*Lokakuiset Pallomahat Elokuussa 2009* *Ensimmäinen vauva on jo syntynyt!*

Heissan!

Täällä on alkanut kovat kivut tuolla alakerrassa, vauvaa poraa itseään alaspäin. Toivottavasti kiinnittyy pian ettei pääse enää kiepsahtamaan takasin toisin päin.
Muuten vointi ollut ihan ok, vähän väsymystä..
Ajatella että enää max. 7vko ja meijän rinsessa on maailmassa :heart:

Tänään kävin taas aamusta kirppiksellä ja löytyi taas kerran uusia ihanuuksia

Mä olen käyttänyt huuhteluainetta myös vauvan vaatteisiin, en tykkää kun ne jää muuten niin koppuroiksi. Käytin aikoinaan ja siis vieläkin pojan vaatteisiin ja hällä ei oo ikinä ollu mitään allergioita eli jos tytölle jotain siitä tulee niin en laita sitten enää.

Mut nyt pitäis kehittää jotain järkevää kun poika vielä nukkuu, usein tulee vaan istuskeltua koneella..

Inka ja Maisa 34+6 :heart: :heart: **Huomenna poks poks**

 

Nöpöttimelle onnittelut poikavauvasta :flower: =)

Omaan napaan ei ihmeempiä. Perjantaina oli joo poksupäivä, mut jäipäs taaskin kuvaamatta maha. Nyt oon vaan nautiskellut ukkoni seurasta ja pitänyt palstailu / netti taukoa yleisesti ja tietoisesti. Paljon oli juttua näköjään tullut, mut arvatkaa vaan muistanko mitä piti kommentoida. Palailempa paremmalla ajalla ja paremmin keskittyneenä jossain vaiheessa.


pinkkimieli ja pallopää 30+2 :heart: :heart: :heart:

 

Peppi30: hyvinkin mahdollista, että jostain vastaavasta on ollut kyse. Jotenkin se ei tuntunut siltä, että kipu olisi liittynyt supistuksiin, vaikka niitä supistuksia tulikin varsin tiheään... Huomenna pitää varmaan kuitenkin ottaa yhteyttä neuvolaan ja kysellä sieltä, että onko syytä olla huolissaan.

Nytkin supistelee alle 10 min välein... Miksi ihmeessä tää on menny tälläiseksi...

Voiko muuten itse mitenkään tarkistaa/kokeilla, onko vauva laskeutunut? Kun tuntuu, että vauva on todella alhaalla: peppu (tai luulen, että se on peppu) on navan kohdalla ja siitä ylöspäin ei mitään, jalatkin osoittaa oikeaa kylkeä kohti (vatsan muotokin on varsin kaljamahamainen entiseen palloon verrattuna)...

Tälläista omanapaista huolestumista taas... Koittakaa kestää... :ashamed:

 

Iltaa!

Täällä taas alkoi tavanomainen ilta supistelu...Deri ei tykkää lainkaan ja venyttelee vastaan...AUH!

Huomasin sitten tuossa kun vaihdoin koti vaatteet päälle, että oikeasta rinnasta tulee ihan ehtaa maitoa..vasemmasta kun sitten testiksi rutistin tuli ihan normaalia esimaitoa, eli sitä kirkasta kellertävää...ja muuten ei tule, paitsi kun supistelee tai jos on lämpöä liikaa, eli suihku/sauna reissun päätteeksi.

Huomenna pitäisi soitella se lääkäri...toivotaan että muistan mainita näistä supisteluista ja siitä että epäilen limatulpan ripsottelevan...hmmm...

Keskiviikkona olisi pojan 1,5v neuvola...klo8.00 arvaa saattaa jotta olen ihan silmät killissä

Vauvan pyykki:

Ihan vastasyntyneenä en käyttänyt pojalla muuta kuin pesuainetta, mutta kun oli n.1kk niin aloin laittaa huuhteluainettakin...sitä allergia liiton testaamaa..mitähän se nyt olikaan, mutta kuitenkin.

Meilläkin on kuivausrumpu, mutta käytetään sitä lähinnä pyyhe, lakana ja tulevassa harso pyykissä.
Inhoan jos pyyhe on karhea ja kova.

Nyt juon kupposen kahvia ja taidan ottaa rivin suklaata seuraksi

paapelo+poju+Deri 34+1

 

Dsarial:

Voisithan mitata sf-mittaa itse, jos sinulla on mittanauha ompelua varten, siis sellainen pehmeä/löysä (miten sen nyt tahtoo ajatella ).
Tai sitten mene puoli-istuvaan asentoon ja kokeile löytää vauvan pää painamalla yhdellä kädellä massun päältä ja toisella koetat pihti otteella saada vauvan pään hollille siihen sormien väliin...itse en ainakaan onnistunut löytämään päätä eilen kun kokeilin...eli silloin ainakin oli tosi matalalla päänsä kanssa.
Ja nytkin on kyllä tuntunut kuin keilapallo olisi jalkojen välissä...mikä kuulemma on myös merkki vauvan laskeutumisesta.

 

Peppi kyseli, onko raskausaika vastannut odotuksia. Mulle tää on ollut hirveästi helpompaa ja vaivattomampaa kuin etukäteen kuvittelin. Oon ollut tosi hyvässä kunnossa ja painoa ei ole tullut, mä kuvittelin etukäteen paisuvani hurjasti ja olevani tosi huonovointinen. Ja meillä on mennyt suht seestaisesti, ollaan vietetty miehen kanssa paljon aikaa yhdessä jne. Ja siihen oon tosi tyytyväinen että oon pystynyt aika normaalisti olemaan, matkustamaan, tekemään töitä jne. Siinä mielessä siis ei ole vastannut odotuksia, luulin tän olevan paljon vaikeampaa. Ainoastaan tää kiire harmittaa, olisin ajatellut että meillä olisi jutut tässä kohtaa vähän paremmin valmiina.

 

Iltaa!
Ja nöpöttimelle, oikein paljon onnea poikavauvan johdosta! :heart: nyt on tosiaan meitinkin tilit avattu

 

Paapelo: kiitos vinkeistä! Tuota sf-mittaa yritin ottaa, sain saman kuin th viikko sitten, mutta kun vauva tuntuu tosiaan niin alhaalla, niin en osaa tarkkaan sanoa, kuinka ylös kohtu ulottuu. Ja vauvan päätä kun yritin kans etsiskellä, niin en mie sitä kyllä löytänyt (tai sitten en osaa vain etsiä), eli otapa tuosta nyt selvää... Mie luulen, että vauva on vain jotenkin vaihtanut taas asentoaan, tuskin on vielä laskeutunut. Meillä kun täällä mahassa tuntuu kasvavan yksi ikiliikkuja...

 

Alku raskaudessa yllätti se, miten totaalista se väsymys oli. Ja nyt on ollut järkytys se, miten lonkat ja nivuset voi olla niin kipeet. Muuten kaikki mennyt ehkä helpommin mitä kuvitteli. Eli esim. vaikka maha on iso, sen kanssa on ollut ihan helppo elää.

Mua närästää ihan hirveesti. Ei auta rennie. :headwall: Vauvan joku kohta on ihan tossa ylhäällä, on vaikea istuakkin. Mä en enää tiedä miten päin se tuolla köllöttelee, kun neuvolassa sanoi, että olisi perätilassa, ja mun mielestä ei ollut, niin en sitten tiedä

Must tuntuu et tää maha on rojahtanut alas, vaikka vauva on ihan tossa ylhäällä

 

DsariaL:

Voihan olla, että nappula siellä seilaa ja tekee vähän tilaa...itsestä tuntuu, että Deri on aina puoli päivää ylhäällä ja puoli alhaalla ja silloin kyllä tuntuu ja kovaa

Missah:

Tuosta närästyksestä.
Oletko kokeillut maitotuotteita ennen ja jälkeen ruoan? Itsellä se yleensä tasoittaa jopa appelsiini mehun aiheuttaman närästyksen pois.
Ja sittenhän on yksi ainakin minulla erittäin hyvä apu närästykseen, itse asiassa se tehoaa minulla paremmin, kuin renniet tms.

Eli 1tl ruokasoodaa n.1-2dl vettä. Sekoitetaan kunnes pohjalla ei näy soodaa ja nopsasti alas kurkusta.
Itse juon yleensä sen 1dl tuota ja toisen dl pelkkää vettä...sooda kun on suolaisen makuista.
Toivotaan että auttaa joku keino.

ON:

Tuossa tunti sitten tuli 2 aika häijyä supistusta. Sattui pirusti. Alkoi kirvelynä/polttona alavatsalla mietona ja aaltomaisesti levisi ja kipu koveni korkeammalle ja nivusiin ja pahimmillaan sitten jomotti reisilihaksiin ja sitten alkoi laantua, koko lysti kesti n.30-50sek.
5min hengitys taukoa ja sama uudestaan ja siihen jäivät. Sen jälkeen viilteli kettumaisesti alakertaa ja Deri samalla tunki tietenkin itseään alaspäin :headwall: :headwall:

Luulen, että kun näistä mainitsen huomenna neuvolatätille, niin passittaa minut aiemmin jo lääkärille jos vain mahdollista tai sitten käskee seurailla...
On tämäkin...esikoisesta ei mitään tälläistä ja kirveellä melkein piti pakottaa tulemaan ja tämä tyyppi se keksii kaikkea kivaa kolotusta ja muuta...katsokaa vaan niin kituutan näissä kuitenkin VÄHINTÄÄN siihen LA:n asti :headwall: :ashamed:

Mutta juu..nyt marisemasta täältä ja jatkamaan leffaa, jonka parissa varmasti suuri osa mammoista nytkin on

 

Paapelo: Kiitos vinkistä, täytyykin kokeilla tuota soodaa.

Jos nukkumaan menis. Viimeinen työviikko edessä ja sit luovutan. Ellei jo aikaisemmin ole pakko. Jos supistuksia tulee yhtä tiuhaan kun viime viikolla, niin sitten aikaisemmin lääkäriin.

 

Harmaata aamua

Närästys tosiaan.... Erittäin inhottava ja hermoja syövä vaiva. Neuvolassakin kovin mittailivat tuota sf mittaa, totesivat että eipä olisi paljoa tilaa enää nousta...

Muutenkin oli ihme käynti viime viikolla. Ekan kerran sain erityisesti ajan että katsotaan tarjota.
Kaikki lapset on olleet rt ja se on ollu hyvä. Mutta nyt pitää mennä näytille rv 35, vaikka tämäkin herra pää alaspäin edelleen on.

Painoa +6kg koko raskaus aikana, paineet ym hyvät. Eli ei kun vaan odotellaan. Paitsi että tässä alkaa olla niin täynnä koko odotusta jo. Eilen illalla jo haaveilin että ei menisi yli aikaiseksi, kun suihkussa vietin puolituntia. Poltteli niin mukavasti alaselkää.

Onko teillä päiviä, kun tunnette itsenne rautakangeksi ja liikkuminen on niin julmetun työlästä, että itku pääsee? Ei varsinaisesti kipuja pahemmin, mutta jäykkyys... En muista että olisin tyttöjä odottaessa ollut näin kankea. Rappusiakaan meinaa joinain päivinä päästä ylös, kun ei jalat taivu

Se alkais virallisesti äitiysloma ens tiistaina

Marsupilami & poikanen 33+6 ( luultavasti )

 

Huomenta!

Huuhteluaineesta: en käytä mihinkään pyykkiin joten en laita vauvallekaan. Silitän lähes kaiken pyykin joten sillä se pehmenee ihan mukavasti. Kuivausrummussa kuivaan lakanat ja pyyhkeet, en paljoa muuta.
Närästystä on täälläkin mutta hyvin vaihtelevasti. Välillä tuntuu että heti aamusta asti närästää kaikki mahdollinen ruoka ja sitten on päiviä jolloin voi syödä melkein mitä vaan.

Lauantain oli kohtuu hyvä päivä mutta sunnuntai olikin sitten yhtä tuskaa. Häpyliitos oli tosi kipeä eikä paljoa tehnyt mieli liikkua. Täytyy vaan toivoa että ei mene enään kovin paljoa pahemmaksi.

Kuopuksella on viimeinen hoitoviikko tällä viikolla. Kovasti ollaan mietitty että mitä kivaa keksitään hoitajalle, aateltiin että jos vietäis joku kiva puulelu ja sitten vaikka jotain herkkua.

Mulla on myös lista niistä hommista mitä pitää keritä tekemään ennen vauvan tuloa, pikkuhiljaa oon noita yrittäny tehdä. Kastemekon ompelu olis seuraava homma, harmittaa vaan kun oon hukannu kaavat ja kaupassa ei kovin nättejä ollu kun yritin uusia katsoa. Mutta enköhän jotain saa aikaseksi. Pinnasänky ja hoitopöytä on vielä varastossa, aattelin että jos ne laittais sitten kun viikkoja on 36.

Peppi ja tytsi 32+6

 

Huomenta!

Ensikertalaisen kokemukset odotusajasta (Peppi kyseli)...Hmm, toisaalta tuntuu että tämä on mennyt yllättävän hyvin vaivojen tms. suhteen (paitsi alun pahoinvointia en heti ottaisi takaisin...). Toisaalta taas välillä olen kokenut ristiriitoja itseni kanssa siitä, mitä raskaana ollessa "voi" tehdä ja mitä ei. Kun toisaalta tämä tila ei ole sairaus ja kuitenkin esim. liikunta on jäänyt elämästäni pois lähes kokonaan kaikenmaailman kipujen takia.

Ja syömisistä olen kokenut painetta muutenkin kontrollifriikkinä ihmisenä. Painoa oli tullut nyt aamun neuvolan mukaan 811 g/ vko -> ihme kyllä siitä ei valitettu (no, edellisellä kerralla olikin vain 200 g/ vko). Turhamaiset mietteet liittyen kropan kokoon ja näköön raskauden jälkeen tuntuvat jotenkin hävettäviltä kun kuitenkin on niin kiitollinen että saa tätä lasta odottaa. Mutta silti niitäkin on, enkä ehkä ottanut niitä kaikkia huomioon ennalta. Mikään ei kuitenkaan juuri nyt voisi olla paremmin

Viimeinen viikko töissä täälläkin, koitetaan jaksaa...

Apollo + Töppönen rv 30+2

 

Apollo80: Mustakin välillä on tuntuneet omaan kroppaan liittyneet huolet vähän pinnalliselta mutta toisaalta musta se on täysin normaalia ja hyväksyttävää olla niistäkin huolissaan. Ilman muuta lapsi on tärkeä mutta koen mä ainakin että mulla itsellänikin on edelleen väliä, että en ole pelkkä kasvualusta lapselle. Mä oon pyrkinyt viettämään mahdollisimman normaalia elämää koko ajan, tuntuu että muut ovat hössöttäneet mun raskaudesta paljon mua enemmän. Kyllä mä tunnen suurta hellyyttä tuota mun masussa potkiskelevaa otusta kohtaan Mutta en mä ihan vielä osaa ajatella hänen olevan ihan kaiken keskipiste kuitenkaan.

Ja täytyy myöntää että mä olen varsin tyytyväinen siihen, että kropan muutokset ei lopulta ole olleet kovin suuria ja mulla esim ei vieläkään ole raskausarpia Ja tää masu on musta jopa varsin sievä. Saa tästä musta olla iloinen.

 

Huomenta!

Ensikertalaisen raskauskokemuksia täälläkin: olen ollut yllättynyt, miten hyvin tämä on mennyt. Pikkuvaivoja on ollut, mutta siis todella vähäpätöisiä verrattuna moniin muihin, etten oikein kehtaa niistä edes valittaa. Neuvolassakin terveydenhoitaja totesi tänä aamuna, että ihan oppikirjaraskaus on ollut. Tämän suhteen olen ollut todella onnekas. Onnellista aikaa tämä on ollut myös

Neuvolassa taas kaikki ok. Papu majailee kohdussa miten päin sattuu, pääsääntöisesti poikittain. Terkka totesi, ettei tarjonnasta tarvi vielä huolehtia, kunhan 36 viikolle mennessä kääntyisi oikein päin. Pieni vauveli meille on käyrien mukaan tulossa, mutta se ei mua haittaa, kunhan nyt suunnilleen 3 kg pintaan painoa saisi syntymään mennessä. :heart: Seuraava neuvola onkin sitten jo 2,5 viikon päästä.

Mukavaa maanantaita kaikille!

Ulpu & Papu 30+6

 

Huomenta!

Näin mitä sekopäisimpiä unia viime yönä. Yksikin uni koski synnytyksen käynnistymistä...siinä unessa puhkoin itse sikiökalvot Ja podin siitä sitten kauheaa syyllisyyttä, mutta sitten homma kääntyikin niin, että kätilö oli sitä minulle suositellut
Sitten oli joku kamala virus sekoittamassa koko maapalloa...se iski hermostoon ja sai ihmiset 3pv aivan järjiltään ja jos onnistui pitämään sairaan poissa ulkoilmasta ja eristettynä turvalliseen paikkaan, siitä selvisi, mutta jos ei niin tauti sai ihmiset tappamaan ja riistämään itseltään lopulta hengen...ja poika sai tuon taudin...ensi oire oli että silmät muuttuivat veresvuotaviksi
Ihan älyttömiä unia, ihan sairaita :headwall:

Vaikken enään ensikertalainen ole, niin muistan kuitenkin esikoisen odotuksesta, että oli aivan järkyttynyt siitä, miten kovin voikin liitoksia särkeä ja se turvotus...ulkomuodon nopea muutos (maha kun oli tosi iso ) horjutti minäkuvaa kovasti, mutta loppua kohden nämä asiat oli jo käsiteltynä omassa päässä ja synnytys pyyhki kyllä kaikki epävarmuudet itsetunnosta pois.
Ihmettelin myös paljon sitä, miten rauhallisesti lopulta otin koko elämänmuutoksen ja miehen suhtautuminen oli aivan erilaista kuin olin kuvitellut.

Tunnin päästä pitäisi soitella sinne neuvolaan...katsotaan mitä tuleman pitää.
Nyt vielä kupponen kahvia ja sitten laittamaan itseä ihmisen näköiseksi

paapelo+poju+Deri 34+2

 

Huomanta täältäkin!

Täällä meni viikonloppu ja loppu viikko supistellessa. On niin herkässä nuo supistukset, että juuri mitään ei voi tehdä ilman niitä. Aika paljon olen pötkötellyt sitten. Välillä on vaan kovettumisia, mutta useimmiten ihna tuntuvia.

Odotusajan tuntemuksista olitte kirjoitelleet. Itse olen kyllä pääasiassa nauttinut raskaana olemisesta. Vaikkakin vaivoja on ollut pitkin matkaa (pahoinvointi, närästys, selkäkipu ja supistelut). Mahastani olen todella ylpeä ja se on mielestäni oikein sievä, vaikka melkoinen jättipallo jo onkin. Toki myös näitä pinnallisia murheita on mielessä. Rinnat kun ovat kasvaneet hurjasti ja ovat ihan täynnä raskausarpia, samoin arpia on tullut lantiolle. Ja koko ajan olen uskollisesti öljynnyt ihoa. Mutta pieniä murheitahan nuo ovat sen onnen rinnalla, että olen saanut kokea tämän raskauden ja pienen ihmeen siälläni. Edellinen kokemus kun oli melko ikävä.

Täälläkin tuo närästys vaivaa usein. Mutta välillä on päiviä, että saa syödä mitä vaan ja ei närästä, sitten toisina päivinä närästää kaikki. Rennie onneksi helpottaa, ainakin vähän. Senkin teho vaihtelee.

Pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa pestä vauvan vaatteita ja muita tykötarpeita. Ostin hajustamatonta Erisania muistaakseni. Huuhteluainetta en käytä muutenkaan, joten en myöskään vauvan pyykille.

Barbapörrö ja Sisu-rakas :heart: 31+0 POKS!POKS!

 

Täällä kans tota närästystä ihan riittämiin.
Ja selkä on nyt sit eilisestä lähtien alkanut kenkkuilemaan, ja nyt yökin sit meni vähän niin ja näin.

Meillä on nyt sit jo kaikki kummit valittu ja kysytty.
Meillä ei kait oikeestaan mitään rästi hommia juuri ole tähän vauva hommaan liittyen... no miehen tarvis purkaa tuo sitteri että mä saisin pestyä sen kangasosan mut muuten.
Ja sairaalakassia en ole vielä pakannu... vähän miettiny että mitä sinne laittas ja ostin jo pari sudoku lehteä sinne... ja jos ton suklaalevyn sinne jemmais....

Mulla edelleen paino alle lähtö painon.... onkos täällä muita joilla paino alle lähtöpainon?
Oli kyl jotenki karua tajuta itekkin tässä yksi ilta että sitä ylipainoa oli kertynyt esikon jälkeen pikkuhiljaa n.15kg...
Itestään jotenki sitä ei silleen huomannu... siis tiesin että painoa oli liikaa ja kyllähän tuo maha repsotti mutta että niin paljon..

No nyt taas koitan että jos sit synnytyksen jälkeen sais sitä painoa pidettyä alhaalla ja vähän vielä ehkä hilattua alemmas... ettei lähtis taas nousuun.
Mulla kun se imetys ei viimeks sujunu ollenkaan niin ei voi puhua siitäkään että se imetys pudottais painoa... siis niinko sanotaan.

Riivinrauta & Nuppunen 34+2

 

Noniin!

Lääkäri aika olisi sitten 9.9 rv36+4.
Kun mainitsin näistä supistuksista ja epäilyistäni jotta limatulppa ripsottelee, niin käski katsoa tämän illan ja jos niitä kipeitä taas tulee, niin sitten soittaa huomiselle akuutti aika lääkäriin tarkistuttamaan tilanne. ARGH! Meinaa iskeä epätoivo tosiaan, kun hirvittää jos sieltä tosiaan jotain kypsymisiä löytyy tms. Mitäs minä sitten teen :ashamed:

 

Samoja mietteitä täälläkin kropan suhteen ollut. Ehkäpä juuri siksi, että kaikki on sujunut niin kivuttomasti ja fyysinen olo on ollut mitä mainioin, on ollut aikaa ja energiaa olla turhamainen... Mä olen myös ollut yllättynyt, etten olekaan paisunut kuin pullataikina, eikä raskausarpiakaan ole vielä ilmaantunut. Ehkäpä kroppa ei raskauden jälkeen olekaan niin erilainen kuin ennen.

Hassua, miten sitä raskaaksi tultuaan kuvitteli odotusajan olevan fyysisesti ja henkisesti rankkaa. Päinvastoin, aika on mennyt siivillä ja olo on ollut mitä mainioin. Siksipä kai onkin tullut juostua tuli hännän alla, paiskittua ylitöitä ja suoritettua opintoja reippaammin kuin aikaisemmin. Kiitollinen saa olla, että näin vähin vaivoin on tähän asti selvinnyt. Sympatiat siis kaikille, joilla on ollut jos jonkinlaisia vaivoja.

Viimeisiä työpäiviä viedään ja haikealta tuntuu. Ihan kuin putoaisi lopullisesti pois työelämästä. Vaikka tiedänkin jatkavani samoissa tehtävissä äitiysloman jälkeen ja siihenhän meillä kaikilla on myös laillinen oikeus. Varmasti itken viimeisenä työpäivänä ja minut saa suurin piirtein kantaa ovesta ulos. Miettiikö kukaan muu tällaista?

 

Minäkin odotin tästä raskausajasta sekä henkisesti että fyysisesti raskaampaa. Toki on ollut vähän kremppojakin, mutta sehän kuuluu asiaan Miehen kanssa ollaan juteltu paljon tästä raskaudesta sekä tulevasta vauva-ajasta. Hän on niin hyvin mukana tässä kaikessa etten olisi voinu uskoakaan :heart:

Nyt kun en ole heinäkuun alun jälkeen ollut enää töissä niin aikaa on ollut valmistautua tulevaan ihan kunnolla. Mulla on työ epäsäännöllistä vuorotyötä, hektistä ja henkisesti aika rankkaa niin on ollut ihana tämä kesä ottaa ihan rauhassa. Hommaahan tässä kotona riittää remontin muodossa, mutta se on sellaista mitä voi tehdä omaan tahtiin. Alkuraskaus meni vähän ohi kun töissä sai paahtaa, joten olen iloinen että pystyin jäämään kesäloman jälkeen heti varhennetulle äitiyslomalle.

Tajusin just että tällä viikolla ei ole mitään neuvoloita tai äitiyspolikäyntejä. Ensi viikosta saakin sitten loppuun asti joka viikko käydä jommassa kummassa kun on noita perusneuvolakäyntejä ja sitten synnytystapa-arvio sairaalassa rv36+1.

Sairaalakassin sisältöä olen alkanut miettimään ja eilen katsottiin miehen kanssa valmiiksi vauvan kotiutumisvaatteet. Pitää vielä varmuudeksi kaivaa esiin joku 56cm setti jos vauva on yhtä iso kuin isänsä oli syntyessään

Flora + L-poika rv33+5

 

Peppi: Musta töistä jääminen takuulla tuntuisi aika rankalta mikäli olisin jäämässä pitkäksi aikaa pois. Mulla on tosi mukavat työkaverit ja viihdyn täällä äärettömän hyvin. Mutta mä teen paluun töihin jo helmikuun alusta, ei tunnu että siihen menisi niin kovin kauan. Ja näen varmasti työkavereita tässä välilläkin. Oon ajatellut myös muutamaan kokoukseen osallistua mikäli vauveli on sen luonteinen, että voi kokoukseen ottaa mukaan Se kevään 50% työaika tuntuu hyvältä ajatuksena. Että en ole pelkästään kotona mutta pystyn viettämään edelleen paljon aikaa lapsen kanssa.

Mulla ei ole muuten ainuttakaan 50cm vaatekappaletta, pienimmät on 56cm. Mä en osaa ajatella vauvan olevan kovin pieni, vaikka kaikki viittaa siihen että on pieni. Mä kun itse olen ollut aika jöntti syntyessäni. Ens kuussa arvioidaan vauvan koko ultralla, ehkä mä sen jälkeen kipaisen muutaman ihan pikkuisen vaatekerran.

 

Miullakaan ei oo ainutta 50cm vaatekertaa! Yksi yöpuku on, mutta sekin näyttää niin onnettoman pieneltä, että näinköhän se mahtuu meidän jytkylle päälle, jos hän täysiaikaisena syntyy (kun siis on veikattu isoa vauvaa). Pienimmät on 56 senttisiä ja niitäkin on vähän!!! Aattelinkin tänään lähteä vielä kirppareita kiertämään, mutta tyhmä minä laitoin juuri pesukoneen ajatuksissani päälle, enkä uskalla sitä yksin jättää, niin en voi vielä ainakaan lähteä. Illaksi onkin sitten taas muuta ohjelmaa...

Neuvolaan soitin minäkin äsken niistä la-su välisen yön kivuista ja hän sitten suositteli minua varaamaan aikaa lääkärille kohdunsuuntilanteen tarkistamista varten. Vaikka siis varma en ollut, että johtuiko ne kivut supistuksista, mutta hyvä se on tarkistaa, ettei kuitenkaan mitään vaaratilanteita oo kohdunsuulla edistymässä... Keskiviikkoksi kyllä vasta sain ajan, mutta otin senkin vastaan. Kehoitti vain, kuten Paapelollekin, että mikäli tilanne hankaloituu, niin soittoa uudelleen tai päivystykseen... Täällä ainakin onneksi siis herkästi laittavat lääkärille tarkistuttamaan tilanteita: olen kyllä tähän ollut tosi tyytyväinen meidän kunnassa!

 

Musta kans tuntuu että koko raskausaika on mennyt älyttömän helposti ja nopeesti! Mä olin kans varautunut kaiken maailman kolotuksiin ja ongelmiin. Toivottavasti synnytys on yhtä positiivisesti yllättävä kokemus!! Onhan tässä odotusta vielä monta viikkoa jäljellä, joten mitä vaan voi vielä ilmaantua! Noi ilmestyneet raskausarvet ja kamala määrä kiloja (yli 10!!) kyllä vähän kauhistuttaa, mutta oon koittanut olla stressaamatta...

Mä vietän nyt sitten ensimmäistä äitiyslomapäivää, tai eka virallinen on vasta huomenna ja tän otin vapaaksi! Ajattelin että on kivempi lopettaa perjantaihin! Työkaverit oli kyllä muistanut tosi kivasti ja sain kaiken muun lisäksi lahjakortin jalkahoitoon Ilmeiseti nekin alko olee kyllästyneitä mun valittamiseen kipeistä jaloista Ajattelin että olis ollu haikeempi lähteä, kun oon viihtynyt yli 3 vuotta samassa paikassa ja työkaverit on ihania, mutta täytyy sanoa että olipa kiva herätä tänään ilman herätyskelloa

Ens viikonlopun muutto pitää kyllä onneks kiireisenä, mutta silti on vähän outo olo kun pitäis jotain tekemistä keksiä... No jos sitä vaikka menis ruokaa laittamaan!! Ens viikolla ajattelin alottaa vauvan vaatteiden pesu-urakan, uusien vaatteiden lisäksi sain just mun kaverilta aivan järkyttävän säkin pieniä vaatteita!!

Silona 34+5