Lapsi vai lääkis?

Voihan tradenomi itselleen uskotella mitä tahansa mutta kyllä tradenomin pääsykokeet on jostain ihan toiselta planeetalta kun puhutaan oikeastaan mistä tahansa muusta alasta. Lähinnä vertaisin niitä sh-pääsykokeisiin. Niilläkin on tuo pohjapistehommeli. Ei se siitä yhtään vaikeampaa tee, sillä vain karsitaan etukäteen totaaliset idiootit pois hakijoiden joukosta.

 

Voihan tradenomi itselleen uskotella mitä tahansa mutta kyllä tradenomin pääsykokeet on jostain ihan toiselta planeetalta kun puhutaan oikeastaan mistä tahansa muusta alasta. Lähinnä vertaisin niitä sh-pääsykokeisiin. Niilläkin on tuo pohjapistehommeli. Ei se siitä yhtään vaikeampaa tee, sillä vain karsitaan etukäteen totaaliset idiootit pois hakijoiden joukosta.

Niin, eli täytyy olla fiksu päästäkseen. Lääkikseenhän esim. tätä karsintaa ei ole, vaan kaikki saavat tulla kokeeseen. Ja kun materiaali on vuodesta toiseen sama, opettelun voi aloittaa jo hyvissä ajoin. Kyllä se jonkin verran vaatii pärjätä haastattelussa, jossa kysellään alaan liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä (verbaalinen taito, sos.taidot, nopeaälyisyys), kokeessa luetunymmärtäminen (pitkä artikkeli jota saa lukea rajatun ajan ja kysymykset siitä; muisti), sitten vielä looginen päättely ja laskut (ei voi tietää etukäteen, mittaa älyä). Lääkiksessähän tietää että galenos on aina koekirja ja samanlaisia laskuja, jotka ratkaistaan tietyllä kaavalla.

 

Todistat juuri oikeaksi sen käsityksen joka mulla on tradenomeista. Oletko sä edes ikinä NÄHNYT galenosta?? koko tradenomikoulutuksessa ei varmasti käydä edes liki niin paljon asioita lävitse kun on pelkässä galenoksessa. Sitä paitsi, olen tässä nyt kummissani seurannut muutenkin tradenomien opiskelua oikein lähietäisyydeltä. Se että kaikenmaailman messuilla käymisestä saa opintopisteitä, ei juuri vakuuta mua....

Ja mitä loogiseen päättelyyn tulee niin eipä sen puolen tarvitse näköjään olla kovin vahva kun tuommoinenkin on sisään päässyt. Se pisteraja joka pitää saavuttaa että pääsee pääsykokeisiin, ei vaikeuta sitä pääsemistä mitenkään. Se on tehty rajaamaan sitä tuhatpäistä hakijoiden joukkoa edes jotenkin.

 

Todistat juuri oikeaksi sen käsityksen joka mulla on tradenomeista. Oletko sä edes ikinä NÄHNYT galenosta?? koko tradenomikoulutuksessa ei varmasti käydä edes liki niin paljon asioita lävitse kun on pelkässä galenoksessa. Sitä paitsi, olen tässä nyt kummissani seurannut muutenkin tradenomien opiskelua oikein lähietäisyydeltä. Se että kaikenmaailman messuilla käymisestä saa opintopisteitä, ei juuri vakuuta mua....

Ja mitä loogiseen päättelyyn tulee niin eipä sen puolen tarvitse näköjään olla kovin vahva kun tuommoinenkin on sisään päässyt. Se pisteraja joka pitää saavuttaa että pääsee pääsykokeisiin, ei vaikeuta sitä pääsemistä mitenkään. Se on tehty rajaamaan sitä tuhatpäistä hakijoiden joukkoa edes jotenkin.

Voi kuule, olen nähnyt galenoksen ja lukenutkin sitä. Meillä saa pisteitä aiika harvoista messukäynneistä, kylle ne pisteet vaatii työtä paljon. Päivät ovat pitkiä ja läsnäolopakollisia, kun moni yliopistolainen vaan käy luennolla pari kertaa viikossa istumassa pari minuuttia.

Mutta mistähän johtuisi, että hakijoita on useita tuhansia tradekouluihin? Kertonee ainakin sen että on suosittu. Ja moni taas ei pääse joka kertonee tasosta. Tule itse kokeilemaan ja sano sitten uudestaan onko helppoa! Voin kertoo että kaksi viikkoa kun väsää aamusta iltaan ryhmätyötä, istuu 8-16 luennoilla ja lukee samalla tenttiin, niin ei ole ihan kevyimmästä päästä. MOnet eivät pääse läpi. Meilläkin on muuten monta yliopistosta tullutta ja ovat olleet ihmeissään kun meillä joutuu ihan oikeasti hommiin, ei voikkaan enään vaan nukkua luennolla ja käydä joskus tentissä.

 

Huh, rajoita vähän. Se että tradenomikoulutukseen on paljon hakijoita, kertoo vain että se on nyt trendikästä. 40 % valimistuneista päätyy suoraan kaupan kassalle. Sä voisit puolestastas kokeilla vaikka jotain kemian peruskurssia. Se se vasta helppoa on.

Hui kamala, joutuu ihan opiskelemaankin eikä ole helppoa? Eikä mun tarvitse tulla kokeilemaan, mä olen (kohta) DI ja vedän tradenomeille matematiikan tukiopetustyyppistä kurssia. Siellä on 75 % koko porukasta. Tekniikan puolella ehkä 5 % tarvitsee tukiopetusta jossain vaiheessa opiskelujaan, tradenomeista melkein kaikki mitä tulee matemaattisiin aineisiin.

Mun mielestä semmonen Reality Check- tyyppinen ratkaisu vois olla ihan hyvä joillekin tän ketjun keskustelijoilla niinkun aikuisten oikeesti. Jos tuntuu että eläintenhoitaja on ihan vaihtoehtoinen ammatti eläinläärin ammattiin nähden tai että tradenomikoulutus on huippuvaativaa niin haloo.....

 

Hankala tilannehan tuo on. Mutta jos oma kello ei tikitä ja mieskin kuitenkin asian ymmärtää, vaikka hällä tikitystä jo kuuluukin, nin opiskelemaan! Saatan olla vähän tässä puolueellinenkin, koska pääsit kouluun, joka olisi ollut oma unelmani =) Minun järjen juoksulla se vain olisi ollut aivan liian vaativa pala, enkä siis olisi kuunaan päässyt sisälle! Joten leikillisesti sanottuna, ole hyvä ja toteuta minun unelma!

En tiedä tuliko tässä sellaista pointtia esille, että mitä jos et lähtisikään opiskelemaan, vaan aloittaisitte yrittämään vauvaa, ja kävisi niin, ettei vauvaa tulisi? Sekin on ikävä kyllä mahdollista. Harmittaisi hukattu opiskelupaikka. Eli tämän pohdinnan jälkeen itse varmaan toimisin niin, että ottaisin paikan vastaan ja yrittäisin tovin päästä raskautua. Jos onnistuisi, niin sitten yhdisteltäisiin opiskelua ja perhe-elämää. Hyvän tukiverkoston ja etenkin hyvän miehen se vaatii!

 

Ai tradenomiksi pääsee kuka tahansa? Nyt ei taida olla tietoa asiasta teillä. Itse olen tradenomi ja jouduin hakemaan kolme kertaa ennen kuin onnisti. monet ihmiset meidän luokalla myös joutuivat. Yliopistoon on itse asiassa helpompaa päästä, kun sinne ei välttämättä edes lasketa pohjapisteitä. Amk:hon taas tarvitsee tietyn määrän pisteitä jotta pääsee edes pääsykokeisiin, että silleen.

Yliopistoon pääsyssä kaikilla on sama mahdollisuus, kun voi osallistua pääsykokeisiin vaikka olisi a:n paperit, amk:ssa katsotaan tarkemmin. Pääsykokeissa on myös haastattelu ja ehkä ryhmätehtävä, yliopistossa vain se koe, joka perustuu vuodesta toiseen samaan aineistoon. Amk:ssa pääsykokeen luonteesta ei voi etukäteen tietää.

Exä valmistunee nyt keväällä tradenomiksi. Exä ei edes päässyt lukiota läpi, mutta koska kävi kansainvälisen formaatin laskettiin, että hän on suorittanut lukion oppimäärän ja sai osallistua pääsykokeisiin Exä on tyhmä ku saapas. Ku oltiin yhdessä niin sillä meni ehkä 3-4 h päivässä opiskeluihin, max. Ja ihan ajallaan on valmistumassa.

 

Voisko jo hellittää nuo tradenomikiistat, ei liity aiheeseen... kaikki kunnia tradenomeille, mut ei kyllä oo pääsykokeet samalta planeetalta ku eläinlääkiksen, lässytettiinpä mitä vain.

 

tradenomiksi pystyy lisäksi lukemaan verkossa, kertoo ehkä vähän tasoerosta verrattuna eläinlääkikseen. mutta muuten tradenomeja mitenkään väheksymättä. Uskomatonta, miten tästä tuli näin iso ketju...ja toi eläintenhoitajakommentti

Toivottavasti ap valitsee opinnot, ei itse kuitenkaan kovin tulessa vaikuttanut olevan vauva-asiassa, joten vauva-arki voi olla aika rankkaa, koska se on muutenkin, siis niissäkin tapauksissa, kun vauvasta on kovasti haaveiltu.

Opintojen aikanakin voi yrittää ja kyllä ne asiat siitä järjestyy tilanteen mukaan, jos vauva ilmoittaa tulostaan. Ja ton eläintenhoitajakommentin perusteella arvaan, että on ihan turha sanoa tällä palstalla, mutta sanonpa kuitenkin : lapsia voi myös adoptoida, jos niitä ei kuulu...

 

Ihan ehdottomasti otat opiskelupaikan vastaan, kyllä eläinlääkikseen on kuitenkin niin vaikea päästä ja sinä olet siinä onnistunut. Onnea :flower:

Ihan hyvin ehdit vielä opintojen jälkeenkin vauvapuuhiin =)

 

Miten apn tilanne on valinta opintojen tai lapsen välillä? Opinnot käyntiin ja vauvanteko samaten. Vauvan tuloon saattaa mennä tosi pitkä aika. Kaikki eivät onnistu koskaan. Siinä välillä on jo ehtinyt saada, varsinkin kokeneena opiskelijana, opinnot hyvälle mallille. Sitten opintoja vauvan tahtiin ja isompi lapsi päivähoitoon. isä avuksi hoitoon ja käytät pienet hetket hyväksi. Ihan niinkuin me muutkin opiskelevat äidit

 

Mä olisin päässyt pelkillä lähtöpisteillä opiskelemaan tradenomiksi

 

Lukematta ketjua; opinnot. Jos oisin itse ollut järkevä oisin opiskellut eka ja sitten tehnyt niitä lapsia vasta. Nyt kahden lapsen kanssa ei työ- ja opiskelukuviot olekaan niin helppoja ku vois luulla.. Ei ole aikaa ja väsyttäis ja pakko tehdä tietyt rutiinit lapsien suhteen päivittäin ym. Opiskelet sit iltaysin jälkeen ja puolilleöin menee. Raskasta sanon minä. Jos nyt ois tilanne edessä niin lapsenteon lykäisin ehdottomasti myöhemmäksi.

 

huhuu ap! Oispa kiva kuulla mihin päädyt!

 

Ehdottomasti opiskelemaan, lapsia ehtii tehdä myöhemminkin =)

 

Oho, onpas tästä tullut pitkä ketju! Mutta juu, kylläpähän mä lähden opiskelemaan ja katsotaan tilannetta uudestaan mun valmistumisen jälkeen. Kesken opintojen en haluaisi/jaksaisi välttämättä jaksaa lähteä perustamaan perhettä, monistakin syistä.

Se mua tässä hommassa vaivasi, että olenko kohtuuton, kun mulla kuitenkin on jo yksi tutkinto ja miehelle olin jo luvannut, toisaalta mulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta. Miehellä saattaa alkaa olla. Pettymystä oli siltä puolelta ilmassa, mutta tilanne tasoittunee, uskoisin.

 

Eli tilanne lyhyesti: pääsin eläinlääketieteelliseen opiskelemaan nyt kesällä ja lykkäsin paikkaa vuodella ja ensi syksynä aloitan opinnot. Mulla on tutkinto jo ennestäänkin, mutta eläinlääkiks on ollut aina tavoite ja työllistyminenkin varmasti helpompaa eläinlääkärinä.

Mies on taas alkanut juttelemaan perheenlisäyksestä, haluaisi lähiaikoina yrittää. Mulle olisi muuten käynytkin, mutta kun sain tuon paikan ja haluaisin hyödyntää tilaisuuden. Mies jotenkin ehkä vähän pettyi ja suuttui, kun ilmoitin taas aloittavani opinnot, onhan hänellä jo ikääkin 32. Luulen, että tuota koulua ja lasta ei voi yhdistää, joten mitähän sitä tekisi.. Olenko itsekäs jos otan paikan ja opiskelen vielä 5 vuotta ja vietän opiskelijaelämää? Saan vuoden verran hyväksilukuja edellisestä tutkinnosta, mutta on se pitkä aika silti.

Googlehaulla eri asiaa, näin otsikon "lapsi vai lääkis", tsekkaisn, enkä voinut olla vastaamatta. ts. en oo lukenut viestiketjua.

MUTTA: Lääkis ei oo oikeesti niin vaikea että ei voisi pitää molempia puolia elämässä samaan aikaan; koulua ja olla pienen lapsen äiti ja vielä jää aikaa vähän harrastaa.

Ite opiskelen Kuopiossa. Kun opinnot alkoivat, joukossa oli raskaana olevia sekä muutama sellanen nainen, joidenka lapsi oli alle vuoden ikänen. Ja hyvin ovat pärjänneet.

 

Joo, onkin mukava paahtaa päivät koulussa ja illat hoitaa lasta, pyykätä ja kaikkea, mitä pieneen lapseen liittyy. Kyllä mä noin nuorena menisin vain lääkikseen, ottaisin aikaa itselleni ja opinnoille ja nauttisin elämästä ja riennoista, harrastuksista, vapaa-ajasta. Lapsi kun vie aina sitä aikaa ja paljon. Kuinka kiva on paahtaa koko ajan, joko koulussa tai töissä?

Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole mahdotonta, mutta pirun raskasta.

Varsnikin jos ei ole vielä edes varma haluaako lasta.

 

Niin todellakin, mitä eroa on peruskoulupohjaisella ammattitutkinnolla joka on kaikkien pikkutyttöjen (ja aikuistumattomien aikuisten naisten) haaveammatti ja ehkä halutuimmalla yliopistotutkinnolla joka vaatii oikeasti hyvät paperit lukiosta ja terävän pään. Nämäkö sitten on jollekin ihan toisensa korvaavat vaihtoehdot?

No onko sillä taas väliä, että kenen haaveammatti se on? Itseään varten opiskellaan. Samaa asiaa kuitenkin se on. Kyllähän ap itse sisimmäässän tietää omaavansa terävän pään. Ei sielä eläinlääkiksessäkään kukaan toitota ympäriinsä, etteä hei minäpäs olen fiksu. Kyllä se opiksleku ja ammatti on se mitä siellä haetaan.

Miksi joku opiskelee lääkäriksi/lastenlääkäriksi. Miksi ei vaan lastenhoitajaksi? =D =D

Mutta kun ne on kaksi eri ammattia???? Voi hyvänen aika sentään että on taas vaikeata ymmärtää....

No kyllä minä sen tiedän, mutta hyvin samankaltaisia! Tarkoitin, että jos pitää eläimistä, niin miksi ei eläintenhoitaja yhtä hyvin? Siihen kuvioon mahtuisi lapsikin aiemmin. Minusta tämä olisi ihan hyvä ratkaisu. Valmistuttuaan voi työskennellä eläinklinikalla eli samassa ympäristössä kuin eläinlääkärikin, tietysti hieman eri hommia, mutta sama työyhteisö ja kiinnostuksen kohde. Pääseväthän eläintenhoitajatkin mukaan moniin toimenpiteisiin jaottavat vastuuta esim. toipuvien eläinten hoidosta.

 

En mäkään lue ketjua läpi vaan sanon mielipiteeni.
Opinnot ehottomasti.Voithan sinä loppumetreillä olla sitten vaikka jo raskaana, niin että lapsi syntyis piakkoin valmistumisen jälkeen.
Ja pääsisit töihin siinä vuoden päästä valmistumisesta.Sillä ei tee hyvää jäädä kotiäidiksi suoraan koulunpenkiltä.
Pitkäksi aikaa ainakaan.

 

Huh mitä vastauksia on ap saanut. Että kun on jo yksi yliopistotutkinto niin toista ei tarvitse ei, vaikka eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Yksi jopa ehdottaa eläintenhoitajaaksi opiskelua. Huh, haloo, kas kun ei lihanleikkaajaksi. Saa siinäkin olla tekemisissä eläinten kanssa Mä epäilen että ap tietään ihmisenkin lisääntymisestä ja muuhun asiaan liittyvästä enemmän kuin tämän palstan mammat yhteensä

Mikään ei estä yrittämästä lasta opintojen loppuvaiheilla. Oon ihan 100 % varma että ap pärjäisi lapsen kanssa ihan hyvin ja suorittaisi opintonsa loppuun.

Peesi!!

Mä nauroin kanssa tota eläintenhoitaja-kommenttia... ei helekutti sentäs...

No mikäs siinä niin hauskaa oli? Mielestäni ihan hyvä vaihtoehto, kun ilmeisesti tykkää eläinten kanssa puuhailla. Pääseehän siinäkin hoivaamaan ja lääkitsemään eläimiä, jopa enemmän kuin eläinlääkäri. Koulutus vain kestää vähemmän aikaa. Vauvanteko ikä kun taas voi olla nopeastikin ohi.

Eläintenhoitaja tienaa noin 1300 kun taas eläinlääkäri noin 5000 eli eroa on. Mutta eihän täällä mammoille ole naisen työllä tai palkalla mitään arvoa, sehän on vain puuhastelua pyhän tehtävän, sikiämisen ohella!

 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kommentoin nyt kuitenkin...

Mun mielestä kaikkein tärkeintä on se, että alat toivoa lasta vasta sitten, kun itse koet olevasi valmis äidiksi. Jos saat lapsen 26-vuotiaana ilman erityistä omaa innostusta, ja sen vuoksi vielä unelma-ammatin opiskelukin jää väliin, niin se voi katkeroittaa.

Itse olen nyt 32 ja opiskelen siis vieläkin (jatko-opintoja siis). (Olen kyllä ollut töissä koko ajan 22-vuotiaasta asti myös.) Jotenkin sitä nuorempana kuvitteli, että ei missään nimessä vauvaa ennen kuin väitöskirja on valmis, mutta siten tapasin tuon elämäni miehen ja mieli muuttui ja saimme vauvan. Nyt kun sitä vauvaa on kovasti itse halunnut, niin on itse valmis järjestämään elämän niin, että vauvalla on kaikki mitä se tarvitsee, samaan aikaan kun itse viimeistelen väikkäriä. Uskon, että väikkäri jopa valmistuu, vaikka raskastahan tämä välillä on. Jos olisin tässä samassa tilanteessa ilman omaa kovaa motivaatiota, niin tilanne olisi aika paljon huonompi.

Lapsen hyvinvoinnin kannalta on paras, että lapsi syntyy vasta sitten, kun molemmat vanhemmat tosissaan haluavat saada lapsen. Odota, että se vauvakuume sieltä tulee ja sillä välin ehdit opiskella unelma-ammatin itsellesi!

 

galenos, missä?

 

Niin ja hei, valmistuisi VIELÄ nopeammin!

Tai sit vaan ottaa jonkun gerbiilin ja hoitaa sitä kotiäitinä

 

molemmat