Masentaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ollaan erottu lasten isän kanssa. Suhde oli yhtä valtataistelua. Voisin ehkä olla onnellinen muuten mutta olen tosi yksinäinen. Mulla on vaan yks kaveri jota näen harvoin. Kärsin myös paniikkihäiriöstä, mihin lääkitys. Koko elämä tuntuu tyhjältä, lapset kyllä tuo iloa muttei mikään muu. Olen jo kohta nelikymppinen, eikä mulla ole elämässä mitään muuta kuin lapset. En tiedä miten löytää ystäviä. Sama ongelma ollut jo lapsesta asti. Äidin kanssa ei olla väleissä, sen mielestä kaikki on vaan mun syytä. Musta tuntuu ettei musta ole mihinkään, sen ajatuksen on äitini uhun istuttanut
 
Ois se niin helppoa sanoa "No hanki niitä ystäviä" tai "Ala harrastamaan jotain", mutta mä tiedän ettei se auta, tai auttaa hetkellisesti ehkä..

Mä en pysty oikein sanomaan muuta, kuin tiedän tunteen. Yritä jaksaa ja löytää jotain joka piristää. Päivä kerrallaan :)
 

Yhteistyössä