Lapseni kuoli kohtuun, saa kysyä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kk-äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Tuntuiko susta, että sait sairaalassa/sieltä lähtiessä tarpeeksi henkistä tukea?

Sain, mutta vaikea oli ottaa vastaan koska tiesin että kukaan ei asiaan pysty enää vaikuttamaan, tai vauvaa tuomaan takaisin. Psykiatrinen sh, sairaalapappi ja sosiaalityöntekijä olivat tavattavissa.

Ja sairaalasta, olimme synnyttäneiden vuodeosastolla. Miettikää tilannetta jossa olet synnyttänyt kuolleen vauvasi, ja kuuntelet sen jälkeen muiden vastasyntyneiden itkua seuraavat vuorokaudet..

tuo on minusta todella kohtuutonta joutua juuri synnyttäneiden kanssa samalle osastolle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei!:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En tiennyt kantavani kuollutta lasta sisälläni. Asia huomattiin synnytyssairaalassa mennessämme käyrille.
Vatsa ei siis tuntunut erilaiselta.

Viikkoja oli 41+1

Varmaa syytä ei ole vielä tiedossa, asiasta aikaa kuukausi.

Miten pitkään olit sitten tuntematta liikkeitä?

aamulla tunsin liikkeet, päivällä selvisi kuolema. En osannut epäillä mitään
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei!:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En tiennyt kantavani kuollutta lasta sisälläni. Asia huomattiin synnytyssairaalassa mennessämme käyrille.
Vatsa ei siis tuntunut erilaiselta.

Viikkoja oli 41+1

Varmaa syytä ei ole vielä tiedossa, asiasta aikaa kuukausi.

Miten pitkään olit sitten tuntematta liikkeitä?

aamulla tunsin liikkeet, päivällä selvisi kuolema. En osannut epäillä mitään

Oliko vauva ihan "tavallisen" näköinen? Että ei mitään silminhavaittavaa rakennepoikkeavuutta / syytä tapahtuneelle?

Tulihan se itku minultakin sitten viimein.

Voimia teille hirveästi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja syysmamma78:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Tuntuiko susta, että sait sairaalassa/sieltä lähtiessä tarpeeksi henkistä tukea?

Sain, mutta vaikea oli ottaa vastaan koska tiesin että kukaan ei asiaan pysty enää vaikuttamaan, tai vauvaa tuomaan takaisin. Psykiatrinen sh, sairaalapappi ja sosiaalityöntekijä olivat tavattavissa.

Ja sairaalasta, olimme synnyttäneiden vuodeosastolla. Miettikää tilannetta jossa olet synnyttänyt kuolleen vauvasi, ja kuuntelet sen jälkeen muiden vastasyntyneiden itkua seuraavat vuorokaudet..

tuo on minusta todella kohtuutonta joutua juuri synnyttäneiden kanssa samalle osastolle.

Tee valitus potilasasiamiehelle! Ei ole "laillista tuollainen...
Ei se tietenkään sinua enää auta mutta ettei kukaan muu kohtukuoleman kokenut joutuisi samaa kokemaan...!

Paljon voimia suuren surun keskelle sinulle sekä miehellesi :hug:
 
otan osaa suruusi..voin vain kuvitella minkälainen shokki ja järkytys se on voinut olla :`( oli lähellä etten minäkin menettänyt esikoiseni, onneksi päästiin nopeasti leikkaussaliin ja lapsi syntyi terveenä.
 
Lapsi, tyttö oli aivan normaalin vauvan näköinen, hänessä ei siis ollut ulkoisia merkkejä mistään viasta.

Lähipiirini on tietenkin pahoillaan , mutta meidän surumme tämä on. He eivät siis kerinneet lasta näkemään. Hautajaiset järjestimme kahdestaan.

Tietääkseni muutkin kuolleen vauvan synnyttäneet ovat tavallisella synnyttäneiden osastolla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja jugu:
Anteeksi, mutta mun mielestä tässä on nyt pelottelun makua. Asian todenperäisyyteen en ota kantaa.

no, pelottelua tai ei, niin tuollaista tapahtuu. Suomessakin joka vuosi, vaikka erittäin harvinaista onkin. Syynä voi olla vaikka solmu napanuorassa, istukan irtoaminen/ ongelmat. Kyllä mä tiedän yhden tapauksen myös, että liikkeet tuntui aamulla iltapäivällä vauva oli kohtuun kuollut ja jo syntynytkin kiireellisellä sektiolla.

Ei sitä silti tarv i pelkäämään ruveta, äärimmäisen harvinaista on!
 
Olen todella pahoillani puolestasi. Olen itse kokenut saman. Kannattaa antaa palautetta sairaalaan tuosta synnyttäneiden osastolle joutumisesta. Itse saimme olla naistenkilinikalla osastolla, jossa vasta odotetaan synnytykseen pääsemistä eli vauvojen itkua ei tarvinnut oman menetyksen jälkeen kuunnella. Oliko teillä kyse pienestä sairaalasta? Olisi voinut järjestää sinulle paikan esim. naistentautien osastolle.

Toivottavasti olet löytänyt Käpyn ja internetissä on tuntematon enkeli -lista, jossa on muita samankokeneita.

Ihmiset usein luulevat, että kuolleella vauvalla on jokin sairaus tai poikkeavuus, minkä takia kuoli. Valitettavasti täysin terveitä täysaikaisia vauvoja kuolee kohtuun vuosittain muistaakseni noin 200. Syytä ei välttämättä koskaan löydetä.

Oikein paljon jaksamista ja voimia sinulle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin no:
Alkuperäinen kirjoittaja jugu:
Anteeksi, mutta mun mielestä tässä on nyt pelottelun makua. Asian todenperäisyyteen en ota kantaa.

no, pelottelua tai ei, niin tuollaista tapahtuu. Suomessakin joka vuosi, vaikka erittäin harvinaista onkin. Syynä voi olla vaikka solmu napanuorassa, istukan irtoaminen/ ongelmat. Kyllä mä tiedän yhden tapauksen myös, että liikkeet tuntui aamulla iltapäivällä vauva oli kohtuun kuollut ja jo syntynytkin kiireellisellä sektiolla.

Ei sitä silti tarv i pelkäämään ruveta, äärimmäisen harvinaista on!

Omassa synnytyskertomuksessa lukee todellinen solmu napanuorassa (itsekkin sen näin), on meillä sitten vain ollut suojelusenkelit mukana! Huih.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Lapsi, tyttö oli aivan normaalin vauvan näköinen, hänessä ei siis ollut ulkoisia merkkejä mistään viasta.

Lähipiirini on tietenkin pahoillaan , mutta meidän surumme tämä on. He eivät siis kerinneet lasta näkemään. Hautajaiset järjestimme kahdestaan.

Tietääkseni muutkin kuolleen vauvan synnyttäneet ovat tavallisella synnyttäneiden osastolla..

Niin ovat.

..onko siitä enemmän "hyötyä vai haittaa", jos lähipiirissä on ihmisiä, jotka koko ajan kyselevät, että kuinka jaksat? ..vai onko ihmiset säikähtäneet ja menneet kauemmas?

..veljentyttöni, lasteni ensimmäinen serkku puoleltani, menehtyi äitinsä kohtuun täysiaikaisena joitakin kuukausia sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöh:
En usko tätä ketjua. Provo, keksitty juttu. Pelottelu mielessä.

Ai meinaatko että tuollaista ei satu vai että kukaan ei siitä kirjoittaisi? Minusta on hyvä, että asia otetaan puheeksi. Miksi sen pitäisi olla sen enempi provo kuin lapsen kuolema yleensäkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Poika 6kk:
Alkuperäinen kirjoittaja niin no:
Alkuperäinen kirjoittaja jugu:
Anteeksi, mutta mun mielestä tässä on nyt pelottelun makua. Asian todenperäisyyteen en ota kantaa.

no, pelottelua tai ei, niin tuollaista tapahtuu. Suomessakin joka vuosi, vaikka erittäin harvinaista onkin. Syynä voi olla vaikka solmu napanuorassa, istukan irtoaminen/ ongelmat. Kyllä mä tiedän yhden tapauksen myös, että liikkeet tuntui aamulla iltapäivällä vauva oli kohtuun kuollut ja jo syntynytkin kiireellisellä sektiolla.

Ei sitä silti tarv i pelkäämään ruveta, äärimmäisen harvinaista on!

Omassa synnytyskertomuksessa lukee todellinen solmu napanuorassa (itsekkin sen näin), on meillä sitten vain ollut suojelusenkelit mukana! Huih.


Noita solmuja on vissiin aika usein, mutta harvoin kiristyvät niin, että happi ei kulje, kun yleensä napanuoran painen pitää suonet auki. Mutta, joos, oli suojelusenkeli matkassa kyllä - niin kuin kaikilla, onhan siinä raskaudessa ja synnytyksessä monta riskin paikkaa, joista suurin osa selviää ilman ongelmia. Onneksi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vippis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Lapsi, tyttö oli aivan normaalin vauvan näköinen, hänessä ei siis ollut ulkoisia merkkejä mistään viasta.

Lähipiirini on tietenkin pahoillaan , mutta meidän surumme tämä on. He eivät siis kerinneet lasta näkemään. Hautajaiset järjestimme kahdestaan.

Tietääkseni muutkin kuolleen vauvan synnyttäneet ovat tavallisella synnyttäneiden osastolla..

Niin ovat.

..onko siitä enemmän "hyötyä vai haittaa", jos lähipiirissä on ihmisiä, jotka koko ajan kyselevät, että kuinka jaksat? ..vai onko ihmiset säikähtäneet ja menneet kauemmas?

..veljentyttöni, lasteni ensimmäinen serkku puoleltani, menehtyi äitinsä kohtuun täysiaikaisena joitakin kuukausia sitten.

Juuri siksi halusin antaa mahdollisuuden kysyä, koska IHMISET EIVÄT YMMÄRRÄ että näin oikeasti tapahtuu, myös terveille äideille, lapsille, ilman varoituksia!

Ja en halua pelotella ketään, näin vain kävi meille.

Ja on ollut ihana huomata kuinka moni meistä välittää. Moni ei tiedä mitä sanoisi, mutta minulle on ainakin riittänyt se että on kerrottu että olemme mielissä.
 

Yhteistyössä