Lapsi tarvitsee muutakin kuin ruokaa ja rakkautta. Pienillä tuloilla lapsi jää oleellisista asioista paitsi ja kärsii

Oletko ajatellut ap asiaa siltä kannalta, että jos rahaa on liikaa, niin vanhemmat usein korvaavat rakkauden ja oman aikansa lapsen kanssa pelkillä kalliilla harrastuksilla ja keskittyvät mammonan hankkimiseen ja työntekoon?

Jos saisin itse valita, niin mieluummin eläisin köyhässä perheessä, jossa rakkautta ja aikaa lapsille riittäisi. Ei kaikkien tarvitse pelata jalkapalloa, jääkiekkoa, lasketella ja harrastaa muita ns. välineurheilujaleja, jotka ovat kalliita. Myös edullisia harrastuksia löytyy ja ainakin Helsingissä on tarjolla koululaisilla ihan ilmaisiakin harrastuksia.

Itse kasvattajana varmaan tiedät, että me voimme tehdä paljon yhdessä vanhempien kanssa ja kasvattaa lapsia siihen että aina ei tarvitse saada sitä mitä kaverilla on ja ilmakin selviää. Lapsen on ihan hyvä oppia jo aika pienenä, että kaikkia leluja ei tarvitse saada, vaatteiden ei tarvitse olla merkkivaatteita ja sitä kalleinta harrastusta eri tarviste harrastaa, myös muita löytyy. Jo aika pioenet lapset osaavat jutella näistä asioista ja tuollainen arvokasvatus olisi ihan hyvä olla koulun opetussuunnitelmassa, varsinkin nykyaikana, kun kaikesta taas säästetään.

 

Kuinka paljon täytyisi matkustella? Harrastusvälineisiin taitaa jo saada toimeentulotukea, mutta matkustukseen ei. Vai pitäisikö koulujen hoitaa nuo tasapuolisesti. Emme missään nimessä halua lasten kärsivän ja meillä yhteiskunta pitää huolta jos vanhemmat eivät voi.

Harkinnanvaraista voi saada kyllä myös ainakin kotimaan sisällä tapahtuviin matkusteluihin. Kaverini ainakin on joka kesä saanut rahaa junalippuihin, jotta on päässyt poikansa kanssa tekemään reissun jonnekin sukulaisille, tai sitten äidin ystävän luokse hieman kauemmaksi (Turusta Jyväskylään esim.).

 

[QUOTE="vieras";28839615]Matkustelun glorifiointi. Milloin turistirysämatkustelu alkaa sitten näkyä suomalaisissa? Olen tavannut ja tiedän paljon fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä. Matkustelun kanssa sillä ei ole juuri lainkaan korrelaatiota. Ei kai pelkkää legendaa ole esim. brittiläinen turismi etelän lomakohteissa. Miten ihmeessä suomalainen olisi tästä täysi poikkeus. Matkustelu on ensisijaisesti tilapäiseen tarkoitukseen vastaava viihdyke! Hyvä sellainen, mutta mitään korkeakulttuuria siitä ei kyllä kirveelläkään saa.[/QUOTE]

Mikä sitten on turistirysä? Ei kaikki matkailu ole pakettilomia hotellikylään, jos sinulla sellainen oli mielessä.

 

Meillä elää 4000 nettotuloilla kuusihenkinen perhe. Lapset 5v, 8v, 9v ja 12v. Kolmella vanhimmalla on kosketusnäyttöpuhelimet. Taloudestamme löytyy myös kolme tietokonetta ja nintendo pelikonsoli, joka on uusin malli. Asumme omistusrivarissa, jossa on neljä makkaria. Kaksi nuorinta tyttöä jakavat huoneen.
Meillä on auto, joka on melko uusi ja jopa aika "statusmerkkinen". Jokaisella lapsella on vaatekaapissa valinnavaraa ja merkkivaatteita löytyy jokaiselta. Synttäreitä ja joulua vietetään ihan normaalisti.
Joka kesä käydään parissa huvipuistossa, vesipuistossa yms. Tänä vuonna olimme kolme päivää Helsingissä, jossa kävimme kahdessa eri museossa, lintsillä, korkeasaaressa ja konsertissa. Muuten kierreltiin kaupungilla, syötiin hyvin ja shoppailtiin.
Lapissa olemme käyneet ja laskettelua harrastaneet kolme vanhinta. Lapsilla on jokaisella harrastuksia (uinti, soittotunnit, jalkis, tanssikoulu yms) ja harrastaa saavat.
Ulkomailla olemme käyneet kaksi kertaa. Viiden päivän reissu Ruotsiin ja kaksi vuotta sitten olimme viikon Barcelonassa.

 

Meillä elää 4000 nettotuloilla kuusihenkinen perhe. Lapset 5v, 8v, 9v ja 12v. Kolmella vanhimmalla on kosketusnäyttöpuhelimet. Taloudestamme löytyy myös kolme tietokonetta ja nintendo pelikonsoli, joka on uusin malli. Asumme omistusrivarissa, jossa on neljä makkaria. Kaksi nuorinta tyttöä jakavat huoneen.
Meillä on auto, joka on melko uusi ja jopa aika "statusmerkkinen". Jokaisella lapsella on vaatekaapissa valinnavaraa ja merkkivaatteita löytyy jokaiselta. Synttäreitä ja joulua vietetään ihan normaalisti.
Joka kesä käydään parissa huvipuistossa, vesipuistossa yms. Tänä vuonna olimme kolme päivää Helsingissä, jossa kävimme kahdessa eri museossa, lintsillä, korkeasaaressa ja konsertissa. Muuten kierreltiin kaupungilla, syötiin hyvin ja shoppailtiin.
Lapissa olemme käyneet ja laskettelua harrastaneet kolme vanhinta. Lapsilla on jokaisella harrastuksia (uinti, soittotunnit, jalkis, tanssikoulu yms) ja harrastaa saavat.
Ulkomailla olemme käyneet kaksi kertaa. Viiden päivän reissu Ruotsiin ja kaksi vuotta sitten olimme viikon Barcelonassa.

Huh miten pienet tulot.

 

Oletko ajatellut ap asiaa siltä kannalta, että jos rahaa on liikaa, niin vanhemmat usein korvaavat rakkauden ja oman aikansa lapsen kanssa pelkillä kalliilla harrastuksilla ja keskittyvät mammonan hankkimiseen ja työntekoon?

Jos saisin itse valita, niin mieluummin eläisin köyhässä perheessä, jossa rakkautta ja aikaa lapsille riittäisi. Ei kaikkien tarvitse pelata jalkapalloa, jääkiekkoa, lasketella ja harrastaa muita ns. välineurheilujaleja, jotka ovat kalliita. Myös edullisia harrastuksia löytyy ja ainakin Helsingissä on tarjolla koululaisilla ihan ilmaisiakin harrastuksia.

Itse kasvattajana varmaan tiedät, että me voimme tehdä paljon yhdessä vanhempien kanssa ja kasvattaa lapsia siihen että aina ei tarvitse saada sitä mitä kaverilla on ja ilmakin selviää. Lapsen on ihan hyvä oppia jo aika pienenä, että kaikkia leluja ei tarvitse saada, vaatteiden ei tarvitse olla merkkivaatteita ja sitä kalleinta harrastusta eri tarviste harrastaa, myös muita löytyy. Jo aika pioenet lapset osaavat jutella näistä asioista ja tuollainen arvokasvatus olisi ihan hyvä olla koulun opetussuunnitelmassa, varsinkin nykyaikana, kun kaikesta taas säästetään.

Joissakin tapauksissa voi olla näinkin. Mutta tuo on täyttä paskaa, että rakkaus korvataan rahalla. Itseasiassa uskoisin jopa niin, että koulutettujen ja/tai varakkaiden perheiden lapset saavat keskimäärin enemmän aikaa vanhemmiltaan.

 

[QUOTE="tiina";28839643]Huh miten pienet tulot.[/QUOTE]

Meistä ne ei tunnu pieniltä, koska saamme kaiken tarvittavan ja ekstraakin.

 

MIten 4000e netto voi olla vähän nelihenkiselle perheelle?! Ehkä jossain PK-seudulla.
Meillä reissataan ulkomailla ja kotimaassa paljon, uudehko omakotitalo, kaksi autoa, merkkivaatteita, ulkona käydään syömässä 2-3krt kuukaudessa, on iphonea, pleikkaria, plasmatelkkaria, hieno sisustus, säästöjä ja lapsillakin omat tilit joissa kasassa ajokorttirahat yms.

 

En jaksanut kaikkea lukea, mutta siltikin... Toki lapsen on hyvä saada noiden "perusasioiden" lisäksi välillä jotain kivaakin, sellaista mitä tosissaan haluaa. Se on kamalaa jos lapsi joutuu stressaamaan jo ihan ruuasta ja vaatteista, siitä saavatko vanhemmat laskut maksettua jne. Toisaalta en näe mielekkäänä sitäkään että lapselle ostetaan ja tarjotaan kaikki mitä ympäristö edellyttää.

Uskoisin että halutessaan vanhemmat voivat varsin pienilläkin tuloilla tarjota lapsille kulttuuria, harrastuksia ja mielekästä tekemistä. Reissaamistakin sen oman budjetin rajoissa jos siitä tykkäävät.

Kuitenkin oleellisimpana näkisin sen että tekee niitä asioita mitkä itseä kiinnostavat (toki taas sen oman budjetin rajoissa) eikä niitä mitä "pitäisi" tehdä. Vaikka vanhemmilla olisi rahaa tarjota lapselle yhtä ja toista mutta nuo valinnat tehdään sen mukaan että lasta ei vaan voitaisi koulussa kiusata tai väheksyä, yritetään sillä materialla ja kokemuksilla ostaa sitä omaa paikkaa niin se ei tunnu hyvältä. Ihan kuin siinä opettaisi lapselle että sinun arvosi on kiinni juuri näistä vaatteista, harrastuksista ja tavaroista. Mielummin tukisi lasta niissä asioissa mistä tämä on kiinnostunut ja pyrkisi siihen että hänellä olisi itsetuntoa olla oma itsensä.

 

meillä ei tunnu riittävän raha mihinkään. Mies ostaa kaupasta mitä haluaa itse syödä jos ei ole kotona lempiruokaa. Lisäksi hänen työmatkoihinsa menee kuussa yli 600€ rahaa josta ei todellakaan tunnu hyötyvän veronpalautuksina tai verollisesti. Ei saa lisäksi lomarahojakaan. Itse maksan pienestä palkastani lasten jutut, ruokaa,ja asuntoa. Oma palkkani on nettona 1400 ja miehen on nettona 2300, asumiseen menee 1000€/kk ja laskuihin meni tässä kuussa 1300€ (siinä oli myös viime kuun maksamattomia laskuja)
Itse saanut runsaan lapsuuden matkusteluineen ja vaatteineen ym. ja osaan sitä nyt arvostaakin. Mies taas elänyt köyhemmän lapsuuden.

 

En jäänyt mistään paitsi vaikkei vanhemmilla rahaa ylenmäärin ollutkaan. Halusin ratsastaa, olin talleilla luomassa paskaa ja harjaamassa hevosia yms. palkaksi sain ratsastaa ja välillä sain kotoa rahaakin tuntia varten. Halusin farkkuja yms. muuta hienoa, menin töihin läheiselle urheiluhallille sunnuntai aamuyöstä siivoamaan tanssien jälkiä aamua varten tätini kanssa, niinpä sain rahaa farkkuihin yms.

 

Lasten synttäritkin ovat nykyään yhtä hienostelua. En tiedä onko tämä vain paikkakuntakohtaista.
Aivan mielettömän hulppeita tarjoiluja. Lapset eivät niitä edes osaa arvostaa, vaan pikemminkin kyse on vanhempien näyttämisen halusta. Kaverilahjat ovat toinen toistaan kalliimpia ja niissä kyllä tehdään köyhät kateellisiksi.

 

En pidä meitä köyhinä, vaan ehkä vähävaraisina. Monipuolista ruokaa on tarjolla riittävästi aina, lapsilla on koti, vaatteita on riittävästi jokaisella, kännykät löytyy ja pleikkarikin on. Huvipuistossa käydään pari kertaa kesässä.
Asutaan kunnan vuokrarivarissa ja meillä on vanha auto.

Gantia yms saadaan siskon lapsilta.

 

Lasten synttäritkin ovat nykyään yhtä hienostelua. En tiedä onko tämä vain paikkakuntakohtaista.
Aivan mielettömän hulppeita tarjoiluja. Lapset eivät niitä edes osaa arvostaa, vaan pikemminkin kyse on vanhempien näyttämisen halusta. Kaverilahjat ovat toinen toistaan kalliimpia ja niissä kyllä tehdään köyhät kateellisiksi.

Täällä ollaan ihan järjellä liikkeellä, monissa paikoissa ei ole lahjoja vieraille, meilläkin onginnasta jokainen sai lyijykynän ja karkin, tarjoilut ovat päivänsankarin itsensä valitsemia, mokkapaloja, sipsiä, poppareita jne.

 

Sivistystä ja avarakatseisuutta voi oppia myös ihan kotona, lukemalla vaikkapa. Minä en lapsena päässyt "mihinkään". Kävin 13-vuotiaana ensimmäisen kerran Helsingissä. Kaupunkin oli kuitenkin tuttu ja sen nähtävyydet myös: olin lukenut paljon Helsingistä. Samoin, kun muutin Saksaan vähän päälle kaksikymppisenä, tunsin kyllä maan historiaa ja kulttuuria paljon. Jotenkin minusta tuntuu, että vaikka Thaimaan historiasta ja kulttuuristakin oppii aika paljon tutustumalla aiheeseen, jopa ehkä enemmän kuin makaamalla rannalla jossakin turistirysässä.

Mieheni ei muuten ole ikinä käynyt Japanissa, mutta on kiinnostunut kulttuurista ja tutustunut siihen. Hänellä on työkaveri, jolla on japanilainen puoliso. Em. puoliso on ollut ihmeissään siitä, miten paljon mieheni tietää Japanista, sen historiasta ja tavoista. Luulen, että enemmän mieheni Japanista tietää kuin eräs pelikaverinsa, joka on kerran ollut viikon Tokiossa.

 

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot!
Oma perheeni oli melko rikas, mutta maatalousyrittäjällä ei ollut aikaa reissuihin, ei ulkomaille tai huvipuistoihin.. Harrastaminen oli myös hankalaa kun asuttiin niin syrjässä. Tosin ei mun lapsuudessa juuri kukaan käynyt ulkomailla, 90-luvun lama vaikutti myös.
Rahalla ei saa sivistystä, ei edes reissaamalla kanarialle.. Harrastukseen tulee toki panostaa, jos lapselle mieleinen, eikä vaan vanhempien statussymboli.. "Meidän PirjoPetteri 3v harrastaa golfia" jne.

 

Mikä sitten on turistirysä? Ei kaikki matkailu ole pakettilomia hotellikylään, jos sinulla sellainen oli mielessä.

Riittävällä tarkkuudella on. Aina on tietysti poikkeuksia nepalin matkoista missä suomalainen lapsiperhe ratkaisi vuoristokylää historiallisista ajoista vaivanneen ongelman neuvokkuudellaan.

Kuten kirjoitin on fiksuja ihmisiä. Matkustelu ei siihen vaikuta.

 

Te jotka teette niitä lapsia pienillä tuloilla ja ajattelette rakkauden vaan riittävän, ette todelakaan tajua miltä tuntuu olla koyhän perheen lapsi.
Se, kun housut menevät rikki ja tietää, että uusia ei saa. Se, kun hartaasti säästät pennosia ja niillä on ostettava itselleen pyörä jos sellaista haluaa. Se stressin ilmapiiri mikä on kotona, kun ei raht riitä ruokaan. Se jättää ihmiseen jälkensä.
Olen ihminen joka voi ostaa kaupasta mitä haluaa, mutta vieläkin jugurtti hyllyn kohdalla muistelen kuinka en tälläistä herkkua koskaan lapsena saanut. Jos minun pitää ostaa esimerkiksi pesukone niin saatan itkeä monta päivää menetettyä rahaa vaikka on minulla siihen varaa. Isommat laskut aiheuttavat hengenahdistusta ja surua vaikka on minulla niihin varaa. Ja koskaan en pyytänyt äidiltäni mitään koska en halunnut hänelle pahaa mieltä. Kuljin sitten risaisissa rintaliiveissä ja reikäisissä alusvaatteissa. Päällisvaatteita koitin lainailla kavereilta.
Minulle koyhä lapsuus on jättänyt henkiset traumat. En koskaan halua lapseni kokevan samaa. Hänelle opetan vastuullista rahan käyttöä ja säästämistä pahanpäivän varalle.

 

Te jotka teette niitä lapsia pienillä tuloilla ja ajattelette rakkauden vaan riittävän, ette todelakaan tajua miltä tuntuu olla koyhän perheen lapsi.
Se, kun housut menevät rikki ja tietää, että uusia ei saa. Se, kun hartaasti säästät pennosia ja niillä on ostettava itselleen pyörä jos sellaista haluaa. Se stressin ilmapiiri mikä on kotona, kun ei raht riitä ruokaan. Se jättää ihmiseen jälkensä.
Olen ihminen joka voi ostaa kaupasta mitä haluaa, mutta vieläkin jugurtti hyllyn kohdalla muistelen kuinka en tälläistä herkkua koskaan lapsena saanut. Jos minun pitää ostaa esimerkiksi pesukone niin saatan itkeä monta päivää menetettyä rahaa vaikka on minulla siihen varaa. Isommat laskut aiheuttavat hengenahdistusta ja surua vaikka on minulla niihin varaa. Ja koskaan en pyytänyt äidiltäni mitään koska en halunnut hänelle pahaa mieltä. Kuljin sitten risaisissa rintaliiveissä ja reikäisissä alusvaatteissa. Päällisvaatteita koitin lainailla kavereilta.
Minulle koyhä lapsuus on jättänyt henkiset traumat. En koskaan halua lapseni kokevan samaa. Hänelle opetan vastuullista rahan käyttöä ja säästämistä pahanpäivän varalle.

Mietipä, minkälaisia traumoja saavat lapset, jotka elävät tälläkin hetkellä sodan tai muuten "vain" väkivallan keskellä..

 

Te jotka teette niitä lapsia pienillä tuloilla ja ajattelette rakkauden vaan riittävän, ette todelakaan tajua miltä tuntuu olla koyhän perheen lapsi.

Mistäs sen tiedät?
Toisekseen tämä ketju käsitteli kalliita harrastuksia, ulkomaanmatkoja ja merkkivaatteita. Ei sitä, että joutuu koko lapsuuden olemaan alasti ja imeskelemään vihreitä perunoita nälkäänsä.

 

Se on kuule vähä siitäkin kiinni mihin ne pienituloiset rahansa käyttää ja mihin haluaa panostaa. Ei meillä ainakaan harrastuksista tingitä, matkailusta taas olen erimieltä muutenkin.

 

Te jotka teette niitä lapsia pienillä tuloilla ja ajattelette rakkauden vaan riittävän, ette todelakaan tajua miltä tuntuu olla koyhän perheen lapsi.
Se, kun housut menevät rikki ja tietää, että uusia ei saa. Se, kun hartaasti säästät pennosia ja niillä on ostettava itselleen pyörä jos sellaista haluaa. Se stressin ilmapiiri mikä on kotona, kun ei raht riitä ruokaan. Se jättää ihmiseen jälkensä.
Olen ihminen joka voi ostaa kaupasta mitä haluaa, mutta vieläkin jugurtti hyllyn kohdalla muistelen kuinka en tälläistä herkkua koskaan lapsena saanut. Jos minun pitää ostaa esimerkiksi pesukone niin saatan itkeä monta päivää menetettyä rahaa vaikka on minulla siihen varaa. Isommat laskut aiheuttavat hengenahdistusta ja surua vaikka on minulla niihin varaa. Ja koskaan en pyytänyt äidiltäni mitään koska en halunnut hänelle pahaa mieltä. Kuljin sitten risaisissa rintaliiveissä ja reikäisissä alusvaatteissa. Päällisvaatteita koitin lainailla kavereilta.
Minulle koyhä lapsuus on jättänyt henkiset traumat. En koskaan halua lapseni kokevan samaa. Hänelle opetan vastuullista rahan käyttöä ja säästämistä pahanpäivän varalle.

Etkö ole vielä aikuisikääsi mennessä ymmärtänyt, että on köyhyyttä ja "köyhyyttä".

Ei nykysuomessa KUKAAN joudu lastaan pukemaan rikkinäisiin alusvaatteisiin. Suomessa on toimeentulotuki, joka TURVAA jokaisen suomalaisen minimielintason säilymisen. Toimeentulotuki ei todella ole suuri, mutta mikäli vain HALUA riittää, sillä pystyy ostamaan lapselleen ehjät alusvaatteet ja niiden rikki menneiden housujen tilalle uudet housut.

Eri asia, jos vanhemmilta ei löydy halua satsata lapsiinsa edes minimin vertaa. Mutta tällöin ongelma on jossakin aivan muualla, kuin itse siinä taloudellisessa tilanteessa. Ja on siis aivan turha laittaa sitä köyhyyden piikkiin.

Me olemme pienituloisia ja meille on näinä viikkoina syntymässä 4. lapsi. Ikinä, koskaan, eikä milloinkaan ole lapsemme joutuneet rikkinäisiä vaatteita päällensä pukemaan ja AINA on löytynyt rahaa uusiin vaatteisiin, kun edelliset ovat yhtäkkiä menneet rikki tai jääneet huomaamatta pieniksi.

Meillä on myös säästössä rahaa, koska kyllä pienistäkin tuloista saa rahaa syrjään...vaikka toisaalta mä kyllä koen sitä rahaa levittävänikin kohtuu hyvään tahtiin. Kuten niin monesti on todettu, ei ne tulot, vaan ne menot. Ja rahankäyttötaito.

 

Meillä tullaan seuraavat kuukaudet aina ensi elokuulle asti toimeen 2500-2700€/kk nettotuloilla josta vuokra haukkaa karvan auki 900, taloudessa kolme ihmistä.ei ole ylenpalttisia kulutusjuhlija luvassa mutta toimeen tullaan ja voimme valita mitä syömme. 2014 tilanteemme muuttuu jälleen ja tämän jälkeen pärjäilemme 3700€/kk nettotuloilla pääkaupunkiseudulla, ja kyllä aiomme pystyä tarjoamaan lapsellemme muutakin kuin teetä ja sympatiaa, tosin ei kaikkia mahdollisia häksättimiä, koska mm. mielikuvitukselle tekee iha gutaa kun joutuu keksimään jotain tekemistä...Harrastamisen suhteen, lienee moni asia mahdollinen, mutta hevosta emme osta emmekä ratsastusta rupea harrastamaan...Pääkaupunkiseudun tuntihinnat ovat sitä luokkaa että jos kerta-kaksi kertaa viikossa käy ratsastamassa kulu on 200-400€/kk joten järki käteen ja vähemmälläkin pärjää...Niin ja Hesarin barometrissä kuuluimme asteikolla 1-10 tasolle 7 mikä on ihan normaali keskiluokka, laskennallisesti vuodessa päivähoitomaksujen ja asumisen kulujen jälkeen käytössämme on n.27000€ mikä riittää jo moneen asiaan ruuan lisäksikin.

 

Kääks, 8 sivua juttua, enpä ihan jaksa lukea. Jotensakin ap vaikuttaa vähän pateettiselta Meitä nyt on katsos moneen junaan, on sitten rahaa tai ei. Sen verran vilkaisin vastauksia, että monet kertoivat miten vähemmilläkin tuloilla voi kannustaa ja varustaa lastansa.

 

Ei lasten tarvitse saada kaikkea mitä muutkin, vain siksi että muutkin saa. Harrastukset voi valita perheen tulotason mukaan. Lenkkitossut ei kovin paljoa maksa jos ei ole varaa johonkin motocrossiin tai jääkiekkoon.

Meillä on lähisuvussa perhe, jotka kuskaa lapsensa ihan kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, konsertteihin, lätkä- ja futismatseihin (maajoukkue), ulkomaille monta kertaa vuodessa, hoplopit, naurusaaret, kylpylät,.. ne lapset ei osaa enää arvostaa mitään eikä mikään tunnu uudelta ja jännältä. Ei sekään voi hyväksi olla, että on kyllästynyt ja nähnyt kaiken jo alle 10-vuotiaana