Voi että
nöpötin ihan mielettömästi
onnea koko perheelle :heart: ja etenkin sinnikkäälle pikkumiehelle voimia ja ihana kuulla, että toipuminen ollut nopeaa :heart: ! Pikkuriikkinen hän on ollut kun keskuuteemme on saapunut, mutta upeata, että nykytekniikalla saadaan hänetkin turvallisesti elämän alkuun! Ja ilmeisesti tuore äitinkin voi hyvin?
Tässä vielä teille nöpötin
Vauvan laulu onnitteluita siivittämään:
Mitähän kaikkea haaveilitte,
silloin kun minua odotitte?
Jokaista ääntäni kuuntelitte,
jokaista liikettä tervehditte,
vaan mitä kaikkea haaveilitte
kun minut lopulta tapasitte?
*Tittamari Marttinen*
Oma napa (jonka ympärillä tuntuu tämän mamman elämä pyörivän ihan kiitettävästi nykyään !!!) Meillä poksui viikot tänään, 32+0 siis mennään...ajatella, että nelisen viikkoa ja jos vauva päättäisi tulla, niin olisi jo melkein kypsä tänne maailmaan :heart: , toivon kuitenkin, että jaksaisi pysytellä masussa ainakin 37 viikolle... :heart: . No mitään merkkejä siitä, että olisi tulossa aiemmin ei ole antanut (todennäköisesti menee sen pari viikkoa yli...) kun ei edes supistele- tai sitten en niitä vaan yksinkertaisesti tunnista supistuksiksi...kyllä on masussa& kyljissä mitä ihmeellisimpiä kipukohtauksia aika-ajoin, mutta en jotenkin ole niitä supistuksiksi mieltänyt. Vaikea sanoa kun ei oikein kunnolla tiedä millainen on esim. kivulias supistus...kivuttomia on kyllä ollut aina rasituksen jälkeen- jolloin kohtu menee ihan pinkeäksi ja tosiaan supistuu, mutta käykö kivuliaissakin supistuksissa aina näin: että kohtu menee "ruttuun" tai sillai...on tää hankalaa kun ei oikein tiedä mitä neuvolassakaan maanantaina sanoisi kun kysyy supisteleeko :ashamed: ... Ja siitä aiheeseen
neuvola: joku oli valitellut, että
käynnit tiheään siellä ärsyttävät: meillä vasta alkaa nyt se kahden viikon välein ravaaminen ja ahdistaa jo ajatuskin siitä...nyt käynnit olleet n. kk- 1,5kk:n välein ja sekin on tuntunut liialta...en vaan tykkää käydä siellä, piste. Ja ensi viikolla alkaa myös perhevalmennus, josta mua kiinnostaa tasan se kerta kun mennään synnäriin tutustumaan. Oon varmaankin typerä kun natisen moisista asioista (varsinkin kun jokaisessa kunnassa ei edes ole ko. mahdollisuutta) : mullahan on loma eli ei mihinkään kiirettä edes, mutta olen aina ollut huono käymään lääkäreissä yms. tarkistuksissa missä syynätään ja neuvolassa ne tekee just sitä...ja vieläpä meidän oma terveydenhoitaja ajalta antiikki vetää niitä perhevalmennustunteja...saan päänsäryn jo ajatellessani niitä käyntejä :headwall: :ashamed: .
Mä punnitsin itseni aamulla ja nyt näyttäisi siltä, viikottainen painon nousu ollut tosi olematonta, sillä mikäli meidän vaakaan on uskominen, niin 100g tullut lisää 3 viikon aikana ja yhteensä painoa 9,9kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Eli jos tosiaan näin on, niin ei mun mielestä vielä kovin paha. Tosin tuntuu, että painan aina siellä neuvolassa jotenkin enempi kuin kotona
...ehkä johtuu siitä kun kotona punnitsen itseni nakuna ja ennen kun olen syönyt aamiaista
- neuvolaankin yritän aina pukeutua mahd. kevyisiin vaatteisiin...mitäköhän kuvittelen silläkin voittavani
- itsepetosta! Ei vaan lähinnä pelkään niin niitä punnituksia kun aina se täti alkaa paasaamaan jos on hänen mittakaavallaan tullut liikaa...ja kantaa ne iänikuiset diabetesruokavaliolaput nenän eteen :headwall:
Vauva on aktiivinen liikkuja ja tuntuu, että häällä on jo kovin ahdasta masussa, mutta siltikin pitää vääntää ympyrää ja heittää volttia...ihan mahdoton touhuiita meidän vauva kyllä tuntuu olevan =)
Mun on synnikseni todettava, että olen laiminlyönyt noiden rautatabujen ottamista aika rankalla kädellä :ashamed: - maha tulee niistä niin älyttömän kipeäksi, että ei vaan kertakaikkiaan tee mieli syödä niitä...todennäköisesti siksi olen niin väsynytkin koko ajan :ashamed: - hemoglobiini oli viimeksi 120 ja sain käskyn ottaa joka päivä rautaa, mutta olen ottanut n. joka toinen päivä...tai joskus jopa kolmas päivä :ashamed: . Pitäisi varmaan kokeilla jotakin toista merkkiä (nyt siis obsidan merkkkinä ), mutta hitto kun ei saa aikaiseksi mentyä ostamaan :headwall:
Mun energiapiikki ja pesänrakennus vietti oli ja meni jo sillloin keskiraskauden aikaan (onneksi laitoin jo silloin vauvan vaatteita valmiiksi lipastoihin yms.) - nyt tuntuu, ettei mikään kiinnosta, odottaa vaan vauvan syntymää, muttei jaksaisi siihen valmistautua enää lainkaan...kämppä olisi syyssiivon tarpeessa kun kauniit kesäilmat ovat "hiukan" saaneet aikaan siivousinnon laantumista ja eletään niin likaisten ikkunoiden ja kissankarvojen seassa, että tosiaan pitäisi jotain suursiivon tynkää tehdä...voi blaah mitä valitusta...oon vaan niin puhki, ettei jaksa muutakaan kun valittaa... :ashamed: . Tai mahdollisesti tämä nyt on vaan taas "yksi niitä päiviä" kun tuntuu, ettei mikään nappaa...olen siis kiukkuinen ja väsynyt
... taidan painua päiväunille :wave:
Hugis ja Papu 32+0