Lapseni kuoli kohtuun, saa kysyä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kk-äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En tiennyt kantavani kuollutta lasta sisälläni. Asia huomattiin synnytyssairaalassa mennessämme käyrille.
Vatsa ei siis tuntunut erilaiselta.

Viikkoja oli 41+1

Varmaa syytä ei ole vielä tiedossa, asiasta aikaa kuukausi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Millä viikoilla? selvisikö syy? Kuinka koit hoidon sairaalassa?

Sairaalassa sain hyvää hoitoa, ihmiset olivat empaattisia, osa hoitajista itki kanssamme.

Synnytys oli ensimmäiseni, esikoinen siis menehtyi. Synnytys ei ollut vaikea mielestäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En tiennyt kantavani kuollutta lasta sisälläni. Asia huomattiin synnytyssairaalassa mennessämme käyrille.
Vatsa ei siis tuntunut erilaiselta.

Viikkoja oli 41+1

Varmaa syytä ei ole vielä tiedossa, asiasta aikaa kuukausi.

Miten pitkään olit sitten tuntematta liikkeitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Tuntuiko susta, että sait sairaalassa/sieltä lähtiessä tarpeeksi henkistä tukea?

Sain, mutta vaikea oli ottaa vastaan koska tiesin että kukaan ei asiaan pysty enää vaikuttamaan, tai vauvaa tuomaan takaisin. Psykiatrinen sh, sairaalapappi ja sosiaalityöntekijä olivat tavattavissa.

Ja sairaalasta, olimme synnyttäneiden vuodeosastolla. Miettikää tilannetta jossa olet synnyttänyt kuolleen vauvasi, ja kuuntelet sen jälkeen muiden vastasyntyneiden itkua seuraavat vuorokaudet..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vippis:
Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi, kun sait tietää, että esikoisesi on menehtynyt? Oliko miehesi mukana tuolloin?

Mieheni oli mukana, menimmehän synnyttämään onnellisen tietämättöminä.

Ensimmäinen ajatukseni oli että ei voi olla totta, sen jälkeen tuli shokki, koska pystyin toimimaan ihan normaalisti.

Ja nyt voin hieman paremmin jo, mutta joka päivä tulee itku. Katkeruus on myös pinnalla..
 

Yhteistyössä