~ Lokakuun lapsoset L O K A K U U! ~

Manta/ turvotukset vinkkejä turvotusta vastaan: ananas poistaa erinomaisesti sekä mehuna että syötynä nesteitä, myös vettä/nesteitä tulee juoda ihan minimissään 1,5l, mieluiten 2 l päivässä, suola kannattaa jättää kokonaan pois ruokavaliosta. Jalkoja pumpata (nilkkoja siis) vuoron perään istusessa, sängyssä jne. Tee kerran tunnissa 30 pumppauksen sarja, niin veri kiertää paremmin. Sormien kanssa sama homma.

Äiti88 mullakin vkl ajan jalat ristissä ettei pääsisi enää Niksu syntymään ennen maanantain suunniteltua sektiota. En tahdo päivystyspuuhiin muutaman päivän/tunnin takia.

Minnuska onnittelut pienistä prinsessoista! Toivottavasti kaikki on hyvin!

Minimuu toivottavasti rinta rupeaa kelpaamaan, vaatii sinulta varmasti paljon kärsivällisyyttä ja pullon jättöä vähemmälle. Meillä on 3 pullolasta, jotka saaneet osittain muutaman viikon rintaa. Hyviä, terveitä lapsukaisia niistä on kasvanut ja itse olen päässyt helpolla, kun ei ole tarvinnut olla yksin syöttövastuussa. Älä kanna pahaa mieltä/huonoa omaatuntoa mikäli rintaruokinta ei ota onnistuakseen. Se ei ole mikään hyvän äidin mittari

Liisikki, Ambfora ja Astre onnittelut ja tsemppiä raskauksiin

Maarit ja Niksu enää 2 yötä

 

Imetyksestä: Haluaisin yrittää lähelle sitä puolta vuotta täysimettää, mutta eipä sitä tiedä miten käy.. Varmaan tulis petyttyä, jos imetys ei onnistu, mutta eihän sille aina mitään voi..pitää kyllä yrittää vaatia tarpeeks opastusta synnärillä ja neuvolassa, ettei ainakaan siitä jää kiinni.

Täällä oli jopa yks "vaikeampi" yö, jolloin oli menkkasärkyä ja paineen tunnetta..no, sekin kyllä loppui sitten. Eli ei merkkejä mistään Tosin en nyt vielä ole tuskissaan odottelun suhteen, katotaan sitte parin viikon päästä

Ootteko muuten ottaneet synnärille omia liivinsuojia mukaan vai saako sieltä jotain harsoja tms? Jos se maito siis edes nousee vielä silloin..

Eltsu ja pena 38+4

 

Kylläpä alkaa vauvauutisia tipahtelemaan. Hurjasti onnea kaikille vauvautuneille! :flower:
Täällä on ollut reilusti yritystä päästä synnyttämään. Touhuan edelleen kaikki päivät aika aktiivisesti, mutta juurikaan mikään paikka ei edes kipeydy. Supistelee kyllä, mutta ei SILLÄ tavalla
Miehen juomisesta: Musta on ihan hullua, jos ei paria hassua viikkoa pysty olla juomatta, jos toinenkin pystyy olla 9 kk ilman. Jos tuo nyt vielä päättää tuosta johonkin juhlimaan lähteä, niin en varmaan estelis. Kyllä sellanen asia pitää jokaisen itse tajuta ja tietää haluaako paikalle synnytykseen vai ottaako riski että missaa sen ja jättää mut yksin kärvistelemään .. Ja pääseehän sitä sitten taas menemään, kun baby on maailmassa. Jos siltä tuntuu Mutta ei taida alkoholi noin suurta osuutta esittää onneksi sentään.
Itse toivon etten alottaisi enää tupakointia uudestaan.. mutta edelleen tekee melkein päivittäin mieli (!!) ja uniinkin tulee, joten saa taistella etten polttaisi enää On se vaan aikamoinen aine ja myrkky..

Lisää vauvauutisia odotellen C'mon rv 38+6 (10 minsan päästä 39! )

 

Villany, Astre ja amfora onnea teille uusiin raskauksiin ja hyvää odotusta! =)

Maaritille onnea huomiselle!

Ja onnea vauvansa saaneille, jos en ole jo onnitellut! :flower:

Imetyksestä Esikoisen kanssa ei sujunut, toivon että nyt onnistuisi. Synnärillä ja neuvolasta täytyy pyytää ohjausta. Mutta olen luvannut itselleni tällä kertaa etten stressaa. Jos ei onnistu, niin ei onnistu. Pääasia että vauva saa ruokaa ja kasvaa sekä on tyytyväinen.

Viikon päästä olisi yliaikaiskontrolli. Pääsen pari päivää aikaisemmin tuonne kontrolliin, kun on se rd. Voi kun toivon, että vauva syntyisi sitä ennen! Mies kyllä alkoi yöllä kuumeilemaan ja tyttökin räkätaudissa, että saa nähdä pääsevätkö vauvaa katsomaan sairaalaan Jospa eivät sairastele pitkään ja en itse vielä tässä kipeäksi tule!

Nessu ja pieni, joka ei ymmärrä syntyä 40+3

 

POKS 39+0!

Branwen Kiitokset uudesta pinosta.

Tine ja VienoIlmari :heart:

 

Sunnuntaiaamua!

Mukava kuulla Villanysta, onnea loppuodotukselle!

Imetys Mä imetin esikoista lopulta 1v8kk, vaikka alku oli todella hankalaa ja asiaa ei yhtään auttanut esikoisen maitoproteiiniallergia. Esikoinen ei suostunut syömään erikoisvastikettaan pätkääkään ja mä olin koko tuon ajan maidottomalla dietillä. Alunperin mä olin kuvitellut silloin monen muun ensisynnyttäjän tavoin, että en ota stressia asiasta ja ajattelin imettäväni ainakin sen suositellut 6 kk. Mä toivoisin imettäväni tätä kakkostakin pitkään. Esikoinen on ollut ainakin todella terve lapsi, päiväkodista ja nyt koulusta on ollut poissa ihan pari päivää vuodessa.

(.) Musta tuntuu edelleen synnytys jotenkin kaukaiselta ajatukselta, varsinkin kun oma LA on vasta ihan loppukuusta. Ehkä se johtuu siitä, että meillä on vielä niin paljon tekemättä - hoitopöytä pitäisi kasata, jotta siihen saisi vauvan vaatteet pestyä ja ennen sitä pitäisi tehdä aikamoisia huonekalu operaatioita, että me saadaan meidän nykyinen pieni työhuone vauvalle tyhjäksi. Jossain välissä pitäisi vielä kirjoittaa 25 sivun työ yliopistollekin...

Kvilla ja muru 36+3

 

Itse ei jaksaisi yhtään enää odottaa. Jotenkin odottaa tiistaita, jos käynnistävät, mutta ei haluaisi pettyäkään, jos eivät käynnistäkään, jos vesi on normalisoitunut. Jos mennnään loppuun asti, niin kuin kaksi aiempaakin, mitkä syntyi 41+6, niin voi jumpe tätä odotuksen tuskaa.

Imetyksestä sen verran, että se on kyllä niin psyykkistä touhua, vaikka olisi kaikki maailman huolet mukana, niin siinä pitää vaan ajatella "voi elämä on ihanaa ja kaikki tyynni", se vaikuttaa tosi paljon siihen maidon tuloon ja imetyksen onnistumiseen ja aluksi ainakin itsellä se on sattunut kyllä tosi paljon,mutta vaikeuksien kautta voittoon. Itse käytin rintakumiakin ensimmäisen kuukauden ja sitten opeteltiin vauvan kanssa olemaan ilman ja onnistuihan se kun tarpeeksi yritti. Auttaisikohan minimuu se rintakumi, jos muistuttaisi pulloa. Mutta kyllä itsekin alkuun imetti ja antoi lisää pullosta ennen kuin lähti maidontuotanto kunnolla käyntiin. Mut elä stressaa, kumpikin on ihan yhtä hyvä vaihtoehto!

Tänään olisi porkkanannostoa luvassa, jospa se nyt saisi aikaan jotain, nooh tuskin. tuntuu ett mitä enemmän touhuaa, vähemmän supistelee ja kun ottaa rauhassa niin supidtuksia enemmän. Vauva on kyllä virkeä, yrittää varmaan äitiä rauhoittaa, että älä huoli hän on kunnossa, voi kunpa näkisi pian.

Siis suppareita niille jotka toivovat!!!!

T.thelmu 38+4

 

onnittelut äitidino ja cala :flower:

äiti88 meillä kävi esikoisen kanssa juuri niin, että muutto ja vajaa viikko siitä oltiinkin synnärillä et vaan tee muutossa mitään liian raskasta, että jää sitten voimia siihen tosikoitokseenkin

Muutosta ja liisikki onnea eräpäivistä! Ei ole enää montaa yötä jäljellä

nessu tuo on niin totta, että loppua kohti aika hidastuu : / vaikka miten ynnäisi, että ei sitä ole kuin x yötä kuitenkaan jäljellä, niin ne yöt tuntuvat olevan pitempiä kuin nälkävuosi…

minimuu hienoa, että vauva voi jo paremmin :hug: jatka vaan sitä imettämisen yritystä, onko teilläpäin jotain imetystukiryhmiä, joista voisi saada vertaistukea? Kun kerran maitoa pumpattavaksi asti tulee, niin kyllä se siitä voi vielä käyntiin lähteä :hug: Ja jos ei muuta, niin Maaritia komppaan, että ei se imetys hyvän äidin mittari ole Ja oma rauhoittuminen ja rentoutuminen tosiaan auttaa maidon erittymiseen.

Imettämisestä tahtoisin täysimettää sen puoli vuotta ja sitten osittaisella mennä toisen puolikkaan. Mutta katsotaan, miten elämä vie... Toistaiseksi meillä onnistuu ihan täysimetyksellä, mutta toki vauvan parhaan mukaan… jos lisämaitoa tarvitaan ennen sitä puolta vuotta, niin en aio tuntea syyllisyyttä. Mutta olen kyllä tosi iloinen, että ihan rintavauva on – vaikka se tarkoittaakin sitä 1-4h välein imettämistä päivin öin. Aika aikaansa kutakin

Liivinsuojat otin mukaan synnärille, siellä ei täällä ainakaan tarjota kuin ne verkkopöksyt, siteet, sukat ja se paita. Samoin imetysliivit nappasin mukaan.

Ristiäispäivä ja pappi on nyt sitten varattu vielä pitäisi nimestä päästä yksimielisyyteen

Mites kun vauvautuneita alkaa tässä ropisemaan, niin pitäisikö tuonne vauvapuolelle pistää pino pystyyn tai kerhopuolelle? Vai jatketaanko täällä odottajissa ja fb:ssa vain?

Branwen ja reilun viikon vanha neito

 

Minultakin onnea Villany, Astre ja amfora uusiin raskauksiin!!! :flower:

imetyksestä sellainen (tyhmä) kysymys että saako sairaalasta korviketta mikäli ei imetys heti onnistu, vai pitääkö ottaa omat mukaan? Ei kai sitä vauvaa nälkään jätetä, mutta tulipa kuitenkin mieleen :ashamed: Mulla on korviketta ihan vain pari purkkia varalle, mutta mietin että pitäisiköhän sitä ostaa kuitenkin enemmän, jos kuitenkin voi olla aika tod.näk. että sitä tulee tarvitsemaan....pitänee miettiä.

liikkeet on täällä olleet TOSI niukassa tänä aamuna, ja olen kokeillut vaikka mitä. Kunnon häiriköinnin jälkeen sain muutaman liikkeen, ja sitten sen jälkeen sellaisia muljauksia etten oikein tiedä mitä niistä ajatella. No taidan jatkaa häiriköintiä.....ei ole ikinä nimittäin vaavi ollut näin hiljainen näin myöhään aamulla aamupalan jälkeen.

Täällä on muutenkin vähän ollut huolia tänä viikonloppuna, kun ensinnäkin koiralla on ollut veristä ripulia. Se on ihan pirteä ja oma itsensä eikä oksenna eikä pyydä edes päästä ulos sen enempää kuin yleensä, mutta kuitenkin sitä verta on tullut. Pelottaa kun fb:ssa ja joka paikassa on niin paljon noista myrkytysjutuista. Mutta ehkä se tästä, huomenna pääsee lääkäriinkin jo sitte tarvittaessa.

Lisäksi mun oma isä tuli Kreikasta eilen illalla, ja äiti oli joutunut soittamaan sille ambulanssin, kun oli saanut jonkun sairaskohtauksen. Onneksi nyt kuulemma jo paranemaan päin.....vielä ei tietoa mistä oli kysymys.

No, eiköhän tämä tästä Tulin vain merkkaamaan tämänkin pinon, jippii se ois lokakuu sitte!!!!!

Kenzie 37+3

 

Juu, se ois meidän kuu =)
Minä sitten huomenna menen kättärille sinne käynnistykseen klo. 8.00, saas nähdä miten ämmän käy ja montako päivää se ottaa Mä kyllä ilmoittelen tänne ja fb:n puolelle, kun nyytti on sylissä.

Oikein kovasti tsemppiä muille loppuviikkojen kärvistelijöille!

RR ja Viljami 39+3 :heart:

 

Kenzie: sairaalassa saa luovutettua rintamaitoa ja tarvittaessa korvikettakin, nou hätä

 

Voi että aika käy pitkäksi varsinkin kun on yksin. Tyttö on ollut isällään keskiviikosta asti eikä tuo vielä ollut äitin luo tulossa kun kyselin... Mies on töissä, tulee kyllä onneksi huomenna kotiin muutamaksi päiväksi.
Mä tässä mietin että lähtiskö yksin sienimetsälle vai mitä tekis, tylsää.... Sieniä on kyllä niin paljon jo pakastimessa etten tiedä mahtuuko enää - mutta jos edes vähän vielä, ihan ajan kuluksi vaan.
Torstaina olisi sitten äitipolilla lasketun ajan kontrollikäynti, tekevät sitten päätöksen että käynnistetäänkö vai odotellaanko. Ilmeisesti odotellaan kun ei nuo sokerit ole vauvaa kasvattaneet ja vauvan vointi on hyvä.
Imetyksestä Tarkoituksena olisi tätäkin tulokasta imettää mahdollisimman pitkään, esikoista täysimetin 6kk, kokonaisuudessaan imetystä 1v2kk. Alku esikoisen kanssa oli itkua ja hammasten kiristystä mutta sitten sitkeys palkittiin Mä en kokenut hankalaksi sitä että lapsi oli imetyksen takia kiinni minussa, loppujen lopuksi tuo on lyhyt aika MUTTA en myöskään aio stressiä ottaa, jos ei imetys tällä kertaa onnistu, korvikkeet ovat sitä varten, eiköhän se ole kuitenkin pääasia että lapsi saa ruokaa, kasvaa ja on tyytyväinen Ei se imetys äitiyden hyvyyttä / huonoutta mittaa.

Niin ja kaikille vauvan saaneille oikein paljon onnea, perässä tullaan

Pikkubertta ja rääpäle 39+3

 

Kenzie: Osastolla saa tosiaan luovutettua maitoa tai korviketta pyytämällä, ettei omia tarvi ottaa mukaan. Mulla kysyttiin tosiaan jo leikkaussalissa, että jos tyttö on osastolla kovin rauhaton ja minun heräämössä oleva aika menee pitkäksi, niin saako antaa lisämaitoa. Annoin luvan, mutta eipä sitä oltu tarvittu. Pääsin tosi nopsaan osastolle ja vauvan rinnalle (sain vauvan kyllä rinnalle leikkaussalissakin..)

Imetyksestä: Minulla on yksi korvikelapsi ennastaan, ja hänellä pyyhkii tällä hetkellä todella hyvin. Nyt imetys sujuu joten kuten. Oma maito ei riitä, joten korviketta olen joutunut antamaan, enkä todellakaan pode mitään tunnon tuskia. Pääasia, että vauva saa ravintoa ja on tyytyväinen. Mutta kovasti veikkaan, meille on toinen korvikevauva tulossa. Imetän sen mitä pystyn ja mitä typyli huolii, enkä jaksa ottaa stressiä muusta. Meillä muuten rintakumi käytössä, ja vaikka vauva pullosta hyvin syö, niin kumista ei kyllä tykkää ollenkaan. Mutta ilman kumia en näin aluksi ainakaan meinaa imettää, tai muuten mun rinnat huutaa hoosiannaa, eikä kellään oo sen jälkeen enää kivaa...

Huomenna taitaa olla jännät paikat aika monella... Joten tsemppiä kaikille huomiselle!!!

 

Imetyksestä: Toivon kovasti, että lähtee käyntiin ja saan imettää mahdollisimman pitkään. On se sen verran helppoa kun ei tarvitse lämmitellä mitään maitoja (paitsi jos tarpeeksi tulee ja saa pakkaseen asti), huolehtia että niitä purkkeja on kaapissa tai mahdollisesti vaihtaa laatua jos toinen ei käykään. Lisäksi noi pallukat on tuossa aina käytettävissä. Olen näet hieman laiska, jos "helpompikin" tapa olisi tarjolla Vaan ruusuiset on tottakai esikoisen kohdalla vielä kuvitelmat, jos nyt ei suju, niin kyllä se sitten pullostakin menee. Kunhan vauva on tyytyväinen ja oma jaksaminen ei kärsi pahasti.

Hieman olen tässä keskenäni pohdiskellut, että annetaanko nykyään liian helposti periksi noiden korvikkeiden kanssa? (Ja nyt ei nokkia solmuun, kuten ilmaisin, vauvan parhaaksi kaikki ruokinta). Miten ennen (esim. 60 luvulla tmv.), kun korvikkeita ei juuri ollut tai niihin ei ollut varaa, imetyksenhän tuli tällöin onnistua? Rääkyikö sitten useampi lapsi nälkää vai mitä ihmettä? Vettä olen kuullut juotettavan, mikä ei tietenkään ole hyvä. Annettiinko sitten suoraan lehmänmaitoa? Miten tuo homma hoidettiin, onko jollain kokeneemmalla tietoa tai tarinoita tästä Itseäni kovasti kiinnostaisi tietää. Nythän on kehitteillä tuo lehmästä saatava äidinmaidonkorvike, joka on onnistunut geenisiirrolla lehmään, joka sitten tuottaa ihmisen maitoa vastaavaa "korviketta". Äidinmaitoa lehmästä

ON: Eilen oli aika hurja päivä. Istuskelin tässä koneella ja lähdin sitten koirien kanssa ulkosalle. Tuon hyvin pienen lenkin aikana kaveri valahti jotenkin kummasti lantioon (on ollut ihan alhaalla, mutta ei kiinnittynyt) ja kun pääsin sisälle, itkua vääntäen hilauduin lähimmälle tuolille. Soitin pihatalkoissa olleelle ukkelille, että voisko tulla ruokkiin koirat, nyt ei onnistu kävely. Koko illan ja yön oli niin kova paineen tunne ja kävely sattui, että olin jo aivan varma lähdöstä synnärille. Yön aikana vielä tuli supistus tai parikin. Tässä sitten mietin, että oliskohan nämä niitä kiinnittymiskipuja, onko sellaisia? Ei tuo kaveri enää alemmas pääse. :O

Huomenna sen saa tietää, kun menen äippäpolille tutkittavaks muutenkin. Kovin vain jäi mietityttämään, että mikä oli tuo repivä kipu, joka vaikeutti kävelyä toden teolla. Tänäänkin on ollut sellaista eräänlaista lievää kipua ja vihlaisuja jalkojen välissä. Mä yritin tehdä sopimusta, että pysyy ensi perjantaihin asti tuolla vielä, kun on tosi tärkeitä juttuja pidettävänä (seminaaria ja sen sellaista) ja tehtävänä vielä ennen kuin voisi täysin levähtää laakereilleen. Vaan kyllä me ollaan jo valmiita ottamaan vastaan se mitä tuleman pitää, muut asiat voi aina odottaa :heart: (Mun valmistuminen lähinnä siis).

RR: Tsemppiä käynnistykseen! Toivotaan nopeaa toimintaa
Myös muille keillä se käynnistys tuossa ensi viikolla koittelee

 

Meidän äiteetä ja hänen siskoaan imetti naapurin täti 50-luvulla. että näin

 

Meidän äiteetä ja hänen siskoaan imetti naapurin täti 50-luvulla. että näin

Tämä oli aika yleistä. Jos toista imettäjää ei ollut tarjolla, niin annettiin lehmänmaitoa laimennettuna hieman vedellä.

 

Onnea pikku nyytin saaneille ja onnea eräpäivän saaneille! :flower:

Itsellä alkaa olla tämä odottaminen todella pitkästyttävää... Kovasti jo toivoisi pienen syntyvän!! En tiedä millaisia oireita tässä odottelis, että edes vähän ois toiveita synnytykseen lähdöstä..

Branwen: Kun vaan kerkiät, niin lisäätkö minut tuonne listalle, ikää 33v, eka tulossa, La 11.10 ja NK synnärinä.

Mizze ja myyrä möyrijä (38+6)

 

Täällä taas neuvolassa käyty, kaikki ok. Sydänäänet kuului kyllä tosi lujaa, korvat meinas mennä Tuo matka neuvolaan oli kyllä ihan tuskanen. Oon mennyt sen aikasemmin pyörällä, mut nyt päätin mennä kävellen. Matkaahan ei oo ku reilu kilsa, mut nyt oon ihan loppu! Neuvolaan ku pääsin niin koski niin jumalattomasti joka paikkaan. Tuntui, että on ihan järkyttävät menkkakivut. Voiks ne olla jonkinlaisia supistuksia vai onks nuo kivut jotain muuta? Mutta nyt voi hyvillä mielin köllähtää vähäksi aikaa sohvalle

Tää on aina niin jännittävää tulla lueskelee tänne, kun ei koskaan tiedä kuka on poksahtanut

Imetyksestä, en oo asiaa hirveästi pohtinut. Toivottavasti pystyisin imettämään ainakin sen puoli vuotta, mutta koskaanhan ei tiedä kuinka maitoa riittää ym. Oon ajatellut etten ota asiasta stressiä, kyllä se sitten jotenkin menee. (Hyvä vielä sanoa, katotaan kohta oon täällä ruikuttumassa ku mikään ei suju). Luin tuossa jotain raskaus ajan ruokavalio kirjaa ja siinä oli, että imettävän äidin täytyisi välttää maitotuotteita koska pienelle vauvalle ei lehmänmaito sovi. Mutta mitä ihmettä!? Nimenomaanhan imettävä äiti tarvitsee kalsiumia, niin eikös se ole hyvä käyttää maitotuotteita. Mie en nyt ymmärrä.. Kylhän kalsiumia saa muustakin kuin maidosta, mutta en mie halua luopua maitotuotteista! Oonks mie nyt lukenut jotain höpöhöpö kirjaa vai mitä mieltä työ ootte?

cala&urpo 39+4

 

Onnea Pohjaton, Frangipani ja minnuska nyyteistä! :flower:
Ja tsempit muille viimeisille odotuspäiville :hug:
Onnea myös ketjusta aiemmin tippuneille ja uudelleen raskautuneille.

Perjantaina 30.9. lähdettiin sitten käynnistykseen aamusta, oksitosiini tippumaan 9.00 aikaan, kalvot puhkaistiin 11.30 maissa, jolloin vasta supparit alkoivat kunnolla tuntua. Imuttelin siinä ilokaasua, eipä juuri mainittavammin auttanut mutta tulipahan kokeiltua. Puoli kolmen aikaan laitettiin pyynnöstäni parakervikaali, oli silloin vasta 4 cm auki mutta puudutus rentoutti paikat ja alle puolessa tunnissa rävähti auki 10 senttiin. Klo 14.54 syntyi pää/käsitarjonnassa tyttö 4 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen, painoa 3540 g (eli se siitä nelikiloisesta) ja pituus 51 cm, pipo 35 cm. Puudutus ei oikeastaan ehtinyt auttaa, mutta onneksi ponnistusvaihe oli nopea. Nyt totutellaan taas vauva-arkeen, maitoa on jo alkanut mukavasti tulemaan. Sisarukset (ja kai vähän isäkin ) ovat pienestä onnessaan ja ihmeissään. Palailen koneelle taas paremmalla ajalla.

Kiitollinen, väsynyt mutta niiiiin onnellinen ex kolmenmutsi, nyt neljänmutsi tiitiäisineen

 

Heippa!

En ole tainnut tänne paljoa kirjoitella, muuta kuin alkuun. Juttujanne olen kyllä seuraillut.

Mutta tulin kuitenkin päivittämään, että meille syntyi 22.9. poika (3015g, 50cm, py 33cm), kuukauden etuajassa. Synnytys oli nopea ja ihana (kiitos spinaalipuudutuksen).

Alkuun oli poika keskosena tehohoidossa hengityskoneessakin keuhkojen epäkypsyyden takia. Mutta nopeasti poika siitä virkosi ja eilen pääsi kotiin. :heart:
Rauhalliselta kaverilta vaikuttaa, toisin kuin isosiskonsa vauvana.

Tsemppiä kaikille matkaan viimeisille viikoille ja päiville. :hug:
Hieman on mulla jo ikävä vauvamasua, kun tietää ettei enää koskaan ole ihmettä mahassa kasvamassa.

Liljaana ja poju 11vrk

 

kolmenmutsi ja liljaana onnea!

Täällä mä yhä edelleen heilun yhtenä kappaleena Alan olla todella tuskastunut ja mieli maassa jo Toivottavasti en viikon päästä enää tän mahan kanssa ole.. Päivät tuntuvat pitkille kuin nälkävuosi!

nessu ja pieni 40+4

 

Paljon onnea kolmenmutsi ja liljaana pienistä kääröistä :heart:

 

Pitää täälläkin poksua täysiaikaisuutta eli tänään olis 37+1

Ja onnittelut taas uusille vauvautuneille. Mä en pysy enää ollenkaan mukana ketkä kaikki on jo saanut

Imetyksestä:Mä imetin tyttöä reilu vuoden, täysimetin 5,5kk ja sit alettiin maisteleen kiinteitä. Imetyksestä siirryttiin suoraan sit pikkuhiljaa oikeisiin maitotuotteisiin eli korvikkeet jätettiin välistä kokonaan. SAmalla tavalla toivoisin voivani nytkin, ajattelin täysimettää sen 6kk ja sitten imettää vähintään sinne vuoden ikään. Pääsee tosiaan niin helpolla kun on maidot omasta takaa, laiska minäkin. Lisäksi esikoinen 2,5-vuotta on ollut kaksi kertaa elämänsä aikana lievässä flunssassa ja sen lisäksi sairasti reilun vuoden ikäsenä vauvarokon. Koskaan ei oo tarttenu ottaa antibioottia eikä pahemmin sairastella.

Huomenna olis taas neuvolakäynti edessä, toivottavasti se jää nyt sit viimeseks. Mä en jaksais enää odottaa. Viime yö oli taas sellasta vessassa ravaamista että meinas hermo mennä ja vauva punkesi tteään niin alas että tuntu kuin olis pihalle tulossa. Silti ei mitään supistuksia ole ollut, ne on ihan kadonnut ja vauva ei varmaan synny koskaan. Lauantaina lenkkeilin ja touhuilin koko päivän, siivosin, otin saunassa oikeen kunnon löylyt ja kolmaskin ässä oli käytössä ja koko yön supisteli sen seurauksena. Mut taas aamulla kaikki tuntemukset poissa. Ei mulla kyllä esikosestakaan mitään tuntemuksia ollut, ihan puun takaa tuli koko synnytys mutta jotenki nyt tuntuu että kun on noita supistuksia ollut jo niin kauan niin miten ne voi nyt vaan yhtäkkiä loppua.

Matilda ja ppikkuvauva 37+1

 

Amfora ja Astre Ihania uutisia mukava kuulla teiltäkin!! Onnea! :flower:

Kolmenmutsi ja Liljaana Onnittelut teillekin nyyteistä! :heart:

nessu86 Tsemppiä viimeisiin päiviin! Uskon, että pitkiltä tuntuvat.

Joanmi + Potkiainen 38+1

 

Täällä saatiin tänään kuulla jotain hyvin kivaa. Olin siis äippäpolilla tutkimuksissa. Ultrassa kaikki ok, vauva hyvän kokoinen, painoarvio noin 3200- 3300 g (pää hieman vinossa, joten sanoi, että voi olla vähän yläkanttiin tässä tapauksessa tuo arvio).
Tutkimuksissa selvisi, että kohdunkaulaa ei ole ja auki vähintään sormelle. Paikat täysin kypsät. Kaverin pää hyvin hyvin alhaalla.
Häntäluusta menen huomenna magneettikuvauksiin, samalla katsovat tuon lantion. Kummistakaan ei täyttä varmuutta (että mahtuuko tulemaan ja että oliko tuo häntäluu tiellä, kun tuntui joustavalta, mutta asento oli kumma).

Täällä on perjantaihin nuo "kolme ässää" täysin lukkojen takana. Tekemistä on siihen asti kovin paljon (mä niin tahtoisin valmistua ensi kuussa), joten jos nyt vielä hetken malttaisi. Vaan tuskin tuo kypsyys edes tarkoittaa kaikilla mitään radikaalia? Tuntuu taas tosi pöljältä, kun toiset kärvistelee ja mä täällä toivon hiljaa, että ei nyt ihan vielä kiitos

Liljaanalle, kolmenmutsille ja hmm hmm... oli niitä joku vielä muukin, joka tapauksessa onnea vauveleista!

Carriina ja palleroinen 37 + 4