Huomenta kaikille.
Jatkuvan pahanolon takia päätin eilen että mun on pakko puhua tästä jollekkin.
Uhriksi valitsin äitini.
Ja oikeesti kyllä teki hyvää.
Ihan vaan sanominen jollekkin ulkopuoliselle joka välittää että ollaan yritetty vauvaa ja se ei noin vaan tule ja ahdistaa ja masentaa ja stressaa.
Ja se että sai tosissaan itkeä oikeen kunnolla sitä omaa pahaa oloaan pois.
Mun miehelle ei voi tätä pahaa oloa purkaa.
Se ei kestä ollenkaan mun vauvahysteriaa.
Vastaus on tyyliin että ei pidä yrittää jod et kestä tai onko susta äidiksi kun et kestä tommosta ja oot noin epävakaa.(tiedän, hirvee ukko... B) mut se on mun, minkäs teet...)
Ja sitähän se mun äitikin sanoi.(samaa kun lääkäri) että eihän puoli vuotta ole mitään. Varsinkaan kun mun kierrot on metsässä kun jänikset...
Silti en voi olla masentumatta kun koko kroppa huutaa sitä vauvaa ja tuntuu ettei se tule.
En ees pysty aatteleen positiivisesti että ehkä seuraavasta kierrosta (jos se nyt joskus alkaisi...kp 38..)kun jatkuva pessimismi painaa päälle.
Pitäisi todellakin keksiä jotain jossa saisi tuulettaa aivojaa ja hetkeksi unohtaa.
Aamulla kävin lenkillä ja ilma oli ihanan pirtee.Meilläpäin on metsässä ihan sikana oravia ja niillä taitaa olla joku syyspaniikki menossa kun ne tappeli siellä keskenään.
Olen siis todistettusti ajatellut tänään jotain muuta kuin vauvoja.
Oravia siis.
ehkä se päivä paistaa mullekkin joskus.
Ja äiti pääsee ostaan vauvan vaatteita josta unelmoi...
:ashamed:
Tui
Jatkuvan pahanolon takia päätin eilen että mun on pakko puhua tästä jollekkin.
Uhriksi valitsin äitini.
Ja oikeesti kyllä teki hyvää.
Ihan vaan sanominen jollekkin ulkopuoliselle joka välittää että ollaan yritetty vauvaa ja se ei noin vaan tule ja ahdistaa ja masentaa ja stressaa.
Ja se että sai tosissaan itkeä oikeen kunnolla sitä omaa pahaa oloaan pois.
Mun miehelle ei voi tätä pahaa oloa purkaa.
Se ei kestä ollenkaan mun vauvahysteriaa.
Vastaus on tyyliin että ei pidä yrittää jod et kestä tai onko susta äidiksi kun et kestä tommosta ja oot noin epävakaa.(tiedän, hirvee ukko... B) mut se on mun, minkäs teet...)
Ja sitähän se mun äitikin sanoi.(samaa kun lääkäri) että eihän puoli vuotta ole mitään. Varsinkaan kun mun kierrot on metsässä kun jänikset...
Silti en voi olla masentumatta kun koko kroppa huutaa sitä vauvaa ja tuntuu ettei se tule.
En ees pysty aatteleen positiivisesti että ehkä seuraavasta kierrosta (jos se nyt joskus alkaisi...kp 38..)kun jatkuva pessimismi painaa päälle.
Pitäisi todellakin keksiä jotain jossa saisi tuulettaa aivojaa ja hetkeksi unohtaa.
Aamulla kävin lenkillä ja ilma oli ihanan pirtee.Meilläpäin on metsässä ihan sikana oravia ja niillä taitaa olla joku syyspaniikki menossa kun ne tappeli siellä keskenään.
Olen siis todistettusti ajatellut tänään jotain muuta kuin vauvoja.
Oravia siis.
ehkä se päivä paistaa mullekkin joskus.
Ja äiti pääsee ostaan vauvan vaatteita josta unelmoi...
:ashamed:
Tui