Lokakuun lapsoset 2016 *Maaliskuussa*

Mulla oli tänään eka neuvola! Unohdin pyytää kuuntelemaan sykettä (samassa oli kans esikoisen neuvola, joten oli aika touhuaminen koko ajan). Ehkä ei olis suostunutkaan kuuntelemaan. Nyt tarvii oottaa reilu 3vk ennen ekaa ultraa ja varmistusta siitä tapahtuuko tuolla kohdussa mitään seuraava käynti on lääkärille rv16+jotain, esikoisella myös aika sillon

Hyvinä uutisina tuli etten joudu sokerirasitukseen! Iän puolesta pitäis muuten mennä, mutta kuulemma koska oon alle 40-vuotias uudelleensynnyttäjä ja edellinen vauva oli alle 4kg niin ei tarviikaan \o/

Nyt toivoisin että saisin kokeilla doppleria ennen tota ultraa, mutta en aio siihen laittaa rahaa.

wbä 8+5

 

Hei,

Vaniilia/31v./2. Lapsi/Kpks

Olen seuraillut keskusteluanne taustalla ja vasta nyt sain aikaiseksi itsekin rekisteröityä. Kotikissalle laitoinkin juuri yv:tä, toiveena päästä mukaan face-ryhmään.

Paljon on ollut surua lokakuisilla, kovasti voimia kaikille keskenmenon kokeneille

Tämä odotus on ollut niin erilainen kuin esikoisen, että jännäilen tässä itsekin..
Nyt viikot 10+5 ja ensiviikolla olisi np-ultra.
Laskettuaika voi sen myötä vielä muuttua, sillä minulla olleet menkat viimeksi viime syksynä, eikä la:tai näin ollen ole voitu kierrosta laskea

 

Heipat! En oo vissiin vähään aikaan kirjotellutkaan mitään kun on on ollu niin paljon kaikenlaista hässäkkää. Vähän niinku unohtunu koko odotus, heh.

Dopplereista täällä näemmä kovasti juteltu. Mä hankin ekassa raskaudessa, onkohan se nyt AngelSoundsin Jumper malliiltaan. Uutena jostain verkkokaupan alesta sain muistaakseni hintaan 25e. Toimii ihan hyvin pelkällä tavallisella kosteusvoiteella, ite oon käyttänyt ceralania ja apobasea ja millon mitäkin sen kanssa. Vähän runsaammalla rasvamäärällä toimii paremmin, tosin samalla kasvaa sotkun määrä, mulla oli ekojen käyttökertojen jälkeen kuulokkeiden piuhatkin ihan rasvassa muistakaa puhdistaa laite rasvasta hyvin käytön jälkeen, mun dopplerilta oli jäänyt vissiin vikan käytön jälkeen spriipyyhintä välistä kun se tuolla vuoden sinisessä säilytyspussissa pötköteltyään oli myös alkanut värjääntymään siniseksi...

Se oli tavallaan ihan kiva juttu odotusaikana mut välillä sai aivan hullut stressit aikaan kun sykettä ei löytynyt tai se kuulosti liian hitaalta. Sit piti tietysti heilutella mahaa vähän tai vähän enemmänkin että tuli jotain eloa ja pääsi toteamaan että okei, tyyppi olikin vissiin vaan nukkumassa ja liikkeellelähdön jälkeen syke nousi sinne normaaliin 170 paikkeille. Instant huono mutsi-olo kyllä aina kun tolleen törkki nukkuvaa vauvaa x) ja sen kuitenkin teki kerta toisensa jälkeen, koska huoletti niin paljon.

Nyt oon pari kertaa yrittänyt kuunnella sillä tätä uutta tulokasta mut ei oo vielä napannu. En tosin ihmettele, tais tosta ekastakin kuulua vasta rv14-15 tolla kotilaitteella, neuvolassa toki aiemmin. Ne kotiin myytävät ei kuitenkaan laadullisesti oo niin hyviä että vois ammattilaitteiden lailla kuulua ja seurata vauvaa. Jonkun laitteen kohdalla törmäsin väittämään että "voit kuulla pienokaisen sydämenlyönnit jo viikolta 8 alkaen" ja oon kyllä vahvasti sitä mieltä että no ei tasan kyllä varmaan voi kuulla. Pitää olla tosi hoikka mutsi ja rasvakudosta nolla et sen sieltä jollain kiinalaisella markan laitteella löytää siinä vaiheessa. Itellä tuli alkuvaiheessa kuunneltua omaa sykettä aika paljon ja olin ihan että vautsivau kun näin aikaisin tää kuuluu x)

Liikkeet on kuitenkin ne tärkeimmät, sit kun ne alkaa tuntumaan niin laskee sitte niitä päivittäin.

Että mitä tässä nyt haluun sanoa, niin doppler on ihan hauska juttu ja se on liikuttavaa kuulla se pieni sydän siellä mut ei kannata luulla että sillä mielenrauha on taattu eikä se tosiaan raskauden seurannan kannalta oo se oleellisin asia. Oon tosi iloinen että nyt en ainakaan roiku siinä laitteessa hysteerisenä kiinni koko ajan vaikka tavallaan polttelis kun ultraankin on vielä aikaa ja jotain varmistusta kaipais. Mutta kun. Ei tässä edelleenkään juuri muuta voi kuin odottaa, pitää itsestään huolta, lepäillä ja tätä rataa.

Hyvää vointia ja kärsivällisyyttä kaikille! <3

 

MammaMiina: Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Mää olen ainakin nyt sitä mieltä, että jätän laitteen hommaamatta. Tää alkuraskaus on ollut niin hirveää henkisesti, että en halua enää yhtään lisää miettimistä. Neuvolassa saan käydä kuuntelemassa niin usein kuin haluan, joten käyn sitten siellä.

Onko neuvolassa siis parempi laite kuunteluun? Mulla on huomenna kuunteluaika ja pelottaa paljon. Vuotoa on tullut lähes joka päivä reilun viikon ajan. Ei hyytymiä (perjantaina nuppineulanpään kokoinen hyyytymä), mutta muuten on tullut paperiin pyyhittäessä. Perjantaina luulin, että alkaa kunnon vuoto, kun paperiin tuli aina niin paljon. Mutta pikkuhousunsuojalla on selvitty. Nyt pitäisi olla kuukautiset, että toivottavasti johtuu siitä. Sellaista verensekaista valkovuotoa on enimmäkseen ollut. Mutta reilu viikko sitten alkanutta vuotoa ei voi laittaa kuukautisten piikkiin, koska silloin oli niin aikaista.

Puuh, huomenna on tiukka päivä mun meriiteillä edessä. Ensin verikokeisiin pyörtyileen (sikiöseulonta) ja sitten neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan. Toivotaan parasta. Me niin toivotaan tätä lasta, kun ikääkin on jo paljon.

 

MammaMiina: Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Mää olen ainakin nyt sitä mieltä, että jätän laitteen hommaamatta. Tää alkuraskaus on ollut niin hirveää henkisesti, että en halua enää yhtään lisää miettimistä. Neuvolassa saan käydä kuuntelemassa niin usein kuin haluan, joten käyn sitten siellä.

Onko neuvolassa siis parempi laite kuunteluun? Mulla on huomenna kuunteluaika ja pelottaa paljon. Vuotoa on tullut lähes joka päivä reilun viikon ajan. Ei hyytymiä (perjantaina nuppineulanpään kokoinen hyyytymä), mutta muuten on tullut paperiin pyyhittäessä. Perjantaina luulin, että alkaa kunnon vuoto, kun paperiin tuli aina niin paljon. Mutta pikkuhousunsuojalla on selvitty. Nyt pitäisi olla kuukautiset, että toivottavasti johtuu siitä. Sellaista verensekaista valkovuotoa on enimmäkseen ollut. Mutta reilu viikko sitten alkanutta vuotoa ei voi laittaa kuukautisten piikkiin, koska silloin oli niin aikaista.

Puuh, huomenna on tiukka päivä mun meriiteillä edessä. Ensin verikokeisiin pyörtyileen (sikiöseulonta) ja sitten neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan. Toivotaan parasta. Me niin toivotaan tätä lasta, kun ikääkin on jo paljon.

Neuvoloissakin taitaa laitteet vaihdella, viime raskauden aikana tuli koettua kaks erilaista neuvoladoppleria. Toinen oli sellanen vanhan pienen radion näköinen vinkuva vekotin ja toinen taas oli selkeesti modernimpaa designia ja siitä täti sanoi että viikoilla 9-10 voi jo kuunnella ja kuulua, mut yleensä ei niin aikaisin vielä "kuulu asiaan". Sillä vanhemmalla laitteella oli kuulemma oletusarvona että vkosta 13 eteenpäin sais äänet kuuluviin.

Ja onhan siinä tietysti sekin että ammatti-ihminen tietää mistä lähtee niitä ääniä hakemaan ja mikä mitäkin tarkoittaa. Matala syke kun ei tosiaan aina oo ollenkaan huono juttu (nukkuu) niinkuin ei oo korkeakaan (liikkuu paljon) ja välillä ne ei vaan kuulu mitenkään koska muksu on kääntyneenä jotenkin hassusti vaikka kaikki onkin hyvin. Tää oli mulla hyvin vaikea sisäistää ja olin tosiaan ihan hepulissa aina kun ei oltu siinä "turvallisessa" 160-170 haarukassa.

Tsemppiä huomiselle! Toivotaan että se pieni laukkakomppi sieltä löytyy.

 

Voi ei, pahoittelut menetyksen kohdanneille. Ei ole aina reilua

Mä en halua doppleria, en tiedä oisko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä joten olkoon joskin esikoiselle voisi olla hauska näyttää niitä ääniä. Mutta en mä sen takia jotenkin jaksa. Ja sitten tulisi huono omatunto jos sitä ei olisi käyttämässä.

Tänään oli np-ultra! Mun laskettua aikaa siirrettiin myöhemmäksi, se oli kuukautisten mukaan 4.10, mutta nyt se on ultran mukaan 9.10 eikä sitä enää siitä muuteta Selvä.

Ultrassa näkyi pieni kaveri joka jumppasi menemään ja sydän pompotti iloisesti <3

Voisin kysäistä samalla tässä että mitä harrastatte/ette harrastaisi tällä hetkellä. Salit, juoksut ja jumpat on varmasti täysin ok, uinti ja talvipyöräily on kanssa ok (nastat alla), mutta sitten karting / miekkailu / taistelulajit / ratsastus... Missähän menee se järkevyyden raja? Luvan sain mennä kartingiin kartingradan pyörittäjältä, taistelulajit on varmasti myös ok kun vaan sanoo muille että lapsi on sitten matkassa. Ratsastus olisi tosi kiva lisä, mutta tiedä häntä osaisko tippua selkä edellä maahan Lautailemassa olin, enkä mene enää. Törrkeen vaikea nousta maasta mahan kanssa.

Mun lemppariharrastus, vatsalteen nukkuminen, taitaa olla hetkeksi historiaa.

Muutta kiteytettynä mun kohdalle voisi laittaa lasketun 9.10, ja Naene / 33 / 2. lapsi / NKL

 

Naene kiva että sait hyviä uutisia ultrasta

Mää sain lähetteen päivystykseen, kun ei kuulunut ääniä ja on ollut vuotoa. Huomenna nähdään, miten tämä homma jatkuu.

 

Vauveli vanhalle paljon tsemppiä ja onnea huomiseen! Toivottavasti teidän vauveli ei tänään vaan ollut yhteistyötuulella ja saatte huomenna hyviä uutisia

 

Naene mä olen jatkanut hölkkää ja reipasta kävelyä entiseen malliin. Salillakin saisi käydä, mutta kehtuuttaa. Kamppailulajeista sanoi terkkari ekassa neuvolassa, ettei suositella. Oli oikeastaan ainoa laji, josta erikseen mainitsi. Tosin saattoi se myös olla, ettei sen aloittamista suositella. Etköhän kokeneena osaa mennä kunnon mukaan

marikkinen 9 + 6

 

Naene kiva että sait hyviä uutisia ultrasta

Mää sain lähetteen päivystykseen, kun ei kuulunut ääniä ja on ollut vuotoa. Huomenna nähdään, miten tämä homma jatkuu.

Ihan pakko tulla tunkemaan tähän ketjuun vielä ja toivottaa tsemppejä sekä toivottavasti sieltä hyvinvoiva pieni löytyy
Muillekin hyviä vointeja!

 

Mullakaan ei ole tarkoitusta hankkia doppleria, sillä ei se mullekaan mielenrauhaa toisi. Olisihan se kiva kuulla äänet ja sillä tavoin "tietää" siellä jotakin olevan, mutta ei se lukema kerro sikiön voinnista mitään (varsinkaan myöhemmillä viikoilla). Perinteinen sikiöstetoskooppi hyllystä löytyy, siitä tosin ei tällä haavaa ole mitään iloa ja tuskin myöhemminkään pystyn itse semmoisiin akrobaattisiin taivutuksiin menemään, että jotakin kuulisi Mulla on myös periaatteena, että elämässä pitää sietää pientä epätietoisuutta, joten olen päättänyt olla murehtimatta turhia! Kahden viikon päästä on eka ultra. Sielläpä sitä sitten näkee, onko tullut turhaa iloittua raskaudesta Pessimisti ei pety jne...

Vauveli vanhalle tsemppiä!!! Onneksi se äänten löytymättömyys ei vielä näillä viikoilla tarkoita välttämättä mitään

 

Kiitos kaikille. Tottakai pelottaa, mutta toisaalta ollaan miehen kanssa ihmeen levollisin mielin. Epätietoisuus on pahinta, joten on helpottavaa saada huomenna asiaan selvyys.

Onkohan mulla silti reilun kahden viikon päästä nt-ultra vaikka huomenna on ultra? Jos siis kaikki menee hyvin...

 

Oi, tsemppiä Vauveli Vanhalle!! <3 Peukut pystyssä, että kaikki on hyvin! Mä luulen että teillä on silti nt-ultra, kun nyt ois varmaan liian aikaista vielä mittailla kaikkea mitä siellä mittaillaan?

On ollut kiva lukea Doppler -pohdintoja, mekin on vähän mietitty, mutta ei olla päädytty vielä ainakaan hankkimaan.

Meillä on vasta viikon päästä eka neuvola, enkä tiedä kuunnellaanko siellä sydänääniä (toivottavasti). Minä oon stressannut itseni ihan mielettömän väsyneeksi töiden takia (tässä pahoinvoinnissa vielä), ja nyt jäin kotiin sairauslomalle täksi viikoksi. Asioiden tärkeysjärjestys pitäis meidän kaikkien muistaa, vauva ja oma hyvinvointi edelle <3

Onko teillä muuten masut vielä kasvaneet? Mulla on aamuisinkin hassu "hyppyri" alavatsalla jota ei saa vedettyä sisään, ja mietin voiko kohtu olla kasvanut jo sen verran, vaikka pikkuinen onkin vielä tosi pikkuinen. Oon aika hoikka vatsasta, ja syksyllä sanottiin että kohtu on "tosi eteenpäin kallellaan", ja mietin voiko se tosiaan jo näkyä. Iltaisin komea turvotus kyllä tasoittaa koko mahan

Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!

Luisa 8+6

 

Niin siinä sitten kävi, että pienokainen oli mennyt kesken viikoilla 7-9. Itkusta ei tule loppua. Ymmärrän silti, että näin oli tarkoitettu ja parempi tässä vaiheessa kuin myöhemmin.

Nyt pelottaa eniten tyhjennyksen mukana tulevat kivut. Henkilökunta oli aivan ihanaa. Torstaina menen muutamaksi tunniksi sairaalalle.

En tiedä miten tästä selviää, mutta elän nyt hetki kerrallaan. Mielessä on monta kysymystä ja pelko, että tuleeko näin käymään aina.

Kun saatte lokakuussa pienokaisen syliinne, niin nauttikaa, rakastakaa ja pitäkää huolta pienestä. Koittakaa muistaa raskauden tuomien oireiden ja kipujen keskellä, että lopputulos on yksi maailman rakkaimmista asioista.

Hyviä vointeja kaikille ja antoisia raskauspäiviä

 

Eka neuvola oli eilen. Ei kuunneltu sydänääniä tai mitää. Parit putkilot verta ja muuta perussettiä. Jotenkin jäi vähä semmonen olo että tässäkö se oli ja toisaalta semmonen olo että hirvee show. Eka ultra vasta 14.4, pikkusen aikaa saa ootella tässä että tietää onko siellä kaikki ihan ookoo. Tai onko siellä ylipäänsä mitään. Pahoinvointi hävis täysin viime viikolla. Sitä kesti reilun viikon verran. Tissit on niin kipiät että ei mitää järkeä. Aamusin tuntuu siltä että joku koittas puukolla viillellä irti niitä.

 

Eka neuvola oli eilen. Ei kuunneltu sydänääniä tai mitää. Parit putkilot verta ja muuta perussettiä. Jotenkin jäi vähä semmonen olo että tässäkö se oli ja toisaalta semmonen olo että hirvee show. Eka ultra vasta 14.4, pikkusen aikaa saa ootella tässä että tietää onko siellä kaikki ihan ookoo. Tai onko siellä ylipäänsä mitään. Pahoinvointi hävis täysin viime viikolla. Sitä kesti reilun viikon verran. Tissit on niin kipiät että ei mitää järkeä. Aamusin tuntuu siltä että joku koittas puukolla viillellä irti niitä.
Viikkoja vissiin 8+3 tällä hetkellä.

 

Niin siinä sitten kävi, että pienokainen oli mennyt kesken viikoilla 7-9. Itkusta ei tule loppua. Ymmärrän silti, että näin oli tarkoitettu ja parempi tässä vaiheessa kuin myöhemmin.

Nyt pelottaa eniten tyhjennyksen mukana tulevat kivut. Henkilökunta oli aivan ihanaa. Torstaina menen muutamaksi tunniksi sairaalalle.

En tiedä miten tästä selviää, mutta elän nyt hetki kerrallaan. Mielessä on monta kysymystä ja pelko, että tuleeko näin käymään aina.

Kun saatte lokakuussa pienokaisen syliinne, niin nauttikaa, rakastakaa ja pitäkää huolta pienestä. Koittakaa muistaa raskauden tuomien oireiden ja kipujen keskellä, että lopputulos on yksi maailman rakkaimmista asioista.

Hyviä vointeja kaikille ja antoisia raskauspäiviä

Suuret pahoittelut, tuntuu niin pahalta teidän puolesta.. Ei sanat edes riitä! Voimia

 

Vauveli vanhalle, oon ihan äärettömän pahoillani teidän puolesta! Yritä kuitenkin muistaa että keskenmenot näillä viikoilla on TODELLA yleisiä eli se ei missään nimessä tarkoita että sussa olisi jotain vikaa miksi seuraava ei onnistuisi. Tää vaavi ei nyt ollu tarpeeksi vahva mut suurella todennäköisyydellä seuraava on. Itke niin paljon kun itkua riittää, keskenmeno on ihan oikea kipeä menetys. Mutta sitten kun oot surrut tarpeeksi, käännä katse tulevaisuuteen jossa ehkä odottaa talvi- tai kevätvauva.

Älä turhaan sitä tyhjennystä pelkää. Monilla se käy tosi helposti ja jos ei niin kunnolla kipulääkettä. Mies kuitenkin mukana tukena ja turvana. Kovasti voimia teille, joskus tämä on vain paha muisto, jota et kovin usein ehdi muistella kun elävät lapset pitää kiireisenä.

 

Jotenkin tässä miettiikin, että ottaisiko asiaa näin raskaasti, jos olisi jo lapsia olemassa. Niiden takia pitäisi jaksaa ja ei ehkä niin ehtisi surra. Enkä siis sano ettei siinä suru tulisi, tottakai tulisi, mutta siinä ei ehkä niin ehtisi velloa.

Päällimäisenä kysymyksenä ehkä on, että ehtiikö tässä vielä raskautua. Ikää on kuitenkin jo se 37. Tai ehtiihän sitä, mutta riskit kasvavat koko ajan. Se on selvää, että uutta yritetään heti kun voi.

Puuh, elämä on vaan välillä niin julmaa. Jotain positiivista tässä raskaudessa on ollut se, että on otettu jo kolmet verikokeet enkä ole pyörtynyt kertaakaan. Myös sairaalaanmeno hirvittää, kun olen viimeksi ollut v. 1994. Noh, onpa hyvää siedätyshoitoa.

 

Niin siinä sitten kävi, että pienokainen oli mennyt kesken viikoilla 7-9. Itkusta ei tule loppua. Ymmärrän silti, että näin oli tarkoitettu ja parempi tässä vaiheessa kuin myöhemmin.

Nyt pelottaa eniten tyhjennyksen mukana tulevat kivut. Henkilökunta oli aivan ihanaa. Torstaina menen muutamaksi tunniksi sairaalalle.

En tiedä miten tästä selviää, mutta elän nyt hetki kerrallaan. Mielessä on monta kysymystä ja pelko, että tuleeko näin käymään aina.

Kun saatte lokakuussa pienokaisen syliinne, niin nauttikaa, rakastakaa ja pitäkää huolta pienestä. Koittakaa muistaa raskauden tuomien oireiden ja kipujen keskellä, että lopputulos on yksi maailman rakkaimmista asioista.

Hyviä vointeja kaikille ja antoisia raskauspäiviä

Voi itku, olen niin pahoillani!! Selviät kyllä, kivut ei nujerra ja uutta raskautta voi taas pian yrittää, luotathan. Etkä sinä oikeasti ole vielä vanha, aikaa on monta vuotta! <3 Minulla oli loppusyksystä keskeytynyt keskenmeno, tiedän miten musertavalta se tuntuu. Kipujen kanssa pärjäsin hyvin, vaikeampaa oli toipua henkisesti ja uskoa uuteen raskauteen. Tässä sitä kuitenkin ollaan, asiat ihanasti Voimahalaus!

 

Vauveli vanhalle, mitä suurimmat pahoittelut teille! Onnea tulevaisuuteen ja uuteen yritykseen, toivon sydämestäni että saatte oman nyytin vielä <3

 

Niin siinä sitten kävi, että pienokainen oli mennyt kesken viikoilla 7-9. Itkusta ei tule loppua. Ymmärrän silti, että näin oli tarkoitettu ja parempi tässä vaiheessa kuin myöhemmin.

Nyt pelottaa eniten tyhjennyksen mukana tulevat kivut. Henkilökunta oli aivan ihanaa. Torstaina menen muutamaksi tunniksi sairaalalle.

En tiedä miten tästä selviää, mutta elän nyt hetki kerrallaan. Mielessä on monta kysymystä ja pelko, että tuleeko näin käymään aina.

Kun saatte lokakuussa pienokaisen syliinne, niin nauttikaa, rakastakaa ja pitäkää huolta pienestä. Koittakaa muistaa raskauden tuomien oireiden ja kipujen keskellä, että lopputulos on yksi maailman rakkaimmista asioista.

Hyviä vointeja kaikille ja antoisia raskauspäiviä

Voimia! Itke juuri niin paljon kun tarvii, kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. Toivotaan parasta, että seuraava kerta sujuu paremmin

Itse koin kanssa keskeytyneen keskenmenon syksyllä ja voi sitä surun määrää. Tyhennyksestä jäi itselle suht hyvä fiilis. En ollut kovin kipeä, ei vaan meinannut tyhjentyä ja siksi jouduin olla sairaalassa 12h ja se oli rankkaa.

 

Vauveli vanhalle, osanotto täältäkin. Tuntuu niin kurjalle teidän puolesta. Ihanasti muut ovatkin jo kirjoittaneet, minäkin haluan kannustaa uuteen yritykseen ja uskoon tulevaisuudesta. Toki riskit kasvavat iän myötä, mutta ei ne mitään hirmuisia vielä sinun iässäsi ole. Esikoisen vauvaryhmässä oli useampi 40-41 -vuotias ja kaikki saivat terveet vauvat ilman ongelmia. Toivon myös että teillä on pian perässä oma nyytti sylissä <3

 

37-vuotias ei todella ole vielä vanha! Hedelmällisyys toki laskee mutta kun on todistetusti jo kerran raskautunut, on se oikein positiivinen merkki. Yhdelle kaverille oli lääkäri sanonut että nykyään alle 35-vuotiaita äidiksi haluavia pidetään nuorina, joten kaksi vuotta lisää ei voi vielä olla vanha. Oon ihan varma että saatte esikoisenne 2017, nähtäväksi jää onko talvi-, kevät-, kesä- vai syysvauva. Niin tai ehtisihän sitä jo tänkin vuoden puolelle mutta ei ehkä niin hätäistä kaveria toivota.

 

Otan osaa Vauveli vanhalle, todella surullista että kävi näin. Kuten niin monet muut edellä niin rohkaisen luottamaan omaan kehoon ja uuden raskauden mahdollisuuteen. 37-vuotias ei ole mikään vanha! Olen käsittänyt, että km jälkeen voi tärpätä uudelleen helpostikin - toki lääkärin suosituksia uudesta raskautumisesta on syytä kuunnella. Mulla on noita km:ja ollut syys- ja joulukuussa. Ei kannata antaa periksi. Voimia tähän rankkaan tilanteeseen <3