*Lokakuiset Pallomahat Elokuussa 2009* *Ensimmäinen vauva on jo syntynyt!*

Hugis: ihana yllätys nuo vauvakutsut =)

Liikunnasta: kävely menee vielä, vaikka ajoittain kyllä sattuu mahaan niin, että menee vähän mummokävelyksi... Ajattelin kyllä vielä tällä viikolla mennä kokeilemaan mammajumppaa, kun tuo maha ei ole vielä kovin suuri. Saa nähdä, miten käy!

Ja tänään poksuu 32+0... Hyvää syyskuuta lokamammoille!

Ulpu & Papu

 

Ihanat vauvakutsut hugiksella ollut!

Synnytysjuttuja ei ole mulle kauheesti sadellut..ehkä johtuu siitä kun on jo toinen tulossa mutta ekastakin kuulin niitä tarinoita vaan äidiltäni ja anopiltani(meillä anopin kanssa välit kuin äidillä ja tyttärellä!)

Voi itku! Poika alkoi eilen iltapäivästä valittamaan että "äiti tänne tattuu"eli siis vasenta korvaa näytti. Illalla nousi kuume 38. Nyt ollaan kohta lähdössä lääkäriin, josko siellä korvassa jotain näkyis. Se olis sitten pojan toinen korvatulehdus elämänsä aikana! Onneks ollaan niiltä säästytty näinkin hyvin.

Täällä kaikki liikunta on aivan mahdotonta! Paikat on niin kipeät ettei meinaa kävelykään onnistua! PRKL! Onneks kohta helpottaa

Sateista syyskuunalkua kaikille :wave:
Nyt kahvikupilliselle ja sitten poika lääkäriin!

heinähattu & pikkunen rv34+6 :heart:

 

Huomenta =)

Ihanat kutsut Hugoliinalla ollut

Tympeitä lääkäreitä oli osunut ainakin VL:n kohdalle, todella ikäviä kokoemuksia tuollaiset.

Onnea uusille virallisen äippäloman aloittaneille :flower:

Toivottavasti Heinähatun poju saa apua korvakipuun ja pääsee aloittamaan paranemisen :hug:

Sairaalamatkasta, meillä noin 35 km ja yöaikaan taittuu tarvittaessa alle puollessakin tunnissa mutta muuhun aikaan aikaa saa varata reippasti enemmän. Tuskainen matka itselle sillä supistusten aikana mulle pahimmat asennot on istuminen tai makaaminen :/

Täällä sairaalassa menossa iso remppa jonka vuoksi kuulemma kotiuttavat mahdollisimman ajoissa, jopa 12 tuntia synnytyksen jälkeen eli puhutaan jo polikliinisestä synnytyksestä joka taas ei ehkä kuulu mun toiveisiin. Pari vuorokautta on sellainen jees aika vaikka koskaan en niinkään ajoissa ole kotiin päässyt, ekan kanssa oltiin sairaalassa 5 vrk, toisen kanssa 4, kolmannen kanssa 3 ja seuraavan päivän bilikontrollilla jouduttin takaisin lastenosastolle sinivaloon ja tämä on just se kaikkein kamalin tilanne jos ensin pääsee kotiin ja sit pitää mennä takaisin Noh toivotaan tällä kertaa ettei bilit nouse ja kaikki menee mukavasti meilä kaikilla =)

Liikunta, lasten kanssa tulee pakostakin liikuskeltua sekä ulkona että sisällä, samoin remonttihommat pitää jalkeilla niin ettei edes aikaa ole ollut kunnolla lenkille enää lähteä ja en kyllä varmasti pystyisikkään sillä vauva painaa kovasti kävellessä alas ja saa aikaan supistuksia ja erittäin epämukavan tunteen kipujen kera. Mieleni kyllä teksisi lenkkeillä ja kaipuu juoksemiseen ja ratsastamiseen alkaa olla melkoinen, mutta nopeasti tämä aika menee ja toivon vauvelin viihtyvän masussa mahdollisimman pitkään =)

Supistukset on täällä vajaan vikon aikana lisääntyneet huomattavasti ja alkaa mahtua joka päivälle muutama kipeämpikin, en näistä nyt ole huolissani mutta saas nähdä käykö kuten viimeksi että supparit vähenee sitten siellä 38 viikoilla.

Synnytysjuttuja en mäkään ole erityisemmin nyt kuullut ja mä taas tykkään niitä toki kuunnella että eivät mua niinkään haittaakkaan. Eniten omassa synnytyksessä miettii että voiko saada neljännen kerran kokea onnistuneesti sen ihmeen ilman hätää tai muuta huolenaihetta.

Nyt se on tosiaan syyskuu ja tälle kuulle varmasti saadaan lokavauvoja ainakin muutama, pianhan joillakin alkaa jo täydet 38 viikkoa lähestyä =) Sateista tiistaita lähden nyt viettämään ensin pyykinpesun merkeissä :wave:

Äitsy ja Lauri 33+4 :heart:

 

Huomenta päivää!

NaNa:

voisi olla juu ihan tempomisesta johtuvaa, mutta mietin myös, että voisi olla vauvan tarjoutuva osa, joka painaa ikävästi ja saa aikaan vihlaisuja...itsellä ainakin, aamuisin kun on rakossakin vähän täyttä ja Deri painaa alaspäin, niin vihloo...yleensä se menee muutamissa minuuteissa ohitse.
Varmaan jotain saman tyyppistä...mutta jos se jatkuu, niin kannattaa pyytää päästä antamaan pissatesti, jotta nähdään ettei ole virtsatietulehdusta.

Synnytysjuttuja:

Niitä tuli kuin tuutista silloin esikoista odottaessa. Nyt ei niinkään. Itse en ole tuputtanut kertomustani ellei olla kysytty, ihan juurikin siksi, että edes ystäväni eivät välttämättä kertoisi, jos pelkää kovin. Sehän on todella arka asia, se pelko...
Ja itseä tosiaan harmittaa ihmisten asenne pelkosektiota kohtaan...vähän turhan moni mieltää sen jopa lapsellisuudeksi, ettei sitten olisi pitänyt alunalkaenkaan raskaaksi tulla :headwall:
siinä en voi muuta miettiä itse, kuin että kukahan se lapsellinen sitten onkaan?

Hugigsella ollut kivat pippalot =)

Heinähatun pojulle paranemisia, jos tosiaan on se kelju tulehdus. Täällä niitä alkoi tulla vasta vuoden iän jälkeen ja nyt niitä on ollut kolme. Yksi tuli kun poika kaivoi salaa jollain kepillä korvaa ja korva toki tulehtui, toinen oli tosi nopea tulehdus ja meni muutamassa päivässä ohi ja tämä kolmas tuli vauvarokon yhteydessä.

ON:

Me nähdään miehen kanssa kilpaa synnytys ja vauvaunia...mies aina tohkeissaan kertoilee näitä uniaan. Niin ne isätkin valmistautuu unissaan koitokseen

Äitsy se nostattelee fiiliksiä meille
Jännä tosiaan, että melkeinpä ketä vain voisi olla seuraavana vuorossa. Voih, ei malttaisi odottaa, mutta kohtaloonsa on tyydyttävä

Nyt menen kuivaamaan hiukset ja sitten on lähdettävä liikenteeseen...

Hei tuli vielä mieleen eräs vinkki tai ohje, tai miten kukakin sen tahtoo mieltää

Eli kannattaa laittaa laskuja etukäteen maksuun omille rahapäiville, jos sattuu lähelle LA:ta tai ennen /jälkeen....
Esikoinen kun syntyi, niin en todellakaan olisi muistanut mitään laskujen maksuja tms. talouden pyöritystä..niin lumoissani olin vauvelistamme.

Tämä vinkki siis, jos ei käytä suoraveloitusta =)

paapelo+poju+Deri 35+3

 

Heippa!

Mukavat vauvakutsut ollut Hugiksella.

Synnytyskertomuksia en ole tällä hetkellä paljon kuullut. Kaveripariskunta sai juuri viime viikolla tytön, että heiltä varmaan kuulee miten heille meni. Työstä johtuen olen kuullut miten synnytyksen on menneet. Nyt olen eri tehtävissä. Mut ei nuo synnytyskertomukset paljon mua haittaa. Jokainen synnytys on kuitenkin omansa. Itsellä ei ole ainakaan vielä tullu mitään pelkoja synnytystä kohtaan. Ehtiihän niitä vielä tulla.

Sairaalamatkasta meillä on sairaalaan matkaa n. 10 km. Matkaan ei siis kovin paljon mene aikaa. Haluaisin olla kuitenkin mahdollisimman pitkään kotona.

VL oli saanut huonoa ikäviä kokemuksia lääkäriltä. Tuollaiset on tosi harmillisia. :hug:

Liikunnan harrastaminen on jäänyt nyt vähemmälle. Pienen kävelylenkin pyrin joka päivä tekemään. Rakennuksella tulee sit taas toisenlaista liikuntaa.

Eilen taisin tuntea ensimmäiset supistukset. Tai niiksi ne ajattelin. Ei kestänyt kovin pitkään eikä olleet mitään kipeitä. Vatsa vain kovettui. Tänään olisi illalla perhevalmennus. Sinne olisi tarkoitus mennä.

Sateista tiistaita! Taidan mennä ompelemaan!

Nasuli08+MillaPetteri 33+5

 

Paapelo, mä taas luulen että sun tuntemuksien perusteella et todellakaan ole viimeisenä vauvansa kainaloon saava vaan päinvastoin Sinä ja Mutilainen saatatte olla niitä ensimmäisiä onnellisia =)

 

Se olis virallisesti nyt äippäloma

rv 35 ja neuvola takana. Kaikki arvot kohdillaan, hemppa pikkasen alakanttiin, muttei radikaalisti.

Mahan koko kummastutti TAAS tätiä, sf mitta 33,5 vauva kiinnittynyt, joten koko arvioon varaillaan aikaa ensi viikolla. Vauvan peppu tuntui ihan tuossa tissien alla,ja pää "lähtökuopissa", joten kuulema olis pitänyt alkaa mahan laskeutumaan.

Jonkin verran alkoi pelottamaan, kun ei tällaista ole aiemmin ollut, mutta jospa se siitä rv 37 mennessä selviää, miten iso lapsonen siellä majailee.

 

Moikkis!

Täälläkin nyt lomaillaan ja äitiyslomaillaan Ei enää työpaikan rasituksia. Harvinaista herkkua kun palkkakin juoksee täysimääräisenä vielä joulukuun puoleenväliin asti. Tuntuu hyvältä. Selkäsärkyä tosin ei pääse pakoon kotonakaan...

Liikunnasta: Harmillisen vähälle on jäänyt. Sunnuntaina tuli tehtyä ihan superpitkä kävelylenkki, josta jalat ja lonkat kyllä valittivat - mutta piristi mieltä. Hankin uudet mukavat kengät ihan näitä viimeisten viikkojen kävelyitä varten. Välillä voisi kokeilla stepperillä jumpata, se ei erityisesti satu mihinkään. Mulla on vaan niin hemmetin kuuma koko ajan, ettei lisähikoilu suoraan sanottuna inspiroi. Vaan ehkä kun syksy tästä viilenee. Aikaa on vielä kuitenkin n. 8-10 viikkoa.

Lantionpohjalihaksia jumppaan kyllä lähes päivittäin. Voisiko joku valaista, tarvitaanko niitä lihaksia jotenkin siinä synnytyksen ponnistusvaiheessa, siis esim. pystyykö niillä "jarruttamaan" sitä ponnistustarvetta jos kätilö niin ohjaa?

Synnytyskertomuksista...On se tosiaan kumma, miten tämä raskauteni on aktivoinut ihmisiä muisteloimaan omia synnytyksiään ja raskauksiaan ja sen aikaisia parisuhteitaan ja blaa blaa...Kaiken huippu ovat tietysti synnytyspelkoiselle ne kipu- ja repeämäkokemukset (anoppi on jälkimmäisen mestari). Ja yksi työkaveri glorifioi oman synnytyksensä kivut, kuin se olisi joku uskonnollinen kokemus.

Meillä ei muuten ole vieläkään pojan toinen nimi selvillä...Auttaisikohan perusteellinen nettisurffailu asiaa. Ajattelin just eilen illalla kauhulla, että jos töppönen päättäisi tässä joku päivä jo syntyä - minkähän viritelmän saisi nimekseen. Vaikka totta puhuen kun ei ole ollut ainuttakaan kunnon supistusta niin tuskin tuolta ihan heti liikkeelle lähtee. Ihanaa kun vauva on nyt kasvanut niin helposti tunnusteltavaksi tuohon mahan pintaan. Koko maha on täynnä vauvaa

Rennoissa tunnelmissa Apollo + Töppönen rv 31+3

 

Heippa,

Ihanan syksyinen ilma ulkona. H-hetki lähestyy... :heart:

Synnytyskertomuksista: Mulle ei juurikaan ole kertomuksia tyrkytetty, vaikka mielelläni olisin ehkä kuullutkin niitä. Toisaalta ihmisillä on tapana värittää juttujaan, joten en tiedä olisinko sellaisia kertomuksia ensikertalaisena tahtonut kuulla...

Liikunnasta: Olen käynyt kävelyllä koiran kanssa ja toisinaan pystyn tekemään oikein reippaankin lenkin. Salilla olen myös käynyt, etenkin crosstrainerilla treenaaminen sujuu hyvin ja yläkropan lihasten vahvistaminenkin onnistuu. Kaipaan kyllä kunnon spinniä ja juoksulenkkiä, mutta kohtahan on taas niidenkin aika.

Kantorepusta: Onko kellään käytössä Manducan kantoreppua? Olisi kiva kuulla siitä kokemuksia.

 

heippa masumammat!

Yhdessä kasassa se minäkin vielä, vaikka en olekaan hetkeen palstaillut. Jotenkin nykyään vaan sängynpohja houkuttelee kovin ja jos en siellä majaile, niin on paljon kaikkea touhuttavaa. Jonkin asteinen syysmasennuskin tuntuu hiipivän mieleen, mutta se hoitunee kun pääsee taas syömään hedelmiä.

Tänään tuli lappu äippäpolilta, ( lähetin sinne taas sokeriseurantani viimeviikolla )missä sanottiin näin. "Verensokeriseuranta nyt nähtävillä. Tässä muutama aterian jälkeinen ylitys, mutta noihin ruokavaliosta selitys löytynyt. Ei insuliinihoidon tarvetta. Loppuraskauden seuranta neuvolassa."
Tästäpä siis iloitsin hetken, kun tänään on taas mittauspäivä ja arvatkaapas vaan menikö heti paastoarvo jo yli :kieh: Vaikuttaa varmaan taas eilis iltainen pannukakkupalanen.
Siis edelleen painin sokeriarvojen kanssa ja inhoan nykyään salaattia!!!

Huomista neuvolaa odotellessa.

pinkkimieli ja pallopää 31+4

 

VL ihan törkeetä kohtelua! Sinuna varmasti valittaisin moisesta.

Sairaalamatkoista oli puhetta ja mulla siis joku 45km tonne sairaalaan. Yöllä menee siis joku 30-45min sinne ajellessa... päivällä kun on muutakin liikennettä paljon niin varmaan vähän enempi.
Viimeks kun sinne menin myöhään illalla ampparilla niin empä siinä nähnyt katsella että onko ne liikennevalot siinä koko ajan päällä vaiko oliko ne yön vilkulla.

Harkkari supistuksia on nyt ollu täällä kans aika kivasti ja ne todelliset supistukset jääny pois. Onneks.

Neuvolassa kävin tänään ja sieltä tuloksia:

viikot 35+3
paino 76,4 (+900g/2vko)
verenpaine 98/68 (prikulleen sama kuin 2 vkoa sitten)
Pissa puhdas
Sf mitta 33
Tarjonta rt
Syke +
Liikkeet ++
Kohdunsuu pehmeä ja kiinni

Meillä on lauantaina esikon 3v synttärit.
Saas nähä että miten sitä jaksaa touhuta...
Koko viikon olen meinannus siivoilla silleen pikku hiljaa.
Ai niin joo.... kakku tilaamatta, ja mun piti varata typylle se 3v kuvauskii kuvaamoon mut... aina on ennen just synttäreillä kierrätetty typyn kuvavedokset kummeilla ja mummeilla ja ovat valkanneet sen minkä haluavat. En tiedä kerkiikös enään.

Mä olen nyt kahen vaiheilla... mein oli tarkoitus vasta tossa joulun alla vaihtaa makuuhuoneet että me muutetaan siihen pikkuseen missä typy on nyt ja lapset siihen isompaan... mutta mutta...
Neiti on saamassa lahjaks semmosen keittiön ja parkkitalon... eli siis isoja leluja, ja ne ei millään kyllä tule mahtumaan tohon pikku huoneeseen ainakaan jos se vauvan sänky tulee kans sinne.
Niin ja kun tähän asti tytön lelut on ollu tossa olkkarissa kun en nyt ole vielä halunnu että se tuolla ylhäällä itekseen joutuu leikkimään.
Ja mietin että onko järkee sit ruveta sitä muuttoo tekeen kun toinen on ihan vauva... siellä kun tarvis sit kyllä maalata ja tehä kaikkee pientä muutenkii.
Ja kyllä mun sormet syyhyää päästä suunnittelemaan sitä huonetta ja järjestelemään.
En tiedä... tarvii vissiin alkaa miehen kanssa neuvottelemaan asiasta.

Riivinrauta & Nuppunen 35+3

 

Hei,

Kaivelin nostalgiapuuskassani viimeisimmän synnytyskertomukseni viime vuoden toukokuulta. Olkaapas hyvät, jos kiinnostaa .


* * *
Nyt pientä synnytyskertomusta:

Tiistaina vissiin kirjoittelinkin lyhyesti, kun supistukset vaivasivat jo keskellä päivää. Noh, kävin nukkumassa päiväunet (luojan kiitos!!) ja odottelin esikoista tarhasta. Klo 16 aikaan soitin anopille että "ei sun tarvi tulla tarhan kevätjuhlaan. Vähä mulla on tukala olo, niin etten yksin lähde, mutta saa mies tulla mukaan". Laitoin tytön juhlakuntoon, meikkasin, pukeuduin ja laitoin itekin hiukset.. olo oli hehkeä, mutta samalla vähän tuskainen .

Klo 16:30 sainkin ottaa jo keittiön pöydänreunasta kiinni, kun supisti aika napakasti.
Klo 17 tunsin, kun jotain lämmintä valahti pöksyyn. Vessassa se paljastui runsaaksi vereksi. Tiesin, että nyt se on menoa. Mies soitti anopille 'äikkistä vaan, sua tarvitaan sittenkin'. Anoppi kurvas äkkiä paikalle ja minä hyvästelin hämmentyneen esikoisen kertomalla, että 'me mennään ny käymään sairaalassa katsomas, jos "Vintiö" olis halukas syntymään'.

Sairaalas oltiin n. klo 18 ja äiti näytti kuulemma harvinaisen hyvin synnytystä varten kaunistautuneelta. Heh heh.. Yritin selitellä, että "olin tässä kevätjuhlaan lähdössä" . Supistukset olivat säännöllisiä ja paikat (kuitenkin vain) n. 3-4 cm auki. Nälkä oli, joten hipsuteltiin ulos keräämään vauhtia ja ostamaan lähikaupasta kolmioleivät. Siellä me kierrettiin sairaala keväisessä aurinkoisessa illassa - kaksin, varmaan viimeinen kerta piiiitkään aikaan. Välillä supistelut väänsivät naaman irveen, mutta minä sitkeästi kävelin.

Kun päästiin takas sisään, sainkin ottaa kaurapussit käyttöön. Selkää särki jo tuntuvasti. Pomputtelin siinä terapiapallon päällä ja supistuskäyräkin näytti jo kohonneita lukemia.
Klo 20:30 aikaan siirryttiin synnytyssalin puolelle. (Sama sali, jossa muuten esikoinenkin syntyi). Siinä vaiheessa puhuttiin jo PCB:stä ja kalvojen puhkaisusta, mutta kätilöjen vuoronvaihto klo 21 vähän sotki aikataulua.

Kalvot puhkaistiin ja puudute laitettiin sitten vasta n. 22:35. Siihen saakka jatkoin käveleskelyä ja pallon päällä pomppimista. Kivutkin kalvojen mentyä luonnollisesti kovenivat ja kuinkas ollakaan, PCB:stä tuli mulle järkyttävän huono olo. Vessareissulla sekä mies että kätilö pitivät mua pystyssä, koska silmissä sumeni, päässä kohisi ja pinnistelin vain pysyäkseni tajuissani. Sängylle päästyäni aloin krampata. Lääkäri tuli paikalle ja seuraava tunti onkin mulle yhtä sumua. Mulle pantiin suppoa, kanyylia (jotain vastalääkettä tms).. Verenpaineista muistan kuulleeni alipainelukeman, joka oli vain jotain 40. Mies piti happinaamaria kasvoilla ja silitteli kättäni, pyyhki tuskanhikeä kasvoilta viileällä pyyhkeellä..
Muistan sanoneeni, että "älkää minusta välittäkö, katsokaa vaan että vauva pärjää". Taistelin pysyäkseni tajuissani. Silmiä en jaksanut avata ja krampit tärisyttivät kroppaa. Lääkäri (samainen joka hoiti ihanasti kesällä keskenmenoani) silitteli myös jalkojani ja vakuutti auttavansa, jos ponnistusvaiheen aikana olen vielä liian heikko.

Onneksi vastalääkkeet alkoivat vaikuttaa ja olo vähitellen koheni. (Nähtävästi olin tuolle PCB-puudutteelle jotenkin allerginen). Kätilö tsekkas tilanteen ja olinkin n. 9 cm auki. Sain luvan koittaa ponnistamista - kätilön kannustaessa, että 'ei me tähän lääkäriä tarvita, kyllä sä hyvin pärjäät '. Yritin, ja hyvältä vaikutti. Ponnistaminen jopa tuntui hyvältä!!! Mies sai luvan soittaa kelloa ja kutsua avustavan kätilön paikalle. Siihen ei sit enää tarvittu kuin kolme supistusta ja 8 minuuttia, niin kuulin mieheni henkäisevän "Se on tyttö". klo 00:29

Sain typyn rinnalleni ja kaikki tuska ja huono olo unohtuivat samantien. En saanut yhtään tikkiä, ei edes nirhaumaa. Käväisin suihkussa ja palasin ihailemaan isin ja tyttären ensimmäistä kylpyhetkeä ja mittauksia. 2885g ja 48cm. Jalkaterällä on kyllä mittaa niin lupaavasti, että ei tää mimmi pieneksi jää kunhan kasvamisensa aloittaa.

Nautiskelimme vielä salissa kahvit/teet ja leivät ja kilistelimme tyttäremme kunniaksi sairaalan tarjoamat juomat. Kun odottelimme synnyttäneiden vuodeosastolle pääsyä, minä lekottelin sängyllä ja ihastelin kapaloitua nyyttiä mieheni sylissä ja hänen onnellista ja ylpeätä hymyänsä. Tuota hetkeä olin odottanut.. ja sillä toivekuvalla tsempannut itseäni pahoinvoinnin ja liitoskipujen tuntuessa välillä niin sietämättömiltä. Siinä se rakkauspakkaus nyt oli. Ihanan isänsä käsivarsilla.

Isukki saatteli meidät vuodeosastolle ja lähti muutamaksi tunniksi kotiin nukkumaan. Minä en paljoa unta saanut.. Tapitin vauvaa ja torkahtelin vain hetkittäin tyttö rintani päällä.

Aamulla ylpeä isosisko tuli katsomaan meitä ennen tarhapäivän alkua.
Nyt meitä on siis neljä. Ollaan kaikki edelleen vähän sekaisin.. sekä onnesta että vuorokausirytmeistä. Neiti syö hyvin n. 3 h välein ja kotona äitikin on saanut paremmin nukuttua kuin sairaalassa.

Mutta nyt pitää mennä... Duty calls!

T: Amira ja neiti-B 5pv

* * *
:heart: Miten nopeasti reilu vuosi onkaan mennyt ja pian saa naputella seuraavaa synnytyskertomusta.
Nyt nukkumaan, flunssa vie voimia :snotty: .

-A-

 

Heips!

Mäkin tämän kannettavan ansiosta palaan näköjään takaisin nettimaailmaan

Kiitos kaikille tsempityksestä, onneksi tosiaan on jo ihan hyvät viikot niin ettei vauvalla hengenhätää ole vaikka heti kohta päättäis tulla. Kuitenkin on aina parempi mitä pidempään pysyy tuolla, esikoinen syntyi 37+6 ja vielä siinä vaiheessakin oli monen asian kanssa jännäämistä. Eli mitä lähemmäs laskettua aikaa pääsee niin sitä helpompi on vauvan alku... Toivon kovasti että ainakin sinne 37 päästäisiin, jotta olisi täysikainen!

Musta tuntuu että mun ajatukset pyörii koko ajan jo synnytyksessä, kaipa se tämä oma olotila tekee sen, että kun koko ajan on sellainen olo että lähtö tulee minä hetkenä hyvänsä. Supistuksia tulee jo vaikka ei tee mitään ja varsinkin jos erehtyy jotain tekemään niin sitten vasta tuleekin. Ja niiden aikana vauva tunkee itseään voimalla alaspäin... Eli aikalailla alkaa olla hyvin mielessä miltä synnytyksessä tuntuu :/

Suurta päänvaivaa aiheuttaa etteb vieläkään tiedä mihin sairaalaan olen menossa synnyttämään Mun hoitohan on jakautunut Naisten klinikan ja Jorvin välillä... Huomenna pitäisi soittaa taas lääkärin noista maksa-jutuista niin tarvitseepa kysellä hänen mielipidettä asiaan... Ja huomenna olisi vuorossa myös tutustuminen Jorvin synnytysosastoon, joten tarviipa kysellä sieltäkin mielipidettä...

Sairaalamatkoista oli ollut puhetta, meillä riippuu kumpaan mennään, Jorviin on n. 15km ja Naistenklinikalle 30km. Viimeksi olin jo valmiiksi sairaalassa sisällä niin ei olla jouduttu tositilanteessa tota matkaan menemään...

Yksi asia mikä mua jännittää on myös se, että vauva on vielä kovin ylhäällä... Se käytännössä tarkoittaa sitä, ettäjos synnytys käynnistyy kotona vesienmenolla niin ilmeisesti matkaan pitäisi lähteä vaaka-asennossa ambulanssilla... Sitä vaan mietin että jos näin on niin millä ihmeellä saan tuon esikon vietyä hoitoon Kovasti toivon että torstaina neuvolassa saisin kuulla iloisia uutisia että vauva olisi laskeutunut lähtökuoppiin... Taitaa vaan olla toiveajattelua, esikoinenkin aikanaan laskeutui vasta salissa...

Muutenkin tuntuu että saan harmaita hiuksia tosta esikoisen hoidosta synnytyksen ajaksi. Meillä on niin monta vaihtoehtoa, riippuen milloin lähtö tulee... Kaikkein parasta olisi jos tulisi viikonloppuna niin olisi isovanhemmat käytettävissä... Mutta ehkäpä asia jotenkin järjestyy niin ettei tarvi poika kainalossa synnyttämään lähteä

Hugoliinalla ollut ihanat kutsut =) Mullekin esikoisen aikana järjestettiin ja muistan vielä että oli aivan ihanaa =) Toisen kanssa ei sitten olla enää pidetty tuttavapiirissä...

Pinkkimieli juuri sinua kaipailin kerhon puolella, kiva että siellä kaikki hyvin! Mulla on kans tullut yhtäkkiä totaaliväsymys noihin sokereihin, lähinnä mittailuihin ja tuntuu kans että erinäiset ruoka-aineet aiheuttavat vaan ärtymystä :ashamed: Tsemppiä sinne, onneksi ollaan jo aika pitkällä!

Liikunnasta oli ollut puhetta... Mä ihan kateellisena luen kun toiset pystyy vielä tekemään vaikka mitä, täällä kun kaikki on mahdotonta Tekis niin mieli lenkille, mutta kun ei pysty niin pysty... Jospa into säilyisi vielä synnytyksen jälkeenkin...

Mutta hirmuisesti tsemppiä kaikille!

Mutilainen ja Torsti 35+2

 

On kyllä syksyistä..huomasin, että pihamme pienen Vaahterantaimen lehdet ovat muuttuneet hohtavan leiskuviksi Kaunista...

äitsy
Jaajaa...vai jotta ensimmäisten joukossa, miten kutkuttava ajatus Katsotaan mitä tuleman pitää, nostan sitten sinut korokkeelle, jos oikeassa olet

Mmmm...ostin hedelmäkorin täyteen hedelmiä...makoisia, ei niistä ole kohta enään mitään jäljellä, kun me pojun kanssa niitä mutustamme

Mutta nyt taidan mennä tekemään kupin kuumaa, painella partsille lukemaan ja koettaa samalla näpsiä niitä kuvia...

 

moikka

täällä on keskustelua käyty sairaala matkoista! mulla on 90km matkaa ja aikaa kuluu semmoset 1.5t-2t yöllä enemmänkin, että täällä alkaa koko ajan enemmän ja enemmän tuntumaan siltä että olisi päivä sovittu etukäteen ja sillon käynnistettäis synnytys. synnytys ei pelota ollenkaan sairaalassahan on ammattitaitoinen henkilökunta auttamassa. mutta mutta tuo matka hirvittää! ainoa nopeampi tapa päästä sairaalaan on helikopteri mutta sillon pitää olla jo "jotain vikaa" kun "pelkkä "synnytys. mutta ensi synnyttäjänä ei kuulemma kovin kiire ole! että sitä odotellessa! hyviä syyspäiviä kaikille!!!

solmu&fröökynä 32+6 tai jotain sinne päin!!

 

solmu:

Huihai mikä matka...mutta kannattaa todella lähteä vain heti kun vähänkin siltä alkaa tuntumaan ja supistelut on säännöllisiä...eniten sinun tilanteeseesi toivoisin vesienmenoa, silloin ainakin tietäisi, milloin pitää viimeistään sairaalassa olla, eli 12h päästä =)

Lupailin muuten siitä meidän kastemekosta kuvaa...en nyt jaksanut alkaa etsimään kaapista sitä, joten tässä on kuva siitä pojan päällä

Toinen on ihan reppana :heart:

 

Hei pitkästä aikaa!
Kauheesti taas juttua täällä. Ei millään jaksa kaikkea ees lukea. Sen verran taisin rivien välistä ymmärtää, että nöpötin on jo vauvansa saanut. ONNEA! :flower: Toivottavasti äiti ja vauveli jaksaa hyvin. Kukahan meistä on seuraava...

Täällä voidaan ihan hyvin. Esikko meni mummulaan hoitoon ja sain hetkeksi omaa aikaa. Kesälomaa vedellään viimeistä viikkoa ja sitten alkaiskin äippäloma. Esikkokin jatkaa hoidossa maanantaina ja pääsee kavereita taas tapaamaan. Päätin, että tyttö saa jatkaa hoidossa vaikka itse jään kotiin. Kaipaa kuitenkin jo niin paljon kavereitten seuraa ja kotona vaan tylsistys. Saanpahan itsekin hetken nauttia omissa oloissa ennen kuin vauva syntyy.

Meillä synnärille matkaa 25km. Tässä on tosiaan viime aikoina alkanut jo miettimään, että milloinkahan se lähtö häämöttää. Mies on paljon reisussa ja joudutaan esikon kanssa olemaan paljon keskenämme kotona. Toivottavasti on kuitenkin kotona kun h-hetki koittaa.

Liikunta: Itse oon yrittänyt päivittäin käydä kävelyllä, vaikka aikamoista lyllerrystä se tuntuu välillä olevan. Suht hyvässä kunnossa mielestäni oon kuitenkin pysyny. Kiloja on tullut tähän menessä n. 8 kg. Vaikkakin viime neuvolakäynnillä paino oli tippunu 200 g.

Synnytyskertomuksista Itselleni ei mitään pahempia synnytykertomuksia ole vuodatettu, mutta mielelläni niitä kyllä kuuntelen. Itsellä ei mitään pahempia pelkoja ole ja hyvillä ja odottavaisin mielin menen synnyttämään, toivoen kuitenkin että kaikki sujuu hyvin. Esikkoa odottaessani synnytys käynnistettiin ja synnytys kesti 18 h. Vaikka koville se otti niin olisin voinut kokea saman vaikka heti uudestaan.

Hugoliinalla ollut mahtavat kekkerit. =)

Milla ja pikkuinen rv 34+2

 

Heissan ja hyvää syyskuuta!
Hei, hurja juttu, ens kuu on sitten meidän kuukausi =) Kohta tosiaan alkaa rytistä meidän pinossa, se on varma

Mulla piti olla vapaapäivä eilen mutta jouduinkin töihin ja se sotki minun pasmat sen verran, että unohdin kokonaan eilisen synnytysvalmennuksen. Voi että kun otti ja ottaa vieläkin päähän :headwall: Kahteen kertaan olin aikonut mennä mukaan, joissa toisessa käsiteltäisiin itse synnytys ja toisessa rentoutus. No, viikon päästä sitten rentoudutaan senkin edestä

Minä kävin tekemässä hiukan ruokapuolen hankintoja, ostin aineksia ja alan tekemään ruokia pakastimeen. En vain oikein keksi muita ruokia kuin makaronilaatikon ja kasvissosekeiton, joita teen. Olisikos teillä hyviä vinkkejä, mitä ruokia pakkaseen kannatta tehdä valmiiksi vauva-aikaa varten? Me kun rakennetaan, niin mieskään ei ehdi olemaan samalla tavalla kotona.
Ostin Elovena-pikakaurahiutaleita, niitä kerta-annospusseja. Jos tulisi useammin tehtyä sitten puuroakin kun ei tarvitse keitellä. Maistoin nyt kaneliomenan makuista ja olisin syönyt vaikka toisenkin perään Se marjaisa versio on myös tosi hyvää!

pinkkimieli, kiva kuulla sustakin =) Tsemppiä sokrujen ja mielialankin kanssa!

Hugiksella olikin kivan kuuloset juhlat =)

Nyt on mentävä, velvollisuudet kutsuu!

Hope ja vauveli 31+6

 

hope:

kinkkukiusaus ym. laatikkoruokia mistä tykkää. Sitten kannattaa ostaa kalapakasteita ja vaikkapa kanaa. Ne säilyvät hyvin pakkasessa.
Sitten suosittelen myös leipomaan itse leipiä tai sämpylöitä...kokojyvä tuotteita kannattaa suosia, tekevät mahan toiminnan helpoksi synnytyksen jälkeen. Myös synnärillä noudattavat runsaskuituista ruokavaliota.
No yksi lempparini on itse tehty hernekeitto...sitä tulee paljon kerralla ja on halpaakin.
Oikein muuta ei tule nyt mieleen.

 

Hugoliinalla on ihania ystäviä kun noin hienot kekkerit järkkäsivät! Ja paapelon pojulla hieno kastemekko! Ompelitko mekon itse vai mistä hankit? Voi olla että kerroitkin jo mutta meni ohi...

Täällä ollaan oltu tänään selkävaivaisina kotona ja varmaan huomenna sama juttu. Järkyttävä närästys myös ruvennut vaivaamaan, tuntuu koko ajan siltä että olis tulossa kipeäksi, kun kurkkua korventaa noi mahahapot.

Meillä on manduca valmiiksi hankittuna, tosin käyttökokemusta siis ei vielä ole. Kovasti googlettelin noiden kantovälineiden hyviä ja huonoja puolia ja manducaa kyllä kehutaan tosi paljon. Pitkän käyttöikänsä takia on varmaan myös hyvä hankinta, vaikka kyllä kalliskin. Kunhan nyt neiti vaan sitten viihtyisi siinä repussa

Mullakin liikunta on ollut lähinnä kävelyä, jonkun verran oon myös pyöräillyt, mutta on vähän hankalaa jo tän masun kanssa kun on matalatankoinen maastopyörä. Mietin että vieläkö sitä uskaltautuisi johonkin mammajumppaan, kesällä kun tarjonta on ollut tosi huonoa. Joku muu ainakin oli vielä menossa...

Mulle on nyt iskenyt jonkinasteinen synnytyspelko. Eniten jotenkin pelottaa se, etten ollenkaan hallitse tilannetta ja olen ihan toimintakyvytön ja että vauvalle sattuu jotain sen takia. En tosin tiedä että pelkäänkö ns. tarpeeksi vai onko tää vielä normaalin rajoissa, mutta tietääkö joku että voiko vielä tässä vaiheessa saada pelkopolilähetteen? Synnytyskertomuksia en ole lähipiiristä kuullut, mutta tyhmänä niitä tietenkin käynyt netissä lukemassa. Ei fiksua, sinne kun yleensä päätyy ne kaikkein karmeimmat tarinat.

Fresia ja rinsessa 32+0

 

Fresia:

Tilattiin Huuto.net kautta. Siellä oli joku neiti/rouva, joka noita ompeli..hinta oli silloin 30e. Pyysi huudon jälkeen lapsen mitat ja sukupuolen, jotta tiesi nauhojen värit =)
Tuo on niin nätti...siihen tuli mukana myös kasteliina...vinkkinä, että jos sen laittaa kiertoon tai pitää itsellään niin jokaisen mekossa kastetun lapsen nimikirjaimet voi siihen liinaan kirjailla. Tyttö pinkillä ja poika sinisellä (siis jos perinteisesti menisi )

Ja ei sinulla ole vielä myöhäistä pyytää lähetettä. Mutta kuulostaisi omaan korvaan ihan normaalilta jännitykseltä..samoja ajatuksia minulla oli ennen LA:ta esikosta...pelkäsin tosissani, että menetän totaallisesti itsehillintäni ja kontrollin tilanteesta ja sen takia tilanteesta tulee paha.

En muistanut mainita kroppani outouksista

Siis tuossa aamulla oli mahassa kummia vihlaisuja ja ajattelin, että ilma siellä kiertää. No vessaan sitten menin normi istunnolle ja mahahan oli ihan vetelä :x :kieh:
Totaali tyhjennys siis :ashamed:
Nooh, siitä mentiin kauppaan...ja luoja kun tuo vauveli keksi tunkea itsensä aivan alas, niin issias hermothan siinä alkoi paukkua ja vähän väliä piti tehdä stoppi ja nojailla kärryihin..onneksi mies oli mukana, poikaa hieman kummastutti äidin manaukset.
Sitten tuli harkkareita loppuaika, eli maha pinkeänä sitten vaapuin kotimatkan..onneksi oltiin autolla.

No nyt on sitten jotenkin outo olo...sellainen kevyt, seesteinen ja ikäänkuin olisi jotain jännää tulossa...jos tiedätte sen tunteen, kun odottaa jotain kivaa ja se jännätyttää ja perhosia vatsassa...hassua.

Tämä on tietenkin lopun alkua minulle ja illalla kärvistelen tuossa sohvalla jatkuvien harkkareiden kanssa ja mahdottomat sukkapuikkokolotukset seurana :kieh:

 

Tajusinpa juuri, että Talviccihan varmaan tekee meille taas uuden pinkan...Eli toisinsanoen tajusin miten elokuu menikin niin nopeasti ohitse

 

Sori olin reissussa niin tässä nyt uus pino syyskuulle :wave:
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1506168
Jatketaanpa juttu siellä... :wave:

*Talvicci ja Uuno rv.34+6* :heart: