Laskettuaika Lokakuussa 2014

Ruumää, (ei rumapää ) mä voin kyllä koittaa sun kanssa päivittää tätä jos vaan osaan? kävitkös siis jo siellä ultrassa? Anteeks jos oot jo tuolla aikasemmin maininnut

 

Jestas näitä ilmavaivoja! Ikävää olla töissä turvonneena ja koko aika miettiä että pitäiskö mennä vessaan. Täytyy varmaan käydä äitiyshousuostoksilla, yhdet leggingsit menee päälle, farkut puristaa. Jos ostan nyt äitiyspöksyt niin tuleeko huomioida jotain erityistä? Kai ne menee sit koko raskausajan jos ei päästä painoa nousemaan niin että ahteri levähtää?

 

Hui kun pelottaa tänne listautua, mutta olen rohkea... menee syteen taikka saveen!

Takana melkein 5 vuotta lapsettomuutta ja 4 vuotta niistä hoidoissa ilman plussan häivääkään. Viimeisen hoidon viimeinen siirto toi nyt plussan ja parhaimmillaan niitä voi olla siellä nyt kaksi kun kerran kaksi siirrettiin. LA olis 15.10 jos vaan kaikki menee hyvin. (jota erittäin vahvasti epäilen) Varhaisultra on varattu kalenteriviikolle 9 Eli siis rv 7 pärähtäessä käyntiin.

Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja syksyllä sain vielä akuutin kilpirauhastulehduksen eli arvot ihan päin prinkkalaa. Minulla on myös paljon lisälyöntisyyttä 26000 lyöntiä vuorokaudessa, joten pumppu takoo nyt ihan mitä lystää ja tekee todella epämiellyttävän olon ihan itsessäänkin. En osaa sanoa mitkä oireet menee pahoinvoinnin piikkiin ja mitkä on ihan oman kropan ongelmia.

Koiran luun haistoin eilen kahden metrin päästä... Hajuaistini lienee siis tarkentumassa...

Järkyttäviä menkkaramppeja jotka kestää pitkään, ja varsinkin levossa. Tissit (mun pienet sisäelimet) On pikkusen ehkä turvahtaneet eli alkaa jo täyttämään AA kupin puolilleen Ja maha on niin perkulaan turvonnu että vois kuvitella olevan jo puoliväli meneillään vaikka olen suhteellisen hoikassa kunnossa.

Toivoa sopii että tästä päästäisiin loppuun asti, sillä jos ei nyt onnistu niin biologista lasta meille ei sitten tule.

 

Huomenta kaikille!

Pelottaako muita hysteerisesti keskenmeno, kohdunulkoinen, tai tuulimuna?
Mä näin jopa viime yönä unta keskenmenosta.

Me jätettiin ehkäisy pois juhannuksena 2012 ja nyt vasta tärppäsi. Ei tosin olla yli puoleen vuoteen jaksettu edes keskittyä aiheeseen. Aloitin uuden työn VIIKKO sitten ja koeaika loppuu kesäkuun 1, joten ei ole suoraan sanottuna kerennyt lapsiasiat olemaan edes mielessä.
En edes tajunnut, että kuukautiset oli myöhässä. Ihmettelin vain torstaina junassa, kun oli helvetin huono olo ja seuraavana yönä oli tosi voimakasta menkkakipujomotusta, johon heräsin pariin kertaan. Perjantaina join koulussa kahvia ja iski niin karsea närästys, että meinasi itku tulla.
Perjantaina illalla olin sittarissa ja päätin jostain syystä ostaa huvikseni raskaustestipaketin. En edes puhunut miehelle mitään, kun pidin asiaa niin epätodennäköisenä. Testin tehtyäni pärähti viivat tikkuun ihan samantien.

Mutta kas! Tottakai ajatukset menee juuri niin, että kun ei mulla ole ollut tämän asian suhteen tuuria aiemminkaan, niin mun tuurilla tämäkin menee kesken. Koitan ajatella, että ei minun streessaaminen tai stressaamattomuus oikeasti tähän asiaan vaikuta, eikä se pelkääminen muuta asioiden kulkua mihinkään suuntaan.

Huoh. Kaipa tämä tästä, kun saa huomenna neuvolan varattua. Koitan myös pyytää päästä varhaisultraan, kun kiertoni on aina ollut vähän epäsäännöllinen, joten tarkoista viikoista minulla ei todellisuudessa ole mitään hajua.

 

83yrittäjä Tervetuloa mukaan ja onnea kauan odotetusta plussasta! Nyt jännätään, löytyykö ultrasta kaksi sykkivää sydäntä :heart:

Maijac Kyllä mua myös vähän pelottaa, sillä ensimmäinen raskaus meni kesken. Toinen sitten kyllä onnistui, että sikäli toivoa on hiukan mutta voin ymmärtää huolesi. Toivotaan että saat lähetteen alkuraskauden ultraan, mikä todistaisi huolesi turhaksi =)

 

Kiitos tsempeistä digitestipaniikin suhteen!! :heart:

Mua pelottaa kovastikin, miten tässä raskaudessa käy kun heti alkuun rv 4+1 tms ihmetys aiheutti kovat supistukset ja sen seurauksena alamasukipuja ja selkäsärkyjä...jotka kestivät melkein vuorokauden..
Selkäjomotuksia on ollut yhä ristiselässä oikeastaan päivittäin ja pieniä supistuksia myös...vaikka imetyksen lopetin niin rintojen kiristystä olen varovasti pumppailemalla joutunut hellittämään..


..Meillä esikoista yritettiin sellanen 2 vuotta ja toista lasta reilu vuosi keskenmenojen sävyttämänä.. Nyt ollaan syksystä yritelty ja niin kovasti vaan toivotaan, että saatais pitää tämä pikkuinen masussa loppuun asti.. :heart:

Testailulla oikeastaan valmentaisin itseäni mahdolliseen takaiskuun...ettei ihan kauhian pahalta tuntuis jos raskaus ei etenisikään toivotusti.. Vaikka kyllä se pahalta tottakai tuntuu jos niin kävisi..

Oireet ovat mulla olemattomissa hö ja möööö ja kääääk ja yhyyy!!:|
Alun väsymystä en enää tunne ja vatsaa ei nippaile eikä munasarjaakaan joten varuillaan ollaan ja pöksyihin kurkitaan vessakäynneillä heh ja äh..

Jos tää raskaus etenee niin se ois vaan niiiiiiin täydellistä ja maailman ihanin asia!! :heart: Ja minulla on tyttövauva masussa tai syön hattuni hahah.. (Facebookiin voin kertoilla tarkemmin syitä moiseen olooni hihihi..)


Ihanaa kun on taas tullut uusia mukaan porukkaan...jarrusukkia ja babyliimaa ym positiivista fibaa kaikkien raskauksiin!!!:heart::heart:

 

p.s. Oon aika facebook-ryhmämyönteinen.. Minulla on parikin salaista facebookryhmää, mihin kuulun ja yhdessä ryhmässä treffaillaankin aktiivisesti ja olen saanut uusia todella hyviä ystäviä facebook-ryhmien kautta elämääni! :heart: Suosittelen!

 

willarose kävin torstaina ultrassa ja siellä oli pieni sykkivä möykky oikeassa paikassa. ? ens torstaina ultrataan uudestaan. Lääkäri halus vielä tarkistella.

 

Kai voisin varovaisesti liittyä joukkoon mukaan. En oo koko ketjua läpi lukenu mutta aika paljon kuitenkin. Joten kyselkää jos joku asia mistä ootte jo puhunu uteloittaa

Sitten jos vähän taustaa:
Alkunsa tämä raskaus sai lapsettomuushoidoilla ja siinäkin oli menossa julkisen puolen viho viimeinen mahdollisuus eli 3.ICSI ensimmäinen ja samlla viimeinen pakaste alkio joka sekään ei laadultaan ollu mitään läheskään priimaa.
Laskeskelin yks päivä, että kaiken kaikkiaan on kulunu 20 vuotta kun lapsi on saanu luvan tulla. Siinä välillä oon vaihtanu miestä ja nykyisen kans lähdettiin hoitoihin. Exänkin kans kyllä oli käytössä avustavia lääkkeitä mutta ei niistä mitään hyötyä ollu. nylyisen kans sit mentiin näihin "rajumpiin" hoitoihin. Kaksi kertaa aiemmin oon selkeen plussan testiin saanu. Ensimmäinen todettiin rv7+3 tuulimunaksi ja vuonna 2012 kaksosraskaus keskeytettiin rv18+ infektion takia. kaksosten ja tämän raskauden välissä on kerenny olla muistaakseni 6 kemiallista ja pari tyylipuhdasta negaa. joten tässä ollaan aika pelonsekaisin tuntein liikeellä. Mutta kuitenkin yritetään olla onnellisia tässä ja nyt eikä ajatella kauheesti eteenpäin. Vaikeeta se on ja ajatukset on koko ajan alkuraskauden ultrassa ja siinä että taas on tuulimuna :/ mutta koitetaan mennä päivä kerrallaan ja olla iloisia :heart:

Tähtitomu + PikkuDyson 4+6

 

Vieläkös mahtuu mukaan? Lueskelin ketjua läpi viikonlopun aikana ja mietin, että uskaltaisko liittyä . Meille olisi toinen lapsi tulossa ja kesästä asti on tätä toivottu. Odotetun plussan testasin perjantaina. Laskettu aika olisi ehkä 15.10. Synnäriä en haluaisi kertoa.

Tässä välissä on ollut todella epäsäännöllinen kierto ja välillä oli Terolutitkin käytössä. Tämä plussa tuli nyt ihan omia aikojaan . Erittäin onnelliset tunnelmat siis täällä. Onnea teille muillekin plussasta, toivottavasti tästä tulee aktiivinen ryhmä .

Olisi kiva tietää teistä muista enemmänkin, jotta nimet jäisi mieleen!

 

Minäkin voisin vähän tarkemmin kertoa meistä ja taustoista. Nyt kun alkaa pää olemaan vähän enemmän kasassa sitten aamun! Vähän omaa napaa siis alkuun:

Meillä aloitettiin yrittäminen heinäkuussa 2013. Syyskuussa hakeuduin ekaa kertaa gynen pakeille kun kuukautisia ei kuulunut, kuten ei raskauttakaan. Sain terolutit, jotka auttoivat saamaan kuukautiset kerran, mutta marraskuussa jouduin palaamaan takaisin juttusille, kun sama vaiva jatkui. Sainkin pelkäämäni pcos diagnoosin ja ohjeistuksen hakeutua lapsettomuusklinikalle. Ilman lääketieteen apua ei kuulemma lasta saataisi alulle. Siinä vaiheessa kyllä kalvoi, tuntui että on viallinen nainen.

Joulukuun alussa olimme kuitenkin jo yksityisen lapsettomuusklinikan asiakkaina ja eri tutkimusten jälkeen lääkäri oli vakuuttunut, että pienellä lääkeavulla saadaan tulosta aikaan, sillä mies todettiin hyvin hedelmälliseksi

Tammikuun puolessa välissä alkoi uusi kierto ja avuksi otettiin clomifenit ja metforemit. Ultrassa näkyi yksi iso johtofolli ja kuun vaihteessa ovuloinkin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli niin vahvat tuntemukset ettei mitään jäänyt arvailujen varaan. Ilmeisen hyvin saatiin se hyödynnettyä kun kaksi viivaa piirtyi nyt testiin. Hyvin haaleahan se vielä oli, tänään on vasta 4+0.

Nyt jännittää hurjasti. Jotenkin tuntuu että tämä tuli kuitenkin niin helposti, että jotain täytyy mennä mönkään... ja tietääkseni tuo pcos vielä lisää keskenmenoriskiä. Huh, mitenhän nämä alkuviikot pysyy järjissään?

 

Voin kertoo ettei mitenkää

 

Minä en ookkaan vissiin kauheesti kertonu taustoja. Eli me ollaan miehen kanssa oltu kohta kolme vuotta naimisissa, meillä on oma kerrostalo asunto, ja kaksi pientä koiraa. Mulla on koulu vielä vähän kesken, valmistun nyt keväällä. Jätin e-renkaan joulukuussa pois ja nyt tärppäsi heti ensimmäisestä yrityskierrosta. Mulla on ylipainoa ja se vähän mietityttää että mitä ne siellä neuvolassa siitä sanovat. Tää on meille molemmille ensimmäinen lapsi.

 

Mä haluaisin kovasti siihen fb-ryhmään. Kenelles täällä piti laittaa yv:tä?

 

Ootteko siellä fb:ssä ihan omalla nimellä?

 

Mäkin kyllä voisin sinne facebookiin tulla, tietysti täälläkin haluan jutustella

Anni00: Onko sulla paljonkin ylipainoa? Multa nimittäin löytyy ja aika reilustikin. Neuvolassa aina oltu ymmärtäväisiä tätä asiaa kohtaan, tottakai ne antaa neuvoja, että herkut pois, minkä ymmärrän hyvinkin. Nyt painan vielä 10 kiloa enemmän kuin tullessani raskaaksi esikoisesta. Jos tähän lisää sen 15 kiloa, mitkä viimeksi sain, niin huhhuh jätinkin nyt kaikki herkut pois plussan jälkeen, käynyt jopa kävelyillä ja syönyt muutenkin terveellisesti

 

Mäki oon koittanu ettiä niit fb ryhmiä mutta en löydä mistää

Ainii en pysty punasella laittaa mutta:
Ponityttö / 23v / 1. / jorvi / 17.10

Taustoja: puolivuotta sitten sanoin miehelle etten ikinä halua lapsia. Mies otti sen tosi raskaasti. Kuukauden päästä olinkin saanut pyöriteltyä asioita mielessä ja mulle tuli järkyttävä vauvakuume. Nyt on ainakin jotain masussa. Viikkoja 4+1. Urhelija perhe ollaan ja kamppailulajeja harrastan. Nyt on sitten ne joutunu jättämään ja kyllä tekee henkisesti todella pahaa vaikka onneni kukkuloilla raskaudesta olenkin.

 

Willarose, Anni00 Mulla on kanssa ylipainoa. Taitaa BMI huidella tuossa lievän ja merkittävän ylipainon rajoilla. En jaksa ottaa painosta stressiä, koska olen kuitenkin tiputtanut 30kiloa painoa parin vuoden sisään.

 

Pistin kans tosta FB rymästä eilen Jenni-Julialle viestiä, kun kertoi perustaneensa ryhmän. Mutta ei ainakaan vielä ole avannut viestiä, mutta eiköhän ne ovet sinne ryhmään pian aukene meille muillekin.
Ja ponityttö mun ymmärryksen mukaan ainakin ryhmä on salainen eikä sitä sen takia voikaan itse löytää vaan sinne on saatava kutsu.

Mua harmittaa, kun olen ollut ahkera liikkumaan ja kunnostautunut viime kesästä siihen taas täysillä ja nyt ei äkkiä jaksakaan tän väsymyksen kanssa. Tuntuu että haluaisi vaan nukkua ja huono omatunto kolkuttaa, että pitäisi liikunnan eteen tehdä jotakin. Mutta ehkä tää väsymys tästä vielä väistyy ja jaksaa liikkua taas enemmän.

senya 6+3

 

Lämpimästi tervetuloa uusille!

Tyttöolo/poikaolo Tämä raskaus on toki vielä alussa, mutta on jo tullut sellainen tunne, että asiat ovat hieman eri tavalla kuin esikoista odottaessa. Ja koska esikoinen on tyttö, olenkin jo hieman pohtinut, että olisikohan nyt sitten poika tulossa. Katsotaan sitten,että alkaako taas kunnon pahoinvoinnut rv5+5, kuten viimeksi... Kumpikin on meille lämpimästi tervetullut. Toista tyttöä ajatellen kaikki on valmiina, poikaa varten täytyy hieman hankkia lisää vaatetusta, vaikkei neidin vaatetus olekaan pinkkiin keskittynyt, vaan olen hankkinut neidille sinistä, vihreää, lilaa ja mustaa, ihan kuin itsellenikin.

Keskenmeno pelko On toki ollut mielessä, aivan alussa ollaan ja kaksi läheistäni on sen kokenut. Nyt on kuitenkin tullut jännä varmuuden tunne, joten kuuntelen mielummin sitä. Paljon voimia keskenmenon kokeneille. :hug:

Raskausvitamiineista Olen ajatellut asian niin, että koska käytän monivitamiinia muutenkin, voin saman tien nauttia nyt raskausversiota. Omega3- tabuja käytän pääni vuoksi, mutta vaihdoin senkin odottajalle suunniteltuun versioon, vaikkei sellaisia esikoista odottaessani vielä ollut. Keskustelin silloin neuvolassa ja lääkärien tapaamisissa omega3:n käytöstä ja lopetinkin sen juuri kuukautta ennen synnytystä. Silloin minulle sanottiin, että suuri riski sen käyttö ei ole, mutta on hyvä lopettaa varmuuden vuoksi. Esikoiseni syntyi lopulta kiireisellä sektiolla, kun synnytys pysähtyi, mutta omegat eivät mitään aiheuttaneet ja hyvä niin.

Sokerinrasituskoe Ei ole suosikkiosani raskautta, sillä se yhdistää kaksi inhoamaani asiaa: pahanmakuisen litkun ja verikokeet, mutta sinne menen silti hyvillä mielin. Toivon kovasti, että uudessa asuinkunnassani litku maistuisi paremmalta... Olen kuullut, että jossakin saa jopa colan makuista nestettä. Olen henkisesti varautunut, että joudun kokemaan sen "riemun" tässä raskaudessa kahdesti, sillä esikoiseni painoi 4505g, vaikkei ns. sokerivauva ollutkaan.

Hieman taustaa Olen siis 33, aviomieheni täytti juuri 34 ja tyttäremme on kohta 1,5v. Asustamme pääkaupunkiseudulla rivitalossa.
Tapasin mieheni 2009 ja aika nopeasti keskustelimme, että mitä haluamme: muutto yhteen, sitten naimisiin, sitten annetaan mahdollisuus lapsen tulla. Yhteen muutimme 2010, kihloihin samana syksynä, naimisiin menimme 2011. Aika pian häiden jälkeen jätimme ehkäisyn pois. Esikoista yritimme yhteensä 9 kiertoa ja välillä meinasi jo usko loppua. Tyttäremme saapui lopulta maailmaan elokuussa 2012 rv 41+5. Raskaus oli mielenkiintoinen: ensimmäiset viikot pahoinvointia, sitten useita viikkoja päivittäistä päänsärkyä, sitten vuodelepo, koska vauvamme meinasi syntyä liian aikaisin.
Tällä kertaa taas yk8 toi plussan ja odotan mielenkiinnolla, että kuinka samanlaisia raskaudet ovat.

Oireet Väsymyksen lisäksi kuvottaa, kun syöminen viivästyy, menkkajomotusta on ja nippailua. Miehen mukaan olen ollut tavallista kärttyisempi, jota en siis ole kuukautisten aikana tai esikoista odottaessani. Toki osan siitä voi selittää myös sillä, että esikoisemme on nukkunut viikon sisään tavallista huonommin...

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille,
T: Luckygirl & Vekara 4+2

 

Ruumää, (ei rumapää ) mä voin kyllä koittaa sun kanssa päivittää tätä jos vaan osaan? kävitkös siis jo siellä ultrassa? Anteeks jos oot jo tuolla aikasemmin maininnut

Hahahaha Mikä ihmeen lukihäiriö mulle on tullut Tästä naurusta ei nyt tule loppua. Ihmettelinkin miksi joku haluaa olla rumapää Anteeksi Ruumää :ashamed:. Voiko tämänkin laittaa raskauden piikkiin

Kyllä hävettää! Laitan pussin päähän ja työnnän sen vielä varmuuden vuoksi pensaaseen...

 

Tervetuloa uudet =)

Jotain olen taustastani jo kertonutkin, mutta ehkä voisin vielä kertoa. Ensimmäinen lapsihaave tuli jo yli 10 vuotta sitten, mutta parisuhde ei ollut siinä kunnossa, että siihen olisi lasta haluttu. Myöhemmin erottiin ja sitten menikin kauan, ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Lapsihaave oli yhteinen ja yritys aloitettiin jo elokuussa 2012. Naimisiin mentiin marraskuussa 2012. Kierto alkoi 2013 heittää ja kävin gynellä ja sain terot. Munasarjoissa oli pco-näkymää. Ei apua teroista. Heinäkuun lopussa 2013 sain metut ja clomit. Kolme clomikiertoa meni, ei tärppiä. Jäimme hoitotauolle ja toisella taukokierrolla nyt plussasin. Ehdimme jo päästä lapsettomuuspolin asiakkaiksi. Painoa on mullakin liikaa, mutta en ole vielä saanut siitä kovia huutoja. Olen yrittänyt laihduttaa erinäisin tuloksin jo 14 vuotta, joten aika väsähtänyt olen aiheeseen. Paino heilunut lievän ylipainon ja merkittävän ylipainon väliä ja nyt ollaan valitettavasti merkittävällä puolella vahvasti. Tuo pco ja siihen liittyvä insuliiniresistenssi antavat asiaan haastetta. Liikun, mutta heti raskauden alusta alkaen olen kärsinyt kovista selkäkivuista ja pahoinvoinnista, joka menee lenkillä aika pahaksi. Toivon, että olo helpottuu. Ikää on siis jo 37, mutta omalle elämänkaarelleenhan ei mitään voi. Ero sattui vain todella pahaan ikään... Nyt olen onnellinen ja miehestäni tulee kyllä hyvä isä. Tiistaina on ultra ja jännitän sitä todella paljon.

 

maijac: Minua jostain syystä pelottaa tuo tuulimuna, se on niin salakavala. Edellinen raskauteni meni tammikuun alussa kesken, joten sekin pelottaa. Jotenkin oli sellainen olo koko alun ajan, että kaikki ei ole normaalisti... en osaa oikein selittää : / Nyt kuitenkin toivon kovasti ja jännitän jo ultraa.

Tyttömasu: Kiva, kun avasit vähän tarinaasi. Ymmärtäähän tuon, että huolta on!

Meillä meni mieheni kanssa kaikki aika vauhdilla. Meidän piti ehtiä naimisiin ennen vauvaa, mutta päätimme alkaa yrittää, koska tiesimme, ettei se välttämättä ole helppoa. No, ensimmäisestä kerrasta se sitten nappasi ja menimme vihille ilman suurempia seremonioita (oksensin jatkuvasti noihin aikoihin). Poika syntyi 4/13 ja päätimme, kun poika oli 4kk toisen antaa tulla, kun on vain tullakseen. Saldona on nyt 1 kemiallinen, 1 keskeytynyt ja nyt tämä :heart: Toivottavasti tämä on nyt se, mitä on odotettu

Tuohon fb-ryhmään haluan ehdottomasti myös liittyä, jahka saan aikaiseksi

 

Näkymätön, täällä on kans kauhee pelko tuulimunasta. Jotenkin tuntuu että testitkin vahvistu liian nopeesti. Yleensä kaikkia huolettaa se hitaus Mutta sekin että nyt mulla ei oo ollu repäsykipuja kun ihan pari kertaa hentosesti.
Mites muuten muilla, onko teillä ollu noita repäsyjä (nivus vihlasuja)?
Muutenkin oon ollu aikalailla oireeton. Tänään oli oikeestaan eka kerta kun aamulla oli äklötystä niin että pysty melkeen pahaks oloks sanomaan. Tissit on kipeytyny vasta nyt kun muullon jo alkumetreillä. No oon koittanu itteeni rauhotella, että josko tämä oireettomuus nyt puhuis puolestaan. Olinhan kaksosistakin tosi oireeton.

 

Minäkin voisin kertoa hieman itsestäni. Olen 32v. ja asumme kerrostalossa pk-seudulla. Perheeseen kuuluu aviomies ja 1v.7kk ikäinen esikoinen. Esikko sai alkunsa heti kun pillerit jäi pois. Tälle toiselle raskaudelle on annettu mahdollisuus kesästä saakka, mutta ei vaan tärpännyt ennen tätä. Minulla on ollut todella epäsäännöllinen kierto siitä saakka kun kuukautiset synnytyksen jälkeen alkoivat ja ultrassa todettiin pco-tyyppistä helminauhaa. Mitään lääkekuureja en kuitenkaan ehtinyt vielä aloittaa, vaikka se mielessä olikin käynyt. Ylipainoa ei ole, joten laihduttaa en paljoa voinut, mutta yritin viilata ruokavaliotani ja se näemmä tuottikin tulosta. Nyt on onnellinen ja kiitollinen olo, joskin hieman pelottaa tuulimuna, keskenmeno jne. Esikoisen odotusaikana liityin facebook-ryhmään ja minusta se on ollut mukavaa että kaikki juttelevat omilla nimillään/kasvoillaan, jolloin muuten niin tyypilliset turhan kiivaat nettikeskustelut ovat jääneet hyvin vähälle. Sain ryhmästä paljon tukea, neuvoja ja uusia tuttavuuksia joiden kanssa treffaammekin aina aika ajoin.
Esikoisen raskausaikana minulla oli raskausdiabetes, joka pysyi ruokavaliolla hyvin balanssissa. Lapsi painoi hieman alle 4kg ja syntyi 10päivää lasketun jälkeen. Tässä raskaudessa ajattelin olla tarkkana syömisten kanssa ja pitäisi yrittää ehtiä myös liikkumaan säännöllisesti.
Onko joku jo perustanut sen facebook -ryhmän? Liittyisin mielelläni mukaan vaikka epävarmoilla viikoilla vielä mennäänkin. Tämä raskaus ei ole ollenkaan niin top secret kuin edellinen, jolloin olin kk ennen plussaa aloittanut uudessa työssä ja tilanne oli hieman kuumottava.