Täällä ollut nyt huolta ja murhetta muillakin palstalaisilla, tsemppiä tasapuolisesti ja pahoittelut kenen matka tällä palstalla päättyi
.
Olen sivusta seurailllut nyt pari viikkoa vaan. Viimeisessä kirjoituksessa samoin että onneksi vielä väsymys ei ole iskenyt. PAM, ja seuraavana päivänä alkoi ihan tajuton uupumus
. Just jaksan töissä käydä ja sitten makaankin kotona raatona. En jaksa tehdä just mitään lasten kanssa ja kotikin on aika kaaos. Asiaa ei helpota että miehellä on kovat työkiireet ja illat saan olla lasten kanssa aikalailla yksin.. Muuten oireista, tuntuu että koko ajan pitää jotain syödä tai tulee kuvotus. Kerran olen oksulla asti käynyt.
Ultrista. Kävin 6+4 ultrassa yksityisellä. Siellä sanoi ensin että näyttää vähän pienemmältä mutta mittailtiin sitten pariin kertaan niin saikin sitten ihan hyvän tuloksen 6+3. Mikä siis passasi kyllä. Niin ja syke näkyi
. Huokasin hetkeksi mutta seuraavana päivänä alkoi selkäsärky ja alavatsakivut. Kestivät pari päivää ja sitten ei mitään ihmeitä. No huoli pukkasi kuitenkin
..
Pari päivää sitten oli mulla eka neuvola 7+4. Meinasivat että kun olin jo ultrassa käynyt niin ei katsota neuvolassa. (Meillä siis neuvolassa katsotaan vatsan päältä ultralla että raskaus on, ja oikeassa paikassa). Sanoin kuitenkin että jos mahdollista niin katsottaisiiin, keskenmeno takana ja kivut yms. No mentiin sitten katsomaan. Mukana oli harjoittelija ja neuvolatätikin oli jokin sijainen. Siinä sitä ihmeteltiin jonkin aikaa eikä mitään saatu näkyviin. En siinä vielä hätääntynyt kun koko homma näytti siltä, ettei ollut mitään hajua mitä tekivät. Päättivät pyytää sitten lääkärin, ettei jää epäselväksi.
Lääkäri tuli vähän kiukkuisena että miksi pitää katsoa jos jo viikko sitten on todettu. Hoitaja selitti samat asiat mmitä minä aikaisemmin. NO siinä sitten lääkäri yritti saada kuuluviin/näkyviin jotain mutta ei onnistunut. Päätti sitten että tehdään alakautta. Siinä kohtaan rupesi sitten tulemaan olo että tää menee samalla kaavalla kuin aikaisempi.. Yritti sitten saada alakautta jotain näkyviin ja ei mitään. Kyseli että kellä lääkärillä kävin ja mitä se oli sanonut. Mä vaan tuijotan sitä kuvaruutua missä ei näy kuin musta renkula. Lääkäri sitten siinä selittää että nämä on kyllä huonommat laitteet täällä, ja mä olen samalla ihan varma että kesken meni. Sitten siinä ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen lääkäri kääntää ruudun kokonaan mua päin ja sanoi että täältä löytyi vauvasi!! Ja siis sydänkin löi! Mä olin jotenkin niin järkyttyny tästä käänteestä että purskahdin itkuun. Lääkäri siinä sitten vaan taputteli mua ja lähti pois. Siinä neuvolatäditkin sitten hääräsivät ympärillä ja sanoivat että oli se hyvä että lääkäri vielä katsoi.
Mutta, mutta. Mulle jäi kuitenkin tosi epävarma olo. Lääkäri ei mitannut sikiötä ollenkaan, sanoi vaan että oli niin pieni että vaikea oli löytää vanhoilla laitteilla. Tuli sitten jälkeenpäin olo että onko liian pieni, ja miten siinä etsimisessä kesti noin kauan.?? Onko syke jotenkin heikko kun ei mainannut saada mitenkään sitä esiin jne.
Hulluksi tässä tulee! Siis en uskalla nyt iloita yhtään. Tää tuntuu niin veitsenterällä olemiselta. Koska jos tämä ei onnistu niin se oli tässä. Ikää jo sen verran ja mä en jaksaisi kaikkea tätä epävarmuutta enää yhtään kertaa
Pituutta sai mitattua 3,5 mm mikä vastais 6+0 vaikka nyt mennään 6+3. En kuitenkaan ole kovin huolissani kun edellisestä oli sama juttu, ja noi mittaamiset on niin epätarkkoja.
