Lapseni kuoli kohtuun, saa kysyä!

[ap]

Tunteettomuus... mistä tiedät vaikka itkisin täällä?
Kummallista miten oletetaan etten kykene nyt mihinkään järkeä vaativaan toimintaan, kuten kysymyksiin vastaamiseen, heti pidetään tunteettomana.

 

[Christina Dior]

Minä voin tällä hetkellä ihan kohtuullisen hyvin, fyysisesti olen parantunut synnytyksestä. Henkinen hyvinvointi on hukassa, mutta senhän te jo tiesittekin.

Täällä roikun koska muutakaan ei ole. Esikoinen menehtyi, töihin en ole valmis palaamaan, liikuntaa en uskalla vielä kunnolla aloittaa... ei ole juuri muuta tekemistä. Mieskin on jo töissä.

Käyn psykologilla kyllä, olen nyt kerran käynyt ja menen uudestaan ensi viikolla.

Mikä siinä niin kummallista on että täällä olen. Mitä minun PITÄISI tehdä??

Teet juuri mitä haluat.
Olet varmasti shokissa jotenkin vieläkin. Tietynlainen tunteettomuus paljastaa sen.
Minä en ainakaan halunnut loukata sinua. Itseäni silloin kolme vuotta sitten auttoivat myös kirjat. ESIM Teresa Laine Puhakainen; Liian lyhyt elämä. Lue ihmeessä!

Tietynlainen tunteettomuus... todella empaattista oman lapsensa menettäneeltä ja lisäksi sairaanhoitajalta. Tietynlainen tunteettomuus ja kyvyttömyys myötäelämiseen paljastuu omasta teksistäsi.[/quote

Tarkoitin sillä vain, missä vaiheessa ap mahdollisesti on. Mielestäni hän on vielä shokissa tapahtuneesta ja siihen kuuluu rationaalisuus ja realistisuus, tunteettomuus jne. Eihän terve ihminen nyt pidemmällä surun käsittelyssä voisikaan olla näin pian tapahtuneen jälkeen.
Mielestäni laitoin, etten tahdo loukata!!!!
Luuletko sinä, että minä haluan loukata ihmistä, jonka tiedän elävän helvettiä juuri nyt??

 

[Phoebsi]

:hug:

 

[harmaannuin]

..onko siitä enemmän "hyötyä vai haittaa", jos lähipiirissä on ihmisiä, jotka koko ajan kyselevät, että kuinka jaksat? ..vai onko ihmiset säikähtäneet ja menneet kauemmas?

En ole ap, mutta saman kohdanneena haluan kommentoidan että meistä tuntui että oli haittaa kun ihmiset koko ajan kyselivät kuinka jaksetaan. Olisi ollut kiva jutella joistain muista asioista kun näki ihmisiä kuin omasta enkelistä.

Meidän enkelin syntymästä on kohta kaksi vuotta ja joka päivä asia on vieläkin mielessä. Ja osa tutuista ihmettelee kun emme ole vieläkään palautuneet samanlaisiksi kuin ennen tapahtunutta, emmekä muutukkaan.

Voimia ap:lle!

 

[qwer]

Mitä ajattelet mahdollisesta uudesta raskaudesta? Vai etkö halua ajatella sitä vielä?

Tietämässäni tapauksessa lääkäri suositteli yrittämään uutta raskautta mahdollisimman pian. On kuulemma paras tapa. Vaikka tuntuu varmasti - ainakin itsestäni tuntuisi - vaikealta ajatella.

 

[Pesky Pixie]

Tietynlainen tunteettomuus... todella empaattista oman lapsensa menettäneeltä ja lisäksi sairaanhoitajalta. Tietynlainen tunteettomuus ja kyvyttömyys myötäelämiseen paljastuu omasta teksistäsi.

Varmaan Christina Dior ei tarkoittanut tolla mitään pahaa, tuohon alkuvaiheeseen kyllä liittyy usein sellainen hyvin kliininen ajattelutapa joka johtuu shokista. Enhän mä tietenkään tiedä miten voimakkaita tunteita ap:lla on, eihän ne näissä kirjoituksissa välttämättä näy.

 

[cothis]

Tunteettomuus... mistä tiedät vaikka itkisin täällä?
Kummallista miten oletetaan etten kykene nyt mihinkään järkeä vaativaan toimintaan, kuten kysymyksiin vastaamiseen, heti pidetään tunteettomana.

Moon tässä seuraillut tätä ketjua, mutta nyt sitten jo totean että nää on aina nää samat jutut. Ihan sama mitä on tapahtunut, mutta jos se ei ole palstamammojen mielestä normaalia käytöstä sen jälkeen niin se on provoa tai sitten henkilöllä on päässä vikaa. Ei tule mieleen, että ihmiset käyttäytyy eri tilanteissa eri tavoin, ei ole olemassa tiettyä toimintamallia.

Niin suuri osanotto ap:lle, ettei niin suurta ole olemassakaan. Voimia ja jaksamista jokaiseen alkavaan päivään :hug:

 

[sunflower20]

Haluan uudelleen raskaaksi pian, vaikka tiedän ettei se korvaa nyt menetettyä lasta. Ja tiedän että surun käsittely ei ole valmis vielä.

Voisin uskaltaa sanoa, ettei sun suru ole vielä edes alkanut. Tiedän, että jokainen kokee surun ja menetyksen eritavalla, mutta saan sellaisen käsityksen, ettet ole mitenkään asiaa vielä käsitellyt. Tuntuu, ettet oikein vielä tiedä mitä on tapahtunut ja mitä olet menettänyt.
Toivon tietenkin paljon voimia ja :hug: , mutta ehdottaisin silti että hakeutuisit vertaistukiryhmiin. Käpy on hyvä kanava. Voi olla että suru iskeytyy vasta myöhemmin voimalla ja silloin toivon, että sinulla on lähellä muita saman kohtalon kokeneita.

 

[ap]

Nyt minä lopetan tähän tällä erää.

Kiitos ymmärtäneille, kiitos osanotoista ja voimia samankokeneille. Ja kokeville.

 

[höh]

Nyt minä lopetan tähän tällä erää.

Kiitos ymmärtäneille, kiitos osanotoista ja voimia samankokeneille. Ja kokeville.

:hug:

 

[M Y R K K Y]

Tämä on varmaan osa sun surutyötä.
Toiset käsittelee suruaan eri tavoin.

Kumpi vauvasi oli, tyttö vaiko poika?
Saitteko olla kauan yhdessä?
Koska on hautajaiset?
Puetko vauvan itse arkkuun, mitä laitat ylle? Oletko ajatellut laittaa arkkuun jotain mukaan?
Itse laitoin siskoni arkkuun syödämen puolikkaan..se lohdutti monasti.
Ehkä pehmoeläin tms...?
Kirjoita runo hälle, pura suruasi.
Kerro kuinka häntä odotit ja suret että hän lähti muualle. Ikävä on ikuinen. Suru vaimenee, mutta siitä jää ikuinen jomotus.

Voimia Sinulle. Älä jää yksin...

:hug: :hug:

 

[Christina Dior]

Haluan uudelleen raskaaksi pian, vaikka tiedän ettei se korvaa nyt menetettyä lasta. Ja tiedän että surun käsittely ei ole valmis vielä.

Voisin uskaltaa sanoa, ettei sun suru ole vielä edes alkanut. Tiedän, että jokainen kokee surun ja menetyksen eritavalla, mutta saan sellaisen käsityksen, ettet ole mitenkään asiaa vielä käsitellyt. Tuntuu, ettet oikein vielä tiedä mitä on tapahtunut ja mitä olet menettänyt.
Toivon tietenkin paljon voimia ja :hug: , mutta ehdottaisin silti että hakeutuisit vertaistukiryhmiin. Käpy on hyvä kanava. Voi olla että suru iskeytyy vasta myöhemmin voimalla ja silloin toivon, että sinulla on lähellä muita saman kohtalon kokeneita.

Voi tätä minäkin yritin sanoa, enkä tunteettomaksi haukkua. Ihminen ajattelee shokissa "tunteettomasti" ja rationaalisesti. Jossain vaiheessa se iskee sanan varsinaisessa merkityksessä ja silloin tukiverkkoja pitäisi olla.
Itse olin käpy ry:ssä ja minulla oli suuri tukijoukko.
Nimim. voi ei tai mikä sinä olit? Et usko, kuinka pahoitin mieleni ja vielä ammattinikin vedit mukaan. Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvä olla!!

 

[Estu]

:hug: :hug:

 

[voi ei]

Haluan uudelleen raskaaksi pian, vaikka tiedän ettei se korvaa nyt menetettyä lasta. Ja tiedän että surun käsittely ei ole valmis vielä.

Voisin uskaltaa sanoa, ettei sun suru ole vielä edes alkanut. Tiedän, että jokainen kokee surun ja menetyksen eritavalla, mutta saan sellaisen käsityksen, ettet ole mitenkään asiaa vielä käsitellyt. Tuntuu, ettet oikein vielä tiedä mitä on tapahtunut ja mitä olet menettänyt.
Toivon tietenkin paljon voimia ja :hug: , mutta ehdottaisin silti että hakeutuisit vertaistukiryhmiin. Käpy on hyvä kanava. Voi olla että suru iskeytyy vasta myöhemmin voimalla ja silloin toivon, että sinulla on lähellä muita saman kohtalon kokeneita.

Voi tätä minäkin yritin sanoa, enkä tunteettomaksi haukkua. Ihminen ajattelee shokissa "tunteettomasti" ja rationaalisesti. Jossain vaiheessa se iskee sanan varsinaisessa merkityksessä ja silloin tukiverkkoja pitäisi olla.
Itse olin käpy ry:ssä ja minulla oli suuri tukijoukko.
Nimim. voi ei tai mikä sinä olit? Et usko, kuinka pahoitin mieleni ja vielä ammattinikin vedit mukaan. Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvä olla!!

Kieltämättä halusin sivaltaa, koska olen itsekin lapseni menettänyt ja ensimmäinen reaktio tuon "tunteettomuus" kommentin jälkeen oli suuri myötäeläminen ap:ta kohtaan ja raivo sinua kohtaan. Minusta tuollaisista kommenteista pitäisi pidättäytyä, kun toinen on juuri menettänyt lapsensa. Myös tällaisilla listoilla. Ajattelepa, jos sanoisit sen suoraan lapsensa menettäneelle: "Olet nyt shokissa, sinusta välittyy tietty tunteettomuus." Itsekin olen ollut käpyn kokouksissa ja alussa ihmettelin, että miten jotkut puhuvat menetyksestä niin tunteettomasti. Toiset olivat surutyön alussa, toiset asiaa monta kertaa ilmaisseet, siitä voi tulla olo, että ollaan jotenkin tunteettomia. Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään mennä määrittelemään sitä asianosaisille. Mun oli pakko käydä katsomassa, millainen ihminen on se, joka alussa ihmettelee, miten joku täällä kohtukuolemastaan näin aikaisin puhuu ja sitten suoraan määrittelee tämän tunteettomaksi. Ehkä et osannut ihan ilmaista asiaasi, toivon niin. Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä, sinä, minä ja ap. Lapsemme menettäneitä. Ollaan edes me empaattisia toisiamme kohtaan.

 

[mie]

ikävä kyllä noita kohtukuolemia tapahtuu päivittäin ystävälläni kuoli vauva kohtuun 2 viikkoa ennen la:ta ja syyksi selvisi kuristuminen napanuoraan.Oikein paljon voimia ap:lle!!

 

[voi ei jatkaa vielä]

Haluan uudelleen raskaaksi pian, vaikka tiedän ettei se korvaa nyt menetettyä lasta. Ja tiedän että surun käsittely ei ole valmis vielä.

Voisin uskaltaa sanoa, ettei sun suru ole vielä edes alkanut. Tiedän, että jokainen kokee surun ja menetyksen eritavalla, mutta saan sellaisen käsityksen, ettet ole mitenkään asiaa vielä käsitellyt. Tuntuu, ettet oikein vielä tiedä mitä on tapahtunut ja mitä olet menettänyt.
Toivon tietenkin paljon voimia ja :hug: , mutta ehdottaisin silti että hakeutuisit vertaistukiryhmiin. Käpy on hyvä kanava. Voi olla että suru iskeytyy vasta myöhemmin voimalla ja silloin toivon, että sinulla on lähellä muita saman kohtalon kokeneita.

Voi tätä minäkin yritin sanoa, enkä tunteettomaksi haukkua. Ihminen ajattelee shokissa "tunteettomasti" ja rationaalisesti. Jossain vaiheessa se iskee sanan varsinaisessa merkityksessä ja silloin tukiverkkoja pitäisi olla.
Itse olin käpy ry:ssä ja minulla oli suuri tukijoukko.
Nimim. voi ei tai mikä sinä olit? Et usko, kuinka pahoitin mieleni ja vielä ammattinikin vedit mukaan. Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvä olla!!

VErtaistukiryhmät eivät välttämättä ole kaikille se oikea paikka. On ihmisiä, jotka eivät halua käsitellä omia asioitaan missään ryhmässä. Annetaan ap:n surra ihan rauhassa, minusta tämä on ollut ihan hyvä tapa käsitellä asiaa. Ja me emme tiedä, millä tavalla se suru on jo iskeytynyt,aina ei kirjoittamalla osaa ilmaista kaikkia tunteitaan. Kukin tavallaan ja tyylillään.

 

[Christina Dior]

Haluan uudelleen raskaaksi pian, vaikka tiedän ettei se korvaa nyt menetettyä lasta. Ja tiedän että surun käsittely ei ole valmis vielä.

Voisin uskaltaa sanoa, ettei sun suru ole vielä edes alkanut. Tiedän, että jokainen kokee surun ja menetyksen eritavalla, mutta saan sellaisen käsityksen, ettet ole mitenkään asiaa vielä käsitellyt. Tuntuu, ettet oikein vielä tiedä mitä on tapahtunut ja mitä olet menettänyt.
Toivon tietenkin paljon voimia ja :hug: , mutta ehdottaisin silti että hakeutuisit vertaistukiryhmiin. Käpy on hyvä kanava. Voi olla että suru iskeytyy vasta myöhemmin voimalla ja silloin toivon, että sinulla on lähellä muita saman kohtalon kokeneita.

Voi tätä minäkin yritin sanoa, enkä tunteettomaksi haukkua. Ihminen ajattelee shokissa "tunteettomasti" ja rationaalisesti. Jossain vaiheessa se iskee sanan varsinaisessa merkityksessä ja silloin tukiverkkoja pitäisi olla.
Itse olin käpy ry:ssä ja minulla oli suuri tukijoukko.
Nimim. voi ei tai mikä sinä olit? Et usko, kuinka pahoitin mieleni ja vielä ammattinikin vedit mukaan. Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvä olla!!

Kieltämättä halusin sivaltaa, koska olen itsekin lapseni menettänyt ja ensimmäinen reaktio tuon "tunteettomuus" kommentin jälkeen oli suuri myötäeläminen ap:ta kohtaan ja raivo sinua kohtaan. Minusta tuollaisista kommenteista pitäisi pidättäytyä, kun toinen on juuri menettänyt lapsensa. Myös tällaisilla listoilla. Ajattelepa, jos sanoisit sen suoraan lapsensa menettäneelle: "Olet nyt shokissa, sinusta välittyy tietty tunteettomuus." Itsekin olen ollut käpyn kokouksissa ja alussa ihmettelin, että miten jotkut puhuvat menetyksestä niin tunteettomasti. Toiset olivat surutyön alussa, toiset asiaa monta kertaa ilmaisseet, siitä voi tulla olo, että ollaan jotenkin tunteettomia. Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään mennä määrittelemään sitä asianosaisille. Mun oli pakko käydä katsomassa, millainen ihminen on se, joka alussa ihmettelee, miten joku täällä kohtukuolemastaan näin aikaisin puhuu ja sitten suoraan määrittelee tämän tunteettomaksi. Ehkä et osannut ihan ilmaista asiaasi, toivon niin. Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä, sinä, minä ja ap. Lapsemme menettäneitä. Ollaan edes me empaattisia toisiamme kohtaan.

Ilmaisin asiani kyllä mielestäni riittävän selkeästi. Ehkäpä me sitten vaan ajattelemme erilailla. Ihmettelen edelleen ap:ssä samoja asioita ja mielestäni hän edelleenkin on shokkivaiheessa,mutta loukata en häntä tahtonut.
Sinä tahdoit sivaltaa minua. Eli ollaan vaan empaattisia toisillemme. Olen myös psyk. sh ja melko paljon psykologiaakin lukenut. Vielä minulle ei ole tullut vastaan,ettei tragedian kokeneelle saa sanoa esim. olet shokissa, älä ihmettele, jos sinusta tuntuu kummalliselta ja toimit kuin kone tms. HEILLE nimenomaan sanotaan tämä asia!!! ja kyllä toimin kaupunkimme henkisen ensiavun kriisi ryhmässä!
Tuon vastauksesi jälkeen en ole enää mieli maassa. Siellä kirjoitti ihminen, joka ei tiedä asioista vaan tahtoo empaattisesti sivaltaa saman kokenutta.
voi ei!

 

[voi ei sitten]

Haluan uudelleen raskaaksi pian, vaikka tiedän ettei se korvaa nyt menetettyä lasta. Ja tiedän että surun käsittely ei ole valmis vielä.

Voisin uskaltaa sanoa, ettei sun suru ole vielä edes alkanut. Tiedän, että jokainen kokee surun ja menetyksen eritavalla, mutta saan sellaisen käsityksen, ettet ole mitenkään asiaa vielä käsitellyt. Tuntuu, ettet oikein vielä tiedä mitä on tapahtunut ja mitä olet menettänyt.
Toivon tietenkin paljon voimia ja :hug: , mutta ehdottaisin silti että hakeutuisit vertaistukiryhmiin. Käpy on hyvä kanava. Voi olla että suru iskeytyy vasta myöhemmin voimalla ja silloin toivon, että sinulla on lähellä muita saman kohtalon kokeneita.

Ok. Minusta ei ole hyvä alkaa määritellä ihmisen surutyötä johonkin tiettyyn vaiheeseen kuuluvaksi, vaan antaa hänen tuntea ihan mitä hän tuntee. Tunteettoman ulkokuoren alla voi kuohua suuret tunteet. En todellakaan mene sanomaan shokissa olevalle ihmiselle: "Olet nyt shokkivaiheessa ja toimit tunteettomasti." Tuki, läsnäolo ja myötäeläminen riittää. Varmasti kun olen oman lapseni kuolemasta kertonut muille ihmisille, olen voinut vaikuttaa tunteettomalta. Mutta minusta olisi ollut julmaa, jos joku olisi sen minulle suoraan sanonut, kun sydän vuotaa verta. Että ei sen kummempaa.

Voi tätä minäkin yritin sanoa, enkä tunteettomaksi haukkua. Ihminen ajattelee shokissa "tunteettomasti" ja rationaalisesti. Jossain vaiheessa se iskee sanan varsinaisessa merkityksessä ja silloin tukiverkkoja pitäisi olla.
Itse olin käpy ry:ssä ja minulla oli suuri tukijoukko.
Nimim. voi ei tai mikä sinä olit? Et usko, kuinka pahoitin mieleni ja vielä ammattinikin vedit mukaan. Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvä olla!!

Kieltämättä halusin sivaltaa, koska olen itsekin lapseni menettänyt ja ensimmäinen reaktio tuon "tunteettomuus" kommentin jälkeen oli suuri myötäeläminen ap:ta kohtaan ja raivo sinua kohtaan. Minusta tuollaisista kommenteista pitäisi pidättäytyä, kun toinen on juuri menettänyt lapsensa. Myös tällaisilla listoilla. Ajattelepa, jos sanoisit sen suoraan lapsensa menettäneelle: "Olet nyt shokissa, sinusta välittyy tietty tunteettomuus." Itsekin olen ollut käpyn kokouksissa ja alussa ihmettelin, että miten jotkut puhuvat menetyksestä niin tunteettomasti. Toiset olivat surutyön alussa, toiset asiaa monta kertaa ilmaisseet, siitä voi tulla olo, että ollaan jotenkin tunteettomia. Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään mennä määrittelemään sitä asianosaisille. Mun oli pakko käydä katsomassa, millainen ihminen on se, joka alussa ihmettelee, miten joku täällä kohtukuolemastaan näin aikaisin puhuu ja sitten suoraan määrittelee tämän tunteettomaksi. Ehkä et osannut ihan ilmaista asiaasi, toivon niin. Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä, sinä, minä ja ap. Lapsemme menettäneitä. Ollaan edes me empaattisia toisiamme kohtaan.

Ilmaisin asiani kyllä mielestäni riittävän selkeästi. Ehkäpä me sitten vaan ajattelemme erilailla. Ihmettelen edelleen ap:ssä samoja asioita ja mielestäni hän edelleenkin on shokkivaiheessa,mutta loukata en häntä tahtonut.
Sinä tahdoit sivaltaa minua. Eli ollaan vaan empaattisia toisillemme. Olen myös psyk. sh ja melko paljon psykologiaakin lukenut. Vielä minulle ei ole tullut vastaan,ettei tragedian kokeneelle saa sanoa esim. olet shokissa, älä ihmettele, jos sinusta tuntuu kummalliselta ja toimit kuin kone tms. HEILLE nimenomaan sanotaan tämä asia!!! ja kyllä toimin kaupunkimme henkisen ensiavun ryhmässä!
Tuon vastauksesi jälkeen en ole enää mieli maassa. Siellä kirjoitti ihminen, joka ei tiedä asioista vaan tahtoo empaattisesti sivaltaa saman kokenutta.
voi ei!

 

[voi ei viimeisen kerran]

Lainailin hieman sekavasti.

Ok. Minusta ei ole hyvä alkaa määritellä ihmisen surutyötä johonkin tiettyyn vaiheeseen kuuluvaksi, vaan antaa hänen tuntea ihan mitä hän tuntee. Tunteettoman ulkokuoren alla voi kuohua suuret tunteet. En todellakaan mene sanomaan shokissa olevalle ihmiselle: "Olet nyt shokkivaiheessa ja toimit tunteettomasti." Tuki, läsnäolo ja myötäeläminen riittää. Varmasti kun olen oman lapseni kuolemasta kertonut muille ihmisille, olen voinut vaikuttaa tunteettomalta. Mutta minusta olisi ollut julmaa, jos joku olisi sen minulle suoraan sanonut, kun sydän vuotaa verta. Että ei sen kummempaa.

Ja lisäksi vielä: nykytutkimuksen mukaan mitään erillisiä surutyön vaiheita ei ole olemassakaan, vaan ne elävät osin rinnan/päälekkäin.

 

[Christina Dior]

Lainailin hieman sekavasti.

Ok. Minusta ei ole hyvä alkaa määritellä ihmisen surutyötä johonkin tiettyyn vaiheeseen kuuluvaksi, vaan antaa hänen tuntea ihan mitä hän tuntee. Tunteettoman ulkokuoren alla voi kuohua suuret tunteet. En todellakaan mene sanomaan shokissa olevalle ihmiselle: "Olet nyt shokkivaiheessa ja toimit tunteettomasti." Tuki, läsnäolo ja myötäeläminen riittää. Varmasti kun olen oman lapseni kuolemasta kertonut muille ihmisille, olen voinut vaikuttaa tunteettomalta. Mutta minusta olisi ollut julmaa, jos joku olisi sen minulle suoraan sanonut, kun sydän vuotaa verta. Että ei sen kummempaa.

Ja lisäksi vielä: nykytutkimuksen mukaan mitään erillisiä surutyön vaiheita ei ole olemassakaan, vaan ne elävät osin rinnan/päälekkäin.

Se mikä sinusta on hyvä ei välttämättä ole todellisuutta. Ihan vanhemmankin tutkimuksen kuin nykytutkimuksen mukaan, surutyön vaiheet etenevät/ovat päällekäin, tulee taantumista jne.. Kuitenkin lopussa pystytään suuntautumaan siihen uuteen.
Se, että sinä et mene sanomaan shokissa olevalle,että olet shokissa, ei tarkoita sitä,etteivät ammatti-ihmiset niin tekisi ja niin tehdäänkin.
Tämä tästä keskustelusta. Voimia ja jaksamista ap:lle!

Yhteen ketjuun saa kirjoittaa vain yhdellä nimimerkillä. Ihan nykyisten sääntöjen mukaan :headwall:

 

[voi ei]

Se mikä sinusta on hyvä ei välttämättä ole todellisuutta. Ihan vanhemmankin tutkimuksen kuin nykytutkimuksen mukaan, surutyön vaiheet etenevät/ovat päällekäin, tulee taantumista jne.. Kuitenkin lopussa pystytään suuntautumaan siihen uuteen.
Se, että sinä et mene sanomaan shokissa olevalle,että olet shokissa, ei tarkoita sitä,etteivät ammatti-ihmiset niin tekisi ja niin tehdäänkin.
Tämä tästä keskustelusta. Voimia ja jaksamista ap:lle!

Yhteen ketjuun saa kirjoittaa vain yhdellä nimimerkillä. Ihan nykyisten sääntöjen mukaan :headwall: [/quote]

Pakko vielä vastata. Sääntöjä en ole niin tarkkaan lukenut, koska harvoin tänne kirjoitan.

Sinun todellisuutesiko sitten on se oikea ja hyvä? Toivottavasti et usein ilmoita surevalle, että olet tunteeton, vaikka se lukemiesi tutkimusten mukaan oikea toimintatapa onkin. Se tuntuu varsin julmalta. Itse en ainakaan olisi suruni keskellä halunnut moisia määritelmiä kuulla en ammatti-ihmiseltä enkä keneltäkään muultakaan. Ja toiseksi: oletko jossain ammattiroolissa täällä?

 

[osanottoni]

Mut miksi ihmiset koko ajan samaa jauhaa?Ihan tosi...Eiks kukaan lue mitään edellisten ku kystään samaa koko ajan? No,purkautumiskeino tääkin ap:lle ja ymmärrän tilanteen mut silti...ei oo suomen ainoo..anteeksi vaan...poistun takavasemmalle pyörittelee omaa samanlaista asiaa....

 

[Christina Dior]

Säännöt kannattaa lukea,ettei tule bannia. Pysytellä ihan siinä yhdessä valitsemassaan nimimerkissä, kun on anonyymiksi halunnut alkaa.
Minä en sanonut,että minun todellisuuteni on hyvä, mutta se on kuitenkin tämän päivän todellisuutta. Sitä mitenkä terveydenhuollossa toimitaan.
Minä sain viestin lapseni kuolemasta puhelimitse, onko se hyvä? ei minusta, mutta niin vaan tehtiin. Saimme samana päivänä kriisiterapiaa, jossa käytiin surutyön vaiheet läpi. Oliko se hyvä? ei minusta,eikä siitä jäänyt mitään mieleen. Lisäksi osaan surutyön vaiheet ulkoa.

Todellisuus ei aina ole niin hyvä ja kiva!
Omalta osaltani olen pystynyt vaikuttamaan siihen,että annamme HEAN eli henkisen ensiavun hivenen myöhempään. (tukena toki ollaan jo aiemmin)
Tässä kuitenkin oli kyse siitä, saako ihmiselle sanoa hänen surutyön vaiheestaan,että hän on shokissa. SAA JA PITÄÄ!! Se on se asia, josta tutkittu tieto,käytännön todellisuus ja sinä olette eri mieltä.
En tiedä mistä ihmeen ammattiroolista puhut ja mitä sillä tarkoitat?
Minulla on lukemani ja tietämäni asiat päässä ihan vapaapäivänäkin. Eli ihan yksityishenkilö vaatefriikki Christina se täällä takana kirjoittelee. =)
Mun mielestä joskus pitää lopettaa jankutus, eikä hakata päätä seinään ja se hetki on nyt.
=) Jaksamista ap:lle!!!

 

[LilliMenninkäinen]

:hug: sinulle. Siskolleni kävi samalla tavalla. Hänen vauvansa kuoli kohtuun myös täysiaikaisena v.2008

 

[vieras]

Mitä haluat että sulta kysytään?

Miksi pitäisi kysyä?

Tätä minäkin vähän ihmettelen. Minultakin on kuollut lapsi.(tapaturmaisesti)
Ihmettelen tapaasi tulla näin pian tapahtuman jälkeen kysymään,mitä haluatte minulta kysyä?

Minä haluan kysyä miten voit?
Miten jaksat näin pian olla palstalla esittämässä vastaajaa/olla vastaajana?
Mitä sinä haluat sanoa ja miksi?
Sanoahan sinä jotakin tahdot, kun koet tarpeelliseksi asiasta tulla palstalle keskustelemaan.
Käytkö sinä psykologilla tms. Jonka kanssa käyt tuntemuksiasi ja esimerkiksi jaksamistasi läpi.

Onko sinulla riittävästi tukijoukkoja itselläsi?

Lopuksi haluan sanoa, että meillä lapsen menettäneillä on pitkä tie selvitä asiasta. EIKÄ siitä selviäkään. Sen kanssa pitää ja on PAKKO oppia elämään, muuten elämä ei jatku. Pikkuhiljaa sitä aurinkoa on joka päivä vähän enemmän ja asia jää taustalle unohtumatta ja kulkien mukana yhtenä asiana elämässä. Se rakas lapsi ei unohdu, eikä sen saakaan unohtua. Tulee kuitenkin päivä, jolloin on kiitollinen niistä hetkistä, joita sai viettää lapsen kanssa. Sinäkin tulet joskus, paljon myöhemmin hyväksyttyäsi tapahtuneen ja ymmärtämään, että se on osa sinun elämääsi ,aina. Uskallan sanoa näin, oman lapseni tapaturmaisesti/hoitovirheen kautta vauvana menettäneenä.
JAKSAMISTA Perheellenne!!! :hug:

no mitä siinä ihmettelet, tottakai ap haluaa puhua asiasta..onko se joku synti?