Lasten kavereista..

["vieras"]

Ollu tässä muutamana päivä useampikin kaveri kylässä.
Eskari ikäinen kaveri valitti ensin tekemisen puutetta. Kun sitte tajusivat mennä lasten kamariin aloittamaan leikkejä kuulu sieltä sit isoon ääneen että ei ihme että mulla on tylsää kun ootte särkeneet mun tekemän legolinnan. Täällä on mun osia ja täälläki on niitä mun osia (purkaa meidän lasten rakennelmia) . Omat lapset kattovat vaan suu auki eivät tajunneet edes suuttua. Kaveri käyny edellisen kerran yli kk sitten.

Toinen tapaus sitte on pojan 8v kaveri. Välillä on meillä hoidossa jos äidillään menoa. Pari tuntia menee ok. Mut sitte iskee älytön ahdistus että millon äiti tulee. Katoaa jatkuvasti vessaan tms soittamaan äidilleen.
Nyt äitinsä oli sit sairaalassa pienemmän sisaruksen kanssa (ei mitään vakavaa) ja poika tuli meille ennen koulua. Ehti soittaa äidilleen varmaan 5 kertaa tunnin aikana. Oli maha kipeä ja jännitti ja itketti muttei tiennyt syytä miksi. Yritin jututtaa ja kysellä muttei syytä selvinny. Kait vaan ahdistusta kun tiesi että äiti on kauempana eikä välttämättä vastaa puhelimeen. Ihan hyvällä mielellä sitten kouluun lähtivät. On meidänkin lapsilla välillä ikävä jos ovat päivän jossain mut ei se tuollaista ole. Ei kait tuo lapsellekaan oo hyvä jos on aina noin ahdistunut kun joutuu eroon äidistä. Vapaaehtoisesti tulee tosi vähän kylään ja yökylään ei koskaan et meidän poika käy sitten siellä.

 

["vieras"]

Onko tuo 8-vuotias eroperheestä? Entä oletteko te eronneet? Se varmasti selittäisi tuon kaverin erojännityksen. Vastaavasti taas jos te ette ole eronneet, on teidän lastenne tilanne ihan eri eikä verrattavissa. Kurjaa toki lapselle, mutta täysin ymmärrettävää.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";27966399]Onko tuo 8-vuotias eroperheestä? Entä oletteko te eronneet? Se varmasti selittäisi tuon kaverin erojännityksen. Vastaavasti taas jos te ette ole eronneet, on teidän lastenne tilanne ihan eri eikä verrattavissa. Kurjaa toki lapselle, mutta täysin ymmärrettävää.[/QUOTE]

Ei olla kumpikaan perhe eronneita. Eli molemmat ollaan samassa tilanteessa. Mietin vain et kaverin mies yrittäjä ja paljon pois että liittyiskö jotenkin siihen. Toisaalta meillä ihan sama tilanne senkin suhteen..

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";27966416]Ei olla kumpikaan perhe eronneita. Eli molemmat ollaan samassa tilanteessa. Mietin vain et kaverin mies yrittäjä ja paljon pois että liittyiskö jotenkin siihen. Toisaalta meillä ihan sama tilanne senkin suhteen..[/QUOTE]

Ok. Lapsetkin on niin kovin erilaisia ja toisaalta niin kovin monet asiat voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";27966445]Ok. Lapsetkin on niin kovin erilaisia ja toisaalta niin kovin monet asiat voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.[/QUOTE]

Niinpä. Vaikea se on toiselle mennä sanomaan et pitäiskö jotain tehdä toisin. Säälittää vain tuo lapsi ja kun tuntuu että tän parin vuoden aikana menny pahemmaksi eikä paremmaksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27966364]Ollu tässä muutamana päivä useampikin kaveri kylässä.
Eskari ikäinen kaveri valitti ensin tekemisen puutetta. Kun sitte tajusivat mennä lasten kamariin aloittamaan leikkejä kuulu sieltä sit isoon ääneen että ei ihme että mulla on tylsää kun ootte särkeneet mun tekemän legolinnan. Täällä on mun osia ja täälläki on niitä mun osia (purkaa meidän lasten rakennelmia) . Omat lapset kattovat vaan suu auki eivät tajunneet edes suuttua. Kaveri käyny edellisen kerran yli kk sitten.[/QUOTE]

Niin, mitä tästä? Olisit mennyt väliin ja selittänyt lapselle, että teillä legot on leikkimistä varten ja hienommatkin rakennelmat puretaan aika nopeasti ja tehdään uusia. Eihän tuo nyt miltään pahimmalta ongelmakäyttäytymiseltä kuullosta, vaan sellaiselta, että lapsi tarvitsee vähän aikuisen opastusta.

 

["inni"]

Mä olin tuollainen ahdistunut lapsena ja ikävöin äitiä paljon, en kaikkialla tai kaiken aikaa, mutta juurikin yökylässä, jne.
Meillä oli väkivaltainen ja ahdistava ilmapiiri kotona, pelko äidin kuolemasta läsnä.
Ja päiväkodissa aloittanut alle vuoden ikäisena, eli se vaikuttaa varmasti myös.