutus lakkasi. Kätilö tunnusteli aukileen paikkaa ja epäili virhetarjontaa. Punnersin minkä pystyin mutta ei. 1h30min ponnistuksen jälkeen kutsuttiin lääkäri, totesi avosuutarjonnan ja otettiin käyttöön imukuppi. Ei oikein auttanut sekään, kuppi irtosi vauvan päästä voimakkaan vedon päätteeksi kahdesti. Kolmannella kerralla, 2h ponnistuksen kohdalla avasin silmät juuri kun ponnistin niin maan ***leesti, lääkäri vetää niin että käsi tärisee, imukuppi irtoaa ja veri lentää. Tässä vaiheessa totesin ettei tästä taida tulla mitään ja niin tuumasi lääkärikin. Kiireellä sektioon, siinä huoneessa olikin porukkaa!

Se siirtymä sektiohuoneeseen oli muuten aivan hirveä, oksitosiinitipan takia supistuksia tuli ihan koko ajan, ei saanut enää ponnistaa, ei puudutetta ja kipu aivan kamala. Mutta sitten sain taas selkään puudutteen ja (ilman nukutusta onneksi) sektio (vaakaviilto) ja terhakka tyttö maailmaan! Hällä ei ollut mitään hätää koko aikana, sykkeet oli hyvät ja maailmaan tullessaan huusi ja potki

Mulle meni se puudute, rauhottava, tärinänestolääke ja pahoinvointilääke suoneen ja koko yön jälkeen ja lääkkeissä olin kyllä aika pihalla. Heräämössä olin kolmisen tuntia, en tuntenut pariin tuntiin jalkojanikaan ollenkaan.

Ekaan vuorokauteen en päässyt sängystä mutta tokana ylös ja pikkuhiljaa vauvaa hoitamaan. Alkuun kun toivat vauvan tissille ja piti kääntää kylkeä niin sekin oli aivan kamalaa mutta päivä päivältä kaikki helpottui.

Synnytykset menee aina kuitenkin kivuliaasti, joten en aattele että tää nyt mikään maailman kamalin kokemus olisi ollut, onneksi on sairaalat ja hyvä hoito. Vielä tälle nyytille pikkusisarus tehään Sitä kyllä mietin että kun satakin vuotta sitten synnytettiin saunan lauteilla niin olisikohan silloin ollut lauteilta palaajia.. sitäkin pohdin että enkö sitten ponnistanut tarpeeksi vai teinkö sen väärin, mutta epikriisissä luki onneksi "äiti ponnistaa aivan oikein" ja kun molemmista silmistä katkesi verisuonetkin niin eiköhän sitä voimaakin ollut tarpeeksi.

Tänään päästiin kotiin, viikko miltei meni sairaalassa. Mulle tuli vielä kohtutulehdus ja typykälle keltaisuutta joten siksikin oltiin näin kauan. Mun antibiootit ja syöttökokemattomuus aiheuttaa vatsanväänteitä vauvalle joten yöt valvotaan vielä mut eiköhän tää tästä! opcorn:

 

Animen tekstistä ei pystynyt tykkäämään. Kuulostaa kamalalta kokemukselta. Mut onneks ite osaat suhtautua positiivisesti ja pääasiahan on et vauva on terve ja äitikin toipuu. Varmasti teit kaiken oikein, joissain tilanteissa se vaan ei riitä. Toivottavasti vauvan vattakivut helpottas pian ja saisitte lepäiltyä kunnolla.

Kiitokset synnytystarinoiden jakajille. Niitä on mukava lueskella. Mukavampi ainakin kun jatkuvasti vaan pohtia et miten se oma tulee menemään.

Yliaikaiskontrollista mulle sanottiin pari viikkoa sitten et olis 1.marraskuuta eikä siihen oo enää kuin viikko. Alkaa todellakin loppumaan toivo josko tää käynnistys itellään. Vaikka en tosin oo alunperinkään ollut turhan toiveikas. Olisin vaan halunnut voida kokea vähän luonnollisemmankin version synnytyksestä.. Ja pahinta viimeks oli et olin kamalimpien kipujen aikaan ihan yksin kun mies nukku tyytyväisenä kotona. Hän saapu paikalle vast 1-2h ennen kun poika oli maailmas ja sillon olin jo saanut kipulääkettä ja sai melkeen jo alkaa ponnistamaan.

Anoppi alkaa käymään ihan tosissaan hermoille. Kyselee päivittäin (jossei parikin kertaa päivässä) et onko tuntemuksia. Ja joka kerta saan vastata et eipä ole ja saat varmaan ensimmäisten joukossa tietää sit kun niitä on.

Huomenna taas neuvolaan turhautumaan. Valittamista ei oikeestaan olis jossei mul olis jalka tuolta ihan ylhäältä mistä se liittyy lonkkaan niin jotenkin niksahtanut.. Tekee ihan älyttömän kipeetä yrittääkkään kävellä ja ylösnouseminen on aina yhtä hirveetä. :/

Nojoo valivali itsekeskeistä höpinää, mut höpiseepä joku ees tääl

Jipsu & Pömppis 40+3

 

Arvatkaas mitä? Mä oon kotona, mut vauva edelleen mahassa. Maanantaista lähtien cytoteceillä käynnistetty täydellä teholla, supistelee kyllä säännöllisesti ja kokoaika, eilen ja viimeyön neljän minuutin välein, mutta kohdunsuu edelleen kiinni. Tänään laittoivat mut "kotilomalle", koska pakko pitää lepopäivä. Kohtu vaan supistelee nyt jatkuvasti, se on saatava loppumaan, et kestää sit synnytyksen. Supistukset johtuu siis vaan lääkkeestä, eivätkä mun kohdalla avaa paikkoja. Alkutilanne oli maanantaina kohdunkaulaa jäljellä 3cm, paikat kiinni. Jotain sentään tapahtunut, kohdunkaula pehmennyt ja melkein hävinnyt ja ulkosuu auki, sisäsuu just ja just sormelle auki. Huomenaamuna takas sairaalaan, sit laittavat ballongin (miten lie kirjoitetaan) ja sillä yrittävät saada kohdunsuuta senverran auki, et pääsis puhkomaan kalvot.
Aika hassu on olo, kolme päivää ja yötä supistellut, nukkunut en oo ja sairaalassa olohan on todella tylsää. Joten tää kotiloma on ihan jees, saa ehlä nukuttua sit ens yönä, jos nuo supistukset nyt vaan rauhoittuis... Kaikista paras juttu ois, et nyt lähtis sit itsestään käyntiin, mut saas nähdä. Ihme juttu kyllä, et vaikka sisätutkimustakin on tehty vähintään kaksi kertaa päivässä, niin sekään ei vauhdita yhtään... Yliajalle ois varmaan mennyt sen kaks viikkoa reilusti, tuntuu todella, et MITÄ JÄRKEÄ tässä on ja onko tää oikeesti pakko mennä näin, mut en uskalla lääkärille vastaankaan väittää. En pystyis sit elämään asian kanssa, jos jotain menis pieleen sen takia, etten uskois lääkäreitä...
Et tämmöisiä uutisia.
-poikatyttö ja tyyppi 39+3

 

Nopsasti vain huikkaan, et suloinen ja valloittava tyttö syntyi 18.10 :heart: (41+3)

Kaikki meni hyvin, kahen yön päästä oltiin jo kotona ..synnytykseltä odotin paljonpaljon pahempaa, kaikille oon sanonu et kotona odottelu ja supistukset oli se tuskaisin "osuus" ..muu sujui täällä nopsaa ja suht-kivuttomasti

Ihanaa vauva-aikaa lokakuun onnenmurujen äideille ja Kiitos ajatusten jakamisesta! :heart:

 

Jipsu Mullaki pinna kiristyy ku pari kertaa päivässä puhelin soi, että "onko jotain tuntemuksia? ootko varma?". Tosin kysyjänä anopin sijasta oma äiti. Välillä vaihtelun vuoks kysyy että oonko vielä yhessä kasassa Oon kyllä yrittäny sanoa että eiköhän se oo ekojen joukossa ketkä saa tietää. Mutta kai sitä vaan jännittää ku eka lapsenlapsi syntyy =) Tuntuu vaan niin tyhmältä ku se kyselee, kun ei tosiaan oo mitään tuntemuksia ja sekös ärsyttää. Poikatyttö kurja että joudut tollalailla kärvistelemään supistusten kanssa ilman että ne edistäis yhtään synnytystä :x Kovasti tsemppiä ja toivotaan, että kohta alkais oikeesti tapahtua Eipä tässä muuta kun tsemppiä muillekkin kanssaodottajille, kyllä se on kohta meidänki vuoro!

Zonde ja Raakis 39+2

 

24.10 syntyi tyttö 50cm, 2840g, rv 40+4 <3

niin ihana! Tuoreet vanhemmat on onnesta soikeana.

 

Anime upea sinun asenne ja onnea teille toivottavasti kaikki muu alka sujumaan mukavammin =)

Jipsu ,mul ihan samat fiilikset, mul lauantaina yliaikaiskontrolli ja olisin nii toivonut
luonnollista synnytysytä, mut varmast turha toivo...ja samoin täällä ylösnousu on ihan tuskaa

Poikatyttö kuulostaapa inhottavalle, mulla sentä ku käynnistettiin ni lähti päiväs tulemaan...
toivottavasti pian alkais tapahtumaan ja saisit nyytin kainaloon =)

Onnea taas muillekin vauvautuneille:flower:

 

Onnittelut kaikille vauvan saanneille! :flower:

Täällä ollaan vielä yhessä paketissa eikä ole juurikaan tuntemuksia, että jotain alkais tapahtumaan. Viimeyönä oli vain sellaista kuukautismaista jomotusta, onko muilla ollunna? parina yönä olen herännyt hiestä märkänä, liittyisiköhän sekin tähän loppuraskauteen.. viikot tuntuu pitkiltä.
Mukava käydä lueskelemassa muiden juttuja, täällä on hiljentynyt meno mutta sen ymmärtää kun paljon on vauvaantuneita. :heart:
Palaillaan!

piu-n ja maha-asukki 39+6

 

Heips! En ole aikoihin tänne kerennyt kirjoitellakaan :/ Mutta nyt ilmoittelen vauvauutisista! 16.10 syntyi meille kolmas tyttö! <3 mitoin 4250g ja 52cm, rv 39+5. Synnytys käynnistettiin ison koon vuoksi ja onneksi näin Kaikki meni hyvin ja suht nopeasti. Nyt totutellaan taas tähän vauva-arkeen <3

-marge* ja tytteli 10vrk

 

No niin pari tuntia sitten meni vedet...palataan asiaan sitten kun on vauva uutisia

 

Zonde Meillä ei sentää mun äiti soittele kun nähdäänkin usein ja esikoinen kuitenkin menossa heille hoitoon niin pakkohan niille on ensimmäisenä ilmottaa. Mut anoppi alkaa kyll oikeesti koht nyppimään.. Eilen ei kysellyt tuntemuksia multa vaan tiedusteli mieheltä, oisko kenties huomannut et oon kyselyihin hieman tympääntynyt.

Poikatytön käynnistys ei tosiaan kuulosta kivalta, toivottavasti vauva olis jo maailmassa.

Tiituli81 pääsitpäs sanomasta. Onneks lähti luonnollisesti tulemaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Täällä ei mitään ihmeempiä. Eilen neuvolassa täti pahotti kyll mun mieleni kun sano ettei käynnistetäkkään vielä sillon 1.päivä jos kaikki on edelleen hyvin. Aiemmin kun lupas jo et sillon käynnistetään. Järjellä ajatellen tosin eipä taida olla terkan päätettävissä. Mut ehdin jo ajattelemaan et viikon päästä ois meilläkin sit vauva...
Tää varmaan jäis kyll vattaan jossei jotain aleta koht tekemään. Tänäänki oon imuroinut koko kämpän ja kontannut polvillani moppaamassa lattioita. Eilen kokeiltiin petipuuhia ja tänään saunotaan. Mut mitään ei tapahdu.

Jipsu & Pömppis 40+5

 

Heissan! Täällä ollaan 39+6. Eikä minkäännäkösiä oireita, että synnytys olisi lähellä. Tosin eihän sitä tiedä, kuinka nopeasti sitten edetään, jos itsestään lähtee käyntiin. Meillä on 41+2 äitiyspoliklinikalla yliaikaiskontrolli. Vähän kyllä jännittää kun ovat ennustaneet meidän vauvasta hiukan isompaa, kuin normikäyrillä, että senkin takia toivoisin, että ei hirveästi yli mentäisi Saa nähdä joudunko kuitenkin vielä siirtymään marraskuisiin

 

ei vieläkään mitään... Alkaa jo niin turhauttaa tää odottaminen ja varsinkin sukulaisten jatkuva kysely!! Joka päivä vähintään kaks puhelua tai tekstaria että joko vauva on syntyny tai tuntuuko siltä että kohta syntyy. Taidanpa tehdä sukulaiset hulluiksi ja laittaa puhelimen kiinni pariksi päiväksi... Ymmärrän kyllä että muutkin odottavat tätä meiän vauvaa syntyväksi mutta jotain rajaa!
Onneksi vointi on kuitenki pysyny hyvänä eikä oo mitään vaivoja. Yöunetkin on parantuneet ja herään aamuisin virkeänä.

Lena & Onni 40+3

 

40+3 myös täällä eikä mitään.. Odottavan aika on pitkä, varsinkin kun liitoskivut estää tehokkaasti mm. ulkoilun..

 

Tulin taas lueskelemaan mitä tänne on kirjoitettu, paljon jaksamista ja tsemppiä vielä synnytystä odottaville. Kaikilla on viikot jo niin täynnä että kohta on lokakuun vauvat kaikki saatu maailmaan

Meidän poika täytti eilen viikon ja voi kuinka sitä vois vaan kattella ja nuuhkutella, me ollaan niin rakastuneita tuohon pieneen mieheen :heart:

Synnytyksestä: Kaikki meni hyvin siihen nähden että vauva oli virhetarjonnassa. Siis kun me mentiin päivällä synnärille niin sanoin jo sillon kätilölle että jokin on kummallisesti kun tunnen liikkeitä ja potkuja molemmilla puolilla mahaa...Mutta eipä se kätilö mua kuunnellut. Olin 4cm auki kun mentiin synnärille mutta en halunnut vielä saliin joten saatiin lähteä miehen kanssa kävelemään sairaalan käytäville. Supistukset oli kipeitä mutta niitä kesti kyllä. Saliin mentiin joskus puol viiden jälkeen, tai siis halusin sinne koska synnärin aulassa oli muita ihmisiä ja mua ärsytti kun en saanut rauhassa keskittyä supistuksiin. Saliin kun mentiin niin taisin olla 6cm auki. Sitten menin suihkuun kun en vielä halunnut mitään muutakaan. Supistuskipu oli kummallista, siis kipu oli suoraan helvetistä verrattuna mun aikaisempiin synnytyksiin. Kätilön vuoro vaihtui ja sanoin uudellekin kätilölle että jokin on nyt pielessä että tämä ei etene niinkun pitäs, kipu on väärässä paikassa. Ei uskonut sekään kätilö mua. Siinä sitten puhisin ja puuskutin ja kieltäydyin kalvojen puhkasusta varmaan viis kertaa. Synnytys eteni todella hitaasti ja erittäin kivuliaasti, mutta kalvoja en antanut puhkaista. Saliin tuli lääkäri ja teki sisätutkimuksen, olin 8cm auki ja siinä se lääkäri tutki ja totes että voidaan laittaa kohdunsuun puudute. Jumalauta kun sattui koko ajan kun sörkittiin ja tökittiin, sanoin lääkärillekin että jokin on pielessä, mutta eipä sekään kuunnellut...tietenkään. Sitten tuli ylläri kun puudute ei todellakaan toiminutkaan :O Siis ei yhtään, ei kertakaikkiaan ollenkaan. Kysyin kätilöltäkin että koska tää alkaa vaikuttamaan ja kuinka tän pitäs auttaa. Tultiin siihen tulokseen että puudute laitettiin aivan liian myöhään ja kohdunsuuta ei ollut tai siis reunaa ei ollut tarpeeksi jäljellä että sen ois saanu kunnolla. Toiselle puolelle ei saanutkaan laitettua sitä puudutetta. Mua ärsytti se että jos ne ois sanonu siinä että oonkin jo oikeesti 9cm!! auki niin en todellakaan olis antanut edes laittaa mitään itteeni. Olin siinä lääkärin tutkimisen aikana auennut sentin lisää siis. Mulla oli aivan järkyttävä paineen tunne siitä asti kun olin vasta 7cm auki ja kaikki epämukava tunne oli takapuolessa. Ja voi jestas että mun alamaha oli kipee!!! Mä luulin että vauva tekee ite keisarileikkauksen ja tulee läpi mahasta. No kun vihdoin päästiin ponnistamaan niin teki kipeetä, siis tottakai se tekee kipeetä mutta nyt kipu oli niin suoraan helvetistä ja sattui ihan kummallisesti. Sitten kun poika syntyi niin kappas kun se olikin avotarjonnassa! Kätilö vaan tuumas että hän ei uskonut mua koska musta ei näy kipu, näkyi vaan että oli epämukava paineentunne pitkän aikaa. Mun mies oli eka joka mulle kertoi tosta avotarjonnasta, enkä mä meinannut uskoa sitä. Kätilö sanoi että oli hyvä etten antanut puhkasta kalvoja koska sit vauva olis voinut syntyä liian nopeesti ja tehdä tuhoa matkalla maailmaan :/ Tämän ja edellisten synnytysten eron huomaa siinä että nyt olen enemmän kipeä alapäästäni ja kipu on jossain syvemmällä. Niin joo, ponnistusvaihe oli 3min, sanoinkin kätilölle että jos oisin tienny että vauva on avotarjonnassa niin en olis uskaltanut ponnistaa noin. Kätilö sanoi että jos olis tiedetty että vauva on avotarjonnassa niin mun ei olis annettu ponnistaa noin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, täyden kympin poika saatiin maailmaan ilman sen suurempaa dramatiikkaa ja me ollaan niin onnellisia :heart:

Niin joo, synnytyksen kokonaiskestoksi laitettiin 6h 8min, eli ei siis mikään älyttömän pitkä kuitenkaan.

muhvi ja matkalainen 1vko :heart:

 

Kiitos Muhville synnytyskertomuksesta, tosin alko vaan jännittää lisää että mitenhän se oma synnytys etenee sitten Terveisin erittäin hermostunut ensisynnyttäjä. Tähän saakka on ollu kaikki helppoa raskaudessa, satunnasia lieviä selkä-jaliitoskipuja lukuunotamatta. Mutta nyt on ollu jo parina iltana ihan järkyttävä pahoinvointi, ei okseta mutta tulee sellasia kunnnon pahoinvointi-aaltoja ja nousee kylmä hiki. Pakko pysähtyä puuskuttamaan että menee ohi.. Ja tänään heti aamusta hirveitä vihlovia kipuja alavatsassa jotka säteilee alaselkään ja häntäluuhun. En kyllä usko että on mitään supistuksia, kun on sellasta terävää, viiltävää ja lyhytaikasta kipua. Vauva myös liikkuu tosi paljon, voisko olla jotain että painuis nyt alemmas ja kiinnittyis? Tosin hassua kun liikkeet tuntuukin ympäriinsä, viime aikoina ollut yleensä toispuoleisia ja lähinnä sellasta möyrimistä, nyt ihan potkuja mitkä sattuu :/ Muhvin teksti sai miettimään, että olisko tässäkin kyse virhetarjonnasta..:$
Kyselyistä vielä sen verran, että nyt äidin lisäks kaverit alkaa kysellä, ei ne toki pahaa tarkota eikä varmaan ymmärrä kuinka ottaa päähän kun parin päivän välein samat tyypit kysyy että "vieläkö oot yhessä koossa? koska se nyt tulee? miks ei oo vielä tullu?" Kun en tosiaan tiedä koska tulee, tulee kun on tullakseen. Anteeks oma napa, mutta täällä nyt taitaa kaikki tällä hetkellä lähinnä keskittyä itseensä ja omiin tuntemuksiin, niinku varmaan tässä vaiheessa kuuluukin

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille! Ja teille yhdessä koossa vielä oleville hurjan paljon jaksuja sillä kohta se teilläkin on palkinto sylissä!

Tässä olisi neidän Pikkumiehen syntymä 18.10.2012 :heart:
Torstaina mulla oli kolmas RD kontrolli OAS:n äippäpolilla klo12. Vein pienimmät lapset mummolaan ja ajelin itekseni kohti polia.
Ensin käytiin perusjuttuja taas läpi, verenpaineet ja pisut. Makasin sitten käyrillä puolisen tuntia, jossa pari loivaa supistustaki tuli voimakkuus oli jotain 20 ”millä lie asteikolla”. Vauva tuntui voivan hyvin.

Pari tuntia oottelin lääkärille pääsyä. Lääkäri tutki ensin vauvan, hänellä kaikki hyvin, kokoarvio 4100g. Sisätutkimuksessa sanoi että tosi korkealla kohdunsuu on ja kanavaaki jäljellä mutta paikat oli kuitenkin auki 4cm ja siinä ropeltaessa aukes kuulemma 5 cm.iin. Lääkäri oli sitä mieltä, että hänpä soittelee tuonne salin puolelle, että mikä tilanne siellä on. Käynnistetään synnytys puhkasemalla kalvot, jos siellä ei oo kovin kiirettä. Salin puolelta näyttivät vihreää valoa, joten soittoa ukkokullalle, että lähtee tulemaan synnäriä kohti. Äitille soitin myös, että lähetään käynnistykseen, ettei oottele mua lapsia hakemaan.

Hoitaja tuli hetken päästä mua hakemaan salin puolelle. Salissa no2 mut otti vastaan mukavan tuntuinen kätilö, joka tosin oli työvuoronsa loppupuolella ku vuoro vaihtuis kolmelta. Kätilö tutki tietojani koneelta ja kyseli joihinkin kohtiin tarkennuksia kuten toiveita kivunlievityksen suhteen, johon sanoin, että mennään ilman niin kauan ku tuntuu siltä, pyydän sitten jos tarvitsen jotain. Odotteli myös lääkärin sanelua tutkimuksesta. Hän oli kirjoittanut, että ”synnytyksen käynnistys kalvojen puhkaisulla, varauduttava hartioiden ulosottoon. Jos omat supistukset eivät ole kahdessa tunnissa alkaneet, aloitetaan oksitosiini avustus”.

Ooteltiin siinä jonku aikaa miestä ja sitten, ku saatiin tieto että on pihalla, niin puhkastiin kalvot klo 14:50. Kalvot oli vähän hankala puhkasta ku tosiaan oli niin korkealla, mutta lopulta saatiin niihin reikä. Vettä tuli aika kohtuudella ja oli hyvän väristä. Sitten laitettiin piuhat kiinni käyriä varten. Saman tien alko supistukset ja niitä tuli heti muutaman minuutin välein ihan kovina ku tuolla ”millä lie asteikolla” ne oli jo yli 80.

Mieskin siinä saapui ja samalla tsunami valtas mut! Lapsivettä alko tulemaan noitten supistusten myötä ihan valtavasti! Koko sänky kastui ja rouva kaulaa myöten, sänky ihan lainehti! Samalla oli vuoronvaihto kätilöillä ja uusi kätilö tuntui myös oikein mukavalta. Hän halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen tässä vaiheessa. Vauva oli edelleen korkealla mutta paikat olivat avautuneet 7cm:iin kalvojen puhkaisun jälkeen.

Käyrien oton jälkeen oli pakko päästä ylös. Menin ensin suihkuun pesulle kun tosiaan sitä lapsivettä oli joka paikassa. Otin suihkussa pari supistusta vastaan mutta muuten naureskelin tuolle valtavalle määrälle lapsivettä jota tuli koko ajan lisää. Naapurisalissa ponnistivat juuri, kuultiin ilmeisesti ilmastoinnin kautta ja aika pian kuultiin sieltä vauvan itkukin, hellyyttävää.

Pystyin paremmin ottamaan supistukset vastaan seisaaltani. Käveleskelin siinä eestaas ja supistuksen tultua nojailin pöytään. Kätilö yritti opettaa mulle äänenkäyttöä apuna supistuksen tullessa. Kovasti yritin sitä käyttää, mutta ei se oikein onnistunut, kun aika tujuja nuo tuntuivat olevan. Sanoinkin, että tujuja mutta lyhyitä mutta kätilö kyllä oli eri mieltä sillä hän aina välillä otti vauvalta sydänääniä mun seistessä ja hänen mielestään supistukset olivat pitkiä. Jotenkin sitä vain otti supistuksina ne kaikkein tujummat kohdat niistä, olo supistuksen nousussa ja laskussa oli ihan siedettävä. Mies kyseli, että haluanko tulla siihen keinutuoliin, jossa torkahteli, mutta ei, en ois pystynyt istumaan. Saliin tuli kätilöopiskelija kysymään saako tulla synnytykseen mukaan. En nähnyt mitään syytä miksi ei olisi saanut tulla.

Jokainen supistus toi lapsivettä aina uuden satsin ja sidettä piti olla joka välissä vaihtamassa. Aika pian supistukset muuttuivat niin, että paineen tunne alhaalla kasvoi kovasti. Puoli viiden aikaan pyysin että tarkistaa tilannetta ku se paineen tunne oli jo aika kova. Pettymyksekseni tilanne oli edelleen sama 7cm auki ja ei ku ylös vaan ja vetämään rundia. Käskin miehen lähtä tässä välissä kauppaan ostamaan eväitä ku näytti siltä että tässä voi kestää kauanki. Viiden maissa kätilö käski mut piuhoihin kiinni uudelleen, kun ekoissa käyrissä jo vauvan sydänäänet ottivat laskua ku supistus tuli.

Jäin yksin piuhoihin kiinni ja monitorista näin millon taas uus supistus oli tulossa. Niitä tuli tosiaa tosi tiheästi, tuntui että just olin selvinnyt edellisestä ku uusi nousu alkoi. Hengittelin siinä ja toisella kädellä otin tukea sängyn päädystä. Siinä puhaltaessani synnytyslääkäri kävi tarkistamassa vauvan sydänkäyrää kätilön pyynnöstä ja hän oli sitä mieltä, että tässä tuskin kauaa menee, ku näki sen supistuksen tehon.

Ei ku ylös vaan ja mittailemaan salin lattiaa. Menin suihkuun uudelleen sillä lapsivettä tuli taas nyt ihan lattialle asti. Paine oli ihan hirveä alhaalla ja aattelin, että helpotan sitä vähän käymällä pissalla, joka onneksi onnistui. Mutta paineen tunteeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta.

Kuuden maissa kätilö halus tarkastaa tilanteen taas ku näytti siltä hänen mielestään että paineen tunne oli kasvanut. Tulos 7-8cm auki eli kolmeen tuntiin ei ollut tapahtunut lisää aukeamista. Lapsi oli tosi korkealla ja ei siis päällään avannut paikkoja ollenkaan. Siinä sitten kätilö tuumas että mennään tuohon synnytyssänkyyn ja ruvetaan käsin avaamaan kohdunsuuta lisää, ku paine oli järkyttävä ja lapsen sydänäänet heikkeni huomattavasti joka supistuksen tullessa. Ilmeisesti vauva oli niin harteikas, että oli siksi niin ylhäällä ettei mahtunut oikein laskeutumaan.

Siinä sitten kätilö ja opiskelija vuoron perään alkoivat ronkkimaan reunoja kohdunsuulta pois. Kovin nopeaa yrittivät toimia ku se piti tehdä aina supistusten välissä ettei paine oo siellä liian kova ja paksunna reunaa entisestään. No eka kerralla ei oikein onnistunu ja noustiin ylös taas ottamaan supistuksia. Kätilö sanoi että otetaan reilu kymmenen supistusta ja katotaan sitten uudelleen. Nojailin sängyn reunaan seisaaltani ja yritin puhallella ja äännellä kätilön ohjeen mukaan taas siinä oikein onnistumatta. Jotenkin sitä ei saanu sellaista ääntä aikaseksi ku supistus tuli vaikka kuinka yritin. Kätilö yritti samalla rentouttaa mun hartioita ku ne nousi helposti ylös siinä nojaillessa. Mies laski suppareiden väliksi pari minuuttia mutta ku suppari kesti melkein sen niin väliä ei juurikaan niissä ollut. Sain siinä sinniteltyä ne kätilön toivomat toistakymmentä supistusta. Sitten sain taas nousta synnytystuoliin ja katottiin saatiinko paikkoja auki yhtään. Reunaa oli jäljellä vielä kahdella reunalla ja niitä sitten taas yritettiin supistusten välillä sormin työntää vauvan pään ohi. Ei ollut kyllä mikään mukava kokemus tuokaan.

Reunat saatiin suurin piirtein pään ohitse ja sitten piti tai sain alkaa ponnistamaan. Ilmaa sisään ja ponnistus, mentiin näin pari kertaa supistuksen kans. Molemmat kätilöt olivat alapäässä vauvaa ottamassa vastaan, toinen auttaa päätä tulemaan ja toinen lämmitti kudoksia kuumalla vedellä kastellulla liinalla ja samalla vauvan sydänääniä tarkkaillen. Kovasti kannustivat ponnistamaan kaikki kolme ja pää tuli suht nopeaan ulos. Pään tultua ulos kannustukset kovenivat tyyliin ”nyt pitää ponnistaa tosi kovaa”, ilmeisesti pojalla ei kaikki ollu kunnossa, huomasin sen mieheni kasvoilta. Ponnistin kaikin voimin koko ajan supisti tai ei mutta halusin pojan syntyvän pian, sillä alakerrassa oli kyllä melko ahdasta, tuntui että paikat repeää. Hartiat tosiaan jäivät jumiin, olivat tosi leveät ja tulivat väärässä tarjonnassa. Kätilöt vetivät kaikin voimin, jos vain kiinni jostain saivat ja mää ponnistin. Kuului hento ”naks” ku solisluu murtui, mutta lopulta iso poika saatiin ulos ja nostettiin masuni päälle, mutta voi toinen oli aivan sininen eikä reagoinut mitenkään. Kätilö yritti hieroa vauvaa virkeäksi, mutta tuloksetta. Leikkasivat napanuoran äkkiä ja veivät hänet pois elvytykseen. Mies oli todella huolestuneen näkönen, itse en oikein tajunnut mitään, olin semmosessa ihme horkassa. Kätilöopiskelija jäi meidän luo ja oottamaan jälkeisiä. Kohta saatiin kuulla maailman ihanin ääni: pikkuinen vauvanitku, meidän oman pienen pojan hento itku. Ja kohta tulivat hakemaan isää vauvan luo, silloin tajusin, että vauvalla on kaikki ok. Kätilö kertoi, että vauva oli tosi huonossa kunnossa aluksi, apgarpisteitä oli saanut ensimmäiseksi vain 2 ja oli nyt happikaapissa, jossa oli kuulemma ruvennut jo osoittamaan mieltään. Poika virkosi tosi äkkiä huonon alun jälkeen, sillä pisteet nousi 7 ja 9.

Jälkeiset olikin sitten vielä oma juttunsa. Ne eivät meinanneet irrota millään. Ponnistelin niitä ja kätilö paineli välillä kohtua ku eivät itekseen alkaneet tulemaan. Lopulta, puolen tunnin jälkeen, istukka syntyi, ku mää ponnistin ja kätilö samalla painoi kohtua. Ihmekkös tuo että töitä sai senkin eteen tehdä, ku istukka painoi miltei kilon! Sitten opiskelija alkoi siivoamaan alakertaa. Ulospäin ei näkyviä repeämiä, mutta olin sitten revennyt emättimen sisältä. Voi järkky ku tuo tutkiminen ja räpeltäminen kävi kipiää! Alapää oli aivan hirveän kipeä, kuin jyrän alle jäänyt, ei ollut värkki tuossa kunnossa edellisten kans. Sitten oma kultani saapui ihanan käärön kans. Oli ollut miehelle tunteellinen hetki, sen näki hänen silmistään. Näky olikin parasta kivunlievitystä, mitä voi olla ja tuli tarpeeseen, sillä kätilöt aloittivat repeämisten ompelun alakerrassa. Tuikkasivat muutaman puudutepiikin ja aloittivat ompelun. Opiskelija ei ollut ommellu puoleen vuoteen, mutta ihan hienosti mielestäni onnistui. Lopulta selvisin neljällä tikillä, vaikka aluksi tuntui siltä, että tarttis useamman. Opiskelija teki vielä loppupesut ja sillä välin kätilö ja isi punnitsivat vauvan 4590g! No ei ollut ihmekkään, että oli ahdasta tai että vauva tuntui isolta, poika kun oli yli puoli kiloa isompi kuin muut lapset syntyessään. Kätilö sanoi, että selvä sokerilapsi. Vauvan kasvot oli ihan mustelmilla ku oli tehnyt niin tiukkaa.

Vihdoin pääsin sängylle ja sain ihanan tuhisijan viereeni. Tissiä piti heti tyrkyttää mutta toista ei kiinnostanut imeminen lainkaan.
Synnytyksen kestoksi oli laitettu 4h, ponnistusvaihe 15min ja III vaihe 27min. Ja ilman kivunlievityksiä sitten mentiin loppuun asti.
Seuraavan päivän mittauksissa pituudeksi saatiin 52,5cm ja piponkooksi 36,4cm

Tässä se siis oli mitään sensuroimatta. Koville otti mutta kyllä vaan palkinto on kaiken sen arvoinen!!

Crocus ja herra "J" 11 päivää

 

Heippa kaikille, ketkä vielä käy täällä Täällä minä viimeisten joukossa vielä odottelen, näyttää siltä tosiaan, että joutuu siirtymään vielä marraskuisten puolelle, minkä kyllä jo melkein aikasemminkin arvasin kun LA oli 29.10. Nyt siit 40+1.

 

Kiitokset taas Muhville ja Crocukselle synnytyskertomuksista. Vaikka eivät sujuneetkaan ihanteellisesti niin pääasia et kaikki on nyt paremmin.

Pikkumyy1 Ei kait sinne marraskuisten puolelle oo pakko siirtyä jossei halua? Tai siis näyttää siltä et tää meijänkin vauveli vasta ens kuun puolella suostuu ulos, mutta koska tässä seurassa oon alusta asti jutellut niin enpä välittäs seuraa vaihtaa. Vai onko vastalauseita?

Kyselijöiden takia oon ottanut facebookista sen keskustelun pois käytöstä ja laitan päälle vaan jos ite haluun jutella jonkun kanssa. Muutamat viittii silti soitella yms. mut ompahan lievästi ees pienempi riesa.

Neuvolaan ois syytä koht lähteä, vaikka eipä siellä varmaankaan mitään muuta järkevää kun sovitaan se yliaikaiskontrolli. Oon kyll suorastaan kettuuntunut, mut ens viikolla on sit vauva meilläkin. Ikävää täs on vaan taas se et sekä minä et esikko ollaan varmaan saamas joku pirun flunssa.. Tosi kiva synnyttää pää täyn räkää.

Jipsu & Pömppis 41+1

 

Mulla ei ainakaan oo vastalauseita, mielellän itekkin tässä samassa porukassa juttelisin loppuun asti, ei tässä kuitenkaan enää niin kauan mene kellään Huomasin just että mulla on tuolla listassa väärä LA, mutta eipä sen niin väliä. Eli tänää olis se oikee arvioitu saapumisaika, mutta kuten varmaan arvaatte niin yhdessä koossa ollaan :headwall: En tiiä mistä johtuu, mutta pari päivää ollu kyllä pinna niin kireellä että ei mitään järkeä. Varmaan tekee osansa ku ei ole tosiaan nukkuminen taas muutamaan viikkoon onnistunut kuin max. puoli tuntia kerrallaan jatkuvan pissahädän takia.. Sitten päälle tätä odottelua ja sukulaisten ja tuttujen kyselyitä niin ei paljoa tarvi että hermo menee. Tänään neuvolassa olin niin väsyny, että jotenkin vaan sen tädin yli-innokas kysely ja tekopirteä hymy ärsytti niin että olis tehny mieli purskahtaa itkuun ja haukkua koko täti ihan pystyyn :kieh: Onneks sain itseni hillittyä ja kotimatkalla sitten kirosin koko automatkan ja huusin ikkunat visusti kiinni kaikille törttöilijöille liikenteessä Kunnon rattiraivarit. Mutta sainpahan purettua sitten kiukkua. Kolmen S:n keinot ei oikeen mulle käy, kun sitä miestä ei ole eikä saunaa ja kämppäkin on jo lattiasta kattoon siivottu =) Jos kokeilis hikilenkkiä koiran kanssa..

Zonde ja Raakis 40+0 POKSPOKS!

 

ilmoittelen, että vihdoin 27.10. klo 9.57 syntyi meille tyttö. paino 4560g ja pituus 51 cm, pipo 38 cm. Kalvojen puhkaisuun päästin perjantaina, siitä 20 tuntia säännöllisiä supistuksia, epäonnistunut käynnistys, ei avautunut ku 8cm, päättyi lopulta sektioon. Vauvan ison koon vuoksi ei laskeutunut. Kamala kokemus, mutta päättyi onneksi hyvin ja vauvalla kaikki ok. Eilen kotiuduttiin ja nyt yritään aloittaa arkea, jota vaikeuttaa sektiohaava ja epäonnistuneesta puudutuksesta johtuva päänsärky.
-poikatyttö ja Justiina 4vrk

 

Onnea poikatyttö vauvasta!! :flower:

Vieläkös Zonde odottaa omaa vauvaa saapuvaksi maailmaan? Vai joko oot laitoksella oman nyytti sylissä?

Kiva käydä välillä seurailemassa näitä teidän juttuja täälä ja jännätä mukana että koska kenenkin vauva syntyy

 

Poika syntyi 23.10 rv 42+2. Hätäsektioon päädyttiin ja vauva joutui teholle, mutta pieni taistelia on jo toipunut hyvin ja saadaan ehkä jo ennen ensiviikkoa kotiin <3

 

Yhdessä kasassa ollaan vielä :kieh: Eilen illalla jo ajattelin että tuli lähtö, mutta ilmeisesti supistuksiksi luulemani mahakipu taisikin johtua vaan jostain syömästäni kun loppu sitten vessareissuun.. Mutta eikai tässä enää pitkää odottelua ole, sanoivat synnärillä että ens viikon lopulla käynnistellään sitte jos ei ole tullu, että eiä täsä sitten pitäis olla ku viikko. Oonkohan mä nyt ainoa täällä? Vai vieläkö Jipsu ja Pikkumyy1 kuuluu mahakkaiden klubiin?

Zonde ja Raakis 40+2

 

Täällä ollaan myös! 41+0 tänään...
Sunnuntaina yliaikakontrolli, ens torstaina sitten viimeistään käynnistys.
Ei voi sanoa kuin että iso huokaus..