Lokakuun lapset 2013 <3 *maaliskuussa*

Meillä isä on osallistunut jokaiseen neuvolaan ja ultraan, mutta ihna omasta tahdostaan. Ymmärrän että kaikilla ei miehet käy, onhan ne neuvolakerrat vähän "turhia" sillä lailla jos miehellä on töitä. Mutta minä olen ollut onnellinen että mieheni on joka kerta ollut mukana ja aikoo olla myös tämän kakkosen kanssakin

Padmerine & Pampula 7+2

 

Marjaana: Kyllä oireet voi vaihdella päivästä toiseen eli älähän sen takia hätäile! Ja sitten voi olla lähes oireeton kuten minä.

TV: Joku kyseli telkun katselusta. Katselen sieltä monen moista, mutta nyt on erityisen kivaa katsoa sitä sarjaa subilta, missä seurataan synnytyksiä. En nyt muista nimeä...

ON: Huomenna verikokeisiin...

Lokakuinen

 

Kävin tiistaina uudestaan siellä VU:ssa ja sieltähän löytyi "pikkunen", vahvalla sykkeellä. LA siisty 2 päivää aikasemmaksi eli 10.10. Olihan siellä masussa jo vähän vauvan näköä :heart:

Pullero mulla myös kierto mitä sattuu ja menkkojen mukaan mulla olis 10+5 tällä hetkellä, mutta tiistain ultra anto tuloksen 8+5 eli nyt on 9+1 :heart:. Toivotaan että on vielä niin pieni ettei kunnon tulosta saatu

 

Minun mieheni olisi kyllä tullut neuvolaan mukaan, mutta hän olisi joutunut olemaan poissa töistä ja tekemään tunnit myöhemmin sisään, eikä 1. neuvolakerran anti ollut kovin kummoinen kuten avauduin tuolla aikaisemmin. Innoissaa hän on tulossa ultriin ja sitten kuuntelemaan sykettä!

Tuosta isyydestä ja miehen suhtautumisesta, eli esikoinen on tulossa meille pitkän odottelun jälkeen... Miehellä selkeästi sekavat tunteet möhömahaani kohtaan, koska tajuaa että vauva alkaa siellä rakentamaan pesäänsä mutta samalla mahani näyttää huvittavalta kaljamahalta! Vielä en äitiiysvaatteita käytä, mutta housunnapit ei ole mennyt kiinni moneen viikkoon enää... Mies oli ihana silloin neuvon jälkeen kun raahasin kaikenmaailman kirjasia kotiin niin heti kävi istumaan ja lukemaan. Ollaan puhuttu paljon synnytyksestä ja jos esim. siellä joudun itse leikkaukseen, niin miehen pitää hoitaa vauvaa sitten yksin hetken aikaa jne. Kyllä mieheni isän paikan ottaa, oli vain huolissaan yksi päivä kun tipputeli kaikkea lattialle ja oli ihan murheissaan jos tiputtaa vauvan :S Totesin vaan että kyllä se vauva käsissä pysyy, sen verran arvokas lasti on Mies kanssa suunnittel pitävänsä vauvaa sitten kantoliinassa... on se niin hupsu ja suloinen mies! Pohjimmiltaan siis machomies...

Koira löytyy tästä talosta, eikä pienintäkään huolta miten tulee suhtautumaan lapseen. On nimittäin ollut aiemmin lapsiperheessä ja kokemuksen huomaa koirasta kun on lasten seurassa. Koira on muuten selkeästi käyttäytynyt hieman eri tavalla raskauden aikana. Pari päivää ennen kun plussasin, niin ihmettelin kun superkiltti ja tottelevainen koiramme ei lenkillä kuunnellut minua yhtään, sain silloin huutaa ihan naama punaisena että jotain tapahtui. Koira myös vältteli minua jokusen päivän. Siinä ehdin sitten plussata ja onneksi koira alkoi pian kiehnäämään vieressäni, nykyisin äiti on kaikista paras! Koira on siis jopa poikkeuksellisen paljon lähelläni...

Joku kyseli vaihtelevista raskausoireista, itselläni ainakin vaihtelee melkeinpä päivittäin oireiden voimakkuudet ja oireet itsessään... tissitkin kipeytyvät nykyisin iltaa kohden, vain vähän arat nyt.

Aiomme muuten kertoa vanhemmilleni ja veljelleni lauantaina!!!

Luna85 8+3 (neuvolan laskujen mukaan 9+3)

 

Huomenta Daamit!

Vastailen taas ensin..

Fenixlintu Oma mielipiteeni tohon ensimmäiseen neuvolaan on se, että miehen on turha tulla sinne, ellei itse koe haluavansa saada tietoa ja kysellä asioista. Seuraavat käynnit kun kuunnellaan sydänääniä on paljon mielekkäämpiä miehelle. Ekakerrallahan sitä vaan pölistään ja kirjaillaan.. Mun mies on ollu kaikissa ultrissa mukana ja muutamissa neuvoloissa äitiysaikana ja lasten rokotuksissa jne. haluaa todellakin olla mukana ja on todella kiinnostunut raskausajasta ja lapsista. Mutta ekaneuvola on vaan mun mielestä miehille ihan turha, ellei tosiaan mies itse halua tulla kuuntelemaan ja kyselemään. Joten älkää daamit pakottako isiä ekalle käynnille, voi mennä maku sitten niistä seuraavista.. Kun ei siellä ihan oikeesti ole kovinkaan montaa miestä kiinnostavaa jorinaa ekalla kerralla! Joten komppaan kyllä meppulia tässä..

Marjaana84 Mulla ainakin vaihteli olot päivittäin ja oireet ja nyt pahaolo on loppunu oikeestaan kokonaan. Aamulla heikottaa jos en heti syö aamupalaa, mutta muuten ei oikeestaan ole enää edes pahaolo. Muistelen, että aikaisempien kohdalla pahoinvointi olis loppunu vasta likempänä rv 12, mutta jospa tässä nyt mennään näin..

Näistä miesmalleista, niin oon sitä mieltä että on olemassa perheenisiä ja ikisinkkuja, vaikka olisivat naimisissa. Harvemmin tapaa miestä ketä osallistuu ja menee tasapainoisesti ja sulassa sovussa puolison kanssa, kyllä ne yleensä sitten menee ihan omia menojaan perheeltä kyselemättä.. Näitä on valitettavan paljon. Itse olen onnekseni saanut mitä parhaimman perheenisän ja aviomiehen, kuka osallistuu ja on läsnä ja mukana ja hakuaa viettää viikonloput meidän kanssa. En tiedä mitä tekisin jos mies ei haluais olla meidäön kanssa vaan panis omat illanvietot, harrastukset tms viikonloppuisin perheen edelle.. huh..

 

yh79 Kovasti jaksamisia :hug:

Mulla iho on ollu tosi hyvässä kunnossa ennen, mutta nyt viimesen 9kk:n aikana on mennyt tosi huonoon kuntoon. Johtuen kenties kaikesta stressistä mitä km ja ku on aiheuttanu. Ja nyt sitten tämä raskaus tekee oman osuutensa, kun tulee jo kaulaankin finnejä, mihin yleensä ei tuu : / Ja kun oon vielä kauheen laiska meikkaamaan aamusin, vaan ku pakko.

Mammavaatteita ei vielä oo käytössä, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin vasta viikolla 13-14 saa ruveta niitä käytteleen.

Marjaana Mulla toisen lapsen kohalla hävis oireet kokonaan muistaakseni viikolla 6 tai 7, ja oli pois noin viikon. Ja sitten taas alko. Eli ihan hyvin voi tosiaan olla nuita oireettomiakin päiviä. Ja myös Lokakuisen tapaan, nyt oon lähes oireeton

Esikoisen odotusaikana mies kävi neuvolassa mukana ainakin ekalla kerralla, ja taispa se olla aina kun töiltään pääsi, en nyt muista. Toisen kohalla en muista miten kävi, mutta empä sitä siellä ois etes kaivannu, kun ei siellä isille oikein oo mitään, paitsi sykkeen kuuntelu Nyt kolmannen kohalla ainakin ekaan neuvolaan saa tulla, koska täällä tehdään nykyään isillekin joku pieni terveystarkastus.

Vielä ois varmaan vaikka ja mitä kommentoitavaa, mutta kun tulee päivässä niin paljon tekstiä ettei perässä pysy, enkä jaksa hirveesti taaksepäin olla sitten erikseen selaamassa.

Omaan ).( ei mitään erikoista. Oireita edelleen hyvin hyvin vähän, mutta enään en oo niinkään huolissaan siitä. Välillä kyllä tulee semmonen tosi öklöttävä olo, ja tissejä kivistää ja kolottaa aina välillä. Että välillä sentään jotain Ja eilen illallakin oli tosi semmonen ähky olo, vaikka en ollu moneen tuntiin etes syöny. Enkä itteeni etes ähkyyn aikasemmin syöny. Ajattelin kuitenkin varata ens viikolle tai viim kahen viikon päähän ajan yksityiselle ultraan, kun siihen np-ultraan on kuitenkin vielä 6 viikkoa.

Marlin ja murunen poksuti poks 7+0

 

Fossiili: Mitenkä sulla on tuo mennyt, tuo ultraushommeli ja lasketun ajan määrittäminen? Mua niin lujaa pelottaa ny ku terkka aluks puhu että kyllä näillä viikoilla pitäisi jo kaiken näkyä jne.. Ja kun ei näkynyt niin nyt sitten oon miettiny pääni puhki tuulimunia ja keskenmenoja. Mun kierto siis vaihtelee 30-80pv.n välillä, keskimäärin kuitenkin sellaset 55pv. Menkat mulla on ollu viimeks joulukuun keskellä, että onhan niistä aikaa. Ja toisaalta plussa tuli testiin jo kp 40 tienoilla kun huvikseni kokeilin, silloin ei siis ollut vielä "myöhässä".

Joku tais kysyä, niin mulla tämä tulos ultrassa vaikka tehtiin kumpaakin kautta.

 

Marjaana: Hienoa, että syke sitten löytyi! Meitä onkin clomittarista täällä useampia - alkuvuosi on ollut lupaava meille pitempään yrittäneille
Oireista: mulla ei esikoista odottaessa ollut lainkaan pahoinvointia, ei nippailuja, kuvotuksia tai muitakaan tuntemuksia. Kuudenelle kuulle olin miltei oireeton ja ihmettelin, kun muut valittelivat vointiaan. Nyt taas olen muutamana päivänä tuntenut kuvotusta, mutta ei edelleenkään mitään suurempia tuntemuksia. Joten veikkaisin, että kaikilla ei normaaliraskkaudessa ole pahoinvointia tai muitakaan raskausoireita. Eli älä ole huolissasi, jos jonain päivänä saat nauttia hyvästä voinnista. Toivon sun raskauteesi kaikkea hyvää ja suurta suojelusta!

Laala: Mullakin ekassa raskaudessa neuvolassa rutistiin esimerkiksi painosta. Mies oli tosiaan mukana ja mulle se oli helpotus, koska voitiin sitten puhua asioista keskenämme. Oltiin samalla sivulla siis... Mulla oli reippaasti ylipainoa jo ennen raskautta, mutta kun söin sitten koko raskauden ajan superterveellisesti, paino ei noussut koko raskauden aikana tippaakaan. Neuvolan tädit olivat äimän käkenä... Mutta se perustui täsin siihen, että meillä oli miehen kanssa yhteisrintama asiassa ja sain siis tosi hienosti tukea. Nyt mennään samalla ajatuksella ja pidetään sormet ristissä, jotta kaikki menisi hyvin..

Neuvolasta vielä: Meikäläinen sai esikoisen siis 35-vuotiaana. Olin jo ehtinyt opiskella, tekemään uraa ja toteuttamaan itseäni vuosikymmenet. Meillä alun perin vauvakuume iski mieheen ja olimme sopineet naimisiin mennessämme, että yhden lapsen sitten teemme. Meillä meni reilut 1,5 vuotta siiihen, että haikara vihdoin kuuli kutsumme - joten ehdimme tosiaan miettiä asiaa paljon. Yrittämisestä huolimatta mulle tärppi oli kuitenkin sitten iso juttu. Tajusin, että mikään ei olisikaan enää niin kuin ennen. Mulla oli siis jonkinlainen äitiyskriisi jo ennen synnytystä - kipuilin sitä, että mun maailma oli muuttumassa ja tiedostin sen voimallisesti. Kun mies sitten oli meidän perheessä se lapsen hankinnan innokkaampi osapuoli, me tosiaan sovimme, että hän on mukana prosessin joka askeleella. Ja onneksi oli. Meillä neuvolan täti vaihtui raskausaikana 8 kertaa, joten kukaan ei oikein pitänyt kokonaisuudesta huolta. Ja se perhevalmennus - meillä täällä Espoossa se ainakin oli täysi floppi! Kukaan ei puhua pukahtanut mitään ja kaikki luikkivat vain pikana tilaisuudesta koteihinsa. Olen kuullut, että joillain paikkakunnilla perhevalmennuksessa on oikeasti hyviä keskustelija...

Meillä kävi vielä syntymän jälkeen niin, että lapsi joutui lonkkalastaan ja kruunuksi vielä kärsi koliikista. Ekat 3,5 kuukautta olivat ihan helvettiä... Mutta sitten meillä olikin hyväntuulinen ja avoin vauva. Minä huomasin jossain vaiheessa, että kun omat odotukset eivät olleet ruusunpunaiset alkuunkaan, selvisin kaikista vaikeuksista yllättävän hyvin. Nyt toista odottaessa osaan jo pistää asiat mittakaavaan. Enkä ole peloissani edes koliikista tai lonkkalastasta - ne kuulema usein iskevät samaan perheeseen toisellakin kerralla... ;-)

Onko täällä muuten ketään muuta koliikin ja/tai lonkkalastan kokeneita? Ja oletteko olleet neuvolan tätiin tyytyväisiä - tai onko ollut vaihtuvuutta?

 

Mies neuvolassa mun mies oli mukana ekalla neuvolakäynnillä silloin kun esikoista odotettiin, ja lisäksi ehkä yhdellä tai kahdella muulla käynnillä. Toisessa raskaudessa ei tullut mukaan perus neuvolakäynneille, mutta molemmissa raskauksissa tietty ultriin, ja synnytysvalmennukseen esikoista odottaessa.
Nyt tässä kolmannessa raskaudessa meinaan pyytää mukaan vain ultriin. Ajattelin että en ehkä nyt ensiviikon ekalla neuvolakäynnillä halua edes kuulla sydänääniä kun olis ihana kuulla ne ekaa kertaa yhdessä ekassa ultrassa.

Tuli eilen hyvä mieli kun mies illalla kysyi että onko meillä enää tallessa sitä kirjasta mikä saatiin esikoista odottaessa neuvolasta. Se missä on jokaisen raskausviikon kohdalla kerrottu miten vauva kehittyy ja raskaus muuttaa äitiä.. Ei olla säästetty, joten mies sanoi että mun pitää muistaa pyytää sellanen kun meen ekalle neuvolakäynnille. Muistan että hän on edellisissä raskauksissa iltasin sitä sängyssä lueskellut ennen nukkumaan menoa :heart:

 

Tuli eilen hyvä mieli kun mies illalla kysyi että onko meillä enää tallessa sitä kirjasta mikä saatiin esikoista odottaessa neuvolasta. Se missä on jokaisen raskausviikon kohdalla kerrottu miten vauva kehittyy ja raskaus muuttaa äitiä.. Ei olla säästetty, joten mies sanoi että mun pitää muistaa pyytää sellanen kun meen ekalle neuvolakäynnille. Muistan että hän on edellisissä raskauksissa iltasin sitä sängyssä lueskellut ennen nukkumaan menoa :heart:

Mulla on tuo kirja jäljellä ja olen kirjoittanut joka viikon kohdalle oireita ja muita tuntemuksia. Nyt onkin kiva seurata miten tässä raskaudessa asiat menee kun ajallisesti ollaan melkein päivälleen samoissa päivissä kuin viime vuonna. Nythän laskettuni on 22.10, viimeksi 26.10 Viimeksi olen saanut dopplerillä sydänäänet kuulumaan 3.4. joten kiva katsoa kuuluisiko nyt aikaisemmin

 

fenixlintu Tähän nykyiseen tätsyyn oon tosi tyytyväinen, on niin tuttu jo meille kun esikoisen puolivuotisneuvolasta asti ollaan käyty samalla. Esikoista odottaessani oli siis eri tätsy, mutta sekin pysy samana (jotain lomia lukuunottamatta) koko raskauden ajan ja tuli ekalle kotikäynnillekin vaikka olisi pitänyt jäädä lomalle.. halusi itse vielä tulla senkin hoitamaan =) Hän oli vähän sellanen "lässyttäjä", puhu kun pikkulapselle ja painosta jakso valittaa ja neuvo ottamaan miniporkkanoita kun tekee mieli suklaata!!! Voi helvata.. Tää uus ei ole painoon puuttunu milläänlailla vaan enemminkin kannustaa siihen ajatteluun, että kilot sitten on mulla kyllä lähtenytkin.. kuopuksesta jäi kymmenisen kiloa ja ne lähti sitten imetyksen ja parin kuukuaden terveysdietin jälkeen, joten aika lähtöpainosta pääsin taas liikkeelle.. Mutta siis oon tyytyväinen ja kivaa kun pysyy samana, se helpottaa niin paljon, ei tarvii kerrata samoja asioita moneen otteeseen aj on helpompi puhuakin vaikeistakin asioista..

Dita meillä oli ihan sama, mies kyseli kierrevihon perään.. otin häntä varten sen neuvolasta.. ite luen netistä viikot yleensä =)

 

Neuvolatädeistä Se on kyllä tärkeetä että tulee neuvolatädin kanssa hyvin toimeen. Mulla kans sama "täti" ollut jo monta vuotta, sekä raskaudessa että lasten kanssa ja hän on tosi ihana ihminen. Kun on tuttu ennestään niin on helpompi ottaa myös vaikeat ja nolot asiat esille, kuten esim. peräpukamat ja sellaiset ei niin mieluistat vaivat. "Tätini" on erittäin ymmärtäväinen, empaattinen eikä lässytä turhia painosta ja tuollaisista asioista. On aidosti kiinnostunut asiakkaan hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Myös lasten kanssa on tosi ihana ja kärsivällinen ja iloinen.

 

Meillä mies oli esikoista odottaessa mukana jokaisella neuvola käynnillä, jokaisessa ultrassa, ainoastaan viimeinen tapaaminen perhevalmennuksesta jäi käymättä(sekin oli jo 6kk tapaaminen). Oltiin onnellisessa asemassa, että mies opiskeli ja koulusta oli helppo lähteä neuvolakäynneille. Esikoista odottaessa oli hyvä, että molemmat oli paikalla, saatiinpahan sama info eikä tarvinnut muistella mitähän siellä tapahtui. Nyt on töissä ja ainakaan ensimmäisellä ei ollut mukana, toivottavasti ultriin pääsisi.
Minä olen myös sitä mieltä, että lapsia on alettu yhdessä tehdä ja yhdessä niitä myös kasvatetaan. Olenkin raahannut miehen mukana puistoon johon alkuun vähän ujostellen lähti.
Onneksi ollaan molemmat kotihiiriä joten ei ole tarvinnut menoista kinastella. Tiedetään, että voidaan lähteä tarvittaessa Omaa aikaa pitäisi molemmilla olla hieman enemmän. Mielestäni menee liiallisuuksiin jos jompikumpi on joka viikonloppu jotain omaa menoa suunnittelemassa.
Miten muiden miehet suhtautuu kotitöihin? Meillä vie kyllä roskat mukisematta, mutta jos huomautan esim. imuroinnista on se "nalkuttamista", tiskipöydät voisi minun puolesta myös muistaa joskus pyyhkäistä

 

Kairi Meillä kotityöt on kyllä 95%:sti mun vastuulla. Mies on vaan aika laiska niitä tekemään.. Pyykkikoneeseen onko kerran koskenu Oon sitä mieltä, että sais kyllä enemmän osallistua kodin kunnossapitoon, koska hommaa kyllä riittää kun on noi kaksi tossa jaloissa hääräämässä. Tyttökantaa kamaa ulos huoneesta minkä kerkiää ja huone on pommin jäljiltä kokoajan.. Välillä ahistaa siivota ukonkin jälkiä, kun ei ole esim viittiny laittaa tyhjää vellipurkkia suoraan roskiin, vaan jättäny tiskipöydälle. Tai kaljatölkit pöydille pyörimään.. Hän ei vaan osaa omia jälkiään korjata ja ei kyllä myöskään siivoa, joten se taakka on mulla. Tällä hetkellä "tyydyn" kohtalooni kun oon kuitenkin kotona lasten knassa, mutta kun palaan töihin saa tahti muuttua. Aijon ottaa perheen yhteisen siivouksen viikonloppuun jos muu ei auta..

 

Mies ja kotityöt Mun mieheni ei pahemmin siivoa. Keittiön voi siistiä silloin tällöin, mutta imuriin tarttuu erittäin harvoin. Mieheni tekee kuitenkin ruokaa muutaman kerran viikossa, lämmittää taloa (silloin kun emme käytä öljyä), kolaa lumet ja viihdyttää lapsia. Mielestäni voisi kyllä osallistua enemmän siivoamiseen, ja nalkutan siitä kyllä melko usein, mut ei se pahemmin auta :kieh:. Pyykkikonetta ei myöskään käytä, enkä tiedä uskaltaisinko päästää siihen hommaan kun puolet vaatteista olisivat varmasti pilalla sen jälkeen .

Luklu Meillä sama homma noitten lelujen kaa, niitä on ympäri asuntoa koko ajan. Menee yleensä noin viisi minuuttia siivoamisesta kun kuopus vetää ne taas olohuoneeseen. Tytön huone taas on ihan kamala kaatopaikka. Itse en lasten huoneita siivoa (muuta kuin imuroin) vaan saavat itse kyllä siivota lelunsa kun ovat sen verran isoja jo. Esikoinen on parempi pitämään järjestystä, mutta kyllä hänkin sotkee huoneensa. Noh, itsepähän astuvat niitten legojen päälle sitten .

 

TV:stä Itse katson tv:tä tunnin ruokailun jälkeen kun tulee Emmerdale, ja sitten illalla kun kaksi nuorinta on saatu nukkumaan. Seuraan sarjoja kuten House, Holmes NYC, Greyn anatomia, Kohde, Mentalist (joka jäi tauolle) ja Kosto. Sit pidän myös lauluohjelmista joten nyt tulee katsottua Voice of Finland perjantaisin. Lauantaina katson usein jotakin leffaa jos joku hyvä sattuu tulemaan tv:stä. Yleensä olen kuitenkin niin väsynyt iltaisin että nukahdan tv:n ääreen siinä puoli kymmenen maissa .

 

Meillä on myös leluja ympäriinsä vaikka ei ole vielä kun yksi leikkijä Osa leluista on tarkoituksella olohuoneessa, että saa täälläkin leikkiä. On ne nuo miehet hassuja Kumma juttu, ettö kun oltiin reissussa pojan kanssa oli kotona erittäin siistiä kotiin tullessa. Siivosin tosin lähtiessä, mutta on se omia jälkiään silloin siivonnut
Minäkin yritän seurata Emmerdalea, mutta usein se menee toisella silmällä vilkuiluksi. Lisäksi katson Walking dead:ia. Eipä sieltä oikein muuta tule katsottua, katsotaan enemmän dvd:ltä jotain sarjoja tai leffoja silloin kun ennättää.

 

Isä neuvolassa-aiheeseen voisin minäkin sanoa jotain. Ehkei se neuvolassa äidin mukana ravaaminen ole se mittari onko kuinka osallistuva/hyvä isä, mutta kyllä mun mielestä pitää jossain määrin olla kiinnostunut raskaudesta ja sen tuomista muutoksista. Oli se sitten vaunujen/turvaistuimen kattelu vauvalle netistä tai kaljoittelureissujen vähentäminen.

Meillä mies oli esikoisen aikaan joka neuvolassa mukana siihen asti, kunnes joskus 36+ viikolla alkoi olla töissä niin kaukana, ettei päässyt kesken työpäivän mukaan. Siihen saakka oli töistä lähtenyt kesken päivän käymään mun kanssa neuvolassa, kun työ oli semmoinen ettei haitannut vaikka oli hetken poissa. Oli myös paljon lomautuksella ni pääsi mukaan ilman ongelmia. Ultrat ja perhevalmennukset kävi kanssa, vaikka molemmat oltiin vähän sitä mieltä ettei saatu niistä valmennuksista oikein mitään irti.
Nyt ei lähtenyt ekaan neuvolaan mukaan, ku itse sanoin sille ettei tarvii ku siellä ei tapahdu mitään. Lähtee varmaan johonkin neuvolaan mukaan ja ultriin tietty myös. Neuvolassa sydänäänien kuuntelukaan ei oo niin ihmeellinen juttu miehelle, kun tästäkin voidaan kotona kuunnella niitä koska vaan...

Kotitöihin mies osallistuu ihan hyvin, toki oma-alotteisuutta kaipaisin lisää. Tiskikoneen yleensä tyhjentää pyytämättä, mutta imuriin ei tartu kuin käskystä. Tekee kyllä kun pyytää, mutta monesti aika pitkällä viiveellä... Pyykinpesuun en anna sen osallistua, ettei varsinkaan lapsenvaatteet mee pilalle

Telkkarista katon vähän miten sattuu ohjelmia. Meillä on tallentava digiboxi, johon tietyt ohjelmat tallentuu automaattisesti, niin katson ohjelmia millon ehdin. Salkkarit katotaan päivittäin, poikakin aina innostuu ku tunnari alkaa Mutta tällä hetkellä sarjoja mitä seuraan; Greyn anatomia, Iholla, Olipa kerran, Kosto, Holmes NYC.. Sitten monesti taustalla pyörii esim Matkaoppaat, Masterchefit, Satuhäät yms suomalaiset sarjat joita voi vaan sivusilmällä seurata..

Me kuunneltiin maanantaina (9+4) Mytyn sydänääniä :heart: Pitkän aikaa jumpsutti Miehelläkin ihan silmät kostui kun kuunteli.. :heart: Eilen illalla kokeilin kans, mutta pikkuisella oli vissiin kiire kun ei pysynyt yhtään paikallaan, pari kertaa sain hetken kuulumaan kunnes taas luikahti karkuun

Mulle voi muuten laittaa että neuvola 23.4.

akkiiR ja Mytty 10+0 POKS!

 

joo se on ihme homma toi valmennus kun tuntuu ettei siitä sillon mitään hyötyä ollu. Jotenkin sellasia itsestäänselvyyksiä käytiin vaan läpi.. Kaipa sitä nykyäiti kaivaa netistä jo niin paljon tietoa, ettei valmennuksiin mitään uutta enää mahdu. Eihän sekään kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole.. Esikon kanssa kävin valmennuksen, muttei siitä juu hyötyä ollu. Ei edes siitä synnytystä käsittelevästä kerrasta, kun näyttivät jonkun videon missä äippä vähän ähisi ja puhisi ja sit poks. Noni tässä on teidän vauva.. Totuus oli aivan toista

 

Mäkin olen nykyisin ihan tajuttoman väsynyt. Päivät töissä ja illat puuhastelua lasten kanssa. Ei illalla tarvitse iäunta kauaa odottaa Viimeistään kympiltä oon jo untenmailla.

 

Mulleki voi laitta neuvolan 26.3

Neuvolasta
Täällä mies tulee nytkin ensimmäiselle neuvola käynnille, joutuu ajaa sen 160km tänne mutta sano että haluaa olla mukana alusta asti. Vaikka se yksi neuvola on jo takana ja eihän siellä paljon mieheltä mitään kyselty. Tuntuu että hän on nyt enemmän innoissaan ku minä. Mua lähinnä edelleen pelottaa eikä uskalla heittäytyy tähä touhuu täysillä. Todella tunnollisesti lueskelee asioita.. tosin salaa minulta Kysyin tässä yks päivä että onko perillä yhtään missä mennään ja mitä tapahtuu niin sano että lukee kaikkea netistä mutta salaa.. Hassuhan se vähän on, mut ihana ku on niin kiinnostunut :heart:

Kotitöistä
Siivoaa kyllä mutta en oo tyytyväinen jälkeen joten siivoan mielummin itse Kaikki pitää olla niin laakeena itsellä. Katsotaan missä kunnossa kämppä on ku kotidun huomenna sinne, siivosin maanantaina lähtiessäni.

Tänään tuli taas vaaleanpunaista valkovuotoa, pienesti huolestuttaa. Aika sama kaava ku edellisessä keskenmenneessä raskaudessa.
Huolesta huolimatta tilasin eilen dopplerin, jos vaikka niitä sydänääniä kuuluisi kuha tässä muutama viikko eteenpäin kuluis.

verppu ja papu 6+4

 

Mun täytyy tunnustaa että valmennuksessa tuli käytyä tasan tarkkaan kerran! Se touhu oli niin typerää ja turhaa etten nähnyt mitään järkeä käydä siellä kaikki kerrat. Eka kerralla siis pyöriteltiin tuttipulloja ja tutteja kädestä toiseen ja vetäjä kertoi sellaisia asioita jotka täysjärkinen ihminen tajuaa itsekin. Oli kesä ja halusin ennemmin olla ulkona nauttimassa auringosta kuin istua väkisin kuuntelemassa asioista joista olin jo lukenut omin päin . Hyvin olen pärjännyt ilman sitä "valmennusta". Valmennuskin varmasti vaihtelee paikasta toiseen aika paljon, mut meillä oli siis surkea vetäjä silloin 7 vuotta sitten.

 

Listaa taas päivitetty, tervetuloa kaikki ihanat uudet odottajat! :wave:

Kotitöistä: meillä minä olen päävastuussa niistä, koska olen hoitovapaalla. Ihanasti tuo mies kuitenkin pyykkää omat kauluspaitansa, siivoaa silloin kun musta ei siihen ole, ja kylvettää lapset + laittaa ne nukkumaan. Muutenkin viettää aikaa lasten kanssa tosi paljon ja antaa samalla mulle omaa aikaa tehdä omia juttuja. Ja hakee valmista ruokaa nyt kun kaikki välillä yököttää...

Telkkarista en seuraa tällä hetkellä muuta kuin Kostoa, kaikki muut sarjat ostetaan DVD:llä ja niitä sitten katsoa tapitetaan kun lapset on unten mailla. Aika vähän tulee käytettyä niihinkään aikaa. Loppuraskaudesta varmaan enemmän, kun nukkumiset menee sängyssä pyörimiseksi.

(.) Ultra illalla, vähän jänskättää mennä, ja aika MATELEE... Muuten olo aikaisempaa parempi. Hiilareiden (turhien sellaisten) vähentäminen auttoi pahoinvointiin melkoisesti, joten tällä linjalla mennään. Nyt pitää jatkaa robottien ja paloautojen piirtämistä esikoiselle, joten illalla sitten ultran jälkeen lisää höpinää.

 

Minun eilisiltainen paperiin tullut "vuoto" rauhottui samantien kun alkoi. Oli siis todellakin niukkaakin niukempaa, mutta silti havaittavissa. Hieman todellakin hätäännyin, ja ehkäpä turhaa. Tänään oli siis ensimmäinen neuvola ja kaikki hyvin. Kyytiläisen sydänääniäkin kokeiltiin kuunnella ja miltein samantien ne napakasti jyskyttivät!! Oi mikä ihana tunne, kyllä herkisti mieltä! =)

 

Meillä mies oli ekassa neuvolassa esikoisen aikaan mukana, mutta todettiin sen olevan niiiiiiin turhaa, että seuraavat kerrat menin yksin. Ultriin tuli sitten aina mukaan ja se riitti kyllä mulle hyvinkin. Mullekin merkkaa enemmän se, että mies tosiaan vähentää kaljoittelureissujaan, kiinnostuu raskaudesta ja osallistuu arkeen enemmänkin kuin neuvolassa mukana käyminen. Tällä kerralla mies varmasti tulee ultriin mukaan, jos saadaan esikoiselle hoitaja siks aikaa.

Kotitöitä mies tekee pyynnöstä/käskystä, pyykinpesukoneeseen on koskenut kerran ja silloinkin sai vain ajastuksen päälle.

Telkkaria katson tosi vähän, ainoastaan Emmerdale on sellainen, joka tulee yleensä kytättyä. Lisäks katselen tallenteilta Simpsonit ja välillä CSI, NCIS jne.. Mut hyvin laiskanlaisesti

zoellella jännät paikat, tsemppiä mateleviin tunteihin!

).( Vatsa toimii Reippaanlaisesti väsyttää myös, tosin tänään on ollut sen suhteen parempi päivä. Vielä kuusi yötä ekaan neuvolaan, joka on kyllä varmaan aika "turha", ellen sais ruinattua ultrakurkistusta

Ai niin, uusille tervetuloa, ainakin Marjaana84 olisi myös tulossa samalle synnärille :heart: