LOKAKUUN ÄIDIT 42.. :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja mitä mä sekoilin tuossa vaatepulmassa....."älysin koettaa ostamiani vaatteita ekaa kertaa päälle....Nehän siis näyttivät ihan kauheilta mun päällä (miten ne näytti kaupan sovituskopissa PALJON nätimmiltä...)" Siis ostin paidan ja hameen erikseen ja kun sovitin molempia tänään yhtä aikaa niin voi tsiisus......
Pitäisköhän mennä nukkumaan :)
 
Peilin edessä tuskailin, ja tätä on nyt ihan pakko kysyä..
Eli onko joku jo entisissä mitoissaan? Itselläni maha on (tietenkin, sen ymmärrän) pehmeä pussi, mutta takamus ja reidet ovat yhä niin leveät ettei mahdu kuin kahdet vanhat farkut päälle. Paidoissa tökkii taas rintojen kohdalta, kun D:t pursuaa joka puolelta.
Ja fantti & muut pallovatsat, te saatte luvan olla vastaamatta jos haluatte :)

Helsingissä -10 astetta ja vaunujen yksi pyörä tyhjä ja villakoirakennel ennen näkemättömän runsaslukuinen ja jääkaappi tyhjä. Hyvin menee siis!
 
Tänä aamuna tuntui ekaa kertaa ihan oikeasti siltä että hermot alkaa mennä. Kun ei ole mitään synnytyksen ennakko-oieitakaan. Silloin tällöin tulee vain täysin kivuton supistus ja maha on tietenkin iso.

Ollaan miehen kanssa unohdettu jo laskettu aika ja alettu laskea tunteja "eräpäivään" 42+0. Tehtiin ruutupaperille kalenteri, josta voidaan laskea tunteja tuohon päivään. Kalenterin teko helpotti paljon, ei niitä tunteja enää niin monta ole. Ja kolmasosa ajasta menee joka tapauksessa nukkuessa.

Ja onnea taas synnyttäneille. Ihanaa että loppu hyvin kaikki hyvin noissa vaikeammissakin synnytyksissä.
 
Tuohon kilogalluppiin vastausta. Minulla paino nyt ennen raskautta, mutta minulle tuli jo ennen sitä lapsettomuushoitojen aikana ylimääräistä. Nyt ei tahdo lähteä millään pois. Ei tosiaan edes liikunta tunnu auttavan. Mahassa on vielä nyt jo kylläkin pehmeä röllykkä ja reidet karmeat, kun niissäkin ilmeisesti nahka venyi turvotuksen takia. Kahdet vanhat housut mahtuvat jalkaan. Surullisena lajittelin vaatehuoneessa liian pieniä kamppeita. Ne ovat kyllä tosi pieniä, kun painoin välillä 46 kg. Tissit nyt normaalimitoissa, kun lypsy on lopetettu. Riippumaan vähän jäivät, mutta aiemminkin kyllä ovat pikku hiljaa osittain korjaantuneet. Rintojen kautta ei kyllä mene edes osa takeista kiinni. Onneksi mies lohduttelee, että älähän hätäile. "Synnytyksestä" on vasta pari kuukautta. Jos tuo cross trainerilla kauhominen ei laihduta, varmaan se ainakin kiinteyttää paikkoja. Karmeata seurata, kuinka kauhean työn esim. yhden Fasu-palan eteen täytyy tehdä :). Minulla ei kunto ennen raskauttakaan ollut kovin hyvä, kun ajoin pienetkin matkat autolla. Vain koiria kävin ulkoiluttamassa. Siitä olen onnellinen, että raskausarvilta säästyin kokonaan. Uskomatonta.

Meillä ei ihan selkeätä rytmiä vielä ole. Nessulla hienosti, jos nukkuvat 20.00-2.00 molemmat. Viime yönä Aatu häiriköi pahasti. Huusi kuin eläin. Piti syödä koko ajan. Vedettiin peräjälkeen 150 ml pullosta eli 300 ml ! Seurauksena oli valtaisat pulautukset. Mutta ei auttanut olla antamatta, kun pää heilui kuin vieterin nokassa ja hamutiin kaikkea, mikä kohdalle sattui.

Mies meni käymään Vammalassa katsomassa yhtä auton raatoa :). Taas... Kun tulee lähden NaisDay-tapahtumaan ehkäisemään henkistä selluliittia.

Pyykkikone jauhaa. Onneksi on nyt niin paljon vaatteita, ettei tarvitse jatkuvasti pestä. Mutta nyt tyhjentämään ja siten taas pienet crossaukset.
 
Kahden lapsen yksinhuoltajuusviikko takana!!! I did it!!! Kyllä nostan hattua ja kumarran syvään kaikille oikeasti yksinhuoltajaäideille. Minusta ei siihen kyllä taitaisi olla... Aloin olla eilen jo aivan hermoraunioisuuden ja mökkihöperyyden rajamailla ja ilahduin suuresti, kun peräti naapurin setä kävi oven takana kysymässä tunkkia. Eli oli kyllä viimeinen hetki, että mies palautui suuresta maailmasta.

Uskomatonta, miten Nessun vauvat nukkuvat! Meillä kyllä totisesti syödään 2-4 tunnin, aamuyöstä jopa tunnin välein. Kokeilin eilen ekaa kertaa myös Cuplatonia, kun oli toissapäivänä masuvaivoja. Tuntuivat heti auttavan. Yritän vauvalle aina syödessään hokea, että "Tätei pirä hotalehtaa", mutta ei tuo oikein tunnu uskovan. Imee lutskuttaa välillä niin, että ilmaa oikein korisee samalla. Nyt pitääkin mennä avaamaan taas tuo maitobaari, sen verran kovaa tuolla tilataan ;).

Mutta selvisin kuin selvisinkin tästä viikosta, mutta uusintaa en ihan heti haluaisi (no, miehellä seuraava matka kahden viikon päästä...).
 
Ai niin painosta. Lähtöpainoon mullakin matkaa vielä n. 4 kg ja osa farkuista menee kylä jalkaan, mutta tiukemmat kiristää reisistä ja persuuksista... Mahakin on sellainen lötkö, pojan mukaan pullataikinan näköistä... Kunhan tästä päästään taas lenkille, niin toivottavasti kilot karisee.
 
Latiokselle jäi 10 kiloa ja sen jälkeen lähti vielä 4 kg hyvin nopeesti, mut nyt kuukausi jo samassa. 7 kiloa vielä. Maha löysä ja reidet ..yök! Luotan siihen että lähtee kun pääsen liikkumaan enemmän.

Meidän pojan pippeli on tulehtunut ja äidistä tuntuu kamalalta. Se tuli punaiseksi ja vähän turvonneeksi viimeyönä. ilmeisesti sieltä esinahan alta. Tänään aamulla yritin sitä vähän putsata lämpösellä, kertaalleen keitetyllä vedellä. Onko kokemusta mitä sen kanssa tehdään. Tänään on sunnuntai eikä oikein voi neuvolaankaan soittaa. Sit onko mulla mennyt jotain ohi..Miten tuon pippelin puhtaudesta tulisi yleensä huolehtia.. mulla oli käsitys että ei tarvi mitään erityistä tehdä vaan huuhtelu pesu ihan pyllypesun yhteydessä. Ei mun käsityksen mukaan pitäis mitään ainakaan sörkkiä sieltä syvemmältä. Ilmeisesti siihen ei satu koska poika antaa siihen koskea hermostumatta. Aikuisilla olen kuullut tuollaisiin vaivoihin laitettavan silmätippoja. Nyt kuitenkin huolehtia vain puhaudesta vaihtaa vaippaa usein ja putsailla sitä lämpöisellä vedellä.

Neuvokaa viisaammmat!

 
Airi: Mulla oli neuvolakortti sellaisessa muovikuoressa, jossa on MLL:n Neuvolapuhelimen numero 0600-16388, ma-pe klo 18-21.30, su klo 16-20. Hinta 0,50 euroa/min+pvm. "Neuvolapuhelimessa asiantuntijat vastaavat lapsesi terveyttä, kasvatusta ja hyvinvointia koskeviin kysymyksiin."

Onnittelut vauvansa saaneille! Multa on tainnut jäädä monet onneittelut sanomatta, kun olen ollut niin oman vauvan lumoissa.

Nessulle onnituneita ristiäisiä!
 
Tere,
ajattelin vain ilmoittautua, kaikki on hyvin mutta aikaa kirjoitteluun ei tunnu löytyvän kun meillä lappaa vieraita tai sitten esikoinen yksinkertaisesti on päättänyt jättää päiväunet nukkumatta... Rauhallisen hetken suunnitelmana olisi miettiä pojalle nimeä, mutta kummasti ne ovat kortilla. Illalla tytön mentyä nukkumaan, ollaan itse niin tööt että meillekin tulisi ihan vaan "Veikka". Tai tietysti Bror. =) Kun vielä toiseksi nimeksi on suunniteltu Erikiä, niin siitähän tulisi urheiluselostaja "Bubi" Wallenius. Ehkei Broria kuitenkaan.

Meillä poika on piristynyt selvästi ajasta laitoksella, ja hyvä niin. Viime yönä söi VAIN kolmen tunnin välein, luksusta. Kova tankkaamaan, tuo poika, tunnin välein illalla. Ottaa ilmeisesti kiinni alkutaipaleen huonoa ruokahalua. Maitoa tuntuisi riittävän, ja hB sekä bilirubiiniarvot olivat kunnossa tarkastuksessa torstaina. Disflatyl on käytössä, kun ekana kotiintuloiltana oli kauhea itku klo 01 asti. Nyt on helpottanut selvästi, joten sitä varmaan jatketaan. D-vitamiinien aloitus on vielä edessä, esikoisella on nyt Jekovit-tipat käytössä, mutta olen elänyt siinä käsityksessä että Deetipat ovat miedompia vatsalle (jotain tekemistä vesi- ja öljypohjaisuuden kanssa tms, kysykää apteekissa tarkemmin jos mietityttää).

Itselläni epäilen virtsatietulehdusta, johon olen saanut jo antibiootin mutta odotan vielä sen tepsimistä. Edelleen kirvelee ja särkee. Sain esikoisen syntymän jälkeen saman tulehduksen, joka pääsi munuaisiin asti ja pilasi imetyksen, joten olen aika huolissani... =( Välillä tulee kirkkaanpunaista jälkivuotoakin vielä, hieman epäilyttää... Miten kauan sellaista voi tulla, kun muuten ei tule juuri mitään? Esikoisen sektion jälkeen jälkivuoto oli niukkaa ja loppui nopeasti.

Ja kysymys sektion kokeneille: miten pitkään söitte särkylääkkeitä, ja miten paljon? Poika on nyt 1½ viikkoa, ja olen pari päivää sinnitellyt ilman lääkettä. Aiemmin söin 3-4 buranaa päivässä. Haavaa vihloo vielä, mutta yritän tosiaan tunnustella noita virtsatulehdusoireita ja siksi jätin ne pois. Tikkien poiston jälkeen olo on helpottanut selvästi.

Painogalluppiin: Mulle tuli n. 17 kiloa raskausaikana, oliskohan siitä lähtenyt n. 7 kiloa (laitokselta lähtiessä reilut 6 kg). Mutta poika tosiaan on vasta 1½ viikkoa... Esikoiselta lähti 14 kg (silloinkin yhteensä 17 kg) muutamassa viikossa, ja jos tämä poika jatkaa syömistä samaan tahtiin ja mamma malttaa hillitä makeannälkäänsä, niin kyllä se siitä. Sitten onkin vain parikymmentä MUUTA ylipainokiloa jäljellä, jippii. ;)

No joo, josko sitä miettisi sitä nimeä kunhan vastentahtoinen esikoinen saadaan simahtamaan... Ajattelin kommentoida teidän muiden kirjoituksia enemmänkin, mutta en muista enää mitä... Ainakin Mamma -64:lle tsemppiä, olipa hurja keltaisuuskoettelemus teillä! Meidän pojalle ei kyllä tehty mitään tuollaisia tutkimuksia ja kuvauksia, mutta arvotkaan eivät olleet yhtä korkeita kuin teillä. Ja aikamoisen urakan olet selvittänyt, Orvokki! Taisi tosiaan mies tulla ajoissa kotiin kun naapurin setä alkoi käymään mielenkiintoiseksi... ;D

Onnea jakaantuneille, ainakin Schatje, Leisku, keitäs muita? Onko Fantti kirjoittanut milloin viimeksi?

Aurora ja poika 9 päivää
 
Kävinpä minäkin vaa'alla, en ole sitten synnytyksen käynyt. Jäljellä on vielä 3-4 kiloa, kymmenen on lähtenyt. Miten, sitä en tiedä. Imetyksellä kai, turvotustahan se suurimmaksi osaksi oli. Tosin nuo kilot eivät kerro totuutta, sillä takapuoleni ja reiteni ovat kadonneet, niiden metsästys on sitten tulevaisuuden juttu, ne eivät tule kuin treenaamalla.

Mieheni sai tänään pojun nukkumaan tutittamalla, huhuh. Tunti siihen meni, tissillä olisi taintunut viidessä minuutissa. Mutta mä olin ulkona esikoisen kanssa, mies halusi yrittää. Tänään täytyykin ottaa vielä uusintaerä tuossa oman pihan pulkkamäessä, oli täynnä lapsia aamupäivälläkin. Huomenna alkaa taas loska ja kaikki sulaa, nyyyh.

Meillä näyttäisi 2,5 tuntia olevan imetysten väli öin ja päivin. Yöllä jää sitten aikaa välissä nukkua 1,5-2 tuntia, ihme ettei väsytä. Onneksi tänäänkin nukuttiin puoli ysiin. Mun maha pörisi eilen ja vielä tänäänkin ja se näkyy pojussakin. Täytyy olla tosi tarkkana mitä naamaansa laittaa tällaisena herkkävatsana.

Lotta ja poju 16 vrk
 
Minulla sama juttu painon kanssa kuin airilla; 10 kiloa lähti parissa viikossa, sitten hidastui ja nyt kun on jäljellä vielä 3,5 kiloa niin ne onkin ollut jo kuukauden.. En tosin ole vahtinut syömisiäni yhtään - nytkin vetelen irtokarkkeja minkä ehdin. Sokeri toimii hyvin unen korvaajana :)

Meilläkin on alkanut muodostua jonkinlainen rytmi - tai ainakin yritän sitä kovasti ylläpitää.. Herääminen on aamulla noin 6:30 ja päivän aikana nukutaan kahdet pitkät päikkärit (2-3h) aamu- ja iltapäivästä. Nukkumaan mennään noin 20:00. Ja yön aikana (21-06) syödään yleensä 3 kertaa. Vauva syö aina heti herättyä, ja taas nukkumaan mennessä. Ja väliajat istuilee sitterissä, pötköttelee lattialla ja sohvalla ja kulkee käsivarrella mukana. Tämä rytmi on ollut päällä nyt noin viikon.

_hilti_kös se kerran kyseli "julki-imetyksestä"? Olen itse aika ujo rinnan näyttäjä, mutta imetys on onnistunut aika hyvin kaupungilla käydessä kahviloissa ja ravintolassa niin, että olen istuskellut selkä muihin ihmisiin päin. Ja ollaan oltu nurkka/kulmapöydässä aina.




 
Meillä kävi nimen kans samalla lailla, että oli jo muka päätetty mutta eipä poika ollukkaan nimensä näkönen. Oli vieläpä alunperin minun ehotus mikä oli miehen mielestä tosi hyvä. Siinä saatiin sitte jonku aikaa tingata! Onneksi mies suostu toiseen vaihtoehtoon.. Nyt puuttuu enää mahollinen kolmas nimi.

Onnittelut Leisku ja Maija!!

Minä olen kans ootellu vastauksia Hiltin kysymykseen. Tissistä kuitenki on kaikista vaivattommin ruokkia. En ite ole koskaan ollu julki-imetystä vastaan, päinvastoin, mutta ehkä turhaan välitän siitä mitä muut ajattelee..
Suunnitelmissa oli lähteä huomenissa käymään Helsingissä tätin kans kahvilla, ku alan taas uhkaavasti erakoitua.

Kilogallubiin: Vauva vei raskausaikana multa kiloja pois, eli synnärillä olin jo pari kiloa kevyempi ku ennen raskautta. Samoin maha katos melkein kokonaan jo sillon. Pari viikkoa on enää ollu vaan haava turvoksissa. dd-liivejä käytän, eli tissit ei ole normaalit. Monen viikon liikkumattomuus on myös tiettyny. Lihakset on ihan säälittävät, samaten kunto! Persekki on ihan littana..

Aurora: sairaalassa mulle syötettiin tosi vahvoja lääkkeitä, minkä vuoksi kaks päivää olin kuutamolla enkä päässy yksin ees ylös sängystä. Sitte en enää suostunu ottaan ku buranaa ja sitäki lähinnä päänsärkyyn. Pään takia söin sitä ehkä joka toinen päivä parin viikon ajan. Mutta nimenomanen haavasärky loppu oikeastaan siihen kahteen ekaan päivään. Hurjan nopeasti toivuin siitä! Varsinki ku minua oltiin aika lailla sen toipumisen kans peloteltu.

Olikos se orvokki joka kerran kyseli vauvan katseen kohdistamisesta? Minusta kans alkaa tuntua että poika jo toisinaan katsoo tietosesti silmiin (3 viikon ikänen). Ja äsken vahtas suuta ku lauloin.(?) Makoilee tässä minun sylissä, naputtelen yhellä käellä.
Minkälaisia kokemuksia muilla? Missäs vaiheessa ilmenee vastavuorosuutta, eli esim. tahallinen hymy?

 
Aurora ja Orvokki meilläkin pikkuveljen nimet hakusessa. Esikoisen kanssa tiesin heti hänen synnyttyä ja ollessa rinnanpäällä, että hänen nimensä on Aurora. Olin kyllä miettinyt ihan eri nimen raskausaikana. Kävi kuitenkin niin, että mies halusi Idan ensimmäiseksi nimeksi. Minä halusin nimen olevan Aurora. Lopulta kehitimme ristiäisaamuna nimilitanjan, joka lapselle annettiin. Heitin vielä sakastissa kruunaa ja klaavaa noista kahdesta nimirimpsusta siinä vaiheessa, kun nimi kirjattiin ennen toimitusta...

Onnea uusille äideille taas.

Meillä oli hieman hurjempi viikonloppu. Sain torstaina kovan kuumeen, mutta se laski ibuxinilla. Perjantaina illalla kuume palasi ja nousi yöllä 39.9:n. Olimme vauvan kanssa eilen päivällä sairaalassa tutkimuksissa ja syyksi paljastui kohtutulehdus. Napsin kahta eri antibioottia ja toivon, ettei vauvan masu kärsi.

Oli hurjaa ottaa alle viikon ikäinen sairaalaan mukaan, mutta ei voinut tietää kuinka pitkään tutkimukset kestävät. Sairaalareissun jälkeen vauvan silmät alkoivat rähmimään pahasti. Putsailen niitä keitetyllä vedellä ja täytynee taas soittaa niistä sairaalaan.

Paino-gallup: Minulla reidet ja peffa eivät ole kaventuneet yhtään. Sääret ovat hoikat. Maha ei onneksi enää ole samanlainen kermatötterö kuin sairaalasta lähtiessä. Mahdun vain yksiin äitiyshousuihin. Painoa kertyi huimat 25 kiloa. Selitys: olen pitkä ja painoindeksi oli alhainen ennen raskautta. Painoa lähtenyt nyt "ehkä" 5-7 kiloa. Vaakamme meni onneksi epäkuntoon. Näyttää joka punnituskerralla 15 kg edellistä enemmän, joten voin murehtia painoa vasta jälkitarkastuksessa. Viime kerralla painoa tuli saman verran ja ne kaikki lähtivät imetyksen ja lopulta kuukautiskierron palautumisen mukana pois.

Fantti taitaa olla synnytyslaitoksella. Jalkojen nostelussa voisi olla perää. Lauantaina ennen polttoja pidin pitkään jalkoja ylhäällä, koska suonikohjut vaivasivat. (Ovat järkyttävät toisessa jalassa ja toisessa ei ole mitään). Yksi keino on kuulemma nännien hierominen (saa aikaan oksitosiinin erityksen).
 
Long time no see! Mulla on ollut kone- ja verkko-ongelmia ihan olan takaa, alkoi jo nettiaddiktia ahdistaa... Onnittelut ensinnäkin kaikille vauvan saaneille uusille ja jaksua vielä odottaville.

Kuulostaa kurjalta tuo Airin pojan tulehdus. Mä olen kans ollut vähän arkana noiden poikien välineiden huollossa, mutta kans tuolla tavalla kylvyn yhteydessä olen vain erikseen puhdistanut. Toivottavasti teillä pian helpottaa.

Vastauksia kysymyksiin: pari kertaa olen nyt julkisella paikalla imettänyt, mutta aika häveliäästi. Ei se mitenkään luontevan tuntuista ole, en tiedä tottuuko siihen sitten myöhemmin.

Ja painosta: ihan nolo myöntää, mutta mulla paino on nyt viitisen kiloa alle ensimmäisen neuvolakäynnin painon. Mulle ei tosin tullutkaan kuin kahdeksan kiloa, kun Edvin syntyi kolme viikkoa etuajassa ja mulla viimeisinä viikkoina ennen synnytystä paino pysyi ihan samoissa. Taisi jopa pudota jossain kohdassa. Imetys näköjään kuluttaa, vaikka syön ihan urakalla suklaata ja herkkuja. Rasvat taitavat siirtyä suoraan Edvinille, aikamoiset reisimakkarat sillä jo on :)

Täällä rytmi nykyään suunnilleen näin: aamulla herätään kuuden - seitsemän aikoihin, siitä lähtien syödään noin kahden tunnin välein. Illalla Edvin menee yöunille yleensä kymmenen maissa, siitä unta kolmeen, jopa neljään, ja seuraava onkin jo aamuherätys. Aika kohtuullista, sanoisin.

Mulla oli viime viikolla jälkitarkastus. Kaikki ok. Otin keltarauhaspillerit ehkäisyksi, onko kenelläkään kokemusta? Kerroinkos jo siitä vauvan lääkärintarkastuksesta, jossa lääkäri etsi varmaan puolituntia pulssia oikeasta nivustaipeesta eikä löytänyt... Kuulemma se voi vauvoilla olla joskus tosi vaikea löytää, mutta nyt joudumme joka tapauksessa ensi viikolla uudestaan lääkärin pulssia katselemaan. Ilmeisesti jonkinlainen ahtauma voisi aiheuttaa sen, että pulssi on jossain valtimossa heikompi kuin muissa, mutta luulisin että siitä tulisi muitakin oireita? Jalat ovat ainakin molemmat yhtä lämpimät, joten kyllä siellä veri kiertää.

Milla; täällä kyllä jo poju hymyilee ihan tahallaan. Me pidetään miehen kanssa vauvannauratuskilpailuja :)

Ei muuta kuin mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Taika; mulla on edelleen sähköpostiongelmia, ollaan yhteyksissä vaikka tekstarilla?

 
pili-tulehdus jo paremman näköinen onneks..huomenna soitan neuvolaan. ilmeisesti tohon vaivaan annetaan noita silmätippoja.

Mä olen ihan julki-imettänyt kaupungilla, mutta vähän "piilossa" kulmapöydässä tai selkä muihin päintai laittanut harsoa näköesteeksi. Ainoa ongelma on noi mun suihkutissit.. kiva kaupungilla alkaa häsäämään kun matioa suihkuaa joka paikkaan kun poika päättää päästää tissistä irti. vaatteet täytyy olla tummia ettei märät roiskeet näy.

Eilen jätin pojan mummolle hoitoon 4 tunniksi kun kävimme miehen kanssa tuttava pariskunnan luona. oli vähän äidillä orpo olo ilman vauvaa, mutta pojalla luonnollisesti kaikki hyvin mummolassa.

Poikaselvästi seuraa katseellaan asioita ja vanhempiaan, hymyä olen kovasti metsästänyt mutta ei vielä ainakaan tahallista hymyä ole näkynyt.
 
Tuohon pippeliongelmaan tosiaan annetaan ihmisten silmätulehdustippoja esim. Oftan Akvakol-nimisiä, mutta vaativat reseptin. Noin pienen pojan pippelille ei tehdä mitän erityistä vaan vesipesu riittää. Esinhakla on imeväisellä luonnostaan tiukka eikä sitä tule yrittääkään irroitella. Meillä oli vanhimmalla sitten ns. absoluuttisen ahas esinahka, joka leikattiin kolmevuotiaana. Toisella selvittiin esinahkaa venyttelemällä. Oli kyllä vähän kurja juttu jo henkisestikin. Mies ilveili silloin, että kehen noista tollaisia "tuppikulleja" on tullut :).

Kytiin Nais Day-tapahtumassa. Sieläkin pysäytti pari kaksosten vanhempaa. Toinen neuvoi jo rytmittämään samaan ja tiettyyn aikatauluun näin pienetkin. Jätän kyllä yrittämättä. Myöhemmin voi koettaa pitkttää yön syötöväliä pikkuhiljaa. Nyt on liian aikaista. Meillä aau häiriköi jo toista iltaa. Mahavaivoja ei ole, mutta ei vain suostu olemaan muualla kuin sylissä, vaikka kuinka väsyttää.

Eilen kun hain pojan ulkoa, väläytti hän oikein kunnon ensimmäisen "merktsevän" hymynsä. Ei selvästi ollut mikään refleksinmainen. Jos itkevät rauhoittuvat jo, kun menen huoneeseen ja puhelen niille. Samoin vaippoja vaihtaessa.

Bahama, tää ahtauma on juuri se aortan ahtauma, mitä Beetulla epäillään. Osalla löydetään vasta juuri noin neuvolatarkastuksen yhteydessä. Ns. neliraajapaineen mittauksella saadaan luotettavin diagnoosi. Paineet yläraajoissa ja alaraajoissa tulee olla samaa tasoa. Se on kuulemma ainakin meidän tapauksessa tarkempi kuin sydänultra, koska ahtauma, jos sitä on, on niin lievä. No, nyt säikyttelen turhaan. Neuvolan lääkärit tuntien... Meidän vahin poikakin julistettiin jo sokeaksi. Hyvin on eteensä nähnyt.
 
Niin vielä Bahamalle tuosta ahtauman oireista. Jos sellaista olisi, lapsi väsyy normaalia helpommin esim. syödessä. Lisäksi saattaa ilmetä hengenahdistusta. Ainakin näitä meidän kehoitettiin seuraamaan sairaalan ohjeissa.
 
Hengissä selvitty tästä päivästä vaikka oli aikamoista hulinaa! No, pääasia, pojille saatiin nimet: A= Anton ja B= Jooa :) Esikoinenkaan ei hajoittanut kirkon urkuja vaikka kovasti yritti eikä onnistunut polttamaan itteesä kynttilöissä. Kuivasi jopa veljiensä päät kasteliinalla Plaston kauhakuormaaja toisessa kädessä :)

Painogalluppiin: mulla jäljellä eka neuvolakäynnin painoon 7 kg (koko raskauden aikana tuli 18 kg), aikaan ennen raskautta ois matkaa 10 kg :/ Huomenna alkaa pisteet, haettiin se Points- opus. Pöytä notkuu ristiäisherkkuja...
Maha on sellanen taikinahöttö. Ällöttävä. Omista housuista menee päälle neljät, vyötärö jää röllykän alle...Paidat on kaikki liian pieniä koska kuppikoko ei oo sitten pienentyny yhtään. Onneks mahtuu toppatakki päälle.

Sektiohaavaan taisin syödä parisen viikkoo tabuja ja nytkin satunnaisesti jos mahaa vihloo (on tullu nosteltua vähän liian painavia juttuja tässä ja sitten vihloo).

Mulla on kanssa tätä vaivaa että juttuseura puuttuu päivisin. Olen huomannut että puheripulin helpottamiseksi olen alkanut jutustella aivan täysin tuntemattomien kanssa kuten bussimatkustajien, kaupan kassojen ja vastaanottovirkailijoiden. Esikon äippäloman aikaan oli samaa vaivaa ja silloin kelpasi juttuseuraksi jopa puliukotkin :) Ohan tätä äippälomaa tässä jäljellä joten tiedä milloin alan juttelemaan aidanseipäille.
 
Moikkaus hullunmyllystä : )

Osaisiko joku neuvoa miten saisin neidin nukkumaan pinnikseen? Onnistuu todella harvoin, yleensä päiväunilla ja alkuillasta, jolloin ei olla vielä itse nukkumassa. Olisiko ratkaisu siis pinniksen siirtäminen lasten huoneeseen? Vai onko liian aikaista vielä (kohta 1,5 kk)? Menee vaan hermot, kun en itse osaa kunnolla nukkua ja kroppakin on ihan jäykkänä, jos pieni kainalossa.

Toinen uusi juttu on myös unen tulon vetkuttaminen. En tiiä onko Äiskällä samaa Aatun kanssa, kuulostaa samanlaiselta. Neiti on ihan selvästi todella väsynyt, mutta periksi ei anna. Tai sitten on taas joku kasvupyrähdys, kun on niin levoton. Vatsakipuja tuskin on, kun ei itke. Ähkii vaan ja möngertää sylissä, vähän niin kuin kakata yrittäis. Sänkyyn jos mennään makoileen ja tissiä antaa, niin sit sammuu. Mut taas jos yrittää siirtää niin herää.

Musta alkaa tuntua, ett toi pikkunen vedättää mua 6-0. Vaikka kaikissa oppaissa lukee, ett sen pitäis vielä "tajuta" mitään, ni en kyllä usko : )

Hymyily aloitettiin jo kolme viikkoisena ja nyt sinkoilee jo sellaisia koko naaman levyisiä hymyjä ja välillä tuntuu, ett yrittää jo nauraakin : ) On se vaan niin ihanaa, ett korjaa kyllä unen puutteenkin, kun aamulla saa herättyään mahtavan hymyn. Ja eikös sitä niin sanota, ett tytöt hymyilee pienestä pitäen enemmän kuin pojat, tiedä sitten...

Kilogallupiin: mulla on kolme kiloo lähtöpainoon, mut se ei todellakaan kerro koko totuutta... maha on ihan järkyttävä löllö ja housut kirraa lantiosta. Ja sit vielä kun on sektiohaava, niin oikein mitään vanhoja farkkuja tai alushousuja ei voi pitää, kun ovat sellasia lantiomallisia... Mä oon sit ostanu itelleni sellasia mamma alkkareita, tyyliin vyötärönauha kainaloissa : ) ja yleensä kuljen vieläkin (nyyh) äitiystrikoissani, kun niissäkin on vyötärö samoilla seuduilla.

Ai niin ja vielä yks kyssäri: voiko vauvalle opettaa tutin käyttöä vai onko vaan tyydyttävä osaansa, jos ei tutti kelpaa. Ei sitä muuten kyllä kaipaakaan, mutta kaupassa ja automatkoilla olis ihan kiva, jos olis joku tyynnyttely keino, kun toiselta menee hermot...
 

Yhteistyössä