Kiitos taas ihan älyttömästi tsempityksistä :flower: Ihanasti jaksatte lohduttaa, vaikka en enää tavallaan pinoon kuulukaan...
Olo on aika vaihteleva, toisinaan on ihan murheen murtama olo, esimerkiksi tänään kun siivotessa kuuntelin koneelta musiikkia shufflella, ja sieltä tuli lapsikuoron versio mansikkamäestä. Jotenkin iski tajuntaan se, että meidän vauva ei koskaan kasva isoksi. Eikä se koskaan mene harrastuksiin. Eikä se koskaan esiinny missään, niin että me miehen kanssa saataisiin ylpeänä katsoa ja itkeä kuinka se meidän pieni onkaan jo kasvanut isoksi. Tietysti vähän pitkälle ajateltua, mutta se tuli ihan vain jostain mielen perukoista yht'äkkiä mieleen ja itketti kovasti... Ja toisinaan olo on taas sellainen, että tulisi nyt vain ulos niin päästäisiin elämässä eteenpäin ja yrittämään uudestaan! Toisaalta ollaan myös mietitty yritystaukoa. Mitä jos sittenkin pidettäisiin välivuosi opinnoista ja reilattaisiin? Samat ajatukset kävi mielessä sen ensimmäisen keskenmenon kohdalla, mutta ne katosivat sitä myöten kun kierto palautui ja pääsi taas yrittämään. Ehkä jokin suojautumiskeino, ajatella kaikkea kivaa joka on helpompi toteuttaa ilman vauvaa.
Aloitettiin miehen kanssa myös suuri kevätsiivous, vietiin paljon vaatteita ja ylimääräisiä huonekaluja kierrätykseen ja ostettiin vähän uusia. Osa vanhoista maalattiin tänään, ja huomenna sitten vielä koristellaan. Vanhat jakkarat saa jalkojen ympärille maalattua kukkaköynnöstä
Hirveästi kaikkea toimintaa, että ei kerkeäisi velloa surussa vaan saisi purettua sen johonkin hyödylliseen. Ja meillä tämä toimii
Niin, ja vielä
limeee:lle. Siis omien ovislaskujeni mukaan 4+4 (ja menkoista 5+) aamuna oireissa tuli selkeä notkahdus, eli aamulla rinnat lässähti eikä niissä ollut mitään kipua tai muutakaan. Mitään muitakaan raskausoireita ei ollut, mutta rusehtava vuoto alkoi silloin myös, ja sehän jatkuu edelleen. Silloin oli sellainen olo, että kaikki ei ole hyvin. Googlailin aiheesta ja kaveritkin sanoi, että se on ihan tavallista. Ja tietty se voikin olla, mutta koko ajan oli sellainen kutina että nyt ei ole kaikki ok masussa. Kävin lääkäriläkin, joka sitten tunnusteli sen verran ettei vaan ole kohdunulkoinen. Sovittiin, että jos vuotelu jatkuu niin kahden viikon päähän kontrolli. Vuoto tosiaan jatkui koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta päädyin siihen että kun se on rusehtavaa ja niukkaa, niin olkoon. Sitten se kuitenkin runsastui ja muuttui punaiseksi, niin varasin sen lääkäriajan torstaiksi. Ja sitten saatiin tietää ettei sielä ole oikein mitään... Oireet siis palasivat notkahduksen jälkeen pikkuhiljaa, mutteivät koskaan kehittyneet yhtä vahvoiksi kuin aiemmin olivat. Ja sitten oli se fiilis ettei kaikki ole hyvin. Mutta se nyt ei tietenkään ole mikään merkki, koska vaikka kaikki olisikin mennyt hyvin, niin olisin ihan hermoheikkona varmasti silti ja uskoisin kaikkien kirpaisujen tarkoittavan keskenmenoa!
Silloin oireiden notkahduksen aikana otti päähän, kun kukaan ei ottanut tosissaan. Kaverit, jotka ovat itse jo äitejä kaikki, naureskelivat vain, että ensikertalaisen hermostuneisuutta. Ja että miten voisin muka tietää että kaikki ei ole hyvin, jos en ole kokenut sitä miltä tuntuu kun kaikki on hyvin. Inhottavaa vaistojen väheksymistä! Tottakai olisin mielummin ollut väärässä ja saanut terveen lapsen!
Jaksuja ja onnea (tarrasukilla kuorrutettuna) kaikille :heart: