Heikku voi pee mitä sakkia..kävitkö lastentautipolilla? Me käytiin syksyl terveydenhoitajal tk:ssa varmaa 5 kertaa kun likalla oli tosi paha yskä ja räkätauti ihan jatkuvasti "joo,eeheei,me ei tutkita noin pienen korvia" "eeeei noin pienelle voi antibiootteja huvikseen antaa" soitin sit lastenlääkärille,jolle päästiin ja hän määräsi SAMANTIEN viikon kuurin hengitystieinfektioon ja korvatulehukseen,joka oli äityny tosi pahaksi kun ei ollu hoidettu kunnolla heti.että näin.minen luota tk:hon YHTÄÄN.
~LOKAKUUN lapset **2010** helmikuussa <3~
- Viestiketjun aloittaja mama-L
- Ensimmäinen viesti
Heikku, voi räyh noita **tun lekureita. Mulle kans puoli vuotta jankutettiin koliikkia selitykseksi huutamiseen, vaikka kuinka väitin vastaan. Kun likka oli melkeen 8kk. ni päästiin vasta kunnon tutkimuksiin. Ihan yhtä huonoa toimintaa tuli yksityisiltäkin lääkäreiltä. Neuvolan uusi nuori lastenlääkäri sitten usko että penskalla on oikeesti muutakin, ku joku ikuisuuskoliikki ja maitoallergiahan sieltä löyty. Se on kumma kun kunnon tutkimuksia ei saada aikaiseksi ajoissa.
Emmabella: POKS POKS! 
Olo on nyt semmonen, että ei paljon huvita juhlia...
Ennätys pahaolo menossa tajuttoman väsymyksen kera... :$
Ikävä miestä ja muutenkin aika masis meininki.
Löysin kyllä oman hajun poistajan: SITRUUNA! Ostin sitruunan jääkaappiin, kun kuulin sen poistavan pahoja ja voimakkaita hajuja... Haistoin halkaistua sitruunaa ja se oli taivaallista!
Raikasta ja ihanaa, eikä yhtään yököttävää! Haistoin tiskejä ja sitten sitruunaa taas, samantien meni öklötys pois!
.... mutta en silti usko tämän olevan vakituinen keino, saattaisin aiheuttaa hieman kummastusta jos kävelisin kadulla sitruuna nenällä
Kaupasta löytyi LOHIkalapuikkoja, olipas hyviä nam.
Hyvää viikonloppua kaikille!! :heart:
Lara- ja hmm... (en keksi tekonimeä!!) rv7+0 :heart:
Olo on nyt semmonen, että ei paljon huvita juhlia...Ennätys pahaolo menossa tajuttoman väsymyksen kera... :$
Ikävä miestä ja muutenkin aika masis meininki.
Löysin kyllä oman hajun poistajan: SITRUUNA! Ostin sitruunan jääkaappiin, kun kuulin sen poistavan pahoja ja voimakkaita hajuja... Haistoin halkaistua sitruunaa ja se oli taivaallista!
Raikasta ja ihanaa, eikä yhtään yököttävää! Haistoin tiskejä ja sitten sitruunaa taas, samantien meni öklötys pois!
.... mutta en silti usko tämän olevan vakituinen keino, saattaisin aiheuttaa hieman kummastusta jos kävelisin kadulla sitruuna nenällä
Kaupasta löytyi LOHIkalapuikkoja, olipas hyviä nam.
Hyvää viikonloppua kaikille!! :heart:
Lara- ja hmm... (en keksi tekonimeä!!) rv7+0 :heart:
Iltoja!
Monilla teillä tuntuu olevan pahaa oloa ja väsymystä. Niin minullakin oli esikoista odottaessa,oksensin 3kk ja väsytti sikana. Tämä raskaus tuntuu olevan aivan erilainen,tissit on kipeet mitä ei esikoisesta ollut,heikkoa oloa on jos ei muista syödä,mut muuten oon elämäni voimissa. Ihan mielettömän hyväntuulinen ja ahkera kuin ampiainen. Meinaa välillä huolettaa onko kaikki ok..
T: t 77 ja masukki 5+3
Monilla teillä tuntuu olevan pahaa oloa ja väsymystä. Niin minullakin oli esikoista odottaessa,oksensin 3kk ja väsytti sikana. Tämä raskaus tuntuu olevan aivan erilainen,tissit on kipeet mitä ei esikoisesta ollut,heikkoa oloa on jos ei muista syödä,mut muuten oon elämäni voimissa. Ihan mielettömän hyväntuulinen ja ahkera kuin ampiainen. Meinaa välillä huolettaa onko kaikki ok..
T: t 77 ja masukki 5+3
Kiitos kaikille lohdutuksesta ja kauniista sanoista :flower:
Tänään käytiin siis kättärillä tilanne katsomassa (hcg-arvo oli muuten torstaina ~5500) ja kohdusta löytyi 8mm kokoinen sikiöpussi, jossa sisällä näkyi pienenpieni ruskuaispussi (mitä tk-lääkäri ei eilen huomannut). Tämänpäiväinen gyne oli sitä mieltä, että 8mm sikiöpussissa pitäisi näkyä jo jotain, ja se vastaa n. viikkoa 5+. Koska kuitenkin kuukautisista olisi jo 7+2 ja oviksestakin 6+5, niin pidetään todella epätodennäköisenä että olisinkin vasta viikolla 5+, etenkin kun olisin siinä tapauksessa plussanut jo viikolla 2+...
Koska pienenpieni mahdollisuus on (gyne kyllä sanoi, että älkää luottako siihen yhtään) että alkio vielä löytyisikin, niin seurataan viellä viikko. Ensi torstaina taas hcg-kontrolli ja perjantaina ultra. Ja sitten tyhjennys, jos mitään ei saada näkyviin. Kovinkaan positiivisia tuloksia ei kuitenkaan ole odotettavissa koska ovisaika on aika tarkkaan tiedossa ei ole todennäköistä että se olisi ollut niin paljon myöhässä että viikkoja olisikin vasta vähemmän.
Että näillä mennään, tulen varmasti kertomaan sitten että mitä tapahtuu
Ainiin, otti niin kovasti päähän etten pääsekään ompelemaan kestovaippoja, niin päätin että lohdutukseksi itselleni ompelen sitten iiison kasan kestositeitä lääkkeellisen tyhjennyksen jälkivuotoa varten (joka voi kestää jopa neljä viikkoa, hui! ) Kyllä se edes vähän lohduttaa, kun saa kaikki ihanat kuosi-väri-yhdistelmät kuitenkin käyttöön! (Olenpas turhamainen... )
Niin, ja sitten piti vielä kysyä teiltä, joilla on keskenmeno takana (ja muiltakin tietty ), että pidättekö typeränä ja liioiteltuna asiana ostaa/tehdä/hankkia jonkin pienen muistoesineen menetetylle "lapselle". Pohdittiin tätä miehen kanssa tässä, että kun kuitenkin kaksi keskenmenoa jo takana, niin olisi mukava jos olisi jokin muisto näistäkin raskauksista. Hautajaiset yms. jutut tuntuvat minusta liioittelulta (jotkut ihmiset ilmeisesti tekevät tätä myös varhaisille keskenmenoille? ), mutta minulle olisi itselleni tärkeää, että "lapseni" tietäisivät (siellä missä nyt ovatkin) ettei me olla unohdettu heitä. Päädyttiin siihen, että ostetaan jokin kaunis puurasia ja kultasepältä pienet amuletit (vaikkapa pienet kultasydämet). Ja ehkä kaivertaa niihin sitten päivämäärät, jos tuntuu siltä.
Tuntuu, että surua on muuten niin vaikea hallita, kun ei ole mitään mihin sen surun voisi kohdistaa. Niin että kuulostaako ihan huuhaalta kaikkien mielestä? (Njaa, me kyllä varmaan tehdään näin vaikka kuulostaisikin, olisi vain mielenkiintoista tietää mitä mieltä ihmiset )
Tänään käytiin siis kättärillä tilanne katsomassa (hcg-arvo oli muuten torstaina ~5500) ja kohdusta löytyi 8mm kokoinen sikiöpussi, jossa sisällä näkyi pienenpieni ruskuaispussi (mitä tk-lääkäri ei eilen huomannut). Tämänpäiväinen gyne oli sitä mieltä, että 8mm sikiöpussissa pitäisi näkyä jo jotain, ja se vastaa n. viikkoa 5+. Koska kuitenkin kuukautisista olisi jo 7+2 ja oviksestakin 6+5, niin pidetään todella epätodennäköisenä että olisinkin vasta viikolla 5+, etenkin kun olisin siinä tapauksessa plussanut jo viikolla 2+...
Koska pienenpieni mahdollisuus on (gyne kyllä sanoi, että älkää luottako siihen yhtään) että alkio vielä löytyisikin, niin seurataan viellä viikko. Ensi torstaina taas hcg-kontrolli ja perjantaina ultra. Ja sitten tyhjennys, jos mitään ei saada näkyviin. Kovinkaan positiivisia tuloksia ei kuitenkaan ole odotettavissa koska ovisaika on aika tarkkaan tiedossa ei ole todennäköistä että se olisi ollut niin paljon myöhässä että viikkoja olisikin vasta vähemmän.
Että näillä mennään, tulen varmasti kertomaan sitten että mitä tapahtuu
Ainiin, otti niin kovasti päähän etten pääsekään ompelemaan kestovaippoja, niin päätin että lohdutukseksi itselleni ompelen sitten iiison kasan kestositeitä lääkkeellisen tyhjennyksen jälkivuotoa varten (joka voi kestää jopa neljä viikkoa, hui! ) Kyllä se edes vähän lohduttaa, kun saa kaikki ihanat kuosi-väri-yhdistelmät kuitenkin käyttöön! (Olenpas turhamainen... )
Niin, ja sitten piti vielä kysyä teiltä, joilla on keskenmeno takana (ja muiltakin tietty ), että pidättekö typeränä ja liioiteltuna asiana ostaa/tehdä/hankkia jonkin pienen muistoesineen menetetylle "lapselle". Pohdittiin tätä miehen kanssa tässä, että kun kuitenkin kaksi keskenmenoa jo takana, niin olisi mukava jos olisi jokin muisto näistäkin raskauksista. Hautajaiset yms. jutut tuntuvat minusta liioittelulta (jotkut ihmiset ilmeisesti tekevät tätä myös varhaisille keskenmenoille? ), mutta minulle olisi itselleni tärkeää, että "lapseni" tietäisivät (siellä missä nyt ovatkin) ettei me olla unohdettu heitä. Päädyttiin siihen, että ostetaan jokin kaunis puurasia ja kultasepältä pienet amuletit (vaikkapa pienet kultasydämet). Ja ehkä kaivertaa niihin sitten päivämäärät, jos tuntuu siltä.
Tuntuu, että surua on muuten niin vaikea hallita, kun ei ole mitään mihin sen surun voisi kohdistaa. Niin että kuulostaako ihan huuhaalta kaikkien mielestä? (Njaa, me kyllä varmaan tehdään näin vaikka kuulostaisikin, olisi vain mielenkiintoista tietää mitä mieltä ihmiset
)Täällä koko päivän ollu pala kurkussa...KAIKKI yökkäyttää mut silti hirvee nälkä koko aja. Jos olo jatkuu tällasena ni ei varmaa kauaa mee et saa käyä puhuu pöntölle saksaa.. :snotty: ..HYI että mikä olo :$ !!!!
Kätsy: toi sun ajatus tuosta muisto hommasta on kyl tosi nätti :heart: .. itelläni yks km takana mut ei kyl hoksattu miehen kans et ois mitäää tuollasta tehty.. vaik ei se viel myöhästä varmaa oo ku päivämääräki o hyvi muistisssa... siittä tuliki mielee et se tapahtu 9.10 viimesyksynä ni ei mee kyl kauas tän tulevan vauvvelin la :| jos vaan pysyy tällä kestaa mukana :heart: .. aika pelottavaa mut kai sillä sit oli hyvä tarkotus
nyt on kyl nii väsy et nukahan just tähän... taijjampa vaan katella tästä sohvalta ku mies koristelee ilmapalloilla+serpentiineillä kämppää huomisia poitsun 1v syndejä varten :heart:
..sen verran kumminki sain aikaseks että tein ehkä maailman hienoimman auto kakun
Kätsy: toi sun ajatus tuosta muisto hommasta on kyl tosi nätti :heart: .. itelläni yks km takana mut ei kyl hoksattu miehen kans et ois mitäää tuollasta tehty.. vaik ei se viel myöhästä varmaa oo ku päivämääräki o hyvi muistisssa... siittä tuliki mielee et se tapahtu 9.10 viimesyksynä ni ei mee kyl kauas tän tulevan vauvvelin la :| jos vaan pysyy tällä kestaa mukana :heart: .. aika pelottavaa mut kai sillä sit oli hyvä tarkotus
nyt on kyl nii väsy et nukahan just tähän... taijjampa vaan katella tästä sohvalta ku mies koristelee ilmapalloilla+serpentiineillä kämppää huomisia poitsun 1v syndejä varten :heart:
..sen verran kumminki sain aikaseks että tein ehkä maailman hienoimman auto kakun
Kätsy, jokainen käsittelee surua omalla tavallaan ja jos ajatus muistoesineistä tuntuu sinusta miehestäsi tärkeälle, niin silloin se on hyvä ajatus. :hug:
Täällä edelleen melko oireeton olo. Rinnat on vähän hellänä esikoista imettäessä, itku- ja hajuherkkyys on noussut, pientä öklötystä välillä ja ruokahaluttomuus vaivaa edelleen , mutta that`s it. Ei oksetusta tai ylimaallista väsymystä. Kahden viikon päästä olisi muutto, joten toivottavasti oireet pysyvätkin poissa! Ei oikeen inspiroi ajatus jostain laatikoiden raahaamisesta oksennus kurkussa ja kuoleman väsyneenä.
Täällä edelleen melko oireeton olo. Rinnat on vähän hellänä esikoista imettäessä, itku- ja hajuherkkyys on noussut, pientä öklötystä välillä ja ruokahaluttomuus vaivaa edelleen , mutta that`s it. Ei oksetusta tai ylimaallista väsymystä. Kahden viikon päästä olisi muutto, joten toivottavasti oireet pysyvätkin poissa! Ei oikeen inspiroi ajatus jostain laatikoiden raahaamisesta oksennus kurkussa ja kuoleman väsyneenä.
Kätsy, ihana ajatus minusta :heart: Ja sä vaikutat niin rohkeelta ihmiseltä, sellaselta ei-lannistuvalta! Se on oikein hyvä. :hug:
Mulla on nyt yökötys helpottanu (.. just nyt alko heikkohapettamaan ku menin sanomaan ) mut väsymys on se THE juttu... Nukun ihan mielelläni tunnin-parin päikkärit päivittäin ja 12 tuntia siihen yöllä päälle Eli tosi aikaisin oon illallaki sänkyyn menny. Mieskin tykkää ku saa muutaman tunnin normaalia enemmän sitä omaa aikaa ku se on sellanen yökyöpeli.
Iho on kans alkanu näyttää hormonimuutosten merkkejä, ei kiva... :$ En pääse tästä näppylöinnistä varmaan enää ikinä eroon.
Nyt puuronkeittoon, oon alkanu keittää itellenikin joka aamu puuroa, en ennen oikeen tykänny mut nyt ku laitan mummon tekemää omppusosetta nii nam nam, pysyy aamuöllötys ja muutkin masuvaivat loitolla.
mama-L :heart: Salme 6+6
Mulla on nyt yökötys helpottanu (.. just nyt alko heikkohapettamaan ku menin sanomaan
) mut väsymys on se THE juttu... Nukun ihan mielelläni tunnin-parin päikkärit päivittäin ja 12 tuntia siihen yöllä päälle Eli tosi aikaisin oon illallaki sänkyyn menny. Mieskin tykkää ku saa muutaman tunnin normaalia enemmän sitä omaa aikaa ku se on sellanen yökyöpeli. Iho on kans alkanu näyttää hormonimuutosten merkkejä, ei kiva... :$ En pääse tästä näppylöinnistä varmaan enää ikinä eroon.
Nyt puuronkeittoon, oon alkanu keittää itellenikin joka aamu puuroa, en ennen oikeen tykänny mut nyt ku laitan mummon tekemää omppusosetta nii nam nam, pysyy aamuöllötys ja muutkin masuvaivat loitolla.
mama-L :heart: Salme 6+6
Kätsy minusta tuo on tosi kaunis idea. Itse tekisin varmaan samoin. Tuli ihan kyyneleet silmiin lukiessa tuota sun tekstiä. Kovasti jaksamisia sinne vielä! :hug:
Mie kävin eilen "viihteellä". Yhdelle toisellekki ystävälleni oon kertonu raskaudesta ja hänen kanssaan sitten istuttiin meillä iltaa, hän joi iha alkoholia ja mie alkoholitonta punaviiniä. Sitten pari muuta kaveria houkutteli istumaan iltaa heidän kanssaan ja mentiin sitte. Sanoin vaan et oon autolla liikenteessä, nii ne oli iha ymmärtäväisiä. Oli tosi mukava ilta. Tosin aamulla taas semmonen olo niinku ois eilen juonukki jotain. :$ Ei onneksi nii paha kuitenkaan, ku eilen aamulla ku tässä pitäs töihin jaksaa lähteä...
Mukavaa viikoloppua! :wave:
Mie kävin eilen "viihteellä".
Yhdelle toisellekki ystävälleni oon kertonu raskaudesta ja hänen kanssaan sitten istuttiin meillä iltaa, hän joi iha alkoholia ja mie alkoholitonta punaviiniä. Sitten pari muuta kaveria houkutteli istumaan iltaa heidän kanssaan ja mentiin sitte. Sanoin vaan et oon autolla liikenteessä, nii ne oli iha ymmärtäväisiä. Oli tosi mukava ilta. Tosin aamulla taas semmonen olo niinku ois eilen juonukki jotain. :$ Ei onneksi nii paha kuitenkaan, ku eilen aamulla ku tässä pitäs töihin jaksaa lähteä...Mukavaa viikoloppua! :wave:
Aisla
Kätsy Ei kuulosta yhtään "humpuukilta" toi idea, päinvastoin! Ihana idea.
Tänään sitten aamulla ekaa kertaa oksensin, "ihanaa"! Eipä siinä mitään, lähinnä vaan auttoi oloa. Yllättäen sitten ukoilun jälkeen heti hirveä nälkä. Mutta siis pahemmaksi menee kuin ikinä esikoista odottaessa. No, kaikki raskaudethan on erilaisia
Kätsy :hug: Hienoa että pystyt ottamaan asian noin rauhallisesti. Itselläni on ollut kolme keskenmenoa tätä kolmosta yrittäessä. Viimeisimmän jälkeen käsityöläiskaupassa käteeni osui sellainen kaunis savinen nukkuva enkelivauva. Minun oli ihan pakko ostaa se senkin päälle ison enkelin viereen. Näin iso enkeli suojelee pikkuista siihen saakka kunnes pikkuinen onnistuu pääsemään tähän elämään :heart:
P123 6+3
P123 6+3
Kätsy Paljon halauksia ja voimia sinne! Tietysti ostatte muistoesineen ja toimitte juuri niin kuin itsestänne parhaalta tuntuu Kukaan ei voi sitä sanoa mitä pitää tehdä vaan teette juuri sen mikä teidän oloanne helpottaa. Saanko kysellä mitä oireita sinulle tuli tai mistä aloit ajatella että kaikki ei ole ok ja menit lääkäriin? Ei ole pakko vastata jos et halua
täällä alkaa flunssa jo helpottaa, onneksi! En ole paljon jaksanut edes käydä kirjoittelemassa tai lukemassa täällä. Hassua kun kaverit alkaa ihmetellä miksi en käy tupakkatauolla ollenkaan töissä
Kukaan ei voi sitä sanoa mitä pitää tehdä vaan teette juuri sen mikä teidän oloanne helpottaa. Saanko kysellä mitä oireita sinulle tuli tai mistä aloit ajatella että kaikki ei ole ok ja menit lääkäriin? Ei ole pakko vastata jos et halua täällä alkaa flunssa jo helpottaa, onneksi! En ole paljon jaksanut edes käydä kirjoittelemassa tai lukemassa täällä. Hassua kun kaverit alkaa ihmetellä miksi en käy tupakkatauolla ollenkaan töissä
Tervetuloa uusille!
Joo olette mun nettitauon aikana saanut niinku jotain 7 sivuu teksiä. en jaksa kahlata niitä nyt läpi. Mutta :hug: kaikille tasapuolisesti.
Mut soitettiin viimeviikolla töihin postille tuuraamaan taas. Alku viikko oli yhtä tuskaa! voi että on huono kunto :ashamed: Aamusisin menee tonne 10 asti ennenku pahoinvointi helpottaa! töihin pitää mennä jo puo 7. Rapuissa juokseminen on kivaa kun rinnat aristaa kivasti. Ah tätä raskauden onnea! :heart:
Kovasti tekis mieli kertoa jo kaikille!
Ens viikonloppuna eli 20.-21.2 pääsen ompeleen kestovaippoja oikeen kurssille. ihan yksin ilman tuota uhmista.
En paljon jaksa viikolla kirjoitella kun työt vie voimat tällä hetkellä, mutta koitan kirjoitella tänne aina väliin jotain. 22.2 on se eka neuvola.
hyvää viikonloppua ja onnellisia odotuksia kaikille!
auroora 7+0
Joo olette mun nettitauon aikana saanut niinku jotain 7 sivuu teksiä. en jaksa kahlata niitä nyt läpi. Mutta :hug: kaikille tasapuolisesti.
Mut soitettiin viimeviikolla töihin postille tuuraamaan taas. Alku viikko oli yhtä tuskaa! voi että on huono kunto :ashamed: Aamusisin menee tonne 10 asti ennenku pahoinvointi helpottaa! töihin pitää mennä jo puo 7. Rapuissa juokseminen on kivaa kun rinnat aristaa kivasti. Ah tätä raskauden onnea! :heart:
Kovasti tekis mieli kertoa jo kaikille!
Ens viikonloppuna eli 20.-21.2 pääsen ompeleen kestovaippoja oikeen kurssille. ihan yksin ilman tuota uhmista.
En paljon jaksa viikolla kirjoitella kun työt vie voimat tällä hetkellä, mutta koitan kirjoitella tänne aina väliin jotain. 22.2 on se eka neuvola.
hyvää viikonloppua ja onnellisia odotuksia kaikille!
auroora 7+0
Hyvää lauantaita!
Kätsy: Mun mielestä oikein kaunis ajatus se muistoesine! :flower: Tehkää ihmeessä niin kuin teistä parhaalta tuntuu!
Täällä alkaa lasten oksennustauti helpottamaan. Itsellä ei ole sen kummempia oireita nyt ollut kuin väsymys (ja yökötys toisten oksennuksia siivoillessa, mutta se lienee normaalia ilman raskauttakin).
Kuten mainitsin, niin kerrottiin raskaudesta tällä viikolla mun äidille. Lähinnä siksi, että hän asuu lähellä ja saataisiin sieltä sitten lapsenvahtia yms. jos tässä jotain sattuisi ja pitäisi vaikka lähteä päivystykseen. Äiti oli kovasti innoissaan asiasta. Turhankin... Hän on nyt nimittäin kertonut aivan kaikille!!! :kieh: Jopa mun työnantajani tietää!!! Ja minä kun olin miettinyt että soitan töihin sitten aikaisintaan ekan ultran jälkeen! Odottivat mua syksyksi takaisin töihin... Siis koko mun puoli suvusta tietää ja varmaan puoli suomea jotka eivät mua edes tunne... Onhan siinä äidissa ollut aina vähän juoruajan vikaa, mutta luulisi että kun molemmat sanotaan ettei haluta asiaa levitellä vielä näin aikaisin niin se malttaisi pitää suunsa kiinni! :headwall: Ottaa toden teolla päähän ja erityisesti se että nyt töissäkin tiedetään... En kyllä kerro sille enää mitään... Pitäähän nyt vähän voida luottaa!
Ei pitäisi näin tuohtua, heti alkoi päätä särkemään! Vaikka on kyllä ollut tuloillaan koko päivän... Luulen että mulla alkaa nyt se raskauden migreeni vaihe... |O Häippäsen nyt koneelta, kun ruudun tuijotus ei oikein auta asiaa...
BJ, muksut ja Öttimönkiäinen 6+1
Kätsy: Mun mielestä oikein kaunis ajatus se muistoesine! :flower: Tehkää ihmeessä niin kuin teistä parhaalta tuntuu!
Täällä alkaa lasten oksennustauti helpottamaan. Itsellä ei ole sen kummempia oireita nyt ollut kuin väsymys (ja yökötys toisten oksennuksia siivoillessa, mutta se lienee normaalia ilman raskauttakin).
Kuten mainitsin, niin kerrottiin raskaudesta tällä viikolla mun äidille. Lähinnä siksi, että hän asuu lähellä ja saataisiin sieltä sitten lapsenvahtia yms. jos tässä jotain sattuisi ja pitäisi vaikka lähteä päivystykseen. Äiti oli kovasti innoissaan asiasta. Turhankin... Hän on nyt nimittäin kertonut aivan kaikille!!! :kieh: Jopa mun työnantajani tietää!!! Ja minä kun olin miettinyt että soitan töihin sitten aikaisintaan ekan ultran jälkeen! Odottivat mua syksyksi takaisin töihin... Siis koko mun puoli suvusta tietää ja varmaan puoli suomea jotka eivät mua edes tunne... Onhan siinä äidissa ollut aina vähän juoruajan vikaa, mutta luulisi että kun molemmat sanotaan ettei haluta asiaa levitellä vielä näin aikaisin niin se malttaisi pitää suunsa kiinni! :headwall: Ottaa toden teolla päähän ja erityisesti se että nyt töissäkin tiedetään... En kyllä kerro sille enää mitään... Pitäähän nyt vähän voida luottaa!
Ei pitäisi näin tuohtua, heti alkoi päätä särkemään! Vaikka on kyllä ollut tuloillaan koko päivän... Luulen että mulla alkaa nyt se raskauden migreeni vaihe... |O Häippäsen nyt koneelta, kun ruudun tuijotus ei oikein auta asiaa...
BJ, muksut ja Öttimönkiäinen 6+1
BridgetJones: tuttu tilanne. Viime raskaudessa meille kävi juuri noin, että vaikka kuinka sanottiin siskolleni ja vanhemmilleni ettei raskaudesta saa vielä kertoa, niin kaiken maailman serkunkaimat lähetteli onnitteluja, kun olin vasta viikolla 6!!!! Ai että ärsytti ja harmitti. Tuosta syystä tällä kertaa ollaan pidetty vielä salassa. En vaan tiedä miten olla kertomatta viikolle 12 asti kun kuitenkin olis kiva saada vähän hoitoapua esikoisen kanssa kun oon niin väsynyt... pitää kai valita jompikumpi kahdesta pahasta. Kurjaa kyllä kun eivät osaa pitää salaisuuksia!!
täällä flunssa iski eilen pahimman kautta......samalla myös yökötystä. paha olo iskee jos ei syö parin tunnin välein..kauan meni ennen kun sen tajusin...olin vain syömätää kun kaikki yrjötti....ens perjantaina varhaisraskauden ultra..kovaa kipua ollut nyt munasarjojen paikkeilla molemmilla puolilla...pelkään niin että on joko kohdun ulkoupuoleinen tai sitten jotain muuta vikaa...yksi varhainen keskenmeno on itselläni takana ja pelkään tämänkin menevän siihen.
Kätsy ei muistoesineen ostaminen ole huono idea
Kätsy ei muistoesineen ostaminen ole huono idea
Kiitos taas ihan älyttömästi tsempityksistä :flower: Ihanasti jaksatte lohduttaa, vaikka en enää tavallaan pinoon kuulukaan...
Olo on aika vaihteleva, toisinaan on ihan murheen murtama olo, esimerkiksi tänään kun siivotessa kuuntelin koneelta musiikkia shufflella, ja sieltä tuli lapsikuoron versio mansikkamäestä. Jotenkin iski tajuntaan se, että meidän vauva ei koskaan kasva isoksi. Eikä se koskaan mene harrastuksiin. Eikä se koskaan esiinny missään, niin että me miehen kanssa saataisiin ylpeänä katsoa ja itkeä kuinka se meidän pieni onkaan jo kasvanut isoksi. Tietysti vähän pitkälle ajateltua, mutta se tuli ihan vain jostain mielen perukoista yht'äkkiä mieleen ja itketti kovasti... Ja toisinaan olo on taas sellainen, että tulisi nyt vain ulos niin päästäisiin elämässä eteenpäin ja yrittämään uudestaan! Toisaalta ollaan myös mietitty yritystaukoa. Mitä jos sittenkin pidettäisiin välivuosi opinnoista ja reilattaisiin? Samat ajatukset kävi mielessä sen ensimmäisen keskenmenon kohdalla, mutta ne katosivat sitä myöten kun kierto palautui ja pääsi taas yrittämään. Ehkä jokin suojautumiskeino, ajatella kaikkea kivaa joka on helpompi toteuttaa ilman vauvaa.
Aloitettiin miehen kanssa myös suuri kevätsiivous, vietiin paljon vaatteita ja ylimääräisiä huonekaluja kierrätykseen ja ostettiin vähän uusia. Osa vanhoista maalattiin tänään, ja huomenna sitten vielä koristellaan. Vanhat jakkarat saa jalkojen ympärille maalattua kukkaköynnöstä Hirveästi kaikkea toimintaa, että ei kerkeäisi velloa surussa vaan saisi purettua sen johonkin hyödylliseen. Ja meillä tämä toimii
Niin, ja vielä limeee:lle. Siis omien ovislaskujeni mukaan 4+4 (ja menkoista 5+) aamuna oireissa tuli selkeä notkahdus, eli aamulla rinnat lässähti eikä niissä ollut mitään kipua tai muutakaan. Mitään muitakaan raskausoireita ei ollut, mutta rusehtava vuoto alkoi silloin myös, ja sehän jatkuu edelleen. Silloin oli sellainen olo, että kaikki ei ole hyvin. Googlailin aiheesta ja kaveritkin sanoi, että se on ihan tavallista. Ja tietty se voikin olla, mutta koko ajan oli sellainen kutina että nyt ei ole kaikki ok masussa. Kävin lääkäriläkin, joka sitten tunnusteli sen verran ettei vaan ole kohdunulkoinen. Sovittiin, että jos vuotelu jatkuu niin kahden viikon päähän kontrolli. Vuoto tosiaan jatkui koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta päädyin siihen että kun se on rusehtavaa ja niukkaa, niin olkoon. Sitten se kuitenkin runsastui ja muuttui punaiseksi, niin varasin sen lääkäriajan torstaiksi. Ja sitten saatiin tietää ettei sielä ole oikein mitään... Oireet siis palasivat notkahduksen jälkeen pikkuhiljaa, mutteivät koskaan kehittyneet yhtä vahvoiksi kuin aiemmin olivat. Ja sitten oli se fiilis ettei kaikki ole hyvin. Mutta se nyt ei tietenkään ole mikään merkki, koska vaikka kaikki olisikin mennyt hyvin, niin olisin ihan hermoheikkona varmasti silti ja uskoisin kaikkien kirpaisujen tarkoittavan keskenmenoa!
Silloin oireiden notkahduksen aikana otti päähän, kun kukaan ei ottanut tosissaan. Kaverit, jotka ovat itse jo äitejä kaikki, naureskelivat vain, että ensikertalaisen hermostuneisuutta. Ja että miten voisin muka tietää että kaikki ei ole hyvin, jos en ole kokenut sitä miltä tuntuu kun kaikki on hyvin. Inhottavaa vaistojen väheksymistä! Tottakai olisin mielummin ollut väärässä ja saanut terveen lapsen!
Jaksuja ja onnea (tarrasukilla kuorrutettuna) kaikille :heart:
Olo on aika vaihteleva, toisinaan on ihan murheen murtama olo, esimerkiksi tänään kun siivotessa kuuntelin koneelta musiikkia shufflella, ja sieltä tuli lapsikuoron versio mansikkamäestä. Jotenkin iski tajuntaan se, että meidän vauva ei koskaan kasva isoksi. Eikä se koskaan mene harrastuksiin. Eikä se koskaan esiinny missään, niin että me miehen kanssa saataisiin ylpeänä katsoa ja itkeä kuinka se meidän pieni onkaan jo kasvanut isoksi. Tietysti vähän pitkälle ajateltua, mutta se tuli ihan vain jostain mielen perukoista yht'äkkiä mieleen ja itketti kovasti... Ja toisinaan olo on taas sellainen, että tulisi nyt vain ulos niin päästäisiin elämässä eteenpäin ja yrittämään uudestaan! Toisaalta ollaan myös mietitty yritystaukoa. Mitä jos sittenkin pidettäisiin välivuosi opinnoista ja reilattaisiin? Samat ajatukset kävi mielessä sen ensimmäisen keskenmenon kohdalla, mutta ne katosivat sitä myöten kun kierto palautui ja pääsi taas yrittämään. Ehkä jokin suojautumiskeino, ajatella kaikkea kivaa joka on helpompi toteuttaa ilman vauvaa.
Aloitettiin miehen kanssa myös suuri kevätsiivous, vietiin paljon vaatteita ja ylimääräisiä huonekaluja kierrätykseen ja ostettiin vähän uusia. Osa vanhoista maalattiin tänään, ja huomenna sitten vielä koristellaan. Vanhat jakkarat saa jalkojen ympärille maalattua kukkaköynnöstä
Hirveästi kaikkea toimintaa, että ei kerkeäisi velloa surussa vaan saisi purettua sen johonkin hyödylliseen. Ja meillä tämä toimii Niin, ja vielä limeee:lle. Siis omien ovislaskujeni mukaan 4+4 (ja menkoista 5+) aamuna oireissa tuli selkeä notkahdus, eli aamulla rinnat lässähti eikä niissä ollut mitään kipua tai muutakaan. Mitään muitakaan raskausoireita ei ollut, mutta rusehtava vuoto alkoi silloin myös, ja sehän jatkuu edelleen. Silloin oli sellainen olo, että kaikki ei ole hyvin. Googlailin aiheesta ja kaveritkin sanoi, että se on ihan tavallista. Ja tietty se voikin olla, mutta koko ajan oli sellainen kutina että nyt ei ole kaikki ok masussa. Kävin lääkäriläkin, joka sitten tunnusteli sen verran ettei vaan ole kohdunulkoinen. Sovittiin, että jos vuotelu jatkuu niin kahden viikon päähän kontrolli. Vuoto tosiaan jatkui koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta päädyin siihen että kun se on rusehtavaa ja niukkaa, niin olkoon. Sitten se kuitenkin runsastui ja muuttui punaiseksi, niin varasin sen lääkäriajan torstaiksi. Ja sitten saatiin tietää ettei sielä ole oikein mitään... Oireet siis palasivat notkahduksen jälkeen pikkuhiljaa, mutteivät koskaan kehittyneet yhtä vahvoiksi kuin aiemmin olivat. Ja sitten oli se fiilis ettei kaikki ole hyvin. Mutta se nyt ei tietenkään ole mikään merkki, koska vaikka kaikki olisikin mennyt hyvin, niin olisin ihan hermoheikkona varmasti silti ja uskoisin kaikkien kirpaisujen tarkoittavan keskenmenoa!
Silloin oireiden notkahduksen aikana otti päähän, kun kukaan ei ottanut tosissaan. Kaverit, jotka ovat itse jo äitejä kaikki, naureskelivat vain, että ensikertalaisen hermostuneisuutta. Ja että miten voisin muka tietää että kaikki ei ole hyvin, jos en ole kokenut sitä miltä tuntuu kun kaikki on hyvin. Inhottavaa vaistojen väheksymistä! Tottakai olisin mielummin ollut väärässä ja saanut terveen lapsen!
Jaksuja ja onnea (tarrasukilla kuorrutettuna) kaikille :heart:
mä varmaan tarviin kohta jonkun piristeruiskeen kankkuun, tulee nukuttua ihan törkeenä enkä hereillä ollessakaan oo ihan hereillä. pitäis tehdä hirveesti rästiinjääneita opiskeluhommia ja kotihommiakin (vaikka ne mies kyllä hoitaa paremmin kuin minä ) .
just mietin päivällä samaa kuin manna, kertoisko omalle äidille että sais sit ehkä lapsenhoitoapua, päivät alkaa olemaan aika näännyttäviä.
mut ehkä silti odotan siihen perjantaihin edes, eli ensimmäiseen neuvolaan jotta tietäis onko tuolla nyt kaikki ok ja kasvamaan päin. oireet on ihan mallillaan kyllä, vähän liikaakin kiitos tuota pahoinvointia ja väsymystä
just mietin päivällä samaa kuin manna, kertoisko omalle äidille että sais sit ehkä lapsenhoitoapua, päivät alkaa olemaan aika näännyttäviä.
mut ehkä silti odotan siihen perjantaihin edes, eli ensimmäiseen neuvolaan jotta tietäis onko tuolla nyt kaikki ok ja kasvamaan päin. oireet on ihan mallillaan kyllä, vähän liikaakin kiitos tuota pahoinvointia ja väsymystä