En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kommentoin nyt kuitenkin...
Mun mielestä kaikkein tärkeintä on se, että alat toivoa lasta vasta sitten, kun itse koet olevasi valmis äidiksi. Jos saat lapsen 26-vuotiaana ilman erityistä omaa innostusta, ja sen vuoksi vielä unelma-ammatin opiskelukin jää väliin, niin se voi katkeroittaa.
Itse olen nyt 32 ja opiskelen siis vieläkin (jatko-opintoja siis). (Olen kyllä ollut töissä koko ajan 22-vuotiaasta asti myös.) Jotenkin sitä nuorempana kuvitteli, että ei missään nimessä vauvaa ennen kuin väitöskirja on valmis, mutta siten tapasin tuon elämäni miehen ja mieli muuttui ja saimme vauvan. Nyt kun sitä vauvaa on kovasti itse halunnut, niin on itse valmis järjestämään elämän niin, että vauvalla on kaikki mitä se tarvitsee, samaan aikaan kun itse viimeistelen väikkäriä. Uskon, että väikkäri jopa valmistuu, vaikka raskastahan tämä välillä on. Jos olisin tässä samassa tilanteessa ilman omaa kovaa motivaatiota, niin tilanne olisi aika paljon huonompi.
Lapsen hyvinvoinnin kannalta on paras, että lapsi syntyy vasta sitten, kun molemmat vanhemmat tosissaan haluavat saada lapsen. Odota, että se vauvakuume sieltä tulee ja sillä välin ehdit opiskella unelma-ammatin itsellesi!