Lapsi vai lääkis?

Lapsi. Opiskella voi aina mutta lapsia ei ikuisesti saa. Sulla alkaa ilmeisesti jo olemaan ikääkin ja vanhemmalla iällä se raskautuminen ei todellakaan ole enää itsestäänselvyys.

 

Niin, olen siis 25-vuotias. Eläinlääketieteellisessä ei kotoa käsin opiskelu onnistu ja muutenkin tarkka lukujärjestys ja läsnäolopakko useimmilla kursseilla. Luulen, että kesken opintojen ei onnistu missään vaiheessa, joten menisi väkisinkin valmistumisen jälkeiseen aikaan. Nykyisessö työssä tienaan 2400/kk eli ihan kohtalaisesti. Mulla ei sinänsä kello tikitä, mutta miehellä taitaa jo tikittää.

Ai Kohtalaisesti??

 

Lapsi. Opiskella voi aina mutta lapsia ei ikuisesti saa. Sulla alkaa ilmeisesti jo olemaan ikääkin ja vanhemmalla iällä se raskautuminen ei todellakaan ole enää itsestäänselvyys.

Joo, on sillä ikääkin, jopa 25v

 

Jaaah-- No minä taas olen sitä mieltä, etten venyttäisi enää lapsentekoa sinun tilanteessasi. Valmistuttuasi saatatkin huomata että haluat töihin tottakai, kun juuri valmistuit uuteen ammattiin!! Omalta kohdaltani voin sanoa, että opiskelen yliopistossa pitkää tutkintoa ja minulla on pieni lapsi, no problem, jos on hyvä mies, niinkuin sinullakin kuulostaa olevan.

Lisään vielä että kannattaa ottaa huomioon, ettei se lapsi heti yhdestä kerrasta välttämättä tärppää, saattaa mennä vaikka useampi vuosi!

Kai tämän nyt tietää kaikki, ei tarvitse enää erikseen mainita. Ja mitä pahaa on valmistumisen jälkeen haluta vielä töihin, hei camoon, ap on vasta 25! Hyvin ehtii.

Ja sekin riippuu aika paljon alasta, miten onnistuu/jaksaa pienen lapsen kanssa. Esim. eläinlääkis ja taidehistoria eivät ole verrattavissa millään tavalla tässä asiassa. Eläinlääkiksessä on pakollista läsnäoloa suurin osa, harjoittelua, päivystyksiä ja vie aikaa muutenkin ehkä enemmän kuin muut yliopisto-opinnot, juurikin läsnäolopakon takia. Tai eihän kaikessa ole sielläkään pakko olla läsnä, mutta onko toisaalta järkeä olla poiskaan?

Voi olla eri asia jos lapsi on jo maailmassa opintojen alettua ja voi olla hoidossa tai erossa äidistä pitempiä aikoja, mutta raskaus ja synnytys kesken lääkisopintojen voi olla tapauksesta riippuen, hyvin raskastakin. Vie väkisinkin aikaa ja energiaa sen verran, että opinnot voivat sitten jäädä.

Toisella tutkinnolla ei ole mitään väliä jos eläinlääkis on se, mikä kiinnostaa ja bonuksena hyvä palkka ja työllisyys.

 

Lapsi. Opiskella voi aina mutta lapsia ei ikuisesti saa. Sulla alkaa ilmeisesti jo olemaan ikääkin ja vanhemmalla iällä se raskautuminen ei todellakaan ole enää itsestäänselvyys.

Joo, on sillä ikääkin, jopa 25v

hox,hox.. mutta ikää on valmistuessa kuitenkin jo 30v!

 

Lapsi. Opiskella voi aina mutta lapsia ei ikuisesti saa. Sulla alkaa ilmeisesti jo olemaan ikääkin ja vanhemmalla iällä se raskautuminen ei todellakaan ole enää itsestäänselvyys.

Joo, on sillä ikääkin, jopa 25v

hox,hox.. mutta ikää on valmistuessa kuitenkin jo 30v!

Mitä sitten?

 

Lapsi. Opiskella voi aina mutta lapsia ei ikuisesti saa. Sulla alkaa ilmeisesti jo olemaan ikääkin ja vanhemmalla iällä se raskautuminen ei todellakaan ole enää itsestäänselvyys.

Joo, on sillä ikääkin, jopa 25v

hox,hox.. mutta ikää on valmistuessa kuitenkin jo 30v!

So? Se ei lapsen teon kannalta ole vielä älyttömän paljon, itse asiassa tuossa ehtii olla vielä töissäkin valmistumisen jälkeen. Tuollaisen asian takiako te suosittelette jättämään hyvän koulutuksen väliin. Toki perhe on monen unelma, mutta ei kaikkea elämää sovi kaukaisten vauvahaaveiden takia pistää jäähylle. Varsinkin jos on unelmakoulupaikka valmiina.

 

Jaaah-- No minä taas olen sitä mieltä, etten venyttäisi enää lapsentekoa sinun tilanteessasi. Valmistuttuasi saatatkin huomata että haluat töihin tottakai, kun juuri valmistuit uuteen ammattiin!! Omalta kohdaltani voin sanoa, että opiskelen yliopistossa pitkää tutkintoa ja minulla on pieni lapsi, no problem, jos on hyvä mies, niinkuin sinullakin kuulostaa olevan.

Lisään vielä että kannattaa ottaa huomioon, ettei se lapsi heti yhdestä kerrasta välttämättä tärppää, saattaa mennä vaikka useampi vuosi!

Kai tämän nyt tietää kaikki, ei tarvitse enää erikseen mainita. Ja mitä pahaa on valmistumisen jälkeen haluta vielä töihin, hei camoon, ap on vasta 25! Hyvin ehtii.

Ja sekin riippuu aika paljon alasta, miten onnistuu/jaksaa pienen lapsen kanssa. Esim. eläinlääkis ja taidehistoria eivät ole verrattavissa millään tavalla tässä asiassa. Eläinlääkiksessä on pakollista läsnäoloa suurin osa, harjoittelua, päivystyksiä ja vie aikaa muutenkin ehkä enemmän kuin muut yliopisto-opinnot, juurikin läsnäolopakon takia. Tai eihän kaikessa ole sielläkään pakko olla läsnä, mutta onko toisaalta järkeä olla poiskaan?

Voi olla eri asia jos lapsi on jo maailmassa opintojen alettua ja voi olla hoidossa tai erossa äidistä pitempiä aikoja, mutta raskaus ja synnytys kesken lääkisopintojen voi olla tapauksesta riippuen, hyvin raskastakin. Vie väkisinkin aikaa ja energiaa sen verran, että opinnot voivat sitten jäädä.

Toisella tutkinnolla ei ole mitään väliä jos eläinlääkis on se, mikä kiinnostaa ja bonuksena hyvä palkka ja työllisyys.

Eihän tässä kukaan sanonut etteikö ko.opiskelijaäiti ole esim. lääkiksessä..

 

Joo, on sillä ikääkin, jopa 25v

hox,hox.. mutta ikää on valmistuessa kuitenkin jo 30v![/quote]

Eli saman verran, mitä suomalaisäideillä keskimäärinkin on. Eli?

Opiskeluun kannustaisin, jos ammatillista kunnianhimoa riittää. Ei se edellinen tutkinto tuossa paljon paina, jos eläinlääkärin työ olisi se pitkään haaveiltu!

 

Huh mitä vastauksia on ap saanut. Että kun on jo yksi yliopistotutkinto niin toista ei tarvitse ei, vaikka eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Yksi jopa ehdottaa eläintenhoitajaaksi opiskelua. Huh, haloo, kas kun ei lihanleikkaajaksi. Saa siinäkin olla tekemisissä eläinten kanssa Mä epäilen että ap tietään ihmisenkin lisääntymisestä ja muuhun asiaan liittyvästä enemmän kuin tämän palstan mammat yhteensä

Mikään ei estä yrittämästä lasta opintojen loppuvaiheilla. Oon ihan 100 % varma että ap pärjäisi lapsen kanssa ihan hyvin ja suorittaisi opintonsa loppuun.

 

Jos tuo on unelma, niin sitten opiskelemaan. Valmistuessasi olet 30 v, työvuosia on edessä n. 40. Se on pitkä aika olla ammatissa, jossa ei täysin viihdy. Mutta voisihan sen yrityksen aloittaa kesken opiskelujen, tuskin olet ensimmäinen, joka siellä kesken opiskelujen saa lapsen.

 

No jos sulla itsellä on sellainen olo että haluat todella opiskelemaan niin sinne sun pitää mennä.

Ja ihemttelin joitakin kommentteja siitä että ei saisi opiskella enään kun on jo tutkinto ja hyvä palkka?

 

Joo, on sillä ikääkin, jopa 25v

hox,hox.. mutta ikää on valmistuessa kuitenkin jo 30v!

Eli saman verran, mitä suomalaisäideillä keskimäärinkin on. Eli?

Opiskeluun kannustaisin, jos ammatillista kunnianhimoa riittää. Ei se edellinen tutkinto tuossa paljon paina, jos eläinlääkärin työ olisi se pitkään haaveiltu! [/quote]

Niintai näin, uraohjukset tuppaa huomaamaan liian myöhään, että oho, ompas jo ikää ja lasta ei enää saakkaan.. Sitten ollaan pulassa.

 

Menet lääkikseen ja samalla saat lapsen..Kyllä se onnistuu.

 

Opinnot. Tiedän monta ihmislääkiksessäkin opiskelevaa/opiskellutta, jotka ovat saaneet lapsen kesken opintojensa. Useimmilla lääkisläisillä on kova motivaatio valmistuakin, joten monesti ei ole edes opinnot kovin kärsineet. Opiskelijakin voi viedä lapsen päivähoitoon.

Ainoa hankaluus lienee sit jos tulee harjoitteluja vuoro/päivystyspaikkoihin, mutta sullahan on mies, joka voi sit jakaa hoitovastuuta.

Onko eläinlääkiksessä rajoitettu mitenkään opinto-oikeutta? Esim. 5v plus eri anomuksesta pari vuotta lisää?

 

Opiskelemaan ehdottomasti. Viisi vuotta on sinun iässäsi lyhyt aika ja siltikin olet vasta 30 v. valmistuessasi eli nainen parhaassa iässä lasten hankintaan.

Opiskelulla turvaat luultavasti loppuelämäsi, joten lastenteko voi odottaa.

 

Jaaah-- No minä taas olen sitä mieltä, etten venyttäisi enää lapsentekoa sinun tilanteessasi. Valmistuttuasi saatatkin huomata että haluat töihin tottakai, kun juuri valmistuit uuteen ammattiin!! Omalta kohdaltani voin sanoa, että opiskelen yliopistossa pitkää tutkintoa ja minulla on pieni lapsi, no problem, jos on hyvä mies, niinkuin sinullakin kuulostaa olevan.

Lisään vielä että kannattaa ottaa huomioon, ettei se lapsi heti yhdestä kerrasta välttämättä tärppää, saattaa mennä vaikka useampi vuosi!

Kai tämän nyt tietää kaikki, ei tarvitse enää erikseen mainita. Ja mitä pahaa on valmistumisen jälkeen haluta vielä töihin, hei camoon, ap on vasta 25! Hyvin ehtii.

Ja sekin riippuu aika paljon alasta, miten onnistuu/jaksaa pienen lapsen kanssa. Esim. eläinlääkis ja taidehistoria eivät ole verrattavissa millään tavalla tässä asiassa. Eläinlääkiksessä on pakollista läsnäoloa suurin osa, harjoittelua, päivystyksiä ja vie aikaa muutenkin ehkä enemmän kuin muut yliopisto-opinnot, juurikin läsnäolopakon takia. Tai eihän kaikessa ole sielläkään pakko olla läsnä, mutta onko toisaalta järkeä olla poiskaan?

Voi olla eri asia jos lapsi on jo maailmassa opintojen alettua ja voi olla hoidossa tai erossa äidistä pitempiä aikoja, mutta raskaus ja synnytys kesken lääkisopintojen voi olla tapauksesta riippuen, hyvin raskastakin. Vie väkisinkin aikaa ja energiaa sen verran, että opinnot voivat sitten jäädä.

Toisella tutkinnolla ei ole mitään väliä jos eläinlääkis on se, mikä kiinnostaa ja bonuksena hyvä palkka ja työllisyys.

Eihän tässä kukaan sanonut etteikö ko.opiskelijaäiti ole esim. lääkiksessä..

No ei sanokaan, mutta miksi hankaloittaa asioita tahallaan, kun valmistumisen jälkeenkin ehtii. On paljon mukavampi opiskella rauhassa ja keskittyä vain siihen ja muuhun elämään. Lapsia ehtii, on mukavampi hoitaa lastakin, kun ei tarvitse stressata opinnoista ja elämässä on koettu muutakin kuin vauva-arkea.

 

Niintai näin, uraohjukset tuppaa huomaamaan liian myöhään, että oho, ompas jo ikää ja lasta ei enää saakkaan.. Sitten ollaan pulassa.

Ap ei kuulosta uraohjukselta. Uraohjus on sellainen, joka puhuu viittä kieltä, hankkii kolme tutkintoa ja väittelee alle kaksvitosena, käyttää todennäköisesti kyynärpäätaktiikkaa työnhaussa ja ajattelee pelkästään rahaa. Ap:n haave on aika realistinen, ja valmistuessaankin hänellä on ainakin kymmenen vuotta tehokasta aikaa yrittää saada lapsi. Järkevämpää ehkä tosin jo opiskeluaikana aloittaa yritys, ettei raskaudu heti ekan työpaikan saatuaan.

 

Opiskelemaan, lapsen ehtii. Vaikka se ei aina tulekaan heti tilauksesta, mutta ongelmat eivät myöskään välttämättä liity ikään, jota sinullakin olisi vaivaiset 30-vuotta asian ollessa ajankohtainen. Lasta voi yrittää kesken opintojen ja onhan sulla mies, jonka velvollisuus on hoitaa lastaan yhtä paljon kuin sinäkin. Itse opiskelisin eka ja olisin vähän töissä ja sit yrittäisin.

 

Eli tilanne lyhyesti: pääsin eläinlääketieteelliseen opiskelemaan nyt kesällä ja lykkäsin paikkaa vuodella ja ensi syksynä aloitan opinnot. Mulla on tutkinto jo ennestäänkin, mutta eläinlääkiks on ollut aina tavoite ja työllistyminenkin varmasti helpompaa eläinlääkärinä.

Mies on taas alkanut juttelemaan perheenlisäyksestä, haluaisi lähiaikoina yrittää. Mulle olisi muuten käynytkin, mutta kun sain tuon paikan ja haluaisin hyödyntää tilaisuuden. Mies jotenkin ehkä vähän pettyi ja suuttui, kun ilmoitin taas aloittavani opinnot, onhan hänellä jo ikääkin 32. Luulen, että tuota koulua ja lasta ei voi yhdistää, joten mitähän sitä tekisi.. Olenko itsekäs jos otan paikan ja opiskelen vielä 5 vuotta ja vietän opiskelijaelämää? Saan vuoden verran hyväksilukuja edellisestä tutkinnosta, mutta on se pitkä aika silti.

niitä lapsia ei välttämättä tule niin helposti. kaverini halunnut ja yrittänyt lasta jo kymmenen vuotta. nyt tärppäs 5 koeputken jälkeen. meillä yritystä takana 1.5vuotta. itsekin kun aloitettiin ajattelin et ah vuoden päästä mulla on vauva. eipä ollutkaan. eli yrittäkää lasta, käykää koulua. kaikki on mahdollista. ja kyllä lapsen kanssakin voi opiskella....

 

Kaikki tuttuni +30 v. ovat opiskelleet ja nopeasti raskautuneet sen jälkeen, ei mitään ongelmia. Aikaa sinulla on, käytä se hyödyksesi! Opiskeluja et ikinä kadu!

 

Opiskelemaan, lapsen ehtii. Vaikka se ei aina tulekaan heti tilauksesta, mutta ongelmat eivät myöskään välttämättä liity ikään, jota sinullakin olisi vaivaiset 30-vuotta asian ollessa ajankohtainen. Lasta voi yrittää kesken opintojen ja onhan sulla mies, jonka velvollisuus on hoitaa lastaan yhtä paljon kuin sinäkin. Itse opiskelisin eka ja olisin vähän töissä ja sit yrittäisin.

Mä en edes ymmärrä miten 30-vuotiaana raskautuminen olisi vaikeampaa kuin 20-vuotiaana. Jos on jokin rakenteellinen ongelma niin on se perkele ollut jo 20-vuotiaanakin. Naiset vaan tuppaavat läskistymään joka haittaa raskautumiseta, sitten syytetään siitä ikää.

 

Eli tilanne lyhyesti: pääsin eläinlääketieteelliseen opiskelemaan nyt kesällä ja lykkäsin paikkaa vuodella ja ensi syksynä aloitan opinnot. Mulla on tutkinto jo ennestäänkin, mutta eläinlääkiks on ollut aina tavoite ja työllistyminenkin varmasti helpompaa eläinlääkärinä.

Mies on taas alkanut juttelemaan perheenlisäyksestä, haluaisi lähiaikoina yrittää. Mulle olisi muuten käynytkin, mutta kun sain tuon paikan ja haluaisin hyödyntää tilaisuuden. Mies jotenkin ehkä vähän pettyi ja suuttui, kun ilmoitin taas aloittavani opinnot, onhan hänellä jo ikääkin 32. Luulen, että tuota koulua ja lasta ei voi yhdistää, joten mitähän sitä tekisi.. Olenko itsekäs jos otan paikan ja opiskelen vielä 5 vuotta ja vietän opiskelijaelämää? Saan vuoden verran hyväksilukuja edellisestä tutkinnosta, mutta on se pitkä aika silti.

niitä lapsia ei välttämättä tule niin helposti. kaverini halunnut ja yrittänyt lasta jo kymmenen vuotta. nyt tärppäs 5 koeputken jälkeen. meillä yritystä takana 1.5vuotta. itsekin kun aloitettiin ajattelin et ah vuoden päästä mulla on vauva. eipä ollutkaan. eli yrittäkää lasta, käykää koulua. kaikki on mahdollista. ja kyllä lapsen kanssakin voi opiskella....

Olette kuitenkin vähimmistöä, suurin osa kolmikymppisistä raskautuu ilman ongelmia.

 

Eli tilanne lyhyesti: pääsin eläinlääketieteelliseen opiskelemaan nyt kesällä ja lykkäsin paikkaa vuodella ja ensi syksynä aloitan opinnot. Mulla on tutkinto jo ennestäänkin, mutta eläinlääkiks on ollut aina tavoite ja työllistyminenkin varmasti helpompaa eläinlääkärinä.

Mies on taas alkanut juttelemaan perheenlisäyksestä, haluaisi lähiaikoina yrittää. Mulle olisi muuten käynytkin, mutta kun sain tuon paikan ja haluaisin hyödyntää tilaisuuden. Mies jotenkin ehkä vähän pettyi ja suuttui, kun ilmoitin taas aloittavani opinnot, onhan hänellä jo ikääkin 32. Luulen, että tuota koulua ja lasta ei voi yhdistää, joten mitähän sitä tekisi.. Olenko itsekäs jos otan paikan ja opiskelen vielä 5 vuotta ja vietän opiskelijaelämää? Saan vuoden verran hyväksilukuja edellisestä tutkinnosta, mutta on se pitkä aika silti.

niitä lapsia ei välttämättä tule niin helposti. kaverini halunnut ja yrittänyt lasta jo kymmenen vuotta. nyt tärppäs 5 koeputken jälkeen. meillä yritystä takana 1.5vuotta. itsekin kun aloitettiin ajattelin et ah vuoden päästä mulla on vauva. eipä ollutkaan. eli yrittäkää lasta, käykää koulua. kaikki on mahdollista. ja kyllä lapsen kanssakin voi opiskella....

Eiköhän KAIKKI sen tajua että lapsia ei tule tuosta vaan jne.

 

Eli tilanne lyhyesti: pääsin eläinlääketieteelliseen opiskelemaan nyt kesällä ja lykkäsin paikkaa vuodella ja ensi syksynä aloitan opinnot. Mulla on tutkinto jo ennestäänkin, mutta eläinlääkiks on ollut aina tavoite ja työllistyminenkin varmasti helpompaa eläinlääkärinä.

Mies on taas alkanut juttelemaan perheenlisäyksestä, haluaisi lähiaikoina yrittää. Mulle olisi muuten käynytkin, mutta kun sain tuon paikan ja haluaisin hyödyntää tilaisuuden. Mies jotenkin ehkä vähän pettyi ja suuttui, kun ilmoitin taas aloittavani opinnot, onhan hänellä jo ikääkin 32. Luulen, että tuota koulua ja lasta ei voi yhdistää, joten mitähän sitä tekisi.. Olenko itsekäs jos otan paikan ja opiskelen vielä 5 vuotta ja vietän opiskelijaelämää? Saan vuoden verran hyväksilukuja edellisestä tutkinnosta, mutta on se pitkä aika silti.

Opiskele! Ja siis ton koulun ja lapsen voi yhdistää, oon sitä vierestä seurannu