Voi miten paljon viestejä tänne päivän mittaan tuli. Kirjoittelin viimeksi aamulla ennen kuin yövuorosta kömmin unille. Nyt siis töissä ja ehdin lukea noi teidän viestit läpi ja ehdin kirjoittelmaan paremmin.
annimaria93 innolla jäämme odottamaan testitulosta!
Oi voin niin samaistua tuohon tunteeseen kun näkee pieniä vauvoja ja vauvakuume iskee. Ite kävin viime viikolla kahden kaverin luona kylättelemässä (asuvat toisella puolella Suomea niin harvoin tulee ees käytyä). Toisella oli 3kk ikäinen muksu ja toisella jo vajaa 1,5v muksu. Ai että miten ihania.
Ja miten olin kateellinen niiden siitä perhe-elämästä, voi ku pääsis iteki pian nauttimaan ensin raskausajasta, pienestä vauvasta ja ihan siinä lapsen kasvatuksesta ja kehityksen seuraamisesta.
Nyytikkii kuulostaa lupaavilta noi lääkäriuutiset! Nyt vaan toivotaan kovasti ovista ja tärppiä! Ihan mahtava juttu että hoidot alkaa tehota.
Tanja12 sun ei varmaan vaan auta ku oottaa. Tosi tympeetä joudut odottelemaan kun kuume on kova. Mulla oli edellisessä parisuhteessa vaikee tilanne ku mies alusta asti oli tosi nihkee ajatukselle lapsista. Ensin sanoi ettei koskaan halua, sitten myöhemmin ei ollut varma haluaako vai ei, ei voi kuulema tietää. Uskoin, luotin ja odotin koko ajan että hänelle joku valaistuminen tulisi ja haluaisi lapsia vielä kanssani, ei tullut. Noi on tosi kurjia tilanteita kun ollaan eri taajuudella asian suhteen. Itse olin ihan umpikujassa kun hänen kanssaan ei voinut keskustella lainkaan aiheesta. Seksi alkoi tympiä ja ahdistaa kun joka kerta siinä EHKÄISTIIN asia jota olisin halunnut maailman eniten. Yritin epätoivoisena ehdotella keskeytettyä yhdyntää/aloittaa puuhailuja ilman kumia jne. Loppujen lopuksi onneksi erottiin, muuten odottaisin ja tuskailisin vieläkin. Mutta en siis missään nimessä ajattele että teidän pitäisi erota, teillä kuitenkin ilmeisesti miehesi JOSKUS haluaa lapsia, tämä minun eksäni ei niitä todennäköisesti koskaan halua. Joten, ei auta kuin toivoa että hänellä naksahtaisi päässä ja tajuaisi haluavan lapsen jo nyt
Omaa napaa vielä hieman. Olen siis 27-vuotias esikoisesta haaveilija. Mies on 28-vuotias ja yhdessä ollaan oltu 1,5v. Alusta asti mies on tuntunut oikealta minulle ja sellaiselta jonka kanssa perheen haluan (toisinkuin eksä, hrr!
). Niinpä yhteistuumin (ehkä pienen painostuksen ja muutaman keskustelun jälkeen) jätettiin ehkäisy pois touko-kesäkuun vaihteessa ja annettiin lupa vauvalle tulla. Nyt menossa yk3 ja kp 19/28. Jotain mahanippailuja nyt parina päivänä/yönä ollut ja lisääntynyttä valkkaria(?) Eipä oikein muuta ihmeellistä. Toiveet on kyllä aika korkealla tän kierron suhteen, että pelottaa ihan miten korkeelta ja kovaa sitä tiputaan jos(kun) menkat alkaa.
Luvattoman pitkä teksti, sorryyyy!