LOKAKUUN ÄIDIT 42.. :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huomenta!

Lalaa: Pistäppäs tulppa takaisin. Ei vielä aleta synnyttämään. Meillä on skaba vielä kesken ja enhän minä yksin tänne voi jäädä kökkimään! Kaveria ei jätetä!!!

Olen alkanut miettimään, että niinköhän mulla mitään vauvaa masussa onkaan kun mitään oireita ei oikein ole. Huijausta koko homma! Ulkonäköni on kyllä melko epäurheilullinen. Tai onhan se sumopainikin urheilua....Suihkuun mennessäni kun kiinnitin hiukset päälaelle yhdeksi sykkyräksi ja ankkamaisella tavalla tallustin peilin ohi niin väistämättä tuli sumopainija mieleen. Erona oli se, että sumopainijoilla on valkoiset löysähköt nauhamaiset stringit kun taas omat mustat olivat uponneet jonnekin todella syvälle...

Fantti
 
nyt alkoi kaksin olo tyttelin kanssa, mies palasi töihin.

aamu sitten itkettiinkin täällä kilpaa, vuoronperään. oltiin molemmat vissiin ihan poikki ja tytöllä ilmaa masussa, kakka jumissa hieman, minä vain taas niin herkällä päällä...tämä herkkyys on kyllä yllättänyt mut ihan täysin tämän synnytyksen jälkeen.
se itku saattaa tulla ihan mistä tahansa. onhan muilla samaa?
joskus tuntuu ettei jaksa, joskus tuntuu että tämä on maailman ihaninta, joskus pelottaa, joskus pelkään että mies lähtee, joskus itken kun olen niin onnellinen, siis niin sekavia ajatuksia välillä. ja joskus ei mitään. hieman omituista...
missä on se vahva ihminen joka oli ennen vauvaa? se kova ja kestävä?



 
Mammalle jaksamista! Kyllä se äidin vaisto näköjään toimii ja sen kanssa kannattaa olla herkkänä. Toivottavasti pienokainen toipuu pian.

Vitsi miten päivät menee nopeasti! En kerkeä mitään erityistä edes tekemän, saatikka itse syömään ja on jo iltapäivä käsillä.

Pitäisi suunnitella ristiäisiä, mutta ei yhtään huvittaisi. Anoppi painostaa päivämäärän suhteen, että voi järjestellä työvuoronsa. No ymmärrän kyllä, mutta tuntuu, että ne ristiäiset pidetään muille kuin meille vanhemmille ja tyttärellemme. Ehkä tässä on sekin, etten kuulu kirkkoon, mutta päätimme kastaa tytön kuitenkin ev.lutiksi. Joudun niitä sitten itse järkkäämään kun mies on töissä.

En ole edes koskaan ollut ristiäisissä, paitsi omissani! Pitäsikö pitää kotona vai kirkossa tai kappelissa... Täälläpäin taitaa meidän lähikirkkomme olla 70-luvun bunkkerityylinen, eli ei mitenkään inspiroiva. Ehdotinkin miehelleni, että karataan ja kastetaan tyttö salassa :)

Meilläkin ollaan tosi virkeitä aamuyöllä. En ole oikein mitään konstia siihen nukuttamiseen löytänyt. Tiukka kapalointi ja tutti rauhoittaa. Yritän myös syöttää kunnolla tytön, jotta nukkuisi sitten sikeämmin. Pitää kakkaamistaukoja ja jos siihen lopetan niin vajaaksi jää. Yöllä ei kyllä jaksais kauheen pitkiä imetyksiä kun itse meinaa nukahtaa istualteen.
Meilläkin on tehoimukausi menossa (3vkoa vanha) ja äidillä koko ajan kaamea nälkä.

Niin sehän lokakuu jo lähenee loppuaan ja montakos mammaa meillä on vielä synnyttämättä...?

Mulla tulivat ekat supistukset pari päivää limatulpan irtoamisen jälkeen ja siitähän se vauva sitten syntyi 12 tunnin sisällä. Eli kunnon suppareita kaikille!

Manna ja kolmeviikkoinen Väiski
 
Haleja Cravizille, sellaista se imettävän äidin elämä on. Mulla ei ole tapana raivota kenellekään ja nyt olen viikon aikana kaksi kertaa räjähtänyt huutamaan miehelle. Itku kurkussa olen sitten anteeksi pyydellyt - hormonit.

Meillä alkoi kanssa arki, mies palasi viikon kesäloman jälkeen töihin. Mua huolestuttaa tuo esikoinen, saa nähdä millainen televisioaddikti hänestä saadaan kehitettyä talven aikana. Mutta kyllä se tästä, kun päästään johonkin rytmiin ja kunnolla ulkoilemaan tuon vauvan kanssa.

Meillä oli eka aamuöinen tunnin välein tankkaus, huoh. En vielä soitellut TYKSiin keltaisuudesta, vaikka poju eilen niin flegmaattinen olikin, että sitä jo uhosin. Kun musta se ei ole yhtään keltainen ja silmänvalkuaisten keltaisuus on vähentynyt. Sain huomisesksi ajan lastenneuvolaan, katsotaan tilannetta siellä.

Meidän poju on kauhea tissitakiainen, ei hän paljon hereillä ilman tissiä suussa ole. Tutti saattaa pysyä vähän aikaa suussa, mutta nukahtamiseen se ei tehoa.

Lounas pirisee keittiössä. Tänään on pakko päästä kauppaan, en saa enää tuolta tyhjästä jääkaapista taiottua yhtään mitään, viikon onnistuin.

Lotta ja poju 10 vrk
 
Täällä näköjään mennään marraskuun puolelle - päätin, että toukka syntyy 1.11. Eka arvaus meni ihan pikkasen pieleen, kun kuvittelin synnyttäväni rvko:lla 38 ;) Eipä tässä mitään kiirettä, kunhan tulisi luomusti. Jotenkin ahdistaa ajatus käynnistämisestä. Voimia viimeisille odottajille!
 
Cravizille voimiahormoonimyrskyihin. Sitäse on. Täälläkin välillä tullut mustia ajatuksia iltaisin kun tuntee olevansa niin riittämätön, ei jaksa ja poika vaan huutaa ja huutaa eikä mikään tunnu auttavan. Sitten taas tulee aurinko esiin ja on niin onnensa kukkuloilla kun toinen on niin ihana ja täydellinen!! Sitä se kai on..!
 
Huomenta! (juu tuli herättyä sitten vasta puol 12)

Pistettiin viime yönä pojat takas samaan sänkyyn. A ähisee ja puhisee itekseen ja rauhottuu heti kun pääsee velipojan viereen. Joten nyt saa iskä nukkua rauhassa ja molemmat on mun vieressä pinniksessä. Ei sinänsä että ne mun yöunta häiritsis :)

Viikonloppuna molemmat söi yöllä 2 kertaa ja päivisin tunnin välein. Ikää on nyt se 6 vk joten saattoi olla se tiheänimunkausi menossa. Nyt on taas palattu normi "rytmiin" jonka tuo kellonkääntäminen kivasti sekoitti. Eilen illalla oisivat halunneet mennä maate jo klo 18.30, mutta ilkeä äiti piti hereillä 19.30 saakka.

Tulevana lauantaina on ristiäiset. Mummot tekee onneks aika paljon, mulle jää täytekakun teko. Kastemekot pitää hakee huomenna monikkoperheyhdiostykseltä ja nyt jo jännittää miten onnistun menemään yksin paikallisbussissa tuplavaunuilla. Mun tuurilla matalalattiabussit on hajonnu edelliselle pysäkille.
 
Tulipas kävästyä kauppareissulla kahestaan pojan kans, ku mies on vaihtamassa talvirenkaita. Eilen käytiin ensimmäisellä kävelyllä. Nyt tuhisee tuolla sängyssänsä.
Oli jotenki ressaavaa, ku on niin tottunu vaivattomasti tekemään ostoksia ja kiertelemään kaikessa rauhassa. Ei tullu mieleenkään lähteä vaatekauppoihin.. en ymmärrä niitä tarmo-äitejä jotka kiertelee kauppakeskuksia ison katraan ja pienen vauvan kans..ruokkimiset ja kaikki. No, ehkä siihenki tottuu ja oppii järkevästi järjestelemään. Minun hermoilla ei olis siihen..

Voimia Mammalle ja vauvalle! Tollaset koettelemukset on kyllä kaikin puolin epäreiluja..

Tunteiden heilahteluja on täälläki! Parisen päivää olin ihan maassa. Ei huvittanu ees puhua miehelle..onneksi se ei suuttunu. Masensi surkeat vaipat, jatkuva pyykkäys, miehen jälkien siivoilu, se etten päässy käymään ees pikasesti ulkona, vauvan silmätulehus...
Silti olen tosi onnellinen omasta pikku-pojasta, mutta olo on jotenki niin riittämätön! Ollaan alettu syömään eineksiä, mikä oli ennen aika harvinaista..
Tuntuu myöski että turhista murehin ja alakuloilen. Välissä aina muistutan itelle kuinka hyvin loppujen lopuksi on asiat ja poika voi hyvin, mikä on tärkeintä!

Nyt täytyy lähteä laittamaan pyykit (#"¤#&/!!) kuivumaan..
Onko mitään poppakonsteja olemassa vaippaongelmaan? Mistähän johtuu ainanen huti-vuotaminen?..
Tänään muuten irtos napa-tynkä!:)
 
Kiva lukea uiden mammojen ajatuksia kun ovat niin samanlaisia omien kanssa! Mulla on ollut noita alavireisiä päiviä muutamia ja sitten heittää välillä ihan toiseen laitaan! Kiva olla hormonimyrskynsilmässä!

Meillä vauva imuttelee edelleen tosi tiheesti. Illalla jo sorruin ja annoin lisämaitoa. Ei ollut kuitenkaan kovin nälkä ja ei kyllä nukkunut yhtään sen pidempään. Aamuyön valviominen tosin jäi, nukuttiin hyvin aamuun asti. Nyt päivällä itkeskeli vähän ilmaa mahassa, mutta turautteli äsken kunnolla, jospa helpottaisi. Huomaan , että jos itsellä on ilmaa mahassa, niin näköjään menee mnaidon kautta vauvallekin tai ainakin silloin sillä juuri kiertää mahassa. Sylissä tämä vauva mieluiten olisi, mutta onneksi viihtyy myös lattialla.

Saapa nähdä miten poikki olen tämän viikon jälkeen. Mies lähtee huomenna toiselle puolelle maapalloa ja minä jään tänne kahden lapsen kanssa. Luojan kiitos, koira on isovanhemmilla! Toivotaan, että pysytään terveinä, aamulla esikoinen jo aivasteli lupaavasti, itkut! Perinteisestihän olemme kaikki olleet kipeinä, kun mies on reissussa.

Ristiäiset vielä hakusessa, yritetään joulukuun alkuun, kun isommalla pojallakin synttärit. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Manna, Espoon tuomiokirkon vieressä on ihana torppa, jossa järkätään paljon ristiäisiä, kyselkääpä sitä! Me meinataan sitä Otaniemen kappelia taas, oli viimeeksi tosi näppärä.
 
Lohduttavaa Orvokki lukea, että jssain muuallakin päin maapalloa roikutaan tissillä..ja lisämaitoa täälläkin tyrkytetty..välillä menee 40ml..
Craviz: huomaan itse samoin herkkyyttä aamuisin, kun silloin se väsymys tuntuu pahiten..
Täällä oli kaikista huonoin yö edellinen.ollaan käyty vyöhyketerapiassa ja aina sen jälkeen valvotaan, eikö sen pitäny olla toisin..

maruska
 
Ylitin itteni ja tehin äskön lohipastaa, ku vauva vaan nukkuu. Eiköhän kohta heräile..
On kyllä mahoton syömään. Joskus ihan huvittaa, ku saa tissin suuhunsa ja alkaa imeä niinku viimistä päivää ja äriseeki ihan ku joku karhu!.. Sitte ku saanu mahans täyteen niin on ihan tööt koko lapsi ja makaa kädet levällänsä naama maidossa.

Ristiäiset meillä on suurinpiirtein kk:n päästä. Järvenpään kirkossa ja vuokrattiin srk:lta tila kahvitteluja varten. Pyörrettin päätös pitää kotona, ku vieraslistan tekemisen jälkeen tajuttiin ettei millään kaikki mahu meille! Reilu 30 vierasta, jotka on melkeimpä kaikki miehen sukua. Minun omista sukulaisista pääsee ani harvat tulemaan välimatkan takia. Harmi, muttei voi mitään!
Annoin anopille, apelle ja miehen mummolle täysin oikeudet hoitaa kestityksen. Minun leipomisinnostus on nyt vähäksi aikaa laantunu.
 
Orvokki: minulle sanottiin neuvolassa, että kaikki mikä saa aikaan äidille ilmavaivoja, niin saa niitä luultavasti myös vauvalle maidon kautta.. Eli sipulia, kaaleja ja tuoretta ruisleipää ainakin kannattaa välttää. Ja minä hullu kun söin pari ekaa viikkoa luumuja _päivittäin_ vessareissujen helpotukseksi.. :)

Meillä on menossa päivän toiset pitkät päikkärit parvekkeella, ja vauva on nukkunut taas jo 2 tuntia. Onkohan siitä mitään haittaa, että nukkuu kaikki unensa ulkona? Yöunia lukuunottamatta, tietenkin. Sisällä kun ei meinaa uni millään tulla, mutta tuo vaunukoppa on ihmeellisen ihana paikka!
 
Fantti: Ei multa limatulppa ole irronnut vaan se meni Liskolta. Eli täällä ollaan valitettavan hyvissä voimissa ja yhtenä kappaleena, et ole jäämässä yksin marraskuuhun mahasi kanssa. Jotakin oiretta kuitenkin on ollut perjantaista lähtien, eli selkää ja lonkkia vihloo ja alamahaa vähän nipistelee. Luulisi että kuukautiset on alkamassa jos ei tietäisi olevansa raskaana. Mutta esim. mitään supistuksia ei ole ollut. Ja melko mehevä emäntä olen minäkin: mahan ympärys 112 cm.

Palattiin miehen kanssa mökiltä juuri. Mökiltä löytyi muuten gynekologivaarini ihana kirja: "synnytysoperatiot" vuodelta 1945. Luin pelkän sisällysluettelon, oli sen verran hurja että en uskaltautunut syventyä tarkempiin yksityiskohtiin. Sisällysluettelon perusteella on ihme että kukaan on voinut jäädä henkiin 40-luvulla tapahtuneissa synnytyksissä. Katsoin sitten kuitenkin kohdan "synnytyksen mekaaninen käynnistäminen", mutta päätin että ei ruveta kotona kokeilemaan niitä menetelmiä... Siis huh huh...
 
Lalaa: No niinhän se näköjään oli (piti käydä tarkastamassa, kun en uskonut). Mutta molemmat alkavat L-kirjaimella joten sekaannuksen mahdollisuus on suuri ;-)
Mulla on ihan samanlaiset oireilut kuin sulla eli menkkoja odotellaan. Pakko oli mitata tuo uuman ympäryskin ja mittari näytti 116cm. Juhuu, varsinainen mehiläisvyötärö! Jatketaan me sitten vaan tätä keskikehon rakennusta!

Varmasti mielenkiintoinen tuo kirja. Itse lueskelin jokunen aika sitten tavalliselle kansalle tehtyä terveyskirjaa joka oli 30-luvulta ja sieltä kyllä löytyi varsin vekkullia tekstiä. Varsinainen vitsikirja! Totaalinen repeäminen tuli kun löysin kohdan jossa oli kuvattuna kivesten kannattimet ja kerrottiin niitä löytyvän jokaisesta apteekista. Yllytin ukko-kultaani menemään kirjan kanssa apteekkiin, mutta ryökäle rupesi jänistämän.

Huvitti tuo Taikan kommentti, että vauva ei nuku yöllä ulkona. Huojentava tieto! Mielikuvitukseni lähti jo laukkaamaan....

Fantti
 
Hei.
Kiva kuulla, että muillakin on samoja pulmia. Meillä neidin "ongelma" on nukahtaminen ja se että hän ei osaa röyhtäistä. Yleensä syötön jälkeen koomassa, mutta herää hikkaansa, koska ei röyhtäise.
Sitten kun antaa periksi unelle, niin saattaa vettä 5h putkeen ja joudutaan herättelemään syömään. Välillä taas nukahtaa tissi suussa ja vaan laitetaan sänkyynsä. Mutta yleisempää on, että joudutaan hetkuttamaan sylissä tai vaunuissa. Päivällä puemme tytön ja lähdemme ulos. Silloin hän nukahtaa vaunuihin välittömästi. Iltaisin ja öisin olen sortunut ottamaan viereeni sänkyyn. Siinä hän nukkuisi vaikka maailman tappiin. Mutta meille se ei ole levollista unta, kun pelkää koko ajan satuttavansa vauvaa.
-Eli kuinka saatte vauvan nukahtamaan??? Koko ajan ei voi olla tissi suussa.
-Milloin tulee eka tiheän imun kausi?

Synnytyskertomus:
L.a. su ei mitään.
ma 40+1 nukkumaan mennessä luulin vesien menneen, kun lorisi vaaleapunaista nestettä. Käytiin Taysissa toteamassa, että se on limatulppaa.
ti 40+2 oltiin miehen kanssa shoppaamassa kaupungilla, kun oikea limatulppa tuli Sokoksen vessassa. Olin järkyttynyt. Ei muuta. Illalla ekoja kertoja suppareita, jotka tunsin (siihen asti oli ollut pelkkiä kivuttomia).
Illalla taas nukkumaan mennessä samaa vaaleanpunaista alkoi taas tulla mutta paljon enemmän. Sängyssä kuului mahasta POKS, luulin ilmavaivoiksi.
Menin vessaan ja taas lorisi ja olin varma ettei ole kyse virtsan karkailusta. Soitin Taysiin, että kannattaako taas tulla toteamaan limatulpaksi. Sanoivat, että tule käymään.
Ke klo 01.30 lähdin taksilla Taysiin. Suppareita ehkä vartin-puolen tunnin välein.
Taysissa sisätutkimus, vedet meni lopullisesti. Jäin sinne käyrille. Suppareita alkoi tulla enemmän. Sain petidiinipiikin ja yritin nukkua.
Mies tuli kasin aikoihin. Olin kolme senttiä auki ja pääsimme synnytyssaliin.
Ke klo 10.00 sain epiduraalin ja siitä aukesi taivas! Oksitosiinia meni suoneen samalla. Sitä lisäiltiin pitkin päivää aika nopeaan tahtiin. Miehen kanssa oleilimme salissa ja kuuntelimme musiikkia ja höpötimme kaikkea.. Mulla ei ollut mitään kipuja missään vaiheessa. Lisää epiduraalia ja oksitosiinia. Sitten oksensin juuri kun uusi kätilö tuli huoneeseen (hauska tavata!) Hän sanoi oksentamisen yleensä tarkoittavan, että paikat on auki.
Ja niinhän ne olikin. Aloitettiin ponnitusharjoitukset ensin kyljellään ja sitten selällään. 42min ponnistelin ja kun toinen kätilö painoi mahan päältä vauvaa pepusta ja toinen leikkasi välilihan, niin saatiin tyttö ulos klo 16.32. Pää oli 36,5cm, joten siksi ei meinannut mahtua. Ponnistus oli rankkaa, koska en ollut juuri nukkunut enkä syönyt (jos katsotte kellonaikoja) vuorokauteen. Mutta hyvin meni enkä huutanut. Kun tyttö oli ulkona sain hervottoman itkukohtauksen, kun kipu ja jännitys laukesivat.
Sain kolme tikkiä eppariin ja pari muihin repeämiin.
Kokonaisuutena yltiöpositiivinen kokemus. Mulla epiduraali tehosi hyvin, auttoi vielä ponnistuksessakin hieman.

Tsemppiä vielä kärvisteleville!

Ebba

P.S. Craviz, ollaan oltu Taysissa samaan aikaan. Olin 2B:llä, entä sä?
 
Heippa kaikille pitkästä aikaa! On ollut sen verran härdelliä ja ihmisiä kyläilemässä, et on kirjoittelut jäänyt vähemmälle... Ja edelleen olen se tapaus joka syö tai nukkuu kun vaavi on unilla, heh :)

Meidän neiti on huomenna 3 vkoa vanha ja vauhdillahan tää aika kuluu. Mies palaili töihin tänään, mut mun äiti tuli tänne avuksi ja en siis vielä ole joutunut kokemaan sitä, et kaks kättä pitäis riittää kaikkeen. Mut sekin aika tulee ens viikolla sit. Hui!

Vastauksia joihinkin galluppeihin: tuttia käytetään, mut silloin kun neiti on tyytyväinen, ei sitä edes kaipaa. Lähinnä haluaa tutin, jos en oo viihdyttämässä kun hän oleilee sitterissa/lattialla ja sit illalla (mikäli ei tainnu maidosta). Nukkumisrituaalitmeillä menee aika myöhään,kun pesut tehdään siinä ysin/kympin tienoilla. Mut usein nukahtaa isänsä masun päälle tai sitten omaan kehtoon ja vähän kun heiluttelen kehtoa, ni on tytöltä taju pois. Helppo tapaus ainakin toistaiseksi (koputan puuta LUJAA). Ehkäisyjuttuja en oo vielä miettiny, vähän miehen kaa jutektiin, mut mietiskelen niitä sit ennen sitä tarkastusta. Kaipa joku kierukka tai jotain... Pillereitä en meinaa ottaa ennen kun imetysysteemit on loppu. Äh, en oikeen tiiä, kaipa sitä niiden kumien kanssa on leikittävä, onneks toi jälkivuoto alkaa loppua!

Voimia Mammalle ja vauvalle, epistä, et joudutte tuollaiseen rääkkiin. Meillä kanssa neiti oli keltainen ja toisin kuin teillä, ei jaksanut olla hereillä/imeä rintaa. Siksi mä oleilinkin sairaalassa tyttösen kanssa 5 päivää, kun annettiin sitä valohoitoa. Toi arvo 470 on kyllä huikea! Kovasti jaksamista ja toivotaan, että vauvelilla kaikki hyvin.

Craviz: täälläkin tuota alavireisyyttä havaittavissa aina silloin tällöin. Tärkeää meidän on kai muistaa, että ei tarvii olla superäiti ja joskus saa olla väsynyt. Mut kyllä noi hormonit tekee tepposia ja itku tulee hirmuisen herkästi... Meillä mies on joskus ihan pississä mun kaa kun yrittää lohduttaa ja itken vaan...

Huomenna lueskelen taas lisää (ainakin yritän ehtiä, heheheh) ja kirjoittelen kans. Tsemit muuten Lalaa ja Fantti ja Lisko ja muutkin mahakkaat. Hauskaa toi teidän kisailu, et kuka pitää kauiten polvet ristissä ;) Mä jatkan taas meijeröintiä, illanjatkoja kaikille!!

Pinni ja typy
 
Tulin taas sairaalasta tunti sitten. Sielä se meni tääkin päivä :)
Mutta on se vaan mukavaa, kun saa vauvaansa siel hoidella. Lue yhtä kuin katsella, kun toinen nukkuu!

"Bilit" oli laskenut jo niin hyvin, että viimeinenkin lamppu saatiin tänään pois, JEE!
Nyt voi paremmin ottaa syliin ja imettääkin, kun ei ole kiirettä saada valon alle takaisin.

Piti jo päästä kotiin tänään mutta sitten punkteeraus tulos näytti, että virtsassa näkyy tulehdus. Nyt kanyylin kautta aloitettiin antibiootti hoito. Ainakin 1-2 päivää tarvitsee kuulemma odotella, että tulehdukselle "saadaan nimi" eli viljely ym. tulokset saadaan.

Mutta pään sekä vatsan alueen ultrat olivat olleet ok.

Tärkeintä, että saataisiin prinsessa kuntoon. Jälkitutkimuksia kuulemma tulee joka tapauksessa. Varjoainekuvausta jne. Mutta toivottavasti ei mitään vakavaa. Eiköhän se tästä :)
 
tsemppia mamma64:lle, toivottavasti kaikki selviaa ja paasette kotioloihin pian!

ei sitten tullut meidan vauva viela joten lahdetaan tasta nyt sinne kaynnistykseen. mies taitaa olla enemman jannityksessa kuin mina, oksentelikin illalla..

etta seuraavan kerran kuulolla sitten oman nyytin kera!

voimaa myos jaljella oleville masuille

schatje
 
moi vaan! Täällä poika on kohta jo kuukauden vanha! Kyllä aika rientää. Mutta nyt tuli takapakkia.. Maidon tulo on vähentynyt ihan älyttömästi! Onko teillä muilla maito riittänyt? Jos olette antaneet korviketta, niin onko tullut mitään oireita vai hyvinkö on masu kestänyt? Entäs onko vauva oppinut hyvin pullolle? Tunnen itseni niiiiin huonoksi, kun en voi edes imettää kunnolla :(
Milaisia kokemuksia teillä on tuttelista? Sitä kun minulla on tuolla kaapissa ja siihen on vissiin pakko turvautua.. Mistäköhän voi johtua tällainen maidon äkillinen väheneminen? Ja milläköhän sitä maitoa tuonne rintavarustukseen saisi lisättyä??

-Möhö ja poika pian 1kk-
 
Tsemppiä mammalle! Lasten sairastaminen on ihan kamalaa. Ja niinkuin maalailinkin piruja seinille, kun meidän isi hurauttaa tänään toiselle puolelle palloa, niin esikoinen alkoi aivastelemaan. Viime yönä jo yski ja itkeskeli... Että voihan räkä! Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että me vauvan kanssa pysytään terveinä. Muuten olen täällä totaalisen lirissä kahden pienen kanssa.

Joku kysyi tiheänimunkaudesta. Eka on useimmiten n. 3 viikon iässä, seuraava 6 vkn ja seuraava 12 vkn iässä. Lisäksi yksilöllisiä tiheänimunpäiviä voi olla. Ei auta muu kuin imettää. Meillä taisi mennä eka imutuskausi nyt ohi, eilen alkoi jo hidastaa tahtia ja yöllä piti pidempiä välejä. Tissit on sitten ihan sekaisin moisesta tahdin vaihdoksesta!! Ja Taika, tuo tosiaan pitää paikkaansa, että ruoka-aineen "ilmantuottovaikutukset" (heh) menee maidosta läpi. Eilen kun vauva sai lopulta paukuteltua ilmat pihalle, niin oli aivan superrauhallinen koko loppuillan! Esikoisen kanssa paistettiin lettujakin ja vauva vaan möllötteli lattialla tyytyväisenä. Toivotaan, että pysyy yhtä tyytyväisenä jatkossakin!! ja Taikalle vielä, ulkona voi kyllä nukuttaa molemmat päikkärit. Meillä esikoinen oli ulkona nukkuvaa sorttia, nukkui todella hyvin viileässä säässä, joskus jopa kuusi tuntia (eli nukkui päivällä yöunet...) ja pysyi vielä koko ekan vuoden terveenä.
 
Möhö: mistä epäilet että maidontulo on vähentynyt? Maitoa voi yrittää lisätä ensinnäkin juomalla paljon (useampi litra päivässä), antaa vauvan imeä niin paljon kuin haluaa ja sitten tietysti itse pumppaamalla. Rinnat voi tuntua itsestä tyhjiltä, vaikka sieltä maitoa tulisikin ihan riittävästi. Parhaiten voit seurata maidon riittävyyttä seuraamalla vauvan painon nousua ja pissavaippoja laskemalla. Mutta missään nimessä huonoa omaatuntoa ei saa potea, vaikka ei enää imettäisikään!! Lisää neuvoja saat ainakin imetystukilistan sivuilta, jos haluat käydä lukemassa (http://www.lapsiperhe.net/imetystukilista/). Oho, täällä alkoi lumisade!
 
Epäilen maidontulon vähentyneen siitä syystä, että tissit ovat aivan lötköt, nännit myös, joten vauvan on vaikea saada niistä kiinni ja pumpatessa tulee pulloon vain pieni liru. Tietysti yritän jatkaa imetystä, mutta luultavasti joudun antamaan lisäksi korviketta. Harmi vaan, että vauva ei ole vielä oppinut juomaan pullosta.. puolet tulee toisesta suupielestä ulos, kun yrittää juoda..
 
hei joo, Espoossa todellakin sataa lunta! Möhölle tiedoksi, meidän poika on saanut aina silloin tällöin korviketta... ehkä joka toinen päivä, koska tosiaan tuntuu, että se ei jaksa imutella tissiä ja kuitenkin on kiukkunen. Toissa päivänä meni heittämällä 60ml. Vatsavaivoja ei ole sen kummemmin tullut ja tuntuu, että nyt muutenkin kaikki vaivat mitä sairaalasta tulon jälkeen ilmeni, rupee helpottaan. Tuttipullosta on poika osannut juoda aina ja musta se on ihan kivakin, kun tietää, että sitä oikeesti voi lähtee joskus jonnekin ilmankin vauvaa. Huonoa omatuntoa ei noista imetysasioista tarvi kenenkään kantaa. Jokainen on yksilö ja tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Sellainen neuvo kuitenkin, että kannattaa ensin antaa rintaa ja sit vasta pulloa eikä toisinpäin. Näin ainakin minulle aikoinaan esikoisen kanssa neuvottiin. Silloin ei vauva niin helposti totu pullon "helppoon" maitoon, kun joutuu vähän ensin imuttelemaan.

Mutta nyt pitää ruveta laittaan kahvia. Tulee työkaveri kyläilemään... ihanaa että on jotain omaa ohjelmaakin... ja iltapäivällä pitäis hakea esikoinen tarhasta...kesärenkailla... toivottavasti lumen tulo lakkaa ja lumi sulaa ennen sitä.

 

Yhteistyössä